"vieras"
[QUOTE="heluna";27899110]ei välttämättä, tässä ei nyt kukaan kuule sen miehen versiota asioista. ja jokatapauksessa ihmisen varhaiset kiintymyssuhteet ja muutenkin menneisyys vaikuttaa yllättävän paljon tämänkin hetkiseen tilanteeseen. mä uskon että mysö ap tekee jopa tahalleenn asioita joiden tietää satuttavan miestään!
itse neuvoisin hakeutumaan paripsykoterapeutille! ja jos miehellä on jotain traumaattista tapahtumaa vaikka siellä lapsuudessa niin sitten ehkä myös traumaterapeutille!
taitaa olla ap:n suhteessa sellainen tila missä molemmat provosoi toisen pahaa meiltä ja huonoa käytöstä![/QUOTE]
Omalla miehelläni on ollut traumaattinen lapsuus, mm. äiti hylkäsi hänet jo ihan vauvana. Hän tietää tämän mutta ei ole koskaan suostunut näkemään yhteyttä menneisyyden ja nykyisyyden välillä (ongelmia ihmissuhteissa jne). Jos henkilö ei itse halua hakea apua, tai ei näe ongelmaa, niin hankalaa siinä on muidenkaan auttaa. Rakkaus riittää aika pitkälle, mutta harvemmin pitkän aikaa :/ Tosin tiedän itsekkin provosoituvani kun toinen nimittelee tai väheksyy itseä tai perheenjäseniä. Sanat satuttaa, ja harvempi ihminen kai voi olla vastaamatta yhtä väheksyvästi takaisin. Itse jaksoin jonkun aikaa, nykyään sanon takaisin. Ja mitään rauhallista keskustelua vaikeista asioista on turha odottaa, vaikka alottaisi ystävällisesti niin loppujen lopuksi se kääntyy niin että haluan vain riidellä. Niin just.
Voimia ap:lle!
itse neuvoisin hakeutumaan paripsykoterapeutille! ja jos miehellä on jotain traumaattista tapahtumaa vaikka siellä lapsuudessa niin sitten ehkä myös traumaterapeutille!
taitaa olla ap:n suhteessa sellainen tila missä molemmat provosoi toisen pahaa meiltä ja huonoa käytöstä![/QUOTE]
Omalla miehelläni on ollut traumaattinen lapsuus, mm. äiti hylkäsi hänet jo ihan vauvana. Hän tietää tämän mutta ei ole koskaan suostunut näkemään yhteyttä menneisyyden ja nykyisyyden välillä (ongelmia ihmissuhteissa jne). Jos henkilö ei itse halua hakea apua, tai ei näe ongelmaa, niin hankalaa siinä on muidenkaan auttaa. Rakkaus riittää aika pitkälle, mutta harvemmin pitkän aikaa :/ Tosin tiedän itsekkin provosoituvani kun toinen nimittelee tai väheksyy itseä tai perheenjäseniä. Sanat satuttaa, ja harvempi ihminen kai voi olla vastaamatta yhtä väheksyvästi takaisin. Itse jaksoin jonkun aikaa, nykyään sanon takaisin. Ja mitään rauhallista keskustelua vaikeista asioista on turha odottaa, vaikka alottaisi ystävällisesti niin loppujen lopuksi se kääntyy niin että haluan vain riidellä. Niin just.
Voimia ap:lle!