Himputti kun tuo mies ei koiraa halua

  • Viestiketjun aloittaja "mnä"
  • Ensimmäinen viesti
"mnä"
Meillä ei ole koiraa ollut mitä yhdessä ollaan oltu mutta nuorempana kyllä molemmilla ollut ettei nyt ihan uunoja niiden kanssa oltais. Semmosta rauhallista ja lenkkeilykaveria olisin vailla, mies ei vaan syty ajatukselle, kuulema lapsissa ihan tarpeeks hoidettavaa. Miten tuonkin pään sitten saa käännettyä!
 
"vieras"
meillä samaa vikaa miehessä. lapsetkin on jo isoja, et koira ois ihan passeli tähän tilanteeseen.. mutta ei, mies vaan miettii että koira aiheuttaa niin paljon naarmuja uusiin lattioihin :(
 
[QUOTE="vieras";22301819]meillä samaa vikaa miehessä. lapsetkin on jo isoja, et koira ois ihan passeli tähän tilanteeseen.. mutta ei, mies vaan miettii että koira aiheuttaa niin paljon naarmuja uusiin lattioihin :([/QUOTE]

Pudota muutama kattila ja kriipoo imurilla ne lattiat valmiiksi :D
 
  • Tykkää
Reactions: Brummelisa
"vieras"
[QUOTE="vieras";22301856]pudotin muuten ihan vahingossa yhden astian ja lattiaan tuli pieni jälki.. hel*etti sitä huutoa mikä siitä synty[/QUOTE]

nii ja imuria ei saa edes käyttää.. meillä siivotaan mopilla.
 
en minäkään haluaisi
Minäkään en missään nimessä haluaisi koiraa. Jos mies rupeaisi sellaista vaatimaan eikä millään hyväksyisi että minä EN HALUA, niin olisi kyllä keskustelun paikka että mitä suhteelle tapahtuu.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;22301873:


No kai se on sitten mies joka siivoaakin, jos tuollaisia vaatii......

Kovinkin uusi lattia?
meilläkö mies siivoaisi ... no ei. mutta lattiat on todellakin uudet, ihan vast ikää uusittu kaikki pinnat joka huoneesta koko talosta
 
"toivoton"
Löysin tämän keskustelun googlettamalla ja näyttää olevan vanha, mutta kirjoitan tähän kuitenkin. Itselläni on sama ongelma! Minulla on ollut lapsuudessa aina kotona vähintään yksi koira, nyt sitten olen asunut kolmisen vuotta mieheni kanssa yhessä ja hän ei koiralle lämpene. Aina keksii syitä, kuten liian pieni asunto yms, vaikkei mielestäni kolmio ole liian pieni koiralle. Eniten tässä suututtaa se, kun hänellä ei ole mitään oikeaa syytä! Olen vakavissani miettinyt että otan koiran ja jos ei kelpaa, niin voin muuttaa pois. Koirat on minulle aina olleet tosi tärkeitä, enkä yhdenkään miehen takia halua olla loppu elämääni ilman.
 
Pökkö
Mulla on ihan sama tilanne kuin edellisellä kirjoittajalla. Olen aina halunnut koiraa, ja sen on myös mies tiennyt kun kanssani on yhteen muuttanut. On tiennyt, että koittaa se päivä jolloin löytyy sopiva pentue ja sopiva elämäntilanne jolloin haluan pennun. No, se tilanne on nyt, mutta mies kinnaa vastaan!
Olenpa minäkin miettinyt sen koiran hankkimista kaikesta huolimatta. Saa mies sitten muuttaa pois jos ei kelpaa. Kaipaan niin paljon koiran luomia rutiineja ja harrastuksia ja sitä omaa uskollista ystävää.
 
"vieras"
Mitä syitä miehiltänne löytyy vastustaa koiran hankintaa?

Meillä miehen vastustus johtui pääosin siitä ettei ollut aikaisemmin ollut koirien kanssa tekemisissä, hän luuli koiran suurinpiirtein tuhoavan koko asunnon, pureskelevan kaikki huonekalut ja repivän kaikki tapetitkin seinistä.

Itselläni koko lapsuuden ajan ollut koira ja muita lemmikkejä, mies ei vain tiennyt miten paljon iloa ja ajankulua lemmikistä oikeasti on.Annoin miehen totutella ajatukseen vuoden verran, väliajoin muistutellen miten katselen sopivia pentueita ja sellaisen löytyessä meille hankittiin koira.

Tällä hetkellä meidän karvapallo on jo parin vuoden ikäinen ja mies ei koirasta luopuisi, parhaita kavereita ovat. :)
 
ymmärrän
Jos se pelkää, että se tietää vaan rahanmenoa hänen omasta pussista ja sotkua;) Koirahan ei ole ilmainen lemmikki, se syö ja sairastaakin, tarvitsee tiettyjä varusteitakin. Oletin jotenkin. että olet kotona?

Mä ymmärrän täysin, jos toinen ei nyt vaan halua lemmikkiä. Syitä on monia ja tarviiko siihen nyt syytä ollakaan edes. Koirat voi haista, tuhota ne lattiat, jne.
 
Pökkö
Meillä miehellä ei tosiaankaan ole mitään hyvää syytä sille, miksei koiraa halua. Syyt ovat juurikin tuota luokkaa
- se tuhoaa paikat, tekee tarpeensa joka paikkaan, siitä irtoaa karvaa, se haukkuu ja pyörii jaloissa koko ajan

Meillä on ollut kavereiden koiria hoidossa mutta niidenkään moitteeton käytös ei ole miestä lämmittänyt. Olen koittanut perustella koiraa miehelle mm. sillä, että siitä olisi minulle suunnaton ilo ja seura (lenkkeilen muutenkin ja kateellisena katson muita koiranulkoiluttajia aamulenkeilläni, samoilen metsässä, olenpa harrastanut agilityäkin kaverin koiran kanssa...) ja miehelle kuitenkin vain pienenpieni vaiva. Hoitopaikat jne on jo valmiina olemassa siltä varalta, että sellaisia joskus tarvittaisiin. Mies on sanonut tyyliin että voi harkita viiden vuoden päästä. En ymmärrä mitä se aika siinä auttaa, ei meidän tilanne enää mihinkään muutu... Eikä se aika siinä harkinnassakaan auta. Olen myös koittanut selittää, että minä meillä joka tapauksessa siivoan, ja siivoankin hyvin, eikä meille koiran takia sotkutaso lisääntyisi yhtään, siivoaisin sitten vain sen verran enemmän.

Mies ei ole koskaan seurustellut kenenkään muun kuin minun kanssa, ja olen koittanut hienovaraisesti sanoa, että asiat voisi olla paljon huonomminkin jonkun toisen kanssa. Minä en kuitenkaan halua kuin sen karvaturrin (ja miehen pitää toki talossa) ja sen eteen olen valmis tekemään ihan mitä vain. Nytkin olen jo varsin esimerkillinen vaimoke - siivoan, laitan hyvää ruokaa, pesen pyykit, käyn kaupassa, lohdutan ja kannustan, olen kaunis ja älykäs jne.

Mies myös tietää, että osaan pitää koiran kurissa ja niitä kouluttaa, mutta ei... Ja silti, kaikesta vastaisuudesta huolimatta, on leikkinyt hoitokoirien kanssa, paijannut niitä ja silminnähden nauttinut niiden kanssa lenkkeilystä. En ymmärrä!

Onko tässä tilanteessa ihan kohtuutonta ottaa koira ilman miehen suostumusta? Kun kuitenkin uskon, että mies siitä pitäisi, ja olisi ainakin onnellinen kun huomaisi kuinka onnellinen minä siitä olisin..
 
"vieras"
Kaikki ei ole koiraihmisiä. Tai ainakin luulevat niin.
Kun tutustuin mieheeni, se ilmoitti ettei ole koiraihminen eikä ikinä suostu ottamaan koiraa. Ne haisevat, räkyttävät, paskovat, niihin menee rahaa. Eikä niistä ole mitään iloa.

Kun oltiin oltu tarpeeksi kauan yhdessä, se lopulta suostui siihen että meille tuli aikuinen rescue- koira, joka olikin mitä ihanin koira ja miehenikin rakasti sitä yli kaiken. Se eli 11- vuotiaaksi ja kuoli 2v sitten.

Eikä ollut puhettakaan ettei otettaisi jossakin vaiheessa uutta koiraa, kunhan surut on surtu. Nyt meillä on pentu, tämä pentu on miehelleni ihan kaikki kaikessa, hauska nähdä miten ei- koiraihmisestä voi tulla todellinen koiraihminen :D
 
Pökkö
Heh, oli kieltämäti hauska :D

Toisaalta jotenkin epäilen että meille tulee ero tuli koira tai ei.. Mies on puhunut kaikenlaista erosta kun eräs ystäväpariskuntamme erosi, tai siis siitä sen luulin johtuvan, mutta nyt tulikin ilmi toisenlaisia seikkoja... ihanaa kun itse on 100% uskollinen ja antaa suhteelle kaikkensa... Ja toinen ei siitä välitä. Ei, ei se ruoho todellakaan ole aidan takana sen vihreämpää, toivottavasti mieskin saa sen tuta.
 
Kultsu
Meilläkin mies sanoi 15 vuotta että meille ei koiraa tule ikinä ja piste ! Asiasta ei edes keskustella. Kunnes, yksi perjantai-ilta tulimme tyttöjen kanssa kotiin ja mukana oli maailman ihanin kultainen noutaja. Miehen eka kommentti oli että mikä toi on ! Haa, se on koira ja se tuli nyt meille. Uskokaa tai älkää, niin tunnin päästä mies jo suunnitteli koira-aitausta pihalle. Ja nyt, tuo karvaturri on vienyt meidän kaikkien sydämen ihan totaalisesti :) Mies on aivan myyty noiden isojen ruskeiden silmien edessä. Mutta tämä koiruus onkin maailman ihanin ja kultaisin. Joskus tämmöinen "shokkihoito" voi kantaa hedelmää.
 

Yhteistyössä