Palaan tähän vielä, koska saan samalla koottua omia ajatuksiani.
Mua pelottaa eniten se, etten pysty hallitsemaan itseäni ja sitä mitä elämässäni tapahtuu. Se sisältää tunteet, jaksamisen, pärjäämisen, toiminnan, kivun, kaiken. Nyt juuri en tunnu pärjäävän missään ja tunnen itseni todella huonoksi ja heikoksi ihmiseksi.
En ole tottunut olemaan heikko. Olen porskuttanut eteenpäin enemmän tai vähemmän pää pystyssä, mutta tietyllä mielentyyneydellä. Ollut ylpeä siitä, että pärjään ja voitan vastoinkäymiset. Nyt olen kadottanut stoalaisuuteni. Kaikki vain jotenkin hajosi yllättäen. Sekin pelottaa.
Silti tätä kirjoittaessani tiedän, että asiat kääntyvät vielä hyväksi. Jollain tasolla ja aikajänteellä. Ja jos joku tulee siinä välissä väittämään, että vastoinkäymiset vahvistavat ja olen tämän jälkeen parempi ihminen, saa varautua vetämään turpansa rullalle.
Jatkanpa minäkin vielä. Ainakin pari asiaa.
Ensimmäisenä ja päällimmäisenä on kuitenkin vaikeuteni vastata sinulle oikein mitään (muuta kuin ympäripyöreyksiä), koska en tiedä ollenkaan riittävästi tosiasioita ja taustoja.
Tuo kaikki mitä kerroit peloista liittyy oikeastaan yleisesti elämänhallinnan, perusturvallisuuden, itsetunnon ja itseluottamuksen käsitteisiin. Noiden kaikkien säilyttämiseen, sekä kaikkeen siihen mille nuo asiat perustuvat.
Vähemmästäkin ihmisen perusturvallisuus järkkyy. Tuollainen kertomasi sairaushan järkyttää ihmisen perusturvallisuutta hyvinkin totaalisesti aina yleiseen elämänhallintaan asti. Älä siis ainakaan siinä mielessä ole liian itsekriittinen, vaan lempeä itsellesi. Ota kaikki henkiset hajoamiset ja mielentyyneyden menettämiset täysin ymmärrettävinä ja sallittuina reaktioina. Et ole huono, etkä etenkään epäonnistunut ihmisenä.
Toinen vaikeuteni kommentoida liittyy yksityisyyteen ja ihmisten yleiseen koskemattomuuteen. Toisen persoonallisuuden perusteisiiin ja ihmisen omimpaan olemiseen. Mitään en nyt haluaisi sinussa horjuttaa, vaan vahvistaa. Toivon vain, ettet rakenna itsetuntoasi tai arvoasi pelkästään suoritustesi varaan, vaan että voisit kokea olevasi hyvä ihminen sellaisenaan.
Et kuitenkaan ole mikään yli-ihminen. Ehkä aikamoinen suorittaja, ollut ainakin. Kaikki kunnia sillekin. Et ole tottunut olemaan heikko. Voit kait silti aivan vapaasti tarvittaessa ollakin. Kuka tai mikä estää? Ainakin tällaisessa tilanteessa. Ehkä on jopa pakko. Olet varmaan ennenkin tehnyt vähän kaikkea mikä on ollut pakko. Pakko on tässä silti vain hyvä renki, mutta huono isäntä. Päästä siis vapaasti oma itsesi oman mielesi hallitsijaksi, ainakin yli kaiken sen mitä nyt sinun muka muuta pitäisi ja pitäisi - ainakaan suorittaa.
Tuollainen sopiva ylpeydentunnekin omasta pärjäämisestä on vain hyvä ja terve merkki. Sinulla on määrätty vahva perusturvallisuuden tunne pohjalla. Kaikenlaiset tähänastiset epävarmuudet, itsevarmuuden ja suoritusten kyseenalaistamiset ym. ovat olleet ohimeneviä heilahduksia tuohon suureen linjaan verrattuna. Kuvaamasi sairaus kuitenkin murentaa suoraan tuota pohjaa. Ei siis mikään ihme, että moni asia sitten ylempääkin vain jotenkin hajosi yhtäkkiä, kuten sanoit. Älä millään muotoa itseäsi siis ainakaan syyttele.
Jatkossa ehkä joudut järjestelemään juuri tuota pohjaakin itsellesi uudelleen, ehkä jopa vähän toisinkin, josta minä en kuitenkaan en ole mikään mitään sanomaan tai arvioimaan. Viittaisin vain siihen kuinka lapsillekin tuo asia olisi hyvä rakentaa. Jos lasta kannustetaan aina vain johonkin parempaan, muttei oman itsensä vuoksi, oppii lapsi uskomaan, että vain hänen onnistumisensa tarkoittavat sitä, että hän on hyvä. Tällöin itsetunto rakentuu pelkästään tekojen varaan eikä kokemukseen siitä, että ihminen on hyvä itsessään, sellaisenaan. Oikeastaan vain tuollaista itsensä hyväksi kokemista voin sinulle yhä uudelleen vain toivottaa.
Osaksesi on nyt vain koitunut niin epäsuhtainen ja epätahtinen tila, jossa mielesi tekisi muuta mitä voimavarasi nyt mahdollistaa. Sairaus voi jäädäkin, mutta itsetuntosi saa olla silti terve. Tähän loppuun toivonkin sinulle edelleen vain sellaista itsetuntoa, jolla kuljet tästäkin eteenpäin - ainakin melkein kuten ennenkin - ja toimit oman persoonallisuutesi pohjalta sinulle luonteenomaisella tavalla, vaikka liikoja tulevia ajattelemattakin, koska kukaan ei voi sitä ennustaa, ja kaikkien mahdollisuuksien pohtiminen vain suotta hämmentäisi.
Hyvää huomenta.
Hienoa että otat avun vastaan! Uskon että olet hurjassa vuoristoradassa tunteiden kanssa vielä pitkään. Lohduttavaa en osaa sanoa, toivon kaikkea hyvää ja että ainakin säästyisit tulevilta komplikaatioilta ja saisit elää kuitenkin hyvän elämän :hug: