Siinä Pikku enkelit ohjelmassa punainen lanka oli oikeestaan tämmönen: Älä huomioi huonoa käytöstä, huomioi vain hyvä käytös.
Eli, ku lapsi on reipas, taitava, osaava yms. ihan pienissäki asioissa, niin kehu ja kiitä, kuinka hän on taitava, reipas ja ihana. Anna lapsen tuntea ja kerro hänelle, että hän on ainutlaatunen, rakastettava ja suloinen yms. Halaa, suukota, helli.
Kun lapsi huutaa, kiusaa, jankuttaa jotain tai käyttäytyy huonosti, älä huomaa, älä katso, älä puhu. Paitsi jos jotakuta vahingoitetaan, jotain rikotaan tai tilanne vaatii aikuisen puuttumista asiaan. Aluksi kehota kaksi kertaa lopettamaan tai käyttäytymään hyvin. Ensin ihan normaali komento ja mikäli lapsi jatkaa huonoa käytöstä sitten toinen kerta voimakkaammin, käskevämmin. Jos nämä ei tehoa, vie lapsi jäähylle turvalliseen, virikkeettömään paikkaan. Meillä esim. vanhempien makuuhuone. Jäähyaika on minuutti/ikävuosi. Eli meillä 3-vuotias istuu 3 minuuttia, 5-vuotias viisi... Ja kun kannat lasta jäähylle, älä puhu, älä neuvottele, älä perustele. Vie jäähylle ja jätä sinne. Näin annat lapsen huomata, että huonolla käytöksellä hän ei saa vanhempiensa huomiota. Hyvällä käytöksellä saa huomion.
Moni lapsi kuulemma käyttäytyy huonosti vain siksi, että ei saa riittävästi huomiota. He hakee huomiota sitte sillä huonolla käytöksellä, koska hyvällä sitä ei tipu. Ja näinhän se yleensä onkin, että hyvästä ei puhuta, vain huonoon puututaan ja asian pitäs olla just toisin päin. Lapsi oppii ja huomaa, että parempi se negatiivinen huomio, ku kokonaan huomiotta jääminen.
Joillaki lapsilla auttaa lisänä joku näkyvä huonon/hyvän käytöksen mittari. Ohjelmassa käytettiin tarrataulua. Oli lukujärjestystyyliin sarakkeet viikonpäiville ja päiväki oli jaoteltu muutaman tunnin ryhmiin. Sitte sarakkeisiin liimattiin tarra hyvästä käytöksestä kyseisenä aikan ja huonosta käytöksestä tuli suruilmeinen naama sarakkeeseen. Jos oli saanut tietyn määrän tarroja/päivä, seurasi palkinto. Ei mitään leluja, vaan vaikka lukuhetki tai kirjastoretki yms. Näin konkretisoitui se hyvän käytöksen määrä ja huono käytös muistutti sielä tarrataulussa surunaamana.
Tuli tosi sekavasti, mutta tässä mun näkemys tän ohjelman kasvatussysteemistä. Meillä tätä on alettu noudattaan. Itse sorruin aikasemmin siihen, että puutuin huonoon käytökseen liikaa, nyt pyrin puuttumaan hyvään käytökseen paljon paljon enemmän. Huonon käytöksen vaan olen näkemättä, paitsi jos näen parhaaksi puuttua asiaan. Eihän voi aina olla puuttumatta...
Se vielä, että huomasin, että kun on joku selkeä kaava, minkä mukaan toimii, tulee se linja selkeämmäksi paitsi lapselle, myös vanhemmalle. Ei tarvi aina miettiä, että mitä nyt ja miten nyt ja vitsit ku se ei taas totellu ja millä nyt uhkais...