Hermostutko lasten kovaäänisestä leikistä?

[höh]

Mua sit harmitta kun mun mies ei jaksa yhtään lasten leikin ääntä ja meillä ei kuitenkaan kovinkan meluisia edes olla. Eniten ärsyyntyy noista äänekkäsitä laitteista, mut minkäs voit ku niitä on niin kait niillä pitää voida leikkiäkin!!!
Mua ei itseäni juurikaa melu häiritse...olen ihan tyytyväinen kun heillä vain touhua riittää ja saan itse sen aikaa vaiks koneella istua.
Mä olenkin tyytyväinen aina kun mies ei kotona niin lasten kaveritkin saa rauhassa meillä äänekkäitäkin leikkejä leikkiä!!!

 

[Heila]

En häiriinny.Monesti kuulen metelin vasta sitten kun poika korvaan huutaa että "äitääääää"

 

[r u u s a]

Kyllä, jos ne huutavat tossa korvanjuuressa, vaikka talossa on useampiakin huoneita.

Mä inhoan melua.

 

[Kotilehmä]

En vähääkään, mulla on kyllä täysin levollinen olo vaikka ne kiljuis täysillä. Meilläkin mies aina ihmettelee että miten jaksan kuunnella, mutta kaikkeen tottuu

 

[vieras]

Välillä hermostuttaa jos on huono päivä, mutta esim. nyt kuopus soittaa täysillä huuliharppua tossa vieressä eikä tunnu missään

 

[Narkissos]

kyllä. Mä olen itse kasvanut hiljaisessa kodissa ja välillä ottaa koville kuunnella lasten riehumista tai muuta mekastusta. Samoin mua rassaa se, ettei mulla ole kunnollista omaa reviiriä.

 

[kuusikon äiti]

En hermostu, olen tottunut siihen, että meillä on aika äänekästä. Onneksi mieskään ei helposti hermostu, vaikka ehkä aavistuksen verran helpommin kuin minä. No joo, silloin hermostun, jos on vauvaikäisiä ja olen juuri käynyt vaunulenkin nukuttamassa, ja lapset huutaa vauvan hereille pihalla. Mutta tällä hetkellä, kun nuorinkin on jo 2,5-vuotias, niin ei ole mitään syytä hermostua.

 

[mä]

Kyllä välillä . Ehkä se korostuu nyt kun on vielä lasten kanssa kotona kun se mekastus on jatkuvaa.
No meidän lapset ei ole onneksi niitä kaikkein kovaäänisempiä, ollaan huomattu kun tutuilla vieraillaan että meillähän on kotona hiljaista.

 

[vieras]

En hermostu mutta meillä mies ei kestä melua. Meillä oli kotonakin meteliä, miehen kotona kaikki hiljaa.

 

[ap]

kyllä. Mä olen itse kasvanut hiljaisessa kodissa ja välillä ottaa koville kuunnella lasten riehumista tai muuta mekastusta. Samoin mua rassaa se, ettei mulla ole kunnollista omaa reviiriä.

Ei mullakaan ole juuri omaa reviiriä. Keittiöön on tää tietsikkakin siirtynyt eli opiskelutehtävätkin hoituu ison ruokapöydän ääressä. Keittiö on jatkuvasti kuitenkin kaikkien muidenkin käytössä eli sekään ei ole omaa reviiriä eikä omaa rauhaa löydy mulle mistään. Olen unelmoinut,et jos ois yht äkkiä enemmän rahaa ja sais isomman asunnon NIIN MINULLEKIN olis OMA huone!!

 

[Lumi-Marja]

Riippuu tilanteesta. Migreenin ollessa päällä ei ole kovinkaan kivaa, kun kattilassa keitetään legoja metallikauhalla tai hakataan kattilankansia. Eikä ne "yliäänilelutkaan" ole kovin mukavia siinä tilanteessa. Toinen on se, kun on puhelimessa ja soittaa johonkin virallisempaan tahoon, niin silloinkaan ei se nokkahuiluun täysillä puhaltaminen ole aivan jees. Muuten saa mekkaloida sen minkä tykkää. Koira lähtee usein pakoon ja ukko miettii miten kestän tätä päivästä toiseen, mutta kaikkeen tottuu 16 vuoden aikana

 

[vierailija]

Leikin ääniä ja lelujen ääniä kestän kyllä, mutta ääni mitä en kestä, on tappelun ja toisen kiusaamisen äänet. En siedä sitä, että toinen kiusaa ja toinen "vinkuu"...argggghh...