Heräsin jostain syystä tänä aamuna tämä runo päässäni ja se on kyllä yksi kauneimmista...

["Herkkis"]

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

Anna-Mari Kaskinen

 

[Mummeliisa]

Se ON kaunis ja viiltävän tosi.
Sylvi Kekkonen aikoinaan sanoi, että sellainen äidinrakkaus joka koskee vain omia lapsia ei ole rakkautta ollenkaan. Ja siihen minä uskon, vaikka moinen ajattelu on kovin epämuodikasta nykyään.

 

["Aloittaja"]

Sekin on jännä, että me ihmiset ollaan niin erilaisia. Suurin osa on varmaan kuten tuossa runossa, mutta on myös ihmisiä, joita ei hetkauta Etiopian lasten nälänhätä, Intian lapsityövoima, Sudanin lapsisotilaat, Aasian tulvien lapsiuhrit ym. millään tavalla. Huolehditaan vain omista asioista ja lapsista.

Mä itse asiassa tunnen vain yhden tuollaisen ihmisen ja sekin on mies...