Toggle sidebar

hemmetin huono yhdistelmä: lyhytpinnainen äiti, kolmevuotias ja vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meillä 3v3kk ikäinen ja 1v3kk ikäinen ja mä oon välillä niiiiin kypsä noiden taisteluun, ja myönnän se on esikoinen kun lähteepi istumaan sähinöiden kera.

Eipä ole montaakaan minuuttia kun sen omaan huoneeseen kävin karjuvana kantamassa, kun ensin kiljui 20min keittiön lattialla nakattuaan ruuat lattialle "nyt on lautanen tyhjä" meiningillä. (On muuten maailman huonoin lause "ennen kuin lautanen on tyhjä plääplääplää") annoin vaihtoehdon siivota ja ottaa uudet ruuat tai mennä omaan huoneeseen ja päättää ruokailu tällä erää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SyysYö;26503390:
yleensä esikoinen osaa kyllä varoa vauvaa & kohdella nätisti, harjaa hiuksia ja pyytelee syliin tms
. en tiedä, mikä älynväläys tuo pinnasänkyyn pomppaaminen oikein oli..
Click to expand...
Se on sitä rajojen hakemista, uuteen tilanteeseen sopeutumista...ihan normaalia, eikä kyllä mitenkään merkki siitä ettei sun pitäisi lisääntyä kun rahkeet ei siihen kerran riitä ;) (vai miten tuo joku vastaaja asian "kauniisti" ilmaisikaan).

Sattuuhan sitä, kolmevuotiaalle, kun aikuisellekin tulee välillä aivojumeja & virhearviointeja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SyysYö;26503390:
yleensä esikoinen osaa kyllä varoa vauvaa & kohdella nätisti, harjaa hiuksia ja pyytelee syliin tms
. en tiedä, mikä älynväläys tuo pinnasänkyyn pomppaaminen oikein oli..
Click to expand...

Meillä teki isompi saman homman kuopuksen ollessa vauva, ja edelleen kun silmä välttää voipi mennä sen päälle istumaan/NOSTELLA/kantaa/seisoa päällä tms.. mutta nyt osaa nuorempi huutaa kuin palosireeni kun toinen kiusaa.

Eipä ole kyllä montaa päivää kun itse tein ruokaa, lapset leikki mun takana "kaksi elefanttia marssi näin" (isompi piti pienemmän olkapäistä kiinni) ja hups vaan pian huomasin leikin vähän muuttuneen, esikoinen kantoi kuristusotteessa pienempää ympäriinsä, kun kuulin toisen epämääräisen korinan ja kiljaisin isompaa lopettamaan eikös se tiputtanut toisen selälleen tuohon puulattialle.
 
Mä tossa just juttelin systerin kanssa ja sanoin että mun lapset varmaan vihaa mua sitten kun ovat aikuisia.. Selitin esimerkiksi siitä kun lapset tökkivät ja tönivät mua joka välissä, "äiti hei, äiti.." kysyvät samaa asiaa miljoona kertaa vaikka olisin jo miljoona kertaa vastannut (no esikoinen lähinnä). Sanoinkin siskolle sitä että mua ihmetyttää että miksi mä sitten lopulta karjasen (siis monen "sun ei tarvitse tökkiä tai läpsiä mua, mä kuulen kyllä muutenkin" jälkeen) että "nyt loppuu se hemmetin tökkiminen!!!" kun enhän mä kellekään toiselle aikuisellekaan karju esim. tollasesta jutusta... Ja sitten mä totesin että ei mua kyllä kukaan aikuinen tuollain töki tai läpsikään, ja vaikka tekisikin niin, niin lopettaisi jo siinä vaiheessa kun katson vihaisesti ja totean kuulevani ilman fyysistä lisäkehoitusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja niiiiin tuttua:
Meillä teki isompi saman homman kuopuksen ollessa vauva, ja edelleen kun silmä välttää voipi mennä sen päälle istumaan/NOSTELLA/kantaa/seisoa päällä tms.. mutta nyt osaa nuorempi huutaa kuin palosireeni kun toinen kiusaa.

Eipä ole kyllä montaa päivää kun itse tein ruokaa, lapset leikki mun takana "kaksi elefanttia marssi näin" (isompi piti pienemmän olkapäistä kiinni) ja hups vaan pian huomasin leikin vähän muuttuneen, esikoinen kantoi kuristusotteessa pienempää ympäriinsä, kun kuulin toisen epämääräisen korinan ja kiljaisin isompaa lopettamaan eikös se tiputtanut toisen selälleen tuohon puulattialle.
Click to expand...

Meillä kävi niin että isompi meni "halaamaan" pientä, otti takaapäin sellaisen kuristusotteen ja sitten säikähtivät molemmat kun äiti-palosireeni huusi että "irti!! älä kurista sitä pikkusiskoa!!"
 
oletko ikinä rankaissut vanhempaa lastasi teoistaan, kuten tästä vauvan päälle hyppäämisestä??????? sietäisi kyllä tuollaisesta rangaistuksen saada, itse ainakin antaisin.
 
Tuo on varmaan teille sopiva lapsimäärä. Nyt viimistään on aika miettiä omia voimavarojaan ja mitä jaksaa. Muistan kanssa sun raskausajan että se oli yhtä valittamista.
Kaikista ei vain ole äidiksi ja ei niitä lapsia tarvi tehdä siks, että naapurissakin on...

Tokihan hermot joskus kiristyy ite kullakin, mutta sullakun niitä ei ole nimeksikään nini on lastenkin edun mukaista miettiä mitä jaksaa.

Mulla on samanikäinen vauva kuin sulla ja sen lisäks kolme pientä lasta. Hermot on hetkittäin koetuksella, ja sen tähden tiedän, että nämä riittää meille. :)
Jaksamista.
 
Meillä lapset ovat 3 v 2 kk ja 1 v 4 kk, ja äiti karjuu harva se päivä. Esikoinen kiusaa pienempää minkä ehtii. Joka päivä käydään esikoisen kanssa tämä sama keskustelu: "Miltä susta tuntuisi jos joku löisi/tönisi/puhuisi rumasti/ottaisi lelun kädestä?", ja esikoinen vastaa: "Tulisi paha mieli", ja silti se vaan jatkaa ja jatkaa. Lopulta karjaisen, se tehoaa ainakin hetken aikaa...
 
Täälä kans lyhytpinnainen neljän lapsen äiti! Meillä nyt uhmis, teini, eskariuhmailija ja muuten vaan haastava 10-vuotias... *Huokaus* :laugh: Mutta tärkeintä on, että muistat käydä sopimassa ja kertomassa, että kaikki kuitenkin hyvin. Ja tosiaan noi raskaus/synnytys hormonit vielä varmasti vaikuttaa sun käytökseen! :hug:
 
[QUOTE="Vieras";26503102]Sen sijaan että kieltäisit ja olisit koko ajan viaroittelemassa voisit sanoa vaikka vaan: katsoppas vauva on siinä lähell
, silitäppä sitä kun se niin tykkää siitä.
Lapsesi varmasti yrittää omalla tavallaan ottaa vauvaan kontaktia, tutustua ja leikkiä. Sun täytys vaan osata ohjata ne tutustumisyritykset järkeviksi. Jos tölväät yltiöinnokkaat lähestymisyritytkset heti alkuunsa niin se vaan johtaa mustasukkaisuuteen. Jos lapsi huitoo leluilla niin voit sanoa että ihan kiva että haluat näyttää vauvalle leluja, mutta se on vielä niin pieni ette ymmärrä noista, voit näyttää vauvalle vaikka tätä vauvalelua, josko se tykkäisi siitä, mutta kaikkein mieluiten vauva katselee meidän kasvojamme..

Huh, ompas kukkahattutäti,äistä tekstiä. Tuossa pinnasänkyjutussa toimit aivan oikein, tietyissä asioissa lapsen voikin säikäyttää niin ettei heti yritä uudelleen. Mee silti sopimaan..[/QUOTE]

Minä komppaan tätä. Opeta sille esikoiselle tapoja joilla hän VOI olla vauvan kanssa ja sitten kehut maasta taivaaseen. Meillä oli isosiskot 3v ja 1,5v kun kuopus syntyi ja heillä tuli jossain kohtaa ihan kinaa siitä kumpi saa tärkeän tehtävän "viihdyttää" vauvaa kun äiti on vessassa ja muutenkin autella äitiä vauvan hoidossa.
 
Tälläsiä kun lukee oon niiin kiitollinen siitä että meillä on mahdollisuus olla molempien kotona. Lapset saa nauttia vanhemmista jotka jaksavat, eikä meillä koskaan karjuta naama punaisena, tietysti joskus huudetaan muttei koskaan niin että lapset säikähtävät. Harmi sinun lapsiasi!!
 
Et sä ole paskamutsi. Noi on niitä tilanteita joita vaan tulee. Ja sitten otetaan opiksi...välillä jaksaa paremmin, välillä huonommin. Meillä oli samanlaista esikon ja keskarin kanssa. Kolmevuotias ei vielä osaa ottaa kovinkaan hyvin huomioon pientä vauvaa..sehän on lähinnä lelu ja kiva silloin kun vinkuu..
Kannattaa pyytää anteeksi lapselta ja puhua ja puhua, kyllä se siitä.:hug:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa