Helvetti mulle riittää tää paska

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä sä jaksat, vaikka nyt siltä tuntuukin. Haet apua jollet jaksa. <3
Sun duraseli on varmasti saanut ittelleen hyvän äidin/isän ja vaikka nyt tuntuukin tuolta niin aattele ettei mee pitkä aika kun asiat alkaa olla paremmalla tolalla.

Niin ja kolmas luokkalainen on pian vanhempi, toi vaihe menee äkkiä ohi.
 
Kyllä sää jaksat, hyvin olet jaksanut :)
Saa sitä välillä vetää matalampaakin profiilia.

Hei sellainen tuli mieleen, ett onks teiän koulussa mitään iltapäiväkerhoa? Niin yleensähän ne on 1-2luokille, mut voisko tässä tapauksessa ottaa sinne, olisi niin kauan ett saa läksyt tehtyä siellä.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Mä oikeasti inhoan mun elämääni. Ikinä ei mennä kiltisti nukkuu, ikinä ei mene pesee hampaita kun käskee, 13,5vuotta ikää adhd lapsella ja se ei selvii iltatoimista, se ei voi yhtenäkään iltana syödä kiltisti, kävellä vessaan, pestä hampaat, käydä pissalla ja mennä sänkyyn.

Tänäänkin huusin pää punasena kun ensin joka asian olin 10kertaa sanonut sille, eikä voi siirtyy hommasta seuraavaan, siinä pyörii lattialla, ees taas, ympäri sinne tänne tonne, kun piti 5metriä kävellä iltapala pöydästä vessaan. Iltapalalla roikku kaapin ovessa, keikkuu tuolilla (kiellettyä molemmat , kaappi ei kestä ja pikku koiran tassu ei kestä tuolia jalan päällä), ei syö, höpöttää, laulaa, pelleilee,makaa tuolilla.sit ku on syönyt niin ei tajua nostaa persettä ylös.

Ja ei sitä ei voi pistää pelleilystä pois pöydästä, koska sitte se ei vaan syö ja muutenkin syö aina vähän vaan, paino jotain -26
Ei se toimi, sit se vaan ei syö.

Pienempi vinkuu, huutaa, raivoi kiukuttelee kitisee kun ei osaa. Piti laskea 10,5cm+1,5cm , ja 3 luokka on loppupuolella, eipä osannut, eikä tajunnut, ei vaikka miten yritit selittää.

Sit ku huudan 13,5vuotiaalle että nyt pitää oikeesti alkaa itte ajattelee, niin tämä nauraa!!! No onpa vittu tosi kivaa!

Kun mä olin 13,5v musta ei oölut mitään vaivaa kellekkään, ruokaa äiti teki ja pesi osan pyykeistä ja mä osan, koulun hoidin itse, eikä tarvinnut kenenkään vahtii että pitää mennä nukkuu tai lähtee kouluun. Tai että syön, puen. Teen.läksyt tms.
Isompi ei tajuu vetää vessaa, jos ei sano. Ei tajuu vaihtaa likasii vaatteita jos ei sano. Ei tee mitään jos ei käske tekee.

Ja oikeasti jos se lukee sillä on kaikki aineet 9 ja 10. Eli ei oo tyhmä, eikä mitenkään kehitysvammainen, mutta arjessa osaaminen on jonkun 5v tasolla.

Pienempi on paljon omatoimisenpi, tekee kyllä arjessa monet asiat oma-aloitteisesti, aamulla kattoo vaatteet itte, treenikamat yleensä kattoo itte. Huolehtii mukaan puhelimen.
 
Kyllä sitä keinoja löytyy millä ainakin normaalilta lapselta saa oman tahdon taltutettua. Toki sen eteen pitää tehdä työtä ihan kohtuu paljon ja ennen kaikkea pitää pystyä kovettamaan sydän, kun laittaa lapsen rääkymään siihen malliin, että lopulta uhma on kokonaan pois ja lapsi vannoo tottelevaisuutta.
 
Höpölöpö nyt taas ja provot seis,,,

Ei tuo vastaukseni ollut mikään provo. Äidin viesteistä päätellen ei hän itsekään ole mikään kauniskäytöksinen kansankynttilä, luultavasti ollut lapsena samanlainen kuin jälkeläisensäkin. Jos tuo lyhytpinnainen/aloitekyvytön käytös ei tule lapsiin perittynä tai ympäristöstä opittuna, mistä ihmeestä se ilmestyy?
 
Ei tuo vastaukseni ollut mikään provo. Äidin viesteistä päätellen ei hän itsekään ole mikään kauniskäytöksinen kansankynttilä, luultavasti ollut lapsena samanlainen kuin jälkeläisensäkin. Jos tuo lyhytpinnainen/aloitekyvytön käytös ei tule lapsiin perittynä tai ympäristöstä opittuna, mistä ihmeestä se ilmestyy?
AD/HD Ei ole periytyvä asia, tai ei ainakaan aina...etkä sä nyt voi yhden tai kahden hätäisen ja väsyneen viestin pohjalta antaa samaa diagnoosia myös väsyneelle äidille/isälle kuin mitä lapsella on.
 
AD/HD Ei ole periytyvä asia, tai ei ainakaan aina...etkä sä nyt voi yhden tai kahden hätäisen ja väsyneen viestin pohjalta antaa samaa diagnoosia myös väsyneelle äidille/isälle kuin mitä lapsella on.

Emme me lapsistakaan tiedä muuta kuin mitä kääminsä polttanut äiti kirjoittaa. Eli vielä vähemmän. En minä diagnooseja täällä anna, vaan pieniin merkkeihin perustuvia arvauksia kuten kaikki keskustelijat. Mutta sekin on siis mahdollista, että lapset ovat tasapainoisempia ja paremmin käyttäytyviä kuin äitinsä.

"Autismikirjon häiriön syytekijät ovat moninaiset. Perinnöllisillä tekijöillä on keskeinen rooli, mutta myös muilla tekijöillä, kuten raskauden ja synnytyksen aikaisilla komplikaatioilla voi olla osuus oirekuvan synnyssä."
https://www.mielenterveystalo.fi/la...hairiot/Pages/autisimikirjon_hairiot_ASD.aspx
 
Viimeksi muokattu:
Mä oikeasti inhoan mun elämääni. Ikinä ei mennä kiltisti nukkuu, ikinä ei mene pesee hampaita kun käskee, 13,5vuotta ikää adhd lapsella ja se ei selvii iltatoimista, se ei voi yhtenäkään iltana syödä kiltisti, kävellä vessaan, pestä hampaat, käydä pissalla ja mennä sänkyyn.

Tänäänkin huusin pää punasena kun ensin joka asian olin 10kertaa sanonut sille, eikä voi siirtyy hommasta seuraavaan, siinä pyörii lattialla, ees taas, ympäri sinne tänne tonne, kun piti 5metriä kävellä iltapala pöydästä vessaan. Iltapalalla roikku kaapin ovessa, keikkuu tuolilla (kiellettyä molemmat , kaappi ei kestä ja pikku koiran tassu ei kestä tuolia jalan päällä), ei syö, höpöttää, laulaa, pelleilee,makaa tuolilla.sit ku on syönyt niin ei tajua nostaa persettä ylös.

Ja ei sitä ei voi pistää pelleilystä pois pöydästä, koska sitte se ei vaan syö ja muutenkin syö aina vähän vaan, paino jotain -26
Ei se toimi, sit se vaan ei syö.

Pienempi vinkuu, huutaa, raivoi kiukuttelee kitisee kun ei osaa. Piti laskea 10,5cm+1,5cm , ja 3 luokka on loppupuolella, eipä osannut, eikä tajunnut, ei vaikka miten yritit selittää.

Sit ku huudan 13,5vuotiaalle että nyt pitää oikeesti alkaa itte ajattelee, niin tämä nauraa!!! No onpa vittu tosi kivaa!

Kun mä olin 13,5v musta ei oölut mitään vaivaa kellekkään, ruokaa äiti teki ja pesi osan pyykeistä ja mä osan, koulun hoidin itse, eikä tarvinnut kenenkään vahtii että pitää mennä nukkuu tai lähtee kouluun. Tai että syön, puen. Teen.läksyt tms.
Isompi ei tajuu vetää vessaa, jos ei sano. Ei tajuu vaihtaa likasii vaatteita jos ei sano. Ei tee mitään jos ei käske tekee.

Ja oikeasti jos se lukee sillä on kaikki aineet 9 ja 10. Eli ei oo tyhmä, eikä mitenkään kehitysvammainen, mutta arjessa osaaminen on jonkun 5v tasolla.

Pienempi on paljon omatoimisenpi, tekee kyllä arjessa monet asiat oma-aloitteisesti, aamulla kattoo vaatteet itte, treenikamat yleensä kattoo itte. Huolehtii mukaan puhelimen.
Lapsi tekee kuten koira eli juuri niinkuin on opetettu. Peiliin katsomisen paikka! Opeta pientä lasta kädestä pitäen, jos ei toimi kuin on sanottu sitten peppu ylös penkistä ja kädestä pitäen näyttämään mitä pyydettiin tekemään. Ihminen oppii vasta kun opetetaan, jos ei ole opetettu ei voi myöskään vaatia.. kokeile vaikka koiran kanssa.
 
Kaikkihan sen tietää että m1es on vain maskuliinisukupuolta teeskentelevä naistrolli. Sellainen vähän elämäänsä kyllästynyt ja vähän syrjäytynyt tapaus, joka saa elämäänsä "äksöniä" teeskentelemällä erinäisiä nettipersoonia. Nikkinsähän ei ole täällä ainoa laatuaan; päiväsaikaan m1es esiintyy täällä erään toisen nikin turvin. Hienovaraisista nyansseista ja maneereista hän on tunnistettavissa.
 
Hei
Pojallani todettiin ADHD ala-asteiässä, muistaakseni neljännellä luokalla. Koulunkäynti ei kiinnostanut, kun ei osannut/halunnut. Virtaa riitti kyllä kaikkeen muuhun. En silloin ymmärtänyt, en osannut enkä tiennyt, kuinka arjesta selvitä lapsen kanssa. Elämä vain eteenpäin omalla painollaan kahden muun sisaren mukana. Ongelmitta ei selvitty. Lapsi oli toisia kohtaan joskus todella hirveä, ilkeä suustaan ja loukkasi niin tyttöjä kuin poikiakin. Yritin kaikenlaisia harrastuksia Han Moo Dosta ties mihin. Aluksi oli mukavaa, mutta sitten kiinnostus lopahti. Teini-iässä tuli tupakanpoltot ym kokeilut. Puhe ei auttanut. Hänellä oli kuitenkin omat kiinnostuksen kohteet, joihin hän upposi sata lasissa. Toinen oli Aku Ankka ja toinen mopo. Kun hän keskittyi niihin, niin se keskittyminen oli täydellistä. Lääkkeen avulla onnistuttiin jonkun aikaa, mutta kun hän oivalsi, ettei lääkkeitä ja alkoholia voinut nauttia yhtä aikaa, niin lääkkeet saivat jäädä. Nykyään tämä nyt jo kolmekymppinen, teräväpäinen ja fiksukäytöksinen ADHD-mies on tulossa isäksi.
Antaisin sellaisen vinkin, että ota selvää mistä lapsesi on todella kiinnostunut ja anna hänen toteuttaa itseään sitä kautta. Sananlasku sanoo, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa eli lapsesi käyttäytyy juuri niin kuin sinä, mutta jos voimia riittää ja tahtoa muuttaa omaa suhtautumista ADHD-lapsen käyttäytymiseen, niin tulokset kyllä palkitsevat. Hänhän ei itse miellä omaa oireyhtymäänsä, joten paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tulet vielä tarvitsemaan. Kaikkea hyvää ja jaksamista lasten kanssa. He tarvitsevat sinun rakkauttasi QUOTE="vierailija, post: 31876523"]Kaikkihan sen tietää että m1es on vain maskuliinisukupuolta teeskentelevä naistrolli. Sellainen vähän elämäänsä kyllästynyt ja vähän syrjäytynyt tapaus, joka saa elämäänsä "äksöniä" teeskentelemällä erinäisiä nettipersoonia. Nikkinsähän ei ole täällä ainoa laatuaan; päiväsaikaan m1es esiintyy täällä erään toisen nikin turvin. Hienovaraisista nyansseista ja maneereista hän on tunnistettavissa.[/QUOTE]
 
Ei tuo vastaukseni ollut mikään provo. Äidin viesteistä päätellen ei hän itsekään ole mikään kauniskäytöksinen kansankynttilä, luultavasti ollut lapsena samanlainen kuin jälkeläisensäkin. Jos tuo lyhytpinnainen/aloitekyvytön käytös ei tule lapsiin perittynä tai ympäristöstä opittuna, mistä ihmeestä se ilmestyy?

Mä olen ihan samaa mieltä. Kerran seurasin lasteni keskinäistä kinastelua jostakin pikku jutusta ja eleet ja sanavalinnat olivat suoraan kuin minulta ja mieheltäni.. se kirpaisi! Eli peiliin katsomisen paikka tuli todellakin.
 
Mä olen ihan samaa mieltä. Kerran seurasin lasteni keskinäistä kinastelua jostakin pikku jutusta ja eleet ja sanavalinnat olivat suoraan kuin minulta ja mieheltäni.. se kirpaisi! Eli peiliin katsomisen paikka tuli todellakin.

Lisäys: mitenkään tietenkään vähättelemättä sitä, että ADHD on ihan oma lukunsa.

Kovasti tsemppiä ap, toivottavasti saat apua jostakin! <3
 
Hyvin olet pärjännyt lasten kanssa.

Veikkaisin et 3 lk haluaa vain pitkittää aikaa, jonka vietät hänen kanssaan. Ehdotan, että luette vaikka Risto Räppääjästä luvun tai pelaatte jonkin pelin ennen läksyjä. Sitten käsket tekemään läksyt, jotka tarkistat ja syötte sitten yhdessä välipalan.

Ja tähän ADHD lapseen. Se on raskasta tiedän. Mutta sä pystyt oikeesti siihen. Hän on jo 13. Oot pärjänny tänne asti pärjäät vielä pidempään, kohta lapset muuttaa jo kotoa ja sit sunkin tulee ikävä niitä yhteisiä hetkiä.

Ja vähän ADHD vinkkejä. Ei nää tietenkään toimi kaikille, mutta kokeilla kannattaa.

Kokeile laittaa iltapala pikku kuppeihin, vaikka jääkaapin kananmunakennoon. Yhteen kurkkuviipaleita, toiseen kirsikkatomaatteja, yhteen leipäpaloja, yhteen paahdettua kinkkumakkaraa (kuin vähärasvainen pekoni), yhteen munakasta... Voi mennä yllättävänkin paljon ruokaa, kun ne eivät koske toisiinsa, ovat kivan värisiä ja niitä kuppeja on mukava saada tyhjäksi. Siinä on sellainen saavutuksen tunne.

Toinen on erilaiset listat. Kiva juttu on tää BuJoilu. Siinä kun tekee niitä habbit trackereita, saa helpostikin lapsen tekemään hommat, kun saa sitten värittää ruutuja tai kasvatettua kasvia, miten sen nyt hoitaakaan. Tää on ”trendikkäämpi” versio niistä iänikuisista jääkaapinoven taulukoista, joihin lätkitään kultatähtiä.

Pistät vaan siihen iltapuuhat ja joka päivän erikseen. Sit aina ku on tehny jonku saa merkata sen. Ja se oma kirja, josta he ovat itse vastuussa. Käytte yhdessä ostaa kirjan ja kynät ja vaikka pinterestistä mallia.

Ja oikeesti oot jaksanut jo noin pitkään. Tosi hyvin menee. Aattele kukaan ei oo kuollu tai putkasta, oot onnistunut äiti.
 

Yhteistyössä