Helvetin mies ja raskaus.

[myymä]

AARGH Pakko purkautua vaikka kakkaakin varmaan lentää niskaan.

Eli esikoista odottaessa mies oli raskauden suhteen todella etäällä. Ei huomioinut masua, eikä juuri puhunut vauvasta. Pelkäsin jääväni vauvan syntyessä yksin. Toisin kuitenkin kävi. Miehestä tuli täydellinen isä. Tyttö on nyt 3 v ja mies on ollut TODELLA todella hyvin tytön elämässä. Tehnyt jopa vauva-aikana varmaan enemmän kuin minä. touhuaa paljon tytön kanssa ja hoitaa velvollisuudet hienosti.

Nyt odotan toista lastamme ja sama toistuu. Ei MINKÄÄNLAISTA huomiota masua kohtaan. Vauvasta ei edes puhuta. Jos yritän, niin mies vaihtaa puheenaihetta. Vauva oli täysin toivottu... En ymmärrä mistä tämä johtuu.
Tänään autossa kysyin mieheltä, että "odotatko jo ultraa" (torstaina on ultra) johon mies "en minä nyt oikeastaan sitä ole ehtinyt oikein odottaa".
Just... Sanoin sitten vihapäissäni että "sulle se on sitten varmaan ihan sama että tuleeko tätä vauvaa vai ei" (viitaten edelliseen keskenmenooni)
Mies alkoi puhumaan auton huollosta!

EN ENÄÄ PYSY PERÄSSÄ...
Lähetin sitten viestin miehelle nyt töistä, että tuntuu todella pahalta kun iloitsen vauvasta yksin enkä enää edes tiedä haluaako mies tätä lasta.
Kirjoitin myös, että haluan ultraan mukaan ihmisen joka on vilpittömästi onnellinen tästä vauvasta joten jos mies ei siihen kykene, otan mukaani parhaan ystäväni. Saapi luvan miettiä ja ilmoittaa mitä tahtoo!

:'( Vitun miehet!

 

[piparminttu]

Mitäs miehesi vastasi viestiisi ? Jotkut miehet vaan on sellaisia vaikka välittää,mutta eivät sitä näytä.

 

[rauhoitu :)]

Tuota mun mielestä naiset on turhan herkkiä tämän asian suhteen. MINÄKIN olin, ei siinä mitään Mutta se, että mies ei jaksa innostua naisensa mahasta (koska sitä se kuitenkin vaan miehelle on) ei tarkoita etteikö vauva olisi toivottu, odotettu ja rakastettu!!!! Yrittäkää ymmärtää sitä miehen kannalta. Se ei koe niitä vartalon muutoksia mitä sinä, sille se vauva ei vielä yksinkertaisesti ole niin todellinen ja konkreettinen asia kun sulle!!!! Miehet on hyvin käytännönläheisiä Se on vaan heille niin vaikeaa puhua, käsitellä ja hahmottaa jotain asiaa jota heille ei vielä ole niin olemassa (vaikka tietenkin se vauva on jo olemassa).

Teet virheen jos olet miehelle vihanen ja suljet hänet vaan entistä enemmän asian ulkopuolelle!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Wide]

Mun mies oli vähän samanlainen..
Ehkä asia on todellista vasta siinä vaiheessa kun vauveli putkahtaa ulos

 

[myymä]

Mitäs miehesi vastasi viestiisi ? Jotkut miehet vaan on sellaisia vaikka välittää,mutta eivät sitä näytä.

Ei ole vastannut...

 

[myymä]

Tuota mun mielestä naiset on turhan herkkiä tämän asian suhteen. MINÄKIN olin, ei siinä mitään Mutta se, että mies ei jaksa innostua naisensa mahasta (koska sitä se kuitenkin vaan miehelle on) ei tarkoita etteikö vauva olisi toivottu, odotettu ja rakastettu!!!! Yrittäkää ymmärtää sitä miehen kannalta. Se ei koe niitä vartalon muutoksia mitä sinä, sille se vauva ei vielä yksinkertaisesti ole niin todellinen ja konkreettinen asia kun sulle!!!! Miehet on hyvin käytännönläheisiä Se on vaan heille niin vaikeaa puhua, käsitellä ja hahmottaa jotain asiaa jota heille ei vielä ole niin olemassa (vaikka tietenkin se vauva on jo olemassa).

Teet virheen jos olet miehelle vihanen ja suljet hänet vaan entistä enemmän asian ulkopuolelle!!!!!!!!!!!!!!!

No mä en vaan ymmärrä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa edes SANOA että haluaa tämän vauvan. Mutta ei, ei voi edes sitä sanoa ääneen. Pitäköön sitten vaan ylpeytensä...

 

[Nuupakka]

Voi kuule, teille naisille se vauva on "oikeesti" olemassa koko 9 kk kun se on teidän masussa. Meille miehille se on "oikeesti" olemassa sillä hetkellä kun se tulee masusta ulos.

Siihen asti yritetään hoitaa enemminkin sitä äippää.

 

[heidiS23]

Meillä mies samanlainen mutta nautin kun sain mennä yksin lääkäri,ultra ja neuvolassa käymään.Meillä on monta keskenmenoa takana ja mies ei osaa iloita vauvasta ennen kun on syntynyt vasta sitten osasi nauttia siittä.Ehkä teilläkin on syynä pelko että menee kesken?.Meillä on mennyt 4 kertaa kesken.

 

[chef]

Mellä tänään ultra ja aamutuimaan soitin miehelle töihin ja kun asiasta iloiten mainitsin, niin mies tokaisi vain jotain tyyliin: " niinpä taitaa olla" :kieh: Itsekin olisin mieluummin ottanut vastaukseksi että "no vihdoinkin, ihanaa nähdä vauva'" mutta ilmeisesti miehet eivät tähän oikein kykene

Toisaalta olen tätä ultraa nyt jo viimeisin viikon hehkuttanut ja odottanut kuin kuuta nousevaa joten voinko oikeastaan enää edes olettaa että joku jaksaa olla yhtä innoissaan kuin minä?

Meillä tosin mies kyllä muuten "mukana" joskin tuntuu että tuo ukkeli ymmärtää koko homman ehkä paremmin vasta, kun se vauva on siinä ihan oikeasti sylissä. Taitaa olla miehille usein vähän vaikea ajatella sitä vauvaa samalla tavalla kuin me, sillä miehille se ei taida olla niin konkreettinen ennen ulos tulemista, sillä meillä ei mm. mies tunne vielä edes liikkeitä.

Ainoa "todiste" miehelle on 8 viikkoa vanhat ultrakuvat, joita on jo pällistelty riittämiin.

 

[ärrieri]

Välttämättä kyse ei ole siitä etteikö miehesi odottaisi vauvaa ja iloitsisi siitä vaan hän voi olla hämmentynyt vartalosi muutoksista. Miestä voi myös jännittää sujuuko tämä raskaus hyvin, uskaltaako hän kiintyä lapseen ennen kuin se oikeasti on syntynyt jne. Odotus ei myöskään ole hänelle niin konkreettista kuin sinulle, joten parhaan keskustelukumppanin masuaiheesta voit todellakin löytää vain tyttökavereistasi tai muista odottavista äideistä. Pitkää pinnaa sinulle myymä ja pääasiahan on, että miehesi on hyvä isä!

 

[rauhoitu :)]

Usko pois, se loukkaantuu siitä että ei saa tulla edes oman lapsen ultraan. Naiset vaatii niin kamalaa hössötystä ja huomiota sitä mahaa kohtaan ja nyt kun en itse ole raskaana, ymmärrän toisaalta miten hölmöä se on Mies ei tule koskaan ymmärtämään miten nopeesti siitä vauvasta tulee todellinen naiselle ja miltä se oikeesti tuntuu kokea ne kaikki muutokset ja tuntemukset yms. Mutta ihan samalla tavalla nainen ei tule koskaan ymmärtämään miltä se miehestä tuntuu...

Aivan varmasti on innoissaan vauvasta mutta ei vaan osaa vielä tai halua tai jaksa tai kykene siitä vielä puhumaan ja hössöttämään jne. Sä olet kuitenkin vielä niin alussa, se on hieman eri asia sitten kun LA lähestyy

 

[vouho]

Miehellesi se sinun masussasi oleva lapsi ei ole yhtä konkreettinen asia kuin sinulle, joka tunnet sen olemassaolon jatkuvasti. Hän ei välttämättä edes muista kokoajan koko vauvaa. Mahdollisesti hän myös saattaa pelätäkin että lapselle voi tapahtua jotakin eli tavallaan ei uskalla olla hommassa mukana ettei joudu pettymään pahasti.

Mutta koska sinusta tuntuu tuolle ja selvästi kaipaat huomiota mieheltäsi niin teidän täytyy pystyä puhumaan asiasta ja sinun kertomaan kuinka turhautunut olet tilanteesta ja miltä sinusta muutenkin tuntuu. Miehelle se keskustelu ei välttämättä ole helppoa, mutta anna hänenkin yrittää kertoa tunteistaan, suuttumatta. Itse sain semmoisen vaikutelman ettei mies ehkä edes uskalla alkaa puhumaan tunteistaan kun pelkää mitä saa sitten osakseen.

 

[Peppari]

Mulle tuli mieleen ettei mies uskalla oikein vielä iloita vauvasta kun edellinen meni kesken. Kai se miehestäkin tuntui pahalta vaikkei siihen ehkä sanoja löytänytkään.
Jos siltä vaikka tuntuu että se on onnettomuuksien manaamista jos nyt alkaa jo hehkutella.
Mun mielestä miehessä ei ole mitään vikaa.Hän vain eri tavalla käsittelee asioita kuin sinä. Eikä vain sinun tapasi ole ainoa oikea.

 

[rauhoitu :)]

Tuota mun mielestä naiset on turhan herkkiä tämän asian suhteen. MINÄKIN olin, ei siinä mitään Mutta se, että mies ei jaksa innostua naisensa mahasta (koska sitä se kuitenkin vaan miehelle on) ei tarkoita etteikö vauva olisi toivottu, odotettu ja rakastettu!!!! Yrittäkää ymmärtää sitä miehen kannalta. Se ei koe niitä vartalon muutoksia mitä sinä, sille se vauva ei vielä yksinkertaisesti ole niin todellinen ja konkreettinen asia kun sulle!!!! Miehet on hyvin käytännönläheisiä Se on vaan heille niin vaikeaa puhua, käsitellä ja hahmottaa jotain asiaa jota heille ei vielä ole niin olemassa (vaikka tietenkin se vauva on jo olemassa).

Teet virheen jos olet miehelle vihanen ja suljet hänet vaan entistä enemmän asian ulkopuolelle!!!!!!!!!!!!!!!

No mä en vaan ymmärrä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa edes SANOA että haluaa tämän vauvan. Mutta ei, ei voi edes sitä sanoa ääneen. Pitäköön sitten vaan ylpeytensä...

No eikö se että hän on harrastanut sun kanssa seksiä ilman ehkäisyä toivoen raskautta ole jo tarpeeksi suuri todiste siitä että haluaa tämän vauvan? :hug: Mun mielestä sitä ei tarvi enää ton jälkeen enää sanoa ja hokea joka päivä Naiset kaipaa yleensä niitä sanoja mutta miehillä on tapana osoittaa asioita teoilla. Sä vaan suotta pahoitat mielesi jos pelkäät että miestä ei kiinnosta. Kyllä sitä ihan varmasti kiinnostaa mutta ei se vaan osaa samalla tavalla asiaan suhtautua kuin sinä joka on kaiken aikaa sen vauvan kanssa jo... jos ymmärrät mitä yritän sanoa.

 

[myymä]

No luulisi että voisi edes tuohon viestiin vastata... mutta ilmeisesti ei
Ymmärrän vielä sen, ettei mies hössötä mahaa mutta jos esittää suoran kysymyksen, että onko vauva tervetullut vai ei, niin onko miehellä oikeus myös olla VASTAAMATTAA SIIHEN?

 

[Ap voisi höllätä kireää nutturaansa:)]

Tuota mun mielestä naiset on turhan herkkiä tämän asian suhteen. MINÄKIN olin, ei siinä mitään Mutta se, että mies ei jaksa innostua naisensa mahasta (koska sitä se kuitenkin vaan miehelle on) ei tarkoita etteikö vauva olisi toivottu, odotettu ja rakastettu!!!! Yrittäkää ymmärtää sitä miehen kannalta. Se ei koe niitä vartalon muutoksia mitä sinä, sille se vauva ei vielä yksinkertaisesti ole niin todellinen ja konkreettinen asia kun sulle!!!! Miehet on hyvin käytännönläheisiä Se on vaan heille niin vaikeaa puhua, käsitellä ja hahmottaa jotain asiaa jota heille ei vielä ole niin olemassa (vaikka tietenkin se vauva on jo olemassa).
Teet virheen jos olet miehelle vihanen ja suljet hänet vaan entistä enemmän asian ulkopuolelle!!!!!!!!!!!!!!!

No mä en vaan ymmärrä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa edes SANOA että haluaa tämän vauvan. Mutta ei, ei voi edes sitä sanoa ääneen. Pitäköön sitten vaan ylpeytensä...

Mies on pannessan sinut paksuksi "sanonut" haluavansa lapsen. Mitä sitä turhaan toistelemaan jo kerran sanottua asiaa.

Nimimerkkiä Rauhoitu peesaan vahvasti. Minä kun tiedän asiasta jotain, olenhan mies ja isä.

 

[nöppäri]

Hmm, ehkäpä mies myös loukkaantui sinun sanoistasi, eikä siksi nyt heti mitään vastaa.

 

[Aniida]

mitäs jos sitä pelotta esimn keskenmeno tai kohtukuolema, eikä halua siks puhua siitä.

 

[Terveisiä maalta]

myymä:

No mä en vaan ymmärrä mikä siinä on niin helvetin vaikeaa edes SANOA että haluaa tämän vauvan. Mutta ei, ei voi edes sitä sanoa ääneen. Pitäköön sitten vaan ylpeytensä...

Ensikskin :hug:

Olin vajaa vuosi sitten samassa tilanteessa. Musta tuntu, ettei mies edes halunnut koko lasta (minä kun olin se, joka neljännestä lapsesta alunperin ylipäätään puhuin, yhdessä tietoisesti tehtiin ratkasu eli en hankkiutunut salaa raskaaksi tms...). Mies sano sillon, ettei se vaan ole hänelle samanlaista ja että hän tietää jo ennestään, että kun aikanaan saa lapsen syliinsä, niin rakastuu tähän samoin tein.

Arvaa kuka nyt saa meidän 3kk neidiltä leveimmät hymyt?

Jospa sun miestä ahdistaa ajatus, että "laitat sanoja hänen suuhun"?Odotat (ja painostat) häntä sanomaan asioita, jotka ehkä on hänen mielestä sanomattakin selviä... ? Älä nyt kuitenkaan häneltä sitä ultrakäyntiä evää. Ne on niitä raskauden hetkiä, millon se vauva konkretisoituu isällekin.

 

[rauhoitu :)]

No luulisi että voisi edes tuohon viestiin vastata... mutta ilmeisesti ei
Ymmärrän vielä sen, ettei mies hössötä mahaa mutta jos esittää suoran kysymyksen, että onko vauva tervetullut vai ei, niin onko miehellä oikeus myös olla VASTAAMATTAA SIIHEN?

No kuinka usein sä asiaa häneltä tivaat ja mihin äänensävyyn? Tarkoitan vaan, että meillä miehen kanssa tuli useita valtavia riitoja samanlaisten asioitten suhteen esim. rakastatko mua? näytänkö hyvältä näissä vaatteissa? haluathan sä varmasti tän vauvan?

Mies ei koskaan vastannut mitään ja mä vedin aina hirveen herneen nenään. Kunnes kerran mies sanoi että ei viitti vastata koska hänelle ne on niin itsestäänselviä asioita ja häntä loukkaa se että mä edes viittin kysellä sellaista Eli mies jätti vastaamatta koska oli loukkaanunut siitä että mä edes kyseenalaistin niitä asioita.

Kuten jo kerran sanoin, ei miehesi olisi pannut lasta alulle jos ei sitä olisi toivonut ja halunnut. Ei sen tarvi sitä enää sulle joka päivä vakuutella
Mutta, ja matkin erästä toista kommenttia, jos sulla on siitä niin paha mieli, niin keskustele miehen kanssa ihan rauhassa. Älä suutu, älä hermostu, yritä olla itkemättä Sano vaikka et kysyt nyt yhden ainoan ja VIIMEISEN kerran, onko hänelle vauva toivotto? Ja sanot, että tän jälkeen et enää kysele ja uskot jos hän nyt vaan yhden kerran sanoisi sen ääneen.

 

[piparminttu]

Mitäs miehesi vastasi viestiisi ? Jotkut miehet vaan on sellaisia vaikka välittää,mutta eivät sitä näytä.

Ei ole vastannut...

Jospa ei työllänsä heti ehdi ? Kyllä se vastaus luulisi tulevan.Viestein on niin helpompi kertoa asiansa kuin kasvotusten

 

[myymä]

No luulisi että voisi edes tuohon viestiin vastata... mutta ilmeisesti ei
Ymmärrän vielä sen, ettei mies hössötä mahaa mutta jos esittää suoran kysymyksen, että onko vauva tervetullut vai ei, niin onko miehellä oikeus myös olla VASTAAMATTAA SIIHEN?

No kuinka usein sä asiaa häneltä tivaat ja mihin äänensävyyn? Tarkoitan vaan, että meillä miehen kanssa tuli useita valtavia riitoja samanlaisten asioitten suhteen esim. rakastatko mua? näytänkö hyvältä näissä vaatteissa? haluathan sä varmasti tän vauvan?

Mies ei koskaan vastannut mitään ja mä vedin aina hirveen herneen nenään. Kunnes kerran mies sanoi että ei viitti vastata koska hänelle ne on niin itsestäänselviä asioita ja häntä loukkaa se että mä edes viittin kysellä sellaista Eli mies jätti vastaamatta koska oli loukkaanunut siitä että mä edes kyseenalaistin niitä asioita.

Kuten jo kerran sanoin, ei miehesi olisi pannut lasta alulle jos ei sitä olisi toivonut ja halunnut. Ei sen tarvi sitä enää sulle joka päivä vakuutella
Mutta, ja matkin erästä toista kommenttia, jos sulla on siitä niin paha mieli, niin keskustele miehen kanssa ihan rauhassa. Älä suutu, älä hermostu, yritä olla itkemättä Sano vaikka et kysyt nyt yhden ainoan ja VIIMEISEN kerran, onko hänelle vauva toivotto? Ja sanot, että tän jälkeen et enää kysele ja uskot jos hän nyt vaan yhden kerran sanoisi sen ääneen.

Tämä on ensimmäinen kerta kun asian otin puheeksi.. olen tähän asti ajatellut että pärjään yksinkin, pärjäsinhän esikoisenkin kanssa, vaan nyt tuli vain kertakaikkisesti niin paha mieli tuosta ultrahommasta, että hermostuin...

 

[äiti]

ei millään pahalla ap., mutta minua hekilökohtaisesti ottaa päähän sellaiset naiset jotka jaksaa valittaa miehensä käytöstä vaikka se mies tekee kaikkensa lapsen eteen..on mukna vauvan syntymästä asti..teillä näin on, miksi valitat..jos mun ukko alkais olla samanlainen hormonihirviä ku minä raskaana ni alkaisin miettiä sen sukupuolisista suuntautumista ;-)ota vaan rennosti ja hoida sie se höyryyminen ja anna miehen tehdö se sit kun vauva syntyy..sä et enää sillon jaksa yövalvomisien jälkeen..ja jos kerran olet keskenmenon saanut niin uskoisin et juuri sinun miehesi pelkää et jokin menee vikaan.

 

[helmi79]

Tutulta, niin kovin tutultahan tuo kuulostaa!!! :ashamed: Meillä mies ei ole ollut kummankaan lapsen odotuksessa kovin innokkaana mukana. Ei halua koittaa masua, tai pitää kättä siinä päällä sen 5sekunttia, ja kas! kun ei potkase, niin ottaa pois. Ei myöskään tykkää vauvoista! Sanoo sen ihan suoraan. Mutta kun esikoinen syntyi, oli kuitenkin ihan myyty, ja uskalsi jopa sylissä pitää. Nyt tässä raskaudessa sama kaava, mutta toivon että tässäkin sitten suhde kasvaa ja vahvistuu kunhan lapsi maailmassa.
Kai se on miehen usein vaikea aatella jotain niin konkreettisesti, kuyin että siellä jossain mausn uumenissa kasvaa uusi ihnminen. Ennen kuin se on hällekin todellista.

En sillä että puolustelisin. Kyllähän minäkin tykkäisin jos mies ois vähän ees kiinnostuneempi, mutta helpottaa omaa oloa kun koittaa ees ymmärtää! =)

 

[äiti]

Tämä on ensimmäinen kerta kun asian otin puheeksi.. olen tähän asti ajatellut että pärjään yksinkin, pärjäsinhän esikoisenkin kanssa, vaan nyt tuli vain kertakaikkisesti niin paha mieli tuosta ultrahommasta, että hermostuin... [/quote]

ehkä sinäkin pelkäät sitä ultraa ja purat sen pahan olon miehees..miehet ei harrasti kovin paljoo puhumista.. ja voihan se olla et se pelkää tulevaa ja ei siksi ole innostunut.. toinen lapsi muuttaa paljon teidän elämää