Ken guru
[QUOTE="vieraana";30109756]Eihän ne asiat aina niin mene. Ei aina vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, että jotkut asiat onnistuu ja sujuu.
Jos aapeen opiskelupaikka on useamman sadan kilometrin päässä ja aapee haluaa olla osa lapsiensa elämää, on kuvio aika mahdoton.
Minusta on ihan urbaanilegenda sanonta, että kyllä ne asiat siitä alkaa sujumaan. Miksi sitten niin monet ihmiset tulevat alkoholisteiksi, tappavat itsensä, asuvat siltojen alla jne jne? Tämä nyt oli vähän kärjistytetysti sanottu, mutta fakta on, että asiat ei aina suju hyvin, ei edes osittain hyvin ja mitään hyvää tai edes välttävää ratkaisua ei aina löydy.[/QUOTE]
Vaan kun ne suurimmalla osalla alkaa sujumaan. Alkoholismin taustalla on usein paljon muutakin kuin yksi pieleen mennyt avioliitto.
Tottakai kannattaa ajatella että asiat järjestyy. Pelkästään positiivisella ja aktiivisella asenteella on valtavasti merkitystä. Kyllä sitä suurin osa täällä Suomessa pärjää kun vaan ei heittäydy ja luovuta. Ja vaikka vähän aikaa möyrisikin suruissaan, niin suurin osa sieltä suosta jossain vaiheessa pystyy nousemaan pois.
Ja ap:na ehdottomasti ottaisin opiskelupaikan vastaan, ja siirtäisin sitten tarvittaessa aloitusajankohtaa myöhemmäksi.
Jos aapeen opiskelupaikka on useamman sadan kilometrin päässä ja aapee haluaa olla osa lapsiensa elämää, on kuvio aika mahdoton.
Minusta on ihan urbaanilegenda sanonta, että kyllä ne asiat siitä alkaa sujumaan. Miksi sitten niin monet ihmiset tulevat alkoholisteiksi, tappavat itsensä, asuvat siltojen alla jne jne? Tämä nyt oli vähän kärjistytetysti sanottu, mutta fakta on, että asiat ei aina suju hyvin, ei edes osittain hyvin ja mitään hyvää tai edes välttävää ratkaisua ei aina löydy.[/QUOTE]
Vaan kun ne suurimmalla osalla alkaa sujumaan. Alkoholismin taustalla on usein paljon muutakin kuin yksi pieleen mennyt avioliitto.
Tottakai kannattaa ajatella että asiat järjestyy. Pelkästään positiivisella ja aktiivisella asenteella on valtavasti merkitystä. Kyllä sitä suurin osa täällä Suomessa pärjää kun vaan ei heittäydy ja luovuta. Ja vaikka vähän aikaa möyrisikin suruissaan, niin suurin osa sieltä suosta jossain vaiheessa pystyy nousemaan pois.
Ja ap:na ehdottomasti ottaisin opiskelupaikan vastaan, ja siirtäisin sitten tarvittaessa aloitusajankohtaa myöhemmäksi.
Kuten joku kirjoitti yliopistossa ei yleensä tehdä täyttä viikkoa siinä mielessä, että joka päivä ei ole läsnäoloa vaativia luentoja. Lukujärjestys laaditaan aika pitkälti itse, ja voi hyvinkin tehdä niin, että on siellä 2-3 päivänä ja tekee lisäksi tentteinä ja esseinä jotain muita kursseja. Voit ottaa jonkun sellaisen sivuaineen, jossa on paljon kirjatenttikursseja.
Näin voit ihan hyvin olla osan viikkoa lasten luona ja vain muutaman päivän opiskelupaikkakunnalla. Tuollainen reissaaminen on toki rasittavaa, mutta se ei kestä ikuisesti. Olisiko mahdollista opiskella samaa alaa jossain lähempänä sijaitsevassa yliopistossa? Yliopistoa voi vaihtaa tosi helposti, kun on suorittanut jonkun opintokokonaisuuden, esim. perusopinnot tai perus- ja aineopinnot.
Tyhmintä mitä voit tehdä on jättää sinut jättäneen miehen takia opiskelupaikka vastaanottamatta! Pidä nyt huoli tulevaisuudestasi ja mene sinne opiskelemaan. Tyhmää, jos miehen takia heität mahdollisuutesi hukkaan ja päädyt johonkin hanttihommiin nykyiselle paikkakunnalle.
Näin voit ihan hyvin olla osan viikkoa lasten luona ja vain muutaman päivän opiskelupaikkakunnalla. Tuollainen reissaaminen on toki rasittavaa, mutta se ei kestä ikuisesti. Olisiko mahdollista opiskella samaa alaa jossain lähempänä sijaitsevassa yliopistossa? Yliopistoa voi vaihtaa tosi helposti, kun on suorittanut jonkun opintokokonaisuuden, esim. perusopinnot tai perus- ja aineopinnot.
Tyhmintä mitä voit tehdä on jättää sinut jättäneen miehen takia opiskelupaikka vastaanottamatta! Pidä nyt huoli tulevaisuudestasi ja mene sinne opiskelemaan. Tyhmää, jos miehen takia heität mahdollisuutesi hukkaan ja päädyt johonkin hanttihommiin nykyiselle paikkakunnalle.
masis
Fine. Me asutaan Ruotsissa tällä hetkellä. Mies on perheyrityksessä töissä. Tarkoitus oli muuttaa takaisin suomeen, ja nyt kun sain koulupaikan jota halusin pitkään... Suunnitelmat vain selkiytyi. Nyt: mä en voi muuttaa yksin. En ainakaan vielä. Lapset on liian pieniä ymmärtämään miksi isä on poissa niin paljon. + täällä on meidän ainut tukiverkko.
Voitko lykätä opintojen alkua? Tai voitko aloittaa ja hakea siirtoa Ruotsiin? Toivon sydämestäni, ettet hylkäisi unelmaasi nyt. Tietenkin, kun ero on juuri tapahtunut sinusta kaikki tuntuu toivottomalta, mutta nyt silmät auki, korvat auki ja suu auki: etsi apua, puhu tästä, ehkä teidän siellä olevista tukiverkoista joku ojentaa auttavan käden?
Ken guru
Mutta eikö vielä ollut mahdollisuus että miehesi muuttaisi Suomeen?
masis
Kiitti.. :/ Kaikki on niin auki vielä. Pitää hengittää pari viikkoa ja jutella. Kummatkin on vaan niin vihasia toisilleen tällä hetkellä ja mä en tiedä mitä pyytää tai tehdä. Loukkaan miestä, vaikka se yrittää tehdä tän kaikille helposti. Mä oon vaan loukattu että teen tästä vaikeeta.. Kyllä te tiiätte. Pitää vain saada tää viha nyt pois.
masis
On, on se mahdollisuus. Siitä meidän pitäisi puhua ja päästä yhteisymmärrykseen mitä tehdään.. :/
Sehän kuulosti hyvältä, ja varmasti asia on mahdollista ratkaista, kun mies on halukas miettimään asiaa yhdessä kaikkien kannalta. Tsemppiä!
"noo"
Voi teitä, onpa kinkkinen tilanne.
Sori että kysyn, mutta onko ero ihan väistämätön? Jos mukana ei ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia, voisitteko koettaa vielä löytää yhteisen sävelen?
Sori että kysyn, mutta onko ero ihan väistämätön? Jos mukana ei ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia, voisitteko koettaa vielä löytää yhteisen sävelen?
masis
[QUOTE="noo";30111626]Voi teitä, onpa kinkkinen tilanne.
Sori että kysyn, mutta onko ero ihan väistämätön? Jos mukana ei ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia, voisitteko koettaa vielä löytää yhteisen sävelen?[/QUOTE]
Voi olla ihan mahdollista. Miehellä ei ainakaan mikään hätä tai kiire päästä eroon musta. Ehkä tää on vaan sen tapa ilmaista että jonkun asian pitää muuttua tai jotain.. Nyt oon pitänyt pari päivää pientä välirakoa ja tuokin on tehnyt pitkiä päiviä, eli ei olla kunnolla kerettty puhua. En halua olla näin vihainen kun keskustellaan..
Sori että kysyn, mutta onko ero ihan väistämätön? Jos mukana ei ole kolmansia tai neljänsiä osapuolia, voisitteko koettaa vielä löytää yhteisen sävelen?[/QUOTE]
Voi olla ihan mahdollista. Miehellä ei ainakaan mikään hätä tai kiire päästä eroon musta. Ehkä tää on vaan sen tapa ilmaista että jonkun asian pitää muuttua tai jotain.. Nyt oon pitänyt pari päivää pientä välirakoa ja tuokin on tehnyt pitkiä päiviä, eli ei olla kunnolla kerettty puhua. En halua olla näin vihainen kun keskustellaan..
"Opiskelijaäiti"
Ottaisin opiskelupaikan vastaan.
Ehdit miettiä asiaa vielä ja näette mihin suuntaan asiat alkavat sujumaan, saat lisämietintäaikaa. Ainakin amk:ssa pystyy ilmoittautumaan alkuun poissaolevaksi, niin ilmeisesti myös yliopistossa. Voitat tällä vähän mietintäaikaa itsellesi!
Itse olen myös käynyt läpi eron ja isoja vaikeuksia sekä vastoinkäymisiä opintojeni aikana, kuitenkin olen kiitollinen etten ole luovuttanut!
Tsemppiä ap! Älä luovuta, asioilla on tapana järjestyä!
Ehdit miettiä asiaa vielä ja näette mihin suuntaan asiat alkavat sujumaan, saat lisämietintäaikaa. Ainakin amk:ssa pystyy ilmoittautumaan alkuun poissaolevaksi, niin ilmeisesti myös yliopistossa. Voitat tällä vähän mietintäaikaa itsellesi!
Itse olen myös käynyt läpi eron ja isoja vaikeuksia sekä vastoinkäymisiä opintojeni aikana, kuitenkin olen kiitollinen etten ole luovuttanut!
Tsemppiä ap! Älä luovuta, asioilla on tapana järjestyä!
vvv..
En jaksa lukee kaikkea, mutta.
Naimisissa olleet ovat koko avioliiton ajan elatusvelvollisia toisistaan. Harkinta-aika on vielä avioliittoa! Eli jos teillon yhteinentili, niin se on edelleen aivan vapaassa käytössäsi.
Ja itseasiassa, myös Suomessa on laki (harvojen tietämä), että ex-puoliso saattaa joutua jäämään myös puolisolle elatusvelvolliseksi eron jälkeen. Perusteita en osaa kertoa, mutta pykälä tähän on.
Naimisissa olleet ovat koko avioliiton ajan elatusvelvollisia toisistaan. Harkinta-aika on vielä avioliittoa! Eli jos teillon yhteinentili, niin se on edelleen aivan vapaassa käytössäsi.
Ja itseasiassa, myös Suomessa on laki (harvojen tietämä), että ex-puoliso saattaa joutua jäämään myös puolisolle elatusvelvolliseksi eron jälkeen. Perusteita en osaa kertoa, mutta pykälä tähän on.
masis
Noo, rahastahan tässä ei ole kyse. Mies kyllä maksaa elatustuen ja on puhunut että jos mä nyt muuttaisin niin maksaisi 1/3 asumisesta avuksi. Mutta, kun tässä on paljon muutakin.
Ja Astro: mä en pystyisi siihen. Mun äiti oli sellanen ettei pitänyt mua tärkeänä. Työt ja koulu meni aina kaiken muun edelle ja mä olin vain tiellä, ja hoidossa jatkuvasti. Eikä mulla ollut isää, joten on ollut paljon "traumoja" selviteltävänä aikuisena. Mä arvostan mun miestä isänä, se on enemmän ollut noiden hoitajana kuin minä.. Ehkä kun lapset on pikkasen vanhempia, voisin lähteä, mutta en nyt kun toinen on vasta alle vuosikaskin. :/ Koulutus ON tärkeä. ja mä en sitä sano etten ikinä mene kouluun. Pitää vain miettiä mikä on nyt mahdollista..
Ken guru
Mutta ethän mene ojasta allikkoon? Meinaan että joskus vääryyttä kokenut menee sitten toiseen ääripäähän. Itselläni on ystäviä joissa vanhemmat asuvat eri maissa, ja kaikki voi silti hyvin.
Mutta toivotaan nyt että miehesi muuttaa kuitenkin Suomeen. Asioiden käsittely on kyllä vaikeaa eron alussa kun tunteet on niin pinnassa, ja niitä on joka kirjossa.