Jep! Juuri näin. Usein se on nimenomaan nainen, joka kyllästyy arkeen. Mies lähtee vain toisen naisen mukaan, mutta nainen voi "pyytämättä ja yllättäen" tuskastua arkeen. Sen ominainen tunnuslause alkaa "Sä et koskaan...." ja voit jatkaa sopivalla virkkeellä. Esimerkkeinä nyt voitaisiin vaikka ottaa klassiset "Sä et koskaan vie koiraa pihalle", "Sä et koskaan ajattele muuta kuin itteäs" ja klassikkojen klassikko: "Sä et koskaan voi olla viikonloppua juomatta kaljaa". Mutta nuo vain maistiaisina, variaatioita on ziljoona.
Sitten rouva lukee me naisia, cosmopolitania, blogeja ja seuraa muutaman julkkiksen IG:tä. Tarpeeksi kun se näistä voimaantuu, se päättää 35v-kriisissään hakea eroa. Mies on vätys, laiska, juoppo, saamaton, lapsellinen ja Riittakin sanoi, että "lapset ovat onnellisia vain jos minä olen onnellinen". Eli ero siis - en minä, mutta kun lapset. Ja eroshan hei Riittakin joku vuosi sitten.
Sitten kierrokseen pari jännämiestä. Yhdellä on rahaongelmia, toisella päihdeongelma ja kolmannella muita naisia. Sitten löytyy se ihana Markus, joka on 6v nuorempi ja sillä on joku oma yhden miehen IT-firma. Vuoden päästä tulee taas ne samat: "Sä et koskaan..." ja sen lisäksi riitaa molempien omista rahoista, kun lapset eivät olekaan yhteisiä.
Tämän jälkeen nainen löytää sisäisen voimaantumisen hyvin nopeasti, eroaa ja alkaa julistaa "Riittana" kaikille ystävilleen sanomaa, ettei ydinperhe tuo onnellisuutta ja että nainen on itse asiassa onnellisimmillaan yksin. Omista virheistään katkeroituneena hän kirjoittaa nettiin miesvihamielisiä juttuja ja menettää malttinsa kun tajuaa vaihdevuosien alkaneen.
Lopulta nainen löytää elämänsä sisällön jostain Liettuan kulkukoirien auttamisesta, pakolaisista, vihreiden arvojen julistamisesta tai feminismistä. Hän löytää myös ystävänsä punaviinin, mitä hän katkeroituneena lipittää iltakaudet kiroten perheidyllejä ja pitkiä liittoja.