// Helmivauvat 2015 - lokakuu //

Moikka,

pitääpä kysellä kun ihmetytti:

Sadana, miksei sokerirasituksessa saanu käyttää läppäriä tai puhelinta? Ite kyllä käytin ekalla kierroksella, ja ens viikolla tokallakin kertaa oli suunnitelmissa.

Pippurihäntä: Mulla Helsingissä ekalla lääkärikäynnillä ei katsottu mitään alakautta, mutta ultras kyllä, eli ilmeisesti aika vaihtelevaa kaupunginkin sisällä.

Muuten täällä elämä ennallaan, tänään pitäis tulla tulokset hemoglobiinista, kävin eilen työterveydessä verikokeessa kun edellisessä neuvolassa pikakoe näytti 120 niin halusin katsoa mihin suuntaan on lähteny. Väsymyksestä päätellen ei ylöspän

42 aamua töitä enää! Kun jäljellä on 24 niin ajattelin alkaa avata siihen omaa erillistä joulukalenteria

Jepa ja Toukka(tänään jo 24+0)

 

Pitääpä kirjoitella kuulumiset, kun niin harvoin kirjoitan tänne.

RU meni 1,5 viikkoa sitten hyvin, mutta pientä pettymystä aiheutti (täälläkin) se ettei ultraaja ollut tippaakaan kiinnostunut veikkaamaan lapsen sukupuolta. Seuraava sänssi siihen onkin sit vasta marraskuun loppupuolella, jospa sit natsais.

On tosiaan vaikea valita tavaroita ja vaatteita, kun tuntuu et niin moni on sukupuoli sidonnaista. Päätin sit hommata paljon värikkäitä vaatteita ja pukea pavun tivolivaatteisiin oli hän kumpaa merkkiä tahansa. ja olen muutenkin huomannut vähän karsastavani sitä baby blue- ja pink väriskaalaa, joka on mun makuun vähän imelä. Kylhän tässä vielä kerkii niitä nuttuja hommata, mut jotenkin on tuo pesänrakennus vietti aika pahasti päällä jo.

Sokerirasitus meni aika penkinalle, pari arvoa oli rajalla ja niin napsahti sokeriseuranta päälle+ruokapäiväkirjat jne. Rasitus sattui sinällään vähän huonoon hetkeen, koska olimme juuri olleet häämatkalla Prahassa ja siellä käyneet varmasti tietää miten "kevyttä" ruokaa siellä syödään. Noh, tämän jälkeen ei arvot ole ylittyneet tai olleet rajalla kertaakaan eli minulla ei virallisesti ole raskausdiabetestä, siltikin minulle on tuputettu kaikki mahdolliset ruokaohjeet, vihjailtu että lapsesta tulee lihava ja valitettu jopa banaanin nauttimisesta välipalana.

Tämä on kiusallista koska se on liitoksissa oman kroppani kokoon, ei siihen mitä sokerituloksissani nyt näkyy. Minua harmittaa yhden lääkärin käytös ja puheet, lapsen ravitsemusta opiskelleena ja alalla työskentelevänä minulle on enemmän kuin selvää kuinka lasten tulisi syödä. Hirvittää, että joku syyllistää minua oman tilanteeni takia jo nyt, vaikka suvussani ei kellään ole ollut ns.sokerivauvaa tai edes isokokoisia lapsia.

Juu, tää on herkkä aihe ja toivon todella ettei minun täydy käydä diabeteshoitajalla ilman diabetestä, mutta saapa nähdä kuinka käy. Jos minulle sellainen todetaan otan kaiken avun avosylin vastaan, siitä ei ole kysymys.

Tällästä oli mulla mielenpäällä tänään, mitäs muilla? Terkkuja ja tsemppiä kaikille.

23+4 Mamma&Papu

 

Pari pikakommenttia vaan..

Mammako86: En siis ole ainoa, jolla ultraaja ei ole suostunut katsomaan sukupuolta!

Sadana: minäkin jäin ihmettelemään miksi läppäri ja kännykkä olivat kiellossa?

T. Elisanen + tyyppi 22+0

 

Mammako86: Olet niin oikeassa tuosta radi-on-herkkä-asia. Ja siihen liittyy tietysti alunperin ihan hyväätarkoittavista syistä kamala määrä reagointia, materiaalia, ohjeistusta, neuvontaa, tarkkailua ja ties mitä - syyllistämistä. Nyt tulee siis multa aika pitkä vuodatus aiheesta, jota olen pohtinut paljon, ottanut selvää ja seurannut vierestä (äitini keissi + lähipiiri). Skipatkaa te, joita ei aihe niin liikuta

On tosi, että asia jäädessään hoitamatta voi johtaa komplikaatioihin. Ja on asioita, joita voidaan tehdä, ettei niin kävisi, mutta se mikä riittää tai toimii yhdelle, ei välttämättä ole toiselle hyvä. Ja sitten se, kun tässä ei ole mitään välimuotoa tässä kohtelussa. Eli joko sulla on arvot yli tai alle. Jos ne on yli, niin sitten joudut myllyyn. Johonkinhan se pitää vetää, mutta tässäkin on niin paljon harmaata aluetta, että oksat pois. Eniten tässä hatuttaa se, että OIKEASTI tuo glukoosirasituskoe ei kerro mitään muuta kuin sen, että elimistön insuliiniherkkyys on häiriintynyt. Piste. Siinä se ei valehtele vaan toimii niin kuin pitääkin. Mutta se ISO MUTTA. Kaikki sen syistä alkava spekulaatio onkin sitten niin helposti sitä syyllistämisosuutta.

Ongelma on, että voida varmuudella sanoa, mitkä asiat juuri sillä henkilöllä aiheuttaa sen, että insuliiniherkkyys heikkenee raskauden aikana. On vain tilastollisia viitteitä siitä, että sukuhistoria (geenit?), elintavat, lähtöpaino ja painonnousu raskaana ja ikä voivat vaikuttaa jotenkin tuohon. Mutta millä oikeudella lääkäri (tms) tekee johtopäätöksen, että kyllä sen täytyy olla se paino (tai ikä tai mikä tahansa noista tekijöistä), jonka vuoksi insuliinit eivät osaa käyttäytyä?! Kun esimerkiksi niin moni normaalipainoinen, nuori odottaja, jolla ei ole sukurasitetta, saa kuitenkin radi-diagnoosin?! Ja kun radin hoito on kuitenkin vähän hakuammuntaa, kun kaikkien kropat toimii eri tavalla. Esim. ruokavalio... eli jotkut reagoi runsasrasvaisuuteen huonosti, toiset tiettyihin hiilarityyppeihin, kolmannet jotenkin muuten. Joillakin insuliinit heittäytyy ihan laiskoiksi ja he tarvitsevat lääkkeitä tai lisäinsuliinia, mutta miksi. No siksi, kun ruokavalio ei yksin määrää kaikkea. Nuokin selviää vasta sitten ajan kanssa sokeriarvoja seuraamalla ja kokeilemalla, että mikä kellekin tepsii. Minkä takia pelkän rasituskokeen jälkeen on jälleen kerran aika turha esittää pomminvarmoja syitä tilanteeseen. Itse olen ajatellut, että syy miksi melkein kaikki laitetaan nykyään glukoosirasitukseen on se, että ei voida täysin ennustaa, kelle se tulee ja kelle ei. Ja siksi tuo syiden suoraviivainen laukominen neuvolassa ja lääkärissä menee niin helposti sinne syyllistämisen puolelle.

Ensinnäkin tuo painoasia. Vähän kapealla otoksella, mutta oma kokemus aiheesta on seuraava. Lähipiirini viidestä mammasta neljällä oli viime raskaudessa radi, ja niistä kolme oli selvästi hoikkia. Minä olin pulskimpia, eikä arvoni olleet lähelläkään raja-arvoja, kummassakaan rasituksessa. Painonnousu raskaana, syy vai seuraus vai onko kumpikaan. Yksi näistä mammoista keräsi radi-dieetistä huolimatta 18kg painoa raskaana, toinen vain 3kg. Kummankaan arvot eivät vaatineet insuliinihoitoa. Mistä painonnousun erot johtuivat? Ei varmastikaan siitä, että toinen luisti ruokavaliosta ja toinen ei? Vaikuttiko painonnousu tilanteeseen jotenkin tai kertoiko se jotenkin radin asteesta? Ei tiedetä, näin nyt vaan kävi, ja molemmat saivat normaalikokoiset terveet vauvat. Äidilläni on ollut PCO, radi ja D2. Hän on ylipainoinen ollut aina. Mutta kukaan ei voi tietää tänäkään päivänä, onko ylipaino syy vai seuraus. D2 parani, kun hän lopetti viljasyönnin. Ja siitä ei pitänyt voida parantua Samalla hän myös laihtui.

Sukurasite tai sen puute. Siitäkään ei voi minusta syyllistää odottajaa itseään. Minkäs sille voi, mitkä geenit on saanut. Se, että äidillä/siskolla/kumminkaimalla on D2, ei tarkoita, että sulla olisi. Ei myöskään toisinpäin. Eikä myöskään tarkoita sitä, että sukurasite --> ei saa syödä pullaa raskaanaollessa, ettei tule radi. Mitä kuulee kanssa. Ihan älytön kausaliteetti. Minua syyllistettiin tässä raskaudessa rankasti siitä, että en mennyt alkuraskauden rasitukseen. Useampaan otteeseen neuvolassa ja lääkärissä. Koska sukurasite ja BMI26 ja ikä jne jne. Toisin sanoen, painoni, ikäni ja sukutaustani vuoksi oltiin lähes varmoja, että "kyllä sulla nyt voi olla kuule radi tulossa ja iso vauva sen takia ja jos yhtään pissassa sokeria tai sf-mitta korkealla niin ei hyvä heilu kun ei olla ajoissa alettu hoitaa..." Eli syyllistämistä tapahtuu näinkin päin

Sokerirasituksen tekohetki. Paastoarvo reagoi jonkin verran siihen, miten on syönyt edellisinä päivinä. Muut arvot eivät sitten olekaan ihan niin herkkiä, joten jos niissä on raja-arvoja ylittäviä tuloksia, niin se kertoo jälleen kerran siitä, että insuliinijärjestelmä ei toimi ihan niin kuin pitäisi. Mutta ei mistään muusta.

Ja sitten wooot: Läppärin/kännykän käyttö sokerirasituksessa kielletty? :O Jään odottamaan selitystä tähän myös, enpä tuommoista kuullut omalla kohdalla. Faktahan on se, että ei saisi liikkua mutta ei myöskään nukkua rasituksen aikana. Koska kumpikin voi vaikuttaa verensokerin nousuun ja laskuun. Liikkuminen siis laskee verensokeria. Yks pappa tätä mun vieressä vaimonsa kanssa ihmetteli suureen ääneen, että eikö täältä tosiaan saa poistua kahteen tuntiin nyt?! No ei saa, eikä kuluttaa aikaansa käytäviä kävelemällä, kun se vääristää tulosta. Mutta mikä foliohattuhomma tää kännykkäkielto sitten oikeen on... Jos joku tietää niin kertokaapa.

Vaikeita asioita. Koitetaan olla syyllistymättä, sitä mä ehkä tällä nyt yritin sanoa

 

Pakko minunkin tulla ihmettelemään että miksi sokerirasituksessa ei odottaessa saanut käyttää kännykkää tai tablettia? Kummallista kyllä.

Niin kyllä niitä lääkäreitä näyttäisi olevan muuallakin kuin kuopion seudulla mutta onko täällä muita odottajia keski-suomen alueelta, olisin kiinnostunut kuulemaan heidän neuvolan lääkärin käytännöistä?

Todella typerää tuollainen ettei kätilö/lääkäri tai siis ultraava ihminen ole halukas kertomaan kumpaa sukupuolta vauva on. Minusta aika epäreilua koska itse näin kuudetta odottaessa huomannut että kesä/kevätvauvoilla, joita siis perheessä kolme ei ole niin vaikea löytää kivoja unisex vaatteita mutta talvivauvan kanssa paljon hankalempaa oli löytää koska esim toppa-asusteet, puvut jne on aika reippaasti joko tai väritystä.

Purkaan hieman mieltäni kuitenkin tänne, tässä on tullut viikkojen aikana pohdittua paljon omia ajatuksia, tuntemuksia jne..
Siellä psykologin luona käydessä, vaikka käynti oli aika hmm.. noh en ole koskaan niin välittänyt noiden ammatti-ihmisten kanssa puhua kun puhun muutamalle läheiselle ystävälle niin paljon että koen saavani siitä sen tuen jne. Kuitenkin, psykologi piirti sellaisen ämpärin paperille, minun ns ressiämpäri. Ja piirti sen ämpärin pursuamaan ressistä ympäri ja piirti sinne ämpärin alareunaan reijän, ns vuotokohdan ettei ämpäri pääsisi pursuamaan ylitse. Kysyi sitten että reikä kun tarkoittaa purkautumista ennen pursuamista niin mistä elämässäni aloittaisin sen ressin purkautumisen. No en siihen sanonut juuta enkä jaata mutta mielessäni asia oli jo selvä. Tällä hetkellä elämässäni on kaksi asiaa jotka aiheuttavat ressiä. Parisuhde ja sen tuomat asiat, mies ja sen tuomat asiat ja tilanteet parisuhteeseen eli tiivistettynä; parisuhde. Sekä toinen ressiä tuova asia on Eikan synnytys.
Noh, Eikan synnytyksen tuomaan ressiin, ahdistukseen ja pelkoon ollaan tekemässä työtä sen helpottamiseksi, haen siihen apua. Toki nämä parisuhteen kiemuratkin vaikuttavat tuohon Eikan synnytykseen koska pelkään jäävän yksin asioiden kanssa, siis ilman sitä miehen tukea.
Sitten tuo toinen ressin tuoja eli parisuhde. Ei minulla ole juuri muita keinoja kuin päästää irti, luopua parisuhteesta ja jäädä yksin. Meidän asiat eivät parisuhteessa muutu. Ei se että miehellä on kiire joka paikkaan, ei ole aikaa olla minun luona ja saatika että olisi aikaa keskittyä tähän vauvaan, tukemiseen jne. Jos mies tulee meille, hän joko pyörähtää niin ettei edes riisu takkia, kengät sentään. Tai jos hän tulee yöksi niin tulee myöhään että käy saunassa ja lähtee nukkumaan kun aamulla pitää olla tukka (jos hänellä se tukka olisi) putkella jo menossa. Ja minun pitäisi vain tämä hyväksyä, ei minulta edes kysytä onko ok jos en kerkeä tulla tms. Se vain ilmoitetaan. Minun ainoat puhe/näkemis kontaktit ovat tässä kaupungissa omat lapset, kaupan kassa ja neuvolan täti. Tiedättekö että on aika yksinäistä viettää hetkiä kun ei ole ketään ketä voisi juuri nähdä. Kahta läheisempää ystävää en ole nähnyt elokuun jälkeen. Kaikki kontakti tapahtuu puhelimitse. Olen toki läheisimmän ystäväni kanssa päivittäin puhelin yhteydessä, ja olen sanonut hänelle monta kertaa että kiitos siitä, hän on minulle erittäin tärkeä ja rakas.
Mies sanoi että pitäisikö meidän mennä ammatti-ihmisen luokse puhumaan. Sanoin että miksi? Mitä se auttaa? Järjestääkö se ammatti-ihminen sinun kalenteriin minulle aikaa? Järjestääkö ammatti-ihminen asiat niin että meillä olisi yhteinen koti? Sanoin että HALOO, turha sinne on mennä jos et tiedä mitä haluat. Ja todellakin haluan nyt käsitellä ensin tämän synnytyksen itseni kanssa ja ottaa siihen ammattiapua. Ei minun pääni jaksa kahta ressaavaa asiaa samaa aikaa käsitellä. Varsinkin kun saaamani tuki on puhelimen päässä eikä siinä lähellä.
Ilmoitin kylmästi että koen nyt vaihtoehdoksi sen että jään yksin tämän raskauden kanssa ja rakennan elämäni yksin Eikan ympärille. Koen että meidän yhteinen toive kääntyi minun yksin odottamiseen.
Eihän tämä helppoa ole, siis tälläinen päätös. Päästää irti siitä ihmisestä ketä rakastaa (miten tuo rakkauskin on niin samperin sitkeä??), päästää irti siitä ihmisestä kenen lihaa ja verta puoliksi kannan sisälläni. Jokainen Eikan potku ja liike muistuttaa minua siitä ihmisestä ja tilanteesta. Jokainen potku ja liike olisi sellainen minkä haluaisi sen toisenkin tuntevan ja nauttivan siitä.
Minun täytyy nyt vain luottaa siihen että aika helpottaa. Yrittää saada pääkoppa olemaan itsekäs. Olenkin hokenut ääneen yksin ollessani Eikan potkiessa (on muuten samperin liikkuvainen ukkeli) itsekeskeisesti että äiti pieni mies, äitin oma ukkeli. Vaikka tuolla ole merkitystä.

Sellaista kevyttä näin keskiviikko päivään.

Nokkosperhonen & Eikka 22 + 3

 

Tervetuloa Tirrikkä sekaan vaan!

Mulle oli kelan sivuille tullut ilmoitus äitiysavustuksen päätöksestä. Nyt vaan odotellaan, millon tulee postista ilmoitus saapuneesta pakkauksesta.. Ei malttais odottaa....

Meillä ei oo mitään vauvanjuttuja laiteltu vielä valmiiks, osa on lipastossa ja osa varastossa. Hankintojakin ruetaan tekemään paremmin vasta sitten, kun on muutettu. Reilu kaks viikkoa vielä muuttoon. Ihana päästä sitten tutustumaan sukulaisten vaatevarastoihin, minä niin toivon, että sieltä löytyis joku kiva pikkuinen toppavaate vauvelille. <3

Mulla on ollut koko raskauden ajan enemmän tai vähemmän katkonaiset yöunet. Harvassa on ne yöt, että tulis herättyä vain pariin otteeseen. Minuakin usein kovasti valvottaa keskellä yötä, ei vaan meinaa muka löytyä hyvää nukkuma-asentoa.

Täällä kans jo kovasti odotellaan synnytystä, tuntuu että ihan liikaa aikaa vielä jäljellä. Eilen käytiin synnytysvalmennuksessa ja huvitti, kun siellä kerrottiin, että viimeisillä viikoilla voi tulla turvotusta jalkoihin ja yöunista tulee katkonaisia jne. Mullahan on ollut noita oireita jo pitkään, että innolla ootellaan, miten ne tästä lisääntyy ja pahenee. Kauheeta!

Shamppis, ihanaa että teillä oli kiva loma. <3 Tulee niin hyvä mieli lukea iloisia kuulumisia. Hyvä, että virtaa riittää, on varmasti tarpeeseen.

Kertokaas joku tyhmälle, mitä meinaa aamukampa..? Mun googletustaidotkaan eivät riittäneet vastauksen löytämiseksi.

Mammako86: kylläpä kuulostaa hölmölle tuo sokeriseuranta homma. Jos kaikki vaikuttais ihan ok nyt olevan, niin miksi turhaan lisätä odottavan äidin stressiä ylimääräisellä huolehtimisella. Tsemppiä sinne, pysy vahvana äläkä välitä höpinöistä! <3

Nyt sit siihen omaan napaan..

Mies aloitti eilen uudet työt eri paikkakunnalla. Illalla tuli vielä kotiin ja käytiin yhdessä perhevalmennuksessa. Tänään hän töihin ja tulee "vasta" perjantaina taas kotiin ja minähän oon tietysti ihan rikki täällä. Mahdoton ikävä, ei oikein innosta mikään. Tiiän, että mies pärjää hyvin ilman minua, mutta kuka hoivaa ja lohduttaa minua? :'(

Eihän perjantaihin pitkä matka ole, mutta sain eilen lääkärissä määräyksen kokeilla taas töissä oloa ja se stressaa ihan hirveästi. Huomenna pitäisi suunnata töihin neljäksi tunniksi. Miehen tuki ja tsemppi olis nyt todellakin tarpeen. Soitella toki voi, mutta ei se fyysistä läsnäoloa vastaa.

Äh, kauhean ahdistunut olo, mut jotenkin ei nyt aiheesta kirjoittaminen lähde sujumaan. Tarviis tosiaan sen miehen nyt halimaan tänne. :| No, huomenna sen sitten näkee, onko töissä ihan hirveää vai stressasinko turhaan.

Mukavaa odotusaikaa kaikille!

-rv 25+3

muoks, Nokkosperhonen, paljon voimia ja haleja sinne. <3 Ihan itkettämään rupes sinun tekstin lukeminen. Itse on kuitenkin niin onnellisessa asemassa, kun rinnalla on mies (olkootkin välillä muutamia päiviä muualla), joka on ihan täysillä mukana tässä raskaudessa ja koko parisuhteessamme. En osaa edes kuvitella, millaista olisi, jos mies muuttuisi välinpitämättömäksi.

Yksinäisyys vaivaa täälläkin. Muutamien sukulaisten lisäksi en juurikaan tapaa ketään. Läheisiä kavereita on muutama, mutta asuvat niin kaukana, että joskus kesällä nähtiin viimeksi. Puhetta oli vähän, että marraskuun aikana koittaisivat tulla käymään. Muihin (tuleviin) äiteihin olisi kiva tutustua, mutta koen vähän väkinäiseksi yrittää tutustua jossain perhevalmennuksessa muihin, ja toisaalta on se muuttokin edessä, niin ei tässä kunnolla ehtisi tutustuakaan.

Mutta nyt syömään, kun potut vihdoinkin vaikuttaisi kypsiltä!

 

Nokkosperhonen: Hienoa, että olet käynyt juttelemassa ulkopuolisen kanssa. Kuten olen aiemmin täällä jo kertonut, niin esikoisen odotusaika oli mulle tosi raskas henkisesti, kun mies oli "henkisesti poissa" ja lukossa. Sain voimia jaksaa odotusajan yli, kun pääsin psykologin juttusille, mulla oli maailman ihanin neuvolantäti, jolle itkin aina sitä yksinodotuksen tuskaa ja sitten äitini vielä, joka kuunteli. Ilman noita tahoja olisin varmaan jotenkin romahtanut ihan täysin. Paljon voimia asioiden käsittelyyn, mitä ikinä päätät(te)kään tehdä!

Sanon vielä senkin, että pariterapiaan menon yksi lopputulema voi olla se, että päätetään erota. Vaikka kai pääasiassa sinne lähdetään liittoa pelastamaan, niin tämä ei ole mikään lukkoonlyöty päämäärä, ainakaan jos terapeutti oikeasti osaa ottaa teidän tilanteet ja asiat huomioon ja uskallatte olla rehellisiä siitä, että ero voi olla yksi vaihtoehto. Asioiden käsittely terapeutin kanssa lopputulemasta riippumatta auttaa ihan älyttömän paljon. Niin meille kävi. Se, että käsittelimme suhteemme vaikeat asiat pois terapiassa JA sen jälkeen erosimme, teki meistä aivan tuhannen varmasti paremmat vanhemmat lapsellemme, kuin jos olisimme vain kävelleet pois. Meidän vaikeutemme olivat sen sorttisia, että olimme ihan umpikujassa itse niiden kanssa, mutta niin nekin solmut saatiin auki ja olemme voineet jatkaa elämäämme ehjempinä ihmisinä sen jälkeen.

 

Heippa kaikille pitkästä pitkästä aikaa!!

Nyt kun aikaa olisi vaikka millä mitalla, en ole muistanut käydä teitä moikkaamassa pitkään aikaan. Ehkä tiedostamattani olen myös yrittänyt ns unohtaa koko raskauden, mutta nyt kun aletaan olla viikoilla että vauva jo voisi selvitä, annan itselleni luvan iloita raskaudesta.

Trvetuloa kaikille uusille, onnea ihanista uä kuulumisista ja tyttö/poika lupauksista!! <3

On: Kertauksena, kohdunsuun tukilanka laitettiin rv 16+5 jonka jälkeen siis olen ollut lepohoidossa kotona (eli 7vko). Taysissa käynyt kontrolleissa kolme kertaa, ensi viikolla taas mennään. Tilanne hyvä, 4cm edelleen kanavaa (viime raskaudessa 2cm) mutta sisä suu auki. Vauva ei kuitenkaan vielä makaa täysin langan päällä, suljettua kanavaa lankaan 1,5cm. Kipeitä supistuksia ei ole onneksi ollut yhtään. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että kortisonit laitetaan keuhkoja kypsyttämään varmuudeksi lähi viikkoina.

Pää on alkanut tottumaan liikkumattomuuteen, nukun paljon nii aika kuluu nopeammin. Liitos- ja iskias kivut suurena riesana. On päiviä etten tahdo päästä kunnolla kävelemään! Myös painonnousu ja turvotukset riesana. Sokereissa paasto oli rajalla jonka takia ruokavalio on melko tarkka ja juon noin 3litraa päivässä, silti kroppa elää ihan omaa elämää. Tuo paino ketuttaa kaikkein eniten! Sitä kun jo ennestäänkin on ihan tarpeeksi..

Niin ja mulle voi PÄIVITTÄÄ IÄKSI 30v! Jälleen hieman erilaiset synttärit, toi mies sentään kukkia <3

Mulla on RASKAUSKAVEREITA kaksi, tuttuja myös toiset kaksi. Yhden kanssa ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti yhteydessä kun käy meillä tekemässä mulle ripsiä

ÄITIYSPAKKAUS jäi ottamatta ja tuota tulo asiaa pitää tiedustella kelasta. Mun tulot oli surkeat 2012 hoitovapaan takia, 2013 tuloilla halusin laskettavan, koska viimeiset 6kk lasketusta olen aikalailla saikulla nyt.

Paljon omaa napaa.. sori. Mut ihanaa odotuksen jatkoa kaikille ja nauttikaa te jotka liikkua saatte!

Rv 23+5

 

Jäi minullekin siinä aamunukuksissa hieman epäselväksi miksi läppäri ja kännykkä kielletään. Lehtien luku sallittiin, sillä siinä kädet eivät kuulemma liiku niin paljoa kuin tekstiä näpytellessä. Eli suoraan sanoen pilkun viilaamista koko homma.

Sain tänä aamuna puhelinsoiton neuvolasta, pääsen minäkin ruokavalion seuraajien iloiseen joukkoon. Verensokeri oli 2 tunnin kohdalla ollut liian korkea. Mielenkiintoista sinällään että yhden tunnin kohdalla verensokeri ei ollut lähimaillakaan ylärajalla, mutta jatkoi sen jälkeen vielä hitaasti nousuaan. Kun mittataulukossa olisi verensokerin pitänyt olla jo laskuvaiheessa, niin minulla se oli edelleen lievässä nousuvaiheessa.

Perjantaina menenkin sitten hakemaan sen sokerimittarin ja ohjeistuksen siitä kuinka minun pitäisi syödä.

Tänään oli posti tuonut äitiyspakkauksen pakettikortin. Huomenaamulla pitääkin sitten juosta postiin hakemaan pakkausta ennen töihin menoa. Puoli viikkoa meni päätöksen teosta ennen kuin paketti saapui.

rv 24+

 

Äitiyspakkaus noudettu ja läpikäyty. Jotenkin kaikki vaatteet tuntuivat niin isoilta, mutta ehkä ne kutistuvat pesussa edes jonkin verran.

Minusta tuo sokerirasitustesti antaa sinällään virheellistä tietoa että jos henkilön ruokavalioon ei kuulu tuollaista määrää sokeria normaalistikaan, niin testin tapaista yliannostusta ei tule koskaan tapahtumaan ja henkilön sokeriarvot pysyvät normaaleina.
Saa nähdä millaista ruokavaliota minulle huomenna ehdotetaan.

rv 24+

 

Sadana: My thoughts exactly. Tilanne on älytön ja keinotekoinen, varsinkin sellaiset ihmisen ruokavalion näkökulmasta, joka käyttää vähemmän hiilareita normaaliarjessaan. Vielä hullummalta tuntuu, jos sellaista ihmistä aletaan kauheasti "kouluttaa" syömään oikein. RD-dieetti kun sisältää aikamoisen määrän leipää ja puuroa. Mutta niin kuin radin kanssa pärjännyt ystäväni sanoi minulle: "Normaalisti toimiva kroppa hoitaa sen verensokerin alas tietyssä ajassa, tietyllä määrällä glukoosia, ja tuolla testillä selviää, tekeekö se niin." Jos ei tee, niin jotain pitää yrittää tehdä asian eteen. Mua kiinnostaa kyllä kuulla, miten sun keissi etenee, kun kerran paasto ja 1t arvo olivat ok.

Mulla on aina ollut jotain ongelmia verensokerin kanssa, jonka takia olen joutunut opettelemaan itselleni oikeat tavat syödä. Olen ymmärtänyt lukemastani, että tämä tila voi olla D2-esitila, joka ennakoi insuliiniresistenssin kehittymistä tulevaisuudessa, jos rasitus jatkuu. Mulla on siis ns. yliaktiivinen insuliinitaso, joka riehaantuu isoista hiilarimääristä, etenkin viljapohjaisista. Tämmöinen kroppa reagoi sokereihin erittämällä runsaasti insuliinia, joka saa verensokerin laskemaan n. 30min-2t ruokailusta voimakkaasti. Pahin yhdistelmä on syödä väärin ja lähteä urheilemaan. Kesken suorituksen tulee nimittäin kuukkaus ja sokerit putoo jonnekin alle kolmen.

Näissä raskaudenaikaisissa rasituskokeissa mun 2t arvo on aina ollut 5 pintaan ja hyvin nopeasti kokeen jälkeen mun pitää saada jotain ruokaa, muuten iskee hypo. No, radin diagnosoinnin näkökulmasta ongelmaahan ei ole, koska mun sokerit laskee "hyvin". Mutta joku siinä on, että raskausaikana nää nousut ja laskut on mulla jyrkempiä kuin normaalisti.

Insuliinilla kun on vielä se pirunmoinen merkitys, että se varastoi sokerit rasvaksi, niin tämä ominaisuus tuottaa mulle herkästi ylipainoa. Jos syön väärin, sokerit nousee ja laskee äkkiä ruokailun jälkeen, jolloin uus nälkä (ja aina ei ehdi edes tulla nälkä vaan iskee suoraan ne hypo-oireet) ja pakko taas syödä, jotta saa sokerit normaaliksi. Alkuraskaus oli siks yhtä tankkausta, taas kerran. Mä niin ootan, että pääsen siihen imetysaikaa, jolloin pystyy syömään normaalisti, paitsi että koko ajan on sudennälkä Mut se on sentään semmoista tervettä nälkää.

Äitiyspakkauksen vaatteet ovat tosissaan ns. koko vauva-ajalle suunniteltu, niitä ihan pieniä vaatteita täytyy hankkia itselle varastoon enemmän, koska noista monet sopivat vasta puolivuosikkaan päälle tai sen jälkeen. Lapset ovat vaan niin erikokoisia pikkuvauvavaiheessa, että on mahdotonta tehdä kaikille täysin sopivaa pakkausta... Mun lapset ovat olleet alle keskikoon tai keskikokoisia ja silti esim. pakkauksen puolipotkarit olivat liian isot ja tilavat koko vauva-ajan. Eli tyttö oppi kävelemään ennen kuin ne pysyivät päällä, heh.

Jaahans, aamu alkoi sitten esiteinin kiukuttelulla. Mitään tuo ei saanut oma-aloitteisesti aikaiseksi, mutta mistään ei olis saanut sanoa, mun ehdottama kouluunlähtöaika oli "liian aikainen, kun sit joutuu oottaan koulun pihalla liikaa" ja kun sanoin, että lähde sitten kun parhaaksi näet, niin poika meinaa myöhästyä ja syyttää mua siitä, etten ole sanonut milloin pitää lähteä "Ihan kun sua ei yhtään kiinnostais!" No, ei itseasiassa kiinnostakaan, aikataulut täytyy itse oppia pitämään ja sillehän se merkintä Wilmaan tulee, ei mulle. Tällä menolla meillä asuu parin vuoden päästä kaks uhmataaperoa ja yks yläasteikäinen taapero. Nam.

PH 25+3

 

Nokkosperhonen: Ikävää, että teillä on miehesi kanssa päässyt kehittymään noin paha lukkotilanne. Ei se kyllä minusta huono idea ole mennä puhumaan asiasta ulkopuoliselle ammatti-ihmiselle. Ei siis millekään psykiatriselle sairaanhoitajalle, vaan ihan perhe-/parisuhdeterapeutille. Eikä mielellään mitään ratkaisukeskeistä tempputerapeuttia, vaan ihan klassista terapiaa. En halua kuulostaa besser-wisseriltä, mutta tiedän näistä asioista jotain. Tuo sinunkin kokemuksesi psykologin vastaanotolla haiskahti aikalailla juuri ratkaisukeskeiseltä. Kannettu vesi ei tunnetusti pysy kaivossa, joten vaikka miten joku käskisi mennä rantakalliolle ja huutaa sisäinen tuska pois taikka kirjoittaa se paperille ja polttaa tuhkaksi, niin siellä se silti on ja pysyy. Pitää päästä sinne ongelmien lähteille ja ytimeen, ei pelkkä pinnan kiillotus ikävä kyllä auta, vaikka se onkin nopeaa ja helppoa.

Anteeksi jos utelen, ei ole tietenkään pakko vastata, mutta eikö miehesi siis asu sinun ja lastenne kanssa? Teillä on kuusi lasta ja uusi vauva tulossa, eikä hän osallistu perhe-elämään kuin käväisemällä? Ehkä se miehesi ehdottama pariterapia voisi olla juuri oikea vastaus – joku ulkopuolinen (auktoriteetti) kertoisi hänelle, että ei perhe-elämää noin eletä! Ehkä sinun sanomisesi ja reklamaatiosi eivät tuo toivottua lopputulosta, mutta jonkun ulkopuolisen toteamana se menisi perille. En sinuna hylkäisi tuollaista tarjousta. Oliko tilanne yhtä paha kun päätitte uudesta vauvasta? Vai onko tämä hänen reaktionsa raskauteen? Joka tapauksessa ikävän kuuloinen tilanne, puhumattakaan epäreilusta.

 

Nopea vastaus tähän, lähinnä mustkkkamaidolle. Tuolla jossain jo alkupään ketjussa kerron tilanteen et ehkä ole lukenut sitä.
Eli vauva on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen lapsi. Ja emme asu yhdessä koska asumisjärjestelyt ovat tällähetkellä siihen mahdottomat. Ja olenkin sanonut monta kertaa miehelle että kaikki olisi helpompaa jos olisi se yhteinen koti, eikä tätä kahden kodin välistä rumbaa. Mutta kun tällähetkellä se ei ole mahdollista ja asioiden piti mennä toisin tai siis muuttua mutta nyt haiskahtaa että eipä ne muutu.

Kieltäydyin sen vuoksi nyt juuri lähtemästä miehen kanssa mihinkään terapeutille koska tosiasia on se etten jaksa henkisesti käsitellä samaa aikaa kahta raskasta asiaa, haluan hoitaa ensin synnytyksen ja valmistua siihen niin että on luottavainen mieli lähteä synnyttämään.
Se menee nyt minun elämässä parisuhteen yläpuolelle. Synnytyksen jälkeen voidaan katsoa tilannetta uudestaan.

Eikä edelleen se terapautti siivoa miehen kalenteria kiireistä joita on paljon ja siihen päälle vielä lisää. Eikä se terapeutti myöskään järjestä tätä asumiskuviota.
Kyllä meillä mies tietää että hänen ajan käyttö tähän suhteeseen on asia mikä vaivaa, se vaivaa minua. Ei se häntä vaivaa, muutenhan hän ei ottaisi niitä ylimääräisiä hommia lisää ja lisää.
Ja kun sanon asiasta niin hän toteaa aina saman "en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä". Eli hän ei näe väärää siinä ettei välttämättä juuri viikkoon vietä aikaa meillä, tulevan lapsen kodissa. Eikä hän näe siinä väärää että vaikka lupaa tulla niin saattaa soittaa illalla että kerkeän vain pyörähtämään.
Eikä hän tunne oloaan yksinäiseksi, hänellä on tässä kaupungissa lähes kaikki.
Ei tämä todellakaan ole mikään ideaalitilanne enkä tälläistä toivonut tai odottanut.
Oli täysin selvät sävelet miten asiat menee. Mutta.. tässä sitä nyt ollaan.

Tuosta ammatti-ihmisen luona käymisestä mies on puhunut useaan kertaan. Ja kun kysyn että mitä hän sillä käynnillä siellä haluaa niin ei hän tiedä. Kun hän ei tiedä mitä haluaa. Tai hän haluaa elää rauhallista elämää ilman riitoja jne mutta nähtävästi hän ei näe omassa käytöksessä mitään väärää. Vaan minulla tässä on onglemia.
Olisihan se jännä käydä kuuntelemassa mitä ammatti-ihminen tilanteesta tuumaisi että kun mies menee miten haluaa ja minun pitäisi olla vain hiljaa ja hymyillä. Johan sen järki sanoo ettei perhe-elämää näin vietetä.
Minä olen kotonani pyytänyt kolmeen asiaan hänen apua jo yli kuukausi sitten. Edelleen ne hommat on tekemättä. Mutta kun vaikka mielikäisen seppo-marjatta (eli ihan kuka vain) soittaa että tuletko vaihtamaan lampun (eli ihan mitä vain hommaa) niin mies on jo paikalla.

Mies harvoin (eipä juuri koskaan) myöntää olevansa väärässä, koska eihän hän ole koskaan väärässä niin mitäpä jos ammatti-ihminen tosiaan sanoisi että mies on väärässä niin silloin ammatti-ihminenkin olisi väärässä.

Esimerkki: tuo paljon puhuttu RU ja pelkopoli käynti päivä. Puhuttiin aikasemmin että lähteekö vai ei. Ensin lupas, sitten tuli että jos työt antaa periksi, sitten lupas ja lopulta ilmoitti edellisenä iltana kun soitin että ei pysty. Joutuu muuten käymään jyväskylässä kaksi kertsa päivän aikana kun tytär pitää hakea bussilta illalla ja kun töitäkin pitäisi tehdä. Noh, tappelun jälkeen lähti naama vinossa mukaan, sanakaan ei sanonut.
Hänellä jatkuu samat työt kyllä tässä edelleen mutta eilen kuulin hänen olleen hirvimetsällä vaikka aikaisemmin sanoi ettei viikolla pääse kun töitä pitää tehdä. Eli aivan hänen halujen mukaan pystyy muokkaamaan työpäiviä.

Siinä nyt jotain valaistusta asiaan. Muista ketjuista kyllä löytyy myös lisää jos jaksaa kaivaa..

 

Nokkosperhoselle: Ok, minulta on jäänyt lukematta taikka unohtunut nuo alun viestit. Minusta tuossa on miehen puolelta selvää vastuunpakoilua. Jos ja kun olette yhdessä sopineet pelisäännöt, päättäneet yhteisestä vauvasta ja perhe-elämästä, niin silloin mies pakoilee tuota ottamaansa vastuuta.

Mietin vain sitä, että jos mies on ehdottanut terapiaa, niin silloin hän itsekin ymmärtää, ettei tilanne ole toivotun kaltainen ja joku muutos siihen on tultava. Tuohan on hyvä alku – hänkin tiedostaa, että jokin on pielessä ja haluaa siihen apua/muutosta. Ymmärrän kantasi siinä, ettet tahdo käsitellä kahta vaativaa asiaa päällekkäin, mutta olisiko mahdollista, että pariterapia ja sitä kautta suhteenne mahdollinen selkiytyminen auttaisi myös tähän synnytykseen liittyvään ahdistukseen. Kun kaikki olisi hyvin teidän välillänne, saisit mieheltäsi paremmin tukea myös synnytykseen liittyvissä peloissa. Älä mieti sitä, että MITEN terapeutti mitäkin tekee vaan luota siihen, että alalle kouluttautunut ihminen osaa asiansa.

Minusta miehesi kuulostaa siltä, että hän tarvitsee ison herätyksen tähän hetkeen. Hänellä on paha realiteettivaje jos asettaa kuvailemallasi tavalla kaiken muun sinun ja perhe-elämänne edelle. En usko, että hänkään lopulta haluaa missata näitä elämän tärkeimpiä hetkiä.

Paljon voimia teidän perheelle <3

 

Kiitos kaikille tuesta, se tuli tarpeeseen, koska kyllähän sitä aina huolehtii vauvastaan ja siitä että toimiiko oikein. Minä olen kokenut tämä ns. diabetes syyllistämisen ilman diabetestä aika vaikeeksi ja tänään taas neuvolaan.
Huomasin muuten keskusteluista et joo, mä en yleensä syö sokeria tai viljaa hirveesti, liekkö siks kävi arvo katossa siellä testissä. Tosiaan kaikki muut arvot olleet ok sen jälkeen, mittailen verensokeria 3-5kertaa viikossa, 5 kertaa päivässä..
t: ei banaania

Nokkosperhoselle ja Heikko Peikolle: Voimia :hug:

 

Hei

Voimia nokkosperhoselle toivottavasti asiat selkiytyy. :heart:

Täällä on ollut mielenkiintoinen viikko takana.
Kävin erikoislääkärillä näistä mun kivuista jotka on aikamoisia. Totesi kiinnikkeiden olevan ns. tulehdustilassa ja vissiin jokku ä-ää tauti tuolla alapäässäkin mesoaa. Siihen sain niitä saakelin Flagyl Comp emätinpuikkoja. En tykkää yhtään. :kieh:
Noh, siinä sitten kauniisti ultrasi pientä, joka työnsi jalkansa heti kohdunsuun kuvauksen kohilla näkyviin. Pienet varpaset siellä heilu...tai ei niin pienetkään. Lääkäri totesi vauvalla olevan isot jalat! Noh, niin on isälläänkin. Kokoa varpaista kantapäähän oli jo 5cm! Saatiin varpaista ja jalasta hieno kuva mukaan.
Noh, todellinen yllätys tulikin kun tiedustelin sukupuolta, että vieläkö siellä poika näkyy...noh, ei siellä mitään poikaa ollut. Tytöltä se hänestä näyttää. "ei täällä mitään ulokkeitakaan ole" Esitti sitten oikein missä ne häpyhuulet menee. Tiedä siitä sitten...
Onkos jollain muulla käynyt niin, että sukupuoli vaihtuikin matkalla?
Parasta oli nyt kuitenkin tämä kokoarvio 900g!! WHAT!??:O sehän tarkoittaisi sitä, että neiti/poika olis kuukauden isompi kuin onkaan.
Lääkäri kysy heti sokerirasituksest. Noh, on vielä edessä, että täytyy sitten katsoa.
Mikäköhän jättis sieltä on oikein tulossa? Lääkäri kyllä toivoi, että olis jotain pielessä tossa hänen arviossaan. Jalan kokopituus oli 20cm, et sekin oli tosi pitkä...
Mitäs mieltä neidit on? Voiko olla, että tässä oltais jotenkin arvioitu tää ajotus väärin, mut eihän se ole mahdollista, kun muissa on "vastannut viikkoja" Tosin, RU:ssa oli myös isompi kuin normisti.
Toivottavasti ei mitään sokeri ongelmaa olisi tiedossa... :/
Noh, sekin on hoidottavissa, että ei siinäkään mitään sinänsä.

Äh...taas sorvin ääreen...

Heilanga ja jompikumpi 24+5...(kai)

 

Heilanga: Aikamoinen pylläri tuo sukupuoli kyllä. Voihan se olla, että napanuora olisi edellisessä kuvauksessa ollut jotenkin sillä tavalla edessä, että näyttää "vehkeille". Jos siellä ei nyt näkynyt mitään ja vauva oli jo kuitenkin isompi, niin ehkä tämä jälkimmäinen oli luotettavampi tieto? Päivitin tytön sulle listaan, mennäänkö sillä ? Onhan nuo ihan komeat mitat joo! Kasvaa ainakin kunnolla! Toivottavasti tulehdus menee pian ohi.

mammako86: Joo, banaani on paholaisesta. Kaiken kamalan alku ja juuri, sietääkin pysyä kaukana

Vihdoin löytyi hyvä ja sopiva mammatalvitakki, HM:ltä talviparkatakki. Siellä oli muuten ihan järkevä ohje, että alkuraskaudessa heidän mallistosta sopii omaa ennen raskautta vastaava koko ja loppupuolella kannattaa ostaa 1-2 kokoa isompi. Eli meitsi on nyt L-kokoluokassa tän pötsin kanssa. Ostin netistä jo yhden takin nimittäin käytettynä, mutta se ei ollutkaan mammaparka, vaikka mamma sitä myi, ja eihän mun maha mahtunut siihen kuin juuri ja juuri! Saatika sitten helmikuussa... Mammatoppikset olis kyllä aika pop myös, mutta taidanpa vaan kävellä tokmannille, ostaa XL-pöksyt ja panna niihin kuminauhan vyötärönappiin

 

Tuo kylmä tuli tänne etelään sen verran nopeasti etten itsekään ole ehtinyt katselemaan kunnon takkia itselleni. Varsinkaan kun ei oikein viitsisi muutaman hassun kuukauden vuoksi laittaa maltaita takkiin ja kaupoissa löytämäni äitiystakitkaan eivät oikein hivele silmiä. Onnekseni sain lainaan määrittelemättömäksi ajaksi jonkun vanhan jättikokoisen talvitakin. Näyttää isolta päälläni, mutta ainakin vetoketju ja napit menevät kiinni toisin kuin omissa takeissani.
Tuolla saa hieman pelattua lisäaikaa kunnes löydän jonkun hyvännäköisen takin tai saan tehtyä sellaisen itse.

rv 24+

 

Hei vaan taas kaikille. Onnittelut heikko-peikolle kolmekymppisten johdosta! Nokkosperhoselle voimia! Olen samaa mieltä kanssasi että on viisaampaa nyt keskittyä vauvaan ja itseensä ja vasta sitten kun kaikki on näiltä osin reilassa niin siirtää huomio parisuhteeseen. Toivottovasti lopputulema sillä saralla on molempia osapuolia tyydyttyvä. Voihan se olla että miehes muuttuu ihan täysin parempaan suntaan kun vauva on syntynyt ja isälliset vaistot ja tunteet heräävät.

Täällä kotiuduttu työreissulta hollannista ja saksasta. Muuten meni kaikki hyvin mutta meinas ruveta vetään suonta pohkeesta. Sit oli kans vaikeuksia saada syötyä kaikki ne lounaat ja illaliset monine ruokalajeineen. Tuntu siltä että sai vain näykittyä jokaisesta vähän kun tuli heti täyteen.

Mukipukipuu ja Väinö (olikohan tää nyt jo 25+ jotakin )

 

Sokerimittari saatu kotiin ja jonkinlaiset suuntaukset miten ruokavaliota pitäisi muuttaa.
Ehkä suurin komento oli se että minun pitää saada lisättyä neljäs ruokailukerta eli jotain syötävää iltapäivälle. Muutoin osa noiden mittauksien teosta ei onnistu.

Minun neuvolatäti on ilmeisesti proteiinipitoisen ruokavalion kannattaja. Antamansa ohjeistuksen mukaan hiilareita ja rasvoja pitäisi vähentää ja proteiinia pitäisi saada tarpeeksi.

Mutta tuo neljäs ruokailuhetki tuottaa kyllä päänvaivaa. Pohdittiin pitkään miehen kanssa että miten sen saisin hoidettua. Leipää, hedelmiä ja pähkinöitä on turha minulle tuputtaa, sillä unohdan syödä ne hyvin herkästi. Jos ei ole nälkä, niin ei tee mieli purra yhtään mitään. Jogurtit olisivat muuten kivoja, mutta kun ne kaupan valmiit jogurtit eivät uppoa ja töissä en viitsi sotkea itselleni sopivaa jogurttia... ja kun ei ole nälkä, niin jogurttikin on hieman liian tuhtia kamaa.
Ainut järkevä ja jollain tasolla hyödyllinen on nestemäinen ravinto. Nesteen saaminen on aina plussaa ja se on helppo juodakin vaikkei olisi nälkä. Eli tuoremehuja ja proteiinijuomia. Luultavasti kallistutaan proteiinijuoman puoleen, niin ei ainakaan hiilareita tule liikaa.

Pikkuinen alkaa olla jo aika iso. Iskuja tulee ajoittain molempiin kylkiin yhtä aikaa.

rv 24+

 

Sadana: Onpa kiva kuulla, että osui noin järkevän linjan kannattaja ruokavaliota kommentoimaan. Kolmella ruokailulla päivässä niistä ruokailuväleistä voi tulla vähän pitkiä, mutta jos se ei sulle ole tuntunut ongelmalta, niin voin kuvitella, että väkisin syöminenkaan ei kyllä ole mikään helppo juttu. Tää voi olla ihan nyt hakuammuntaa ja arvailuja, mutta jos sulla pysyy sokerit pitkään korkealla ruokailun jälkeen, niin ehkä sulla ei sen takia tuu useammin nälkä? Itellähän on just päinvastoin nimittäin... Mutta proteiini/rasvapitoisella pystyn pidentämään ruokailuvälejä edes vähän.

Mulla on jostain syystä ollut proteiinijuomien kanssa joka raskaudessa tosi voimakas vastustusfiilis - ei vaan ällöttämättä pysty. Ihan sama minkä merkkinen juoma kyseessä, niissä on joku ominainen haju/aromi, joka saa huonon olon vellomaan samantein. Vielä näillä myöhäisilläkin viikoilla. Proteiinirahkaa olen sentään nyt pystynyt vetämään, mutta alkuvaiheessa en sitäkään. Joku siinä on, että raskaana ollessa mulla tulee aina hirveet perunahimot ja lihat ällöttää alussa. Onneks se on mennyt jo ohi Nimim. toissapäivänä varmaan kilo ribsejä Ja ilman perunaa.

Huomenna neuvolaan ja hammaslääkäriin. Mulla on ikenessä joku vaarattomaksi arvioitu muutos, jonka erikoislääkäri haluaa nyt kuitenkin vielä raskauden aikana kontrolloida. Se leikataan sitten kun vauva on syntynyt, ellei nyt arvioida toisin. Ällöttävää. Haluisin siitä eroon heti. Neuvolassa pyydän kyllä hemoglobiinin mittauksen, koska sitä ei ole tehty kuin rv10. Painoa on taas joo, tosi tanakkaan sitä meinaa tulla, vaikka kattoisi syömisiäänkin. Mutta kai tän vielä kerran kestää...

Pihahommat tehty, nyt saa talvi tulla!

PH 25+6, seitsemäs raskauskuukausi kovaa vauhtia menossa

 

Mammako86 ja mukipukipuu, kiitos! Jaksamista varsinkin tässä iässä tarvitaan..

PH, itse myös normaalisti syön rajoitetusti hiilareita. Tässä raskaudessa himoitsen pastaa ja jäätelöä. Tää on ihan hirveetä kun koskaan aiemmin ei ole noihin himoja ollut saati muutenkaan vaikeuksia vastustaa hiilareita! =/

Mulla on jo hirveät turvotukset tulleet, syytän siitä tosin tätä liikkumattomuutta. Myös korkea pulssi on vaivannut nyt jatkuvana koko vkl, sitä ennen ajoittain. Oikein tuskan hiki iskee kun tuntuu että sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tämäkin normaali, mutta inhottava vaiva.

Rv 24+2

 

Heikko-Peikko: On se kyllä hyvä, että oot jo vähän niinkuin konkari noissa erityistilanteen odotushommissa. Osaat selkeästi suhtautua tilanteeseen hyvin. Mun kaikki odotukset ja synnytykset ovat olleet kuitenkin sitä osastoa "normaali" ja silti tuntuu, että on muka ollut vähän kaikenlaista. Tuo tykyttely on kyllä rasittavaa, ja turvottelu. Jos nyt jotain, niin nyt sentään talvella loppuraskautta lusivana ei tartte niistä hellelisistä huolehtia. Edellisen tulokkaan kohdalla kun LA oli elokuussa, niin koko kesä oli kyllä ka-ma-la. Kuumassa pumppukin käyttäytyy ihan omalla tavallaan, mulla esim. alapaineet on helteillä ihan korvissa, mutta yläpaine alhaalla, sykkeet mitä sattuu, nestettä kertyy.... Tää talviodottelu on niin paljon enemmän mun juttu kyllä! Pääsee aina johonkin raittiiseen ja viileeseen, kesällä ei päässy, muutakuin ilmastoituihin kaupan tiloihin karkuun

Oon taas miettiny edellistä synnytystä ja loppuraskautta, kun synnytyksen avautumisvaihe oli turkasen pitkä ja vauva syntyi vasta rv42+0. Edellinen kun tuli nätisti päivää ennen LA:ta, oli raivotarjonnassa, synnytys kesti 10t. Lähinnä kun viimeksi kaikki kesti niin pitkään, vaikka oli toka lapsi jo kyseessä.

En tiedä olisinko asiaan voinut jotenkin enemmän itse vaikuttaa, mutta tyttö asettui jossain vaiheessa loppuraskautta kasvotarjonta-asentoon eli potkut tuntuivat aina keskellä mahaa eikä kovin ylhäällä, ihan toisessa paikkaa kuin nyt ja esikoisesta. Olen vähän yrittänyt opiskella netista asiaa ja tuo asento voi a) johtaa yliaikaisuuteen, koska vauva ei mahdu laskeutumaan nätisti kuoppiinsa (toki riippuu sekä vauvan että lantion anatomiastakin), typyllä oli vielä rv41 tarkastuksessa pää jossain ylhäällä lantiossa ja b) hidastaa merkittävästi avautumisvaihetta (mikä kesti mulla yli vuorokauden).

Tässä vielä linkki, jonka kautta löysin lisätietoa aiheesta.
Optimaalinen vauvan asento synnytyksess

Ei sillä, että pitäisi jotain aktiivisesti alkaa tekemään, mutta olenpahan saanut mahdollisia selityksiä sille, miksi viimeksi kaikki meni niin kuin meni ja osaan vähän arvioida itse paremmin vauvan asentoa potkujen sijainnin perusteella. Nyt on ollut jo pari viikkoa pelkästään pää alaspäin niin että potkut tuntuu oikean kylkiluun alla, vasemmalle ei ole tuntunut mitään muuta kuin alavatsalla jotain käsien pönkimistä.

Nyt pitää lähteä hilppaisemaan koira pihalle ja sit neuvolaan, morjens!

PH rv26 tasan

MUOKS: Neuvolakuulumiset nopeesti - veriryhmä on nyt selvitetty tulokkaaltakin ja se on B+ kun mä olen A-. Seuraavalla neuvolakeikalla rv30+ laitetaan mulle sitten vasta-ainepiikki. Painoa oli tullut +500g/vko (+6,7kg ekalta käynniltä) ja Sf-mitta 26cm, Hb 124. Vauvelin sykkeet 146 ja liikkeet ++, pissa puhas. Paineet kotona 120/72 ja perillä 134/82. Aikaslailla hyvin kaikki

 

Outoa ettei sokerirasituksessa ois läppäriä tai kännykkää saanu käyttää. :O Mulle ei siitä sanottu mitään. Käskettiin vaan odotella. Jaksamisia kaikille sokereiden kanssa säätäville!

PH, hienoa että neukussa kaikki ok ja vauvankin veriryhmä selvillä niin saat sitten sen piikin. Sulla on kyllä sit toinen lapsi viihtynyt matkassa mukana oikein kunnolla. Toivottavasti tämä olisi nyt hiukan nopeampi synnytys.

Täällä kans on synnytys ollut välillä mielessä. Lähinnä, kun pelkään että matkalle tulee. Meillä on suvussa paljon syöksysynnytyksiä ja mitä useamman lapsen on sukulaiset tehneet niin sen nopeammin on kuulemma tullut. Matkaa ois tunti sairaalaan ja viimeksikin jo 8cm auki kun päästiin sinne asti eikä edes kotona odoteltu kun tunti ennen kun lähdettiin ajelemaan. Oliko niin, että synnytystapa-arvio ei tule automaattisesti jos on jo useampi lapsi? Kun muistelisin, ettei tokan kohdalla mulla ollut semmoista, mutta ekalta oli.

Sitten käytiin siellä 3/4D:ssä siskon kanssa. On se niin hassua miten eri näköisiä nää vauvat on jo nyt. Meitä ultrattiin vuorotellen. Käytiin kätilöllä niin ei rakenteita ruvennut tarkastelemaan. Sisko sai tietää odottavansa tyttöä. Ja meille tosiaan poika tulossa. Painoa eroa pienillä vaan n. 80g. Me saatiin perjantaina painoarvioksi 857g. Se mikä edelleen mietityttää on tuo kaverin pää. Vastasi kooltaa huomattavasti suurempaa eli 2,5vko suurempaa. Vatsa oli 5pv isompi ja reisiluu vastasi aikalailla viikkoja. Mutta sen mitä niitä aivokammioita siinä näki niin omaan silmään näytti aika samalta kun viimeksi kun niitä mittailtiin. Kätilö meinasi, että tuo kallon pyöreä muoto vaikuttaa siihen koko arvioon suurentavasti. Esikoisella oli myös vauvana pyöreä pää, joten toivottavasti nyt vaan on sitten siitä se. Kova oli meno tyypillä ja kulmat meni ruttuun ja suu mutruun kun häirittiin. Oikein semmonen ärtynyt ilme. Näytti vielä kieltä ja käänsi naamansa mun selkärankaan päin niin, että joutui vaihtamaan asentoa, että sai kasvot uudelleen näkyviin. Sittenkin jatkuvasti vaan käsiä naamalle ja heilui niin että kätilö meinasi jo turhautua. Vehkeitään kyllä olisi esitellyt hyvin auliisti. Saatiin videokuvaa kun heppu nuolaisi ensin napanuoraa ja sen jälkeen taas meni naama ihan ruttuun. Taisi olla pahan makuista. :heart: Sisko pieni oli paljon rauhallisempi tapaus ja ihan isänsä näköinen. Mein kun näytti ihan mein esikoiselta.

Heikko-Peikko, Tsemppiä tosi paljon tuohon makoiluun ja rauhassa olemiseen! Onneksi tässä ei ole helmikuulle enää mikään ihan mahdoton aika. Ja tammikuulle vielä lyhyempi aika. Otetaanko sulla missä kohtaa se lanka pois sieltä?

Nokkosperhonen, voimia sinne parisuhteen kanssa painimiseen. Tosiaan kuten monet jo sanoivat niin sie ja vauva ootte kyllä nyt etusijalla. Toivottavasti se mies jossain kohtaa saisi jonkinlaisen herätyksen tohon tilanteeseen. Itselleen se kuoppaa siinä kaivaa kun noin hölmöilee.

Mutta huh mikä syysloma oli. Touhua täynnä. Yritin kyllä hyvin rauhakseltaan ja mies raukka joutui yksin siivomaan koko huushollin kun mulla noita kipuja ja supistuksia edelleen. Mutta saatiin synttärijuhlat kuitenkin kunnialla juhlittua. Oli kyllä tuo mein 6v. pikkumies ihan onnessaan.

Mä tässä edelleen mietin tuota kohdunsuun tilannetta. Meillä on hankala neukkulääkärille päästä ja yksityiselle ei nyt tällä hetkellä olis varaa kun nuo synttärijuhlat ja piippuremppa syö hyvin muutenkin saikun takia pieneksi syömää tiliä. Viikon päästä ois neuvola. Kätilö ei tosiaan suostunut kohdunsuun tilannetta katsomaan, mutta antoi kuitenkin luvan, että saan hiivalääkkeen ottaa. Ei ole kuulemma haittaa noista puikoista vaikka olisikin paikat jo jonkun verran auki. Tosin luulisin että hyvin vielä kiinni, mutta kun ei tiedä. Nyt on onneksi ollut pari päivää helpompaa supistusten osalta, että harvemmin tullut eikä niin kipeinä nyt. Ei oo miehenkään kanssa mitään uskaltanut pitkään aikaan puuhailla kun ei tiedä tilannetta. Mutta vauva menee nyt edelle.

Voikaahan hyvin kaikki!

Kampiakseli ja heebo rv 25+5.

 

PH, kyllä sitä on oppinut lukemaan omaa kroppaa niin ettei pienistä hetkahda. Alkuraskaudessa oli kyllä sellanen olo ettei muista edellisistä mitään kun niistä jo aikaa sen 7 ja 4 vuotta. Kyllä vaivat on palautunut vahvasti mieleen Ja onneksi kaikki raskaudet on ollut talvi odotuksia, mä en selviäis noiden levottomien jalkojen kanssa jos en sais välillä mennä ulos käveleen paljain jaloin

Kampiakseli, lanka otetaan pois rv 34 jälkeen, tuolloin ei enää normi raskauttakaan esteltäis. Tosin lanka otetaan pois aiemmin jos kohdunsuulla jotain tapahtuu, esim alkaa aukeamaan jolloin lanka saattaa repiä kohdunsuun niin ettei alatiesynnytys enää ole mahdollista. Esikos otettiin rv34+5 ja kuopuksesta vasta rv36+3 koska muutettiin lappeenrannasta tampereelle eikä haluttu että vauva syntyy keskosena Lappeenrannassa. Olisi pitänyt vauva viedä Helsinkiin koska Lappeenrannassa ei ole keskosille hoitoa. Oli kyllä jännät paikat tuolloin! Ja kun lanka otettiin, oli se jo vähän revennyt + paikat niin kypsät että kaksi lääkäriä hiki päässä yritti sitä pois. Huh!

Mua on myös synnytys mietityttänyt ja täytyy sanoa että innolla odotan Onneksi mulla on synnytykset olleet nopeita, 5h molemmista. Nyt haluan luomu synnytyksen, viimeksi sain kaasut, puudutteet ja epiduraalit muttei mistään mitään vaikutusta. Joten parempi olla ilman! Onneksi tammikuuhun ei ole pitkästi, en usko että helmikuulle päästään. Isänsä synttärit 30.1. ja esikois enkelipoika syntynyt 24.1. Katotaan saako kaikki oman syntympäivän vai pitääkö jonkun jakaa

Rv24+3