Helmivauvat 2010

launtaita helmimammat,

uskaltauduin viimeinkin testaamaan (kp 28/28). Testi Predictor, ei aamuvirtsasta. Ja miten kävi?? Kontrolliviiva on aivan mitättömän hailakka. Yltiöpositiivinen voisi nähdä jonkinlaisen haamujen haamun toisessa ikkunassa. Eppäonnistuiko testi siis? Huomisaamuksi on apteekin oma testi varattuna (ei kylläkään suomalainen, asun ulkomailla).

Ja nyt voikin nauttia rauhallisin mielin lauantai illasta ;-).

Eliisa

 

Eliisa74: Kyllä se testi varmaan epäonnistui, mulla kun nuo kontrolliviivat on aina niin tummia kuin vaan olla voi. Jokos olet testannut uudelleen? Jos näyttää plussaa, niin lämpimästi tervetuloa helmivauvoja odottavien ketjuun

Mä olen ehkä vähän hölmö, mutta tein vielä KOLMANNEN testin plussauksen jälkeen. Sekin näytti kahta viivaa <3 Kaipa se on siis uskottava Nyt viiva on huomattavasti tummempi kuin perjantaina, lähes yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Ihanaa.

 

Kiitos Salama . Testasin tänä aamuna uudelleen ja testi näytti toimineen. Mutta.. Jollain hyvällä uskolla siinä näkee haamun. Nyt pidän useamman päivän tauon testaamisessa ja yritin sitten uudelleen. Toivottavasti ei tätä pärähdä kylään. Tai saa se tänne kotiosoitteeseen yrittää, lähden useamman päivän työmatkalle ;-).

Palaan linjoille, mikäli onnistaa. Tai voin tietysti tulla raportoimaan negatiivisenkin tuloksen. Mutta helmivauvan toivossa elän vielä .

Ihanaa sunnuntaita helmimammoille!

Eliisa

 

Toivotaan Eliisa, että saisit kunnon viivat kehiin ja pääset mukaan Haamukin on plussa, että jos siinä jotain vaan näkyy niin kyllä se sitten sitä on Mutta ilmottele tilanteen kehittymisestä...

Ja Salama et oo hölmö, tai *kröhöm* liityn samaan porukkaan, testejä tehty (tähän mennessä ) neljä. Vaan onhan se hieno tehdä nyt oikein urakalla plussatestejä, kun sitä ennen on tehnyt kasapäin negatestejä (näin olen itselleni selittänyt testailu intoni). Jotenkin se on aina yhtä hienoa kun se kaksi viivaa siihen pärähtää (ja kuitenkin suhteellisen halpa keino itseään ilahduttaa ). No joo, koitan kyllä nyt jo lopettaa
Siitä tulikin mieleen, että tekeekö ne siellä eka neuvola käynnillä edes mitään raskaustestiä...? Tai ylipäätään mitään mikä "todistaisi" raskauden...?
"Onneksi" noi oireet alkaa kyllä nostaan päätään, niin tulee jotenkin todellisemmaksi tää homma. Oon saanut muuten ihan uudet nukkuma-asennot opetella, kun oon tottunut nukkumaan vatsallani, mutta nyt kyllä kipeät tisukat estää sen tyystin.

Jee, viimeinen työpäivä tästä kauhiasta työputkesta alkaa pian ja miehenkin saan tänään kotiin (se myös ehkä osaa herättää sen digiboksin henkiin).

Rentouttavaa sunnuntaita !

 

Hyvä, että löytyy muitakin useamman kerran testaajia Jotenkin sitä ei malta uskoa tulosta, kun siitä on niin kauan haaveillut...

Mä risteilen ihan kahden vaiheilla: kertoako mun ja miehen vanhemmille ensi viikonloppuna vaiko vasta elokuussa. Elokuun alussa ois ne maagiset 12 viikkoa täynnä ja ultrassakin käyty, mutta toisaalta silloin voi kertoa jo suunnilleen kenelle lystää. Vanhemmille tekis mieli avautua jo ennen, kun vaikka sitten menisikin kesken. Uaaaah, kui tää on näin vaikeeta päättää? Mites te muut ootte ratkaisseet tämän kertomisasian, tietääkö jo läheiset?

 

Hyvää huomenta Helmi-Naiset!

Mulla ei ole kuin kaksi testiä takana, mut just tosta kahden viivan näkemisen ilosta voisin tehdä noita testejä roppakaupalla lisää Muutamia kertoja olen saanut neg.tuloksen aikoinaan apteekin ClearBlue-testistä ja nyt jotenkin tekisi mieleni sijoittaa se kymppi tuohon testiin vaan sen takia että ruudussa tosiaan näkyisi "Kyllä!" Ihmismieli on kummallinen.

Meillä mun vanhempani jo raskaudesta tietävät, mutta miehen vanhemmat eivät. Syynä se, että mun vanhemmat asuvat kaukana ja tapaan heitä vain kerran, max.kahdesti vuodessa ja nyt heinäkuussa olemme menossa heitä tapaamaan. Ajattelin et lienee parempi tilanteestamme kertoa ennen kuin paukautetaan mennä kesälomareissulle ja vanhemmat sitten itse huomaisivat jo mahd. vatsan kasvun. Miehen vanhemmille ajateltiin kertoa ekan neuvolakäynnin jälkeen.

Meidän perheeseen kuuluu myös kaksi poikaa mieheni ensimmäisestä liitosta ja pojille ajattelimme kertoa vasta kun vatsa alkaa kunnolla pyöristyä että se olisi sitten jo jotenkin konkreettista lapselle.. Ja tietysti sitten toivoo jo, ettei tule km, jottei poikien (12 ja 8v) tarvitsisi sellaista joutua käsittelemään.

Lievää pahoinvointia on alkanut esiintyä, mutta se on onneksi vielä täysin hallittavissa.. Siis lähinnä vain kuvotuksen tunteita, mutta ei suoranaista ylen antamista. Hyvä niin. Toivottavasti pysyykin vain tuollaisena. Väsymys on mulla suurin muutos aiempaan olotilaani. Nyt onkin tullut nukuttua parin tunnin 'päikkärit' aina alkuillasta ja sitten yhdeksältä olenkin jo valmis jälleen sänkyyn.

Toivotaan Eliisa että haamusi vahvistuu. Onhan se plussa kuitenkin, jos se kuitenkin 'aavistuksen verran' punertavana näkyy.. Muistan tätä lasta toivoessani tehneeni jo kuukausia testejä, joissa näkyi selkeänä kyllä viivan paikka, muttei sitä väriä.. Ja kyllä tämän pos.tuloksen sitten selkeästi sitten erottikin positiiviseksi, vaikka alkuun viiva olikin aika hentoinen. Mieskin jo silloin kyseli, että onkos se nyt tyttö, kun viiva on punainen? Koitin selittää ettei nämä marketin testit sentään viel niin kehittyneitä ole et sukupuolikin selviäis pari viikkoa hedelmöittymisen jälkeen

Kuinkas muiden vanhemmat on viestin vastaanottaneet? Meillä isä on kiinnostunut paljonkin voinnistani ja ajatuksistani raskauden suhteen. Sen sijaan äiti on nihkeä kuin tiskirätti. Just tuossa soitti ja jaaritti vaan kaikkea muuta ja kun sitten itse koitin vähän keskustelua tästä odotusajasta herätellä tän väsymyksen suhteen, niin äitini vain tokaisi "Ei kaikkea voi sen raskauden piikkiin laittaa!, Sulla on vaan kevätväsymys ja onhan sulla siel ne kaks poikaakin jo hoidettavinas et ei oo ihmekään jos nukuttaa!" Koitin sanoa et hassua kun eipä mua ole koskaan ennen alkuillasta näin nukuttanut, vaikka tämä perhe on ollut jo kotvan aikaa! Mut ei, ei mennyt läpi. No, olen nyt sit ajatellut asian näin, et keskustelen siis raskaudesta vaan isäni kanssa ja heidän jotka asiasta oikeasti haluavat kuulla.. Suotta mä kuuntelen tulevan mummon nihkeitä kommentteja.. Äsh!! Saa vaan pahalle tuulelle koko ihminen.. Miehenikin kyllä jo sanoi et eihän mun ole mikään pakko puhua äitini kanssa, jos se saa mut pahalle tuulelle.. Kai se olis lapsenkin kannalta parempi et odottavana äitinä pysyisin mieluummin hyväntuulisena kuin stressaisin oman äitini näkökannoista!
Pahoittelen tätä vuodatusta, mut en tiedä oikein miten muuten saisin oloani taas 'kirkkaammaks'.

Aurinkoista maanantaita kuitenkin jokaiselle teistä!

-Puhis

 

Wuhuu, nyt on eka neuvolakäynti varattu <3 Sit mennään lukemissa 8+1, ultra on kuulemma vasta 12. viikon kohdalla. Miten IKINÄ sinne asti jaksaa odottaa?

 

Puhis: Ikävää, että sun äiti suhtautuu noin omituisesti maha-asukkiin. Mikäköhän hänen motiivinsa on siihen? Teet oikein, jos keskityt vain mukavasti suhtautuviin ja omaan hyvinvointiisi, ei tuollaista kukaan jaksa. Tsemppiä!

 

Hienoa Salama et sielläkin on nyt neuvola varattuna Ai se on vasta 12 vko ku ultraavat. No, hyvä että sä tiedät, niin nyt mekin on taas vähän viisastuttu

Kiitos 'osanotoista' äitini suhteen. Mä en osaa hänen motiiveistaan oikein sanoa, mut luulen et hänellä on jotenkin itsellään niin vahvat negaatiot lapsen syntymää kohtaan, et käsittelee niitä tässä samalla. Itse hän on sanonut, ettei olisi edes meitä lapsia(3kpl) tehnyt jollei isä olisi niin kovasti halunnut ja että olemme vieneet häneltä niin paljon pois (siis vapaa-aikaa ja rentoutumishetkiä). Isäni kanssa olen äidistäni puhunut ja isä kertoi että äidillä on ollut varmaankin synnytyksen jälkeinen masennus ainakin veljeni ja mun synnytyksen jälkeen (2v väliä) ja sekin varmaan nyt heijastelee tämänhetkiseen suhtautumiseen. Sekin oli jotenkin niin kummallista, et kun onnesta sykkyrällä kerroin että olemme saaneet pos.tuloksen raskaustestiin, oli äitini kommentti "Ei tuosta nyt kannata pahemmin hössötellä, aina ihmiset on olleet raskaana ja synnyttäneet, joten elelet nyt vaan niinku ennenkin!" Siis jotenkin ihan järkyttävän tunnekylmiä lauseita et mä olen ihan ällikällä lyötynä, vaikka toisaalta tiedän äitini jo 27 vuoden kokemuksella enkä sinällään ole kovin hämmästynyt. Mut tuntuu vaan kurjalta et suhtautuminen on tuollainen.

Hmm.. mutta nyt keskityn siis positiivisiin ajatuksiin ja taidan silitellä vähän makkaroita taas se höntti hymy huulillani

-Puhis

 

Heips kaikille!

Uskaltaa kai tässä ilmoittautua joukkoon. Tein lauantaina positiivisen raskaustestin. Sain viime helmikuussa keskenmenon viikolla 12... joten on vähän pelokas olo, mutta jotenkin kuitenkin on hyvä ja positiivinen fiilis

Nyt vasta 4+1, joten erittäin alussa mennään. Oireita on jo. Rinnat on arat ja turvonneet ja valkovuotoa tulee ihan lorisemalla. Iltaisin alkaa kuvotus ja suonikohjut on alkaneet oireilla. Mulla ei periaatteessa vielä niitä ole, mutta suonet on alkaneet jo pullistella ällöttävästi ja ne on kipeät. Samoin kohdussa juilii välillä ilkeästi, mutta sekin kai kuuluu asiaan.

Pääsen erikoisseurantaan sen mun keskenmenon takia. Mulla kun viimeksi tuli hematooma (vuotava verenpurkautuma) kohtuun ja se saattoi aiheuttaa sen keskenmenon. Kätilöopistolla sitä ei edes seurattu vaan sanottiin, ettei sille muka voi mitään (kuulin myöhemmin, että lepo ja aspiriini olisivat voineet auttaa). Täällä onneksi suhtaudutaan raskauteen huomattavasti huolehtivammin myös raskauden alussa. Helsingissä mä en oikein saanut mitään apua mistään, siitä onkin jäänyt aika paska fiilis. No onneksi en asu siellä enää ja toivottavasti tällä kertaa ei tule mitään ongelmia

Kappe 27+32 (esikoinen) LA 3.2.
Puhina 27/47(esikoinen) LA 3.2.
Riinuli77 LA 3.2.
Alma2010 (esikoinen)
Salama83 (esikoinen) LA 9.2.
Hansu78 (esikoinen) LA 14.2.

Miten teillä muilla, onko jo jotain oireita havaittavissa

 

Hurjasti onnea Hansulle ja kiva kun pääsit mukaan

Meillä ei olla vielä miehen porukoille eikä mun isälle kerrottu, mutta tulee varmaan tapahtumaan lähiaikoina (ei olla vielä nähty facetoface).

Kyllä mä varmaan Salama sinuna kertoisin vanhemmillesi, mut oonkin vähän tämmönen malttamaton Kannattaa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu, ja kyllähän ne vanhemmat ymmärtää että alkuvaiheessa voi vielä sattua vaikka mitä.

Tuntuisi kyllä aika pahalle jos läheiset ei osaisi iloita tästä ihmeestä, joten ymmärrän kyllä Puhina tuntemuksesi. Toivottavasti äitisi asenne muuttuu kun homma etenee ja konkretisoituu. Paljon tsemppiä asian kanssa, ja nauti keskusteluista niiden kanssa jotka osaavat asiasta kanssasi iloita.

Itseä hiukan pelottaa kavereiden reaktiot. Kenelläkään hyvistä kavereistani ei ole lapsia (eikä ilmeisesti myös suunnitelmia niitä lähiaikoina "hankkia"). Juhannuksena asia tulee monelle ilmi, kun vietetään se yhdessä mökillä isolla porukalla. Haluan kuitenkin olla rehellinen, enkä kehittää mitään antibioottikuuri-juttuja. Toisaalta haluan myös, että he tietävät jos jotain sattuu.
Suurin pähkäilyn aihe kertomisessa on kuitenkin se, että haen juuri nyt vakituista ja mieluisaa työpaikkaa, ja jos päräyttäisin jo haastatteluvaiheessa raskaudesta jäisi paikka pommin varmasti haaveeksi. Haastattelu on nyt torstaina ja ajattelin kylmän viileästi olla mainitsematta asiasta, ja jos hyvin käy ja paikka aukeaa, niin kerron sitten joskus rv12 jälkeen. Manaavat varmaan pitkään ja hartaasti sitten valintaani, jos näin kävisi.... Toivon kyllä tosissani että paikka aukeaa, koska sitten kun vatsa kunnolla pönöttää voi olla vaikea töitä saada ja sitten kituutetaankin äitiysloma minimi korvauksilla. Ei jotenkaan inspiroisi tän monen vuoden opiskelukituutuksen jälkeen, varsinkaan sitten kun on lapsi. Vaikka ei se raha tietysti mikään pääasia ole. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot

Hyviä vointeja ja uutta viikkoa Helmiäisille !

 

Me jouduttiin kertomaan tästä mun miehen veljelle ja sen kihlatulle, kun tää asia paljastui meille vähän nolosti. Mä vedin täällä meillä, kun he siis olivat täällä kylässä, ihan järkyttävät kilarit jostain en mistään ja kiukuttelin ja olin tosi rasittava.. vaikea edes kuvailla, mutta siis koko muu porukka pakkasi auton ja jätti mut kotiin yksin (en oikeasti ihmettele). Mä jäin tänne yksin sohvalle miettimään, että mitä hemmettiä oikein tapahtui. Otin sitten kaapista testin ja samantien kun sain se tuohon allaspöydälle niin siinä oli plussa. Jouduin sitten soittaa, eikä kukaan tästä porukasta tietenkään vastannut puhelimeen, ei edes mun mies. Niin että tosi romanttisesti meni tää meidän testaustuloksen kertominen.. tekstarilla

No siis tästä tietää siis meidän molempien äidit, mun sisko, miehen tytär (ku oon ollu sillekin aivan järkyttävä nalkuttaja koko viime viikon), niin ja mun kaksi parasta ystävää. Kaikki tietää mun keskenmenosta, siksi halusin kertoa tämän mukavan uutisen samantien. Ja sitten jos käy huonosti niin sitten käy ja ompa ihmisiä kenen kanssa jutella siitä sitten.

Päätin muuten liittyä tuonne ex-kermiteihin niin te säästytte näiltä mun keskenmenojutuilta. En halua teille muille mitään ylimääräistä paniikkia, kun ei ole sille mitään aihetta. Turisen sitten muita mukavia tällä puolella

 

Mukava kun uusia tulee helmikuisiin.
Oireita on tullut ihan kiitettävästi oksettaa, olen oksennellut perjantaista asti aamulla ja eilen myös illalla.Ja väsymys on ihan mieletön, mutta onneksi on kesä ja valoisaa niin jaksaa.
Hansu, minullakin yksi keskenmeno takana alkuvuodelta ja vähän pelottaa kuinka nyt menee, eka neuvola on ensi viikolla ja ultra on tosiaan vasta heinäkuun puolivälin jälkeen.Minulle ei aihauta tuo km mitään erikoisseurantaa kun siihen ei löytynyt mitään syytä.

Raskaudesta ei tiedä miehen lisäksi vielä kukaan ja sukulaisille ei varmaan kerrotakkaan ennenkuin ekan ultran jälkeen, juuri ajattelin että yhdelle hyvälle ystävälle kerron kun tänään hänet näen ja jonkun kanssa asiasta kuitenkin haluaa puhua.Töissä en aio asiasta puhuakkaan ennekuin ihan pakko, tosin työsopimus on voimassa vain elokuunloppuun niin katsotaan tarjotaanko jatkoa.Tänään on vapaa päivä ja täytyy lähteä lasten kanssa vaateostoksille.

Kappe 27+32 (esikoinen) L.A 3.2
Puhina 27+47 (esikoinen) L.A 3.2
Riinuli77 31+32 (viides) L.A 3.2
Alma2010 (esikoinen)
Salama83 (esikoinen) L.A 9.2
Hansu78 (esikoinen) L.A 14.2

 

Näyttääpäs söpöltä tuo meidän lista: esikoisia roppakaupalla ja Riinuli 77:lla viides Sä voitkin sitten olla meidän mentori tässä hankkeessa

Mua vähän mietityttää se, ettei ole juurikaan oireita tällä hetkellä. Olen toki lukenut, että jotkut säästyy oireilta lähes kokonaan ja esim. pahoinvointi voi alkaa myöhemminkin. (Eikä sillä, että mitään yrjöoloa kaipaisinkaan). Tuntuu vaan jotenkin ihmeelliseltä olla raskaana ilman, että tuntuis yhtään erilaiselta. Mun vatsaa sattuu edelleen aina välillä vastaavalla tavalla kuin menkkojen aikaan, mutta se on neuvolatädin mukaan ihan normaalia. Lisäksi mulla on erityisesti vasen rinta/nänni kipeä ja maha sekaisin, muuta erilaista ei ole. Aika hämärää. Mutta ehkä tässä vielä ehtii kaikenmoisia tuntemuksia tulemaan, kunhan pieni pysyy kyydissä mukana.

Salama83 5+0

 

Aijoo, tämän hetkinen ajatus on, että kerrottaisiin mun ja miehen vanhemmille nyt viikonloppuna. Heille kun tahtoisin kertoa myös mahdollisesta keskenmenostakin ja tiedän, etteivät he kerro asiaa eteenpäin. Voi tosin olla, että mieli ehtii muuttua viikonloppuun mennessä.

Ostin muuten jo vauvakirjankin, niin ei tarvitse vaan netistä kalastella tietoa

Sitten vielä ihan kevyt iloittelu näin aamuun netissä, kun en ääneen kehtaa huutaa: MÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANAMÄOONRASKAANA

 

Olen ihan ihmeissäni... Lähes kellontarkat menkat on nyt myöhässä, kp 30/27, hieman PMS-tyyppisiä tuntemuksia (mm. rinnat vähän tavallista hellemmät). Pitäisi varmaan testata, mutta tavallaan myös pelkään sitä plussaa...

Tää on ihan hullua, ehkäisy on tietoisesti jätetty pois jo joku aika sitten, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo vuosikaudet ja ollaan yli kolmekymppisiä. Työt, asunnot, kaikki kunnossa ja lapsiasiastakin ollaan puhuttu jo monta vuotta, ihan kasvatuksesta lähtien. Ja nyt iski puolipaniikki. Ihan älytöntä ja noloa, että jos kerran raskauduin näin helposti, niin kehtaan vielä panikoida asiasta (lähipiirissä monella ollut vaikeuksia). Toisaalta ehkä just siksi tuleekin paniikki, kun ei ehtinyt oikein kunnolla toivoa ja odottaa raskaaksi tulemista, tietoinen puolivahinko, vai miksi tätä pitäisi kutsua...

Ja vaikka kuinka on moni asia mietitty, niin nyt kun se "on totta" (ei siis vielä, mutta jotenkin luulen, että on se), tuleekin ihan "apua, ei voi olla totta, haluanko sittenkään"-fiilis.

Kovin noloa myös se, kun mietin, että ens viikonloppuna ois yhdet (varmasti tosi kivat ja railakkaat) häät ja nyt en voi sitten ottaa mitään ja tupakointi pitää lopettaa (jospa pari olutta ja tupakkaa vielä viikonloppuna ja sitten loppu - alkio kuitenkin vielä ruskuaispussin varassa eikä saa myrkkyjä), eikä juhannuksenakaan voi enää tissutella mökkikuistilla, vedellä henkosia ja suihkutella huoletta hyttysmyrkkyä... Mieleen tulee, että "kunpa olisin tullut raskaaksi vasta juhannuksen jälkeen", siis kelatkaa nyt, mitä mä mietin... Pidätte mua varmasti ihan idioottina ja itsekkyyden huippuna, mutta tämä on ainoa paikka, missä kehtaan näitä ajatuksiani nyt myöntää. En ole miehellekään vielä kertonut raskausepäilyistäni. Pitäisi varmaan uskaltaa ostaa testi ja jopa tehdä se...

Apua...

 

Voi Tiptap, sullapa vaikeita asioita mielessä. Vaikeahan noihin on samaistua, kun itse on haaveillut pienestä piiiiitkäään. Kuulostaa hieman siltä, ettet vielä olisi valmis äidiksi, vaikka ulkoiset puitteet kuosissa ovatkin. Toisaalta, tuskin monikaan on. Onneksi siinä on se 9 kk aikaa kasvaa äidiksi ja senkin jälkeen. Neuvoisin kuitenkin testaamaan ennen kuin mietit siellä turhan syvällisiä, sittenpähän tiedät, onko itsetutkiskelun paikka.

 

Olen mä näinä päivinä paljon miettinytkin ja tämä paniikki tuleekin aika aaltoina. Jonain hetkenä odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää ja ajattelen lämmöllä tulevaa lasta ja sitten toisena hetkenä tulee se hui kauhistus. Mietin myös sitä, että tätähän kuitenkin loppujen lopuksi haluan. En oikein osaa ajatella elämää ilman lapsia ja juuri tämän miehen kanssa haluaisin perustaa pienen perheen, jossa saisimme osallistua pienen ihmisen elämään, ohjata, seurata, ihmetellä, rakastaa pientä kulkijaa.

Aika vaan ei ole ikinä tuntunut olevan ihan just se oikea. Koko ajan sellainen "ei ihanihan vielä"-fiilis ja lapsiasia siirtynyt aina pikkaisen edemmäs, kun muka jotain aina "esteenä" - lähinnä oma epävarmuus ja vastuunpakoilu varmaan . Olen kuitenkin muuten elämässä hyvinkin vastuunkantaja, mutta tuntuu tosi huikealta, että olisi vastuussa toisesta IHMISESTÄ.

Kyllä mä ihan kohta testaan...

 

Niin vielä sen verran jatkan, että toisaalta vois olla hyvä, että tulisin raskaaksi näin "yhtäkkiä yllättäen", koska loputtomalla vatvomisella en ole koskaan päässyt yhtään missään asiassa puusta pitkään ja nopeat päätökset tai elämässä äkkiä eteentulleet asiat on monesti johtaneet kohti parempaa. Sitä kun on vaan niin arka hyppäämään uuteen (luonnekysymys)...

 

Nyt vessaan siitä testaamaan!

 

Salama; repesin täällä sun "MÄOONRASKAANA" -tuuletuksillesi Tiedän tunteen

Tiptap; saitkos jo testin tehtyä? Toisaalta mietin omalla kohdallani, et alkoholin jättäminen ei tuota ongelmia tämän pikkuisen ihmeen vuoksi. Ja saunasiideri tuli korvattua jo näppärästi alkoholittomalla.. Vaikka itseasiassa mehu maistuu nyt jotenkin kivemmalta kuin siideri. Mut hetken multakin pääs syvä huokaus, ku kaapissa on IHANA portviinipullo, joka oli tarkoitus korkata viikkoa ennen kuin plussa tuli,mutta mökillä meiningit meni siihen malliin et portviinit siinä tohinassa kokonaan unohtui.. Mut no jaa - viinihän paranee vanhetessaan Toivon sulle voimia ja virtaa, olipa raskaustestin tulos sitten kumpi tahansa ja kuten Salamakin tuolla jo kirjoitteli, niin onhan siinä 9 kk aikaa totutella ajatukseen. Tervetuloa joukkoomme jos plussa pärähtää ja jollei, niin hauskaa 'vauvattoman' elämää!

Tervetuloa Hansu joukkoomme onnelliseen!
Tekstisi voisi olla aivan kuin minun kirjoittamaani. Mulla on ollut kans kauheita 'töksimisiä' ennen pos.tulosta ja kyllä todella uskoisin et osa tuittuiluista menee hormonimyrskyjen piikkiin jotka pieni lapsukaisen alku on saanut aikaansa. Mieheni kyllä sanoi, että "voi hyvänen aika mihin me vielä joudutaan sun mielialan vaihteluiden kanssa, kun 'normaalistikin' mieli muuttuu kuin tuuliviiri " Mä koitin vähän rauhotella, et (horoskooppimerkiltään) kaksoset nyt vaan on vähän tämmöisiä, mut sattuipa silmiini joku pätkä Angelina Joliesta, joka myös on kaksonen ja tekstissä mainittiin et äitiys rauhoittaa kaksos-äitistä ja loiventaa mielialanvaihteluita Vaikken mä horoskooppimerkkejä kovin ahkerasti seurailekaan, niin olihan tuo kiva lukea, jos näin vaikka pääsisi käymäänkin! Ja kyl mä nyt uskoisin siis muutenkin, että äitiys varmasti tulee jossain määrin pehmentämään piirteitä (siis myös luonteen-) ja varmasti lisäämään pitkäjänteisyyttä.. Eihän sitä vallan liehuva liekinvarsi voi olla pienten lasten äitinä

Mukavaa päivän jatkoa teille kaikille! Mä vielä rutistan pari tuntia töitä purkkiin ja lähden kotia kohden!

Tuhis

 

Toivon Puhis että toi rauhoittuminen ja mielialojen tasaantuminen kaksosilla raskausaikana tosiaan pitäis paikkaansa, samaa merkkiä kun olen ;D

Mä myös hajoilin täällä Salaman tuuletukselle Hyvä että on paikka missä tuuletella, kun ei vielä kehtaa kylillekkään mennä huutelemaan

Mä puolestani sain plussauspäivänä kaveriltani synttärilahjaksi pullon aitoa shampanjaa, mutta eipä sekään onneksi pilaannu Mä varmaan vedän tän raskauden aikana niin hirveet överit holittomasta sidukasta, etten koskekkaan siihen tän jälkeen (Golden Capin päärynä on musta parasta). Ootteko niitä holittomia viinejä testailleet? Mä en, mutta vois kyllä testata (tosin ilmeisesti ainakin "punkku" maistuu lähinnä viinietikalle ).

Tiptap; kyllähän raskaus aina varmaan on jonkinlainen "shokki" hyvässä ja/tai pahassa. Mutta tee tosiaan se testi ensin ja sen jälkeen voit pikku hiljaa alkaa sopeutumaan tilanteeseen, on se sitten mikä tahansa. Varmasti on ihan luonnollista että alkuun on jopa järkyttynyt asiasta, koska onhan se jotain niin ihmeellistä ja kaiken mullistavaa. Jos raskaana olet, niin olen melko vakuuttunut että viimeistään muutaman kuukauden päästä olet raskaudesta onnesta soikeena Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo (vai miten se meni ).

 

Vai on Kappe82:lla pullo shampanjaa kotona. Noooo, sillä kelpaa kilistellä sitten myöhemmin Maistuuko nuo alkoholittomat sidukat teidän mielestä hyviltä vai juotteko niitä jottette jäisi "kiinni" tästä ihanasta asiasta? Mua jännittää jo etukäteen juhannus, jolloin olemme menossa isolla porukalla mökille bilettämään. Onneksi en ole tätä ennenkään liiemmin alkoholia juonut, joten se ei välttämättä herätä kauheasti huomiota. Meiliin tulee myös ihan jatkuvalla syötöllä eri kaveriporukoilta (esim. työkavereilta, ex-työkavereilta yms) viestiä illanistujaisista ja täällä jo posket punaisena mietin, mistä kehtaisin jättäytyä pois ja missä pitää juoda greippijaffaa lonkkulasista. Tossa vasta syksyllä ajattelin uskaltaa kertoa vauvasta, olettaen siis, että on vielä kyydissä mukana.

Mittasin muuten eilen ruumiinlämmön (kuulostaapa pahalta toi sana, ihan kuin jostain CSI:stä). Näytti astetta enemmän kuin yleensä. Jee, yksi oire enemmän! (Sitä pahoinvointia en kyllä tahtoisi, toivottavasti pysyykin poissa).

Millaisia oireita teillä muilla? Tuntuuko raskaus jo konkreettiselta vaiko vain ihmeelliseltä tuplaviivalta tikussa?

 

Moiks taas.

Mulla ainakin on oireet lieventyny tosi paljon viime viikosta. Tai siis en oo ainakaan enää semmoinen hermoheikko. Oikeestaan ei siis mitään raskauteen viittaavaa täällä paitsi, että menkat ei oo alkaneet ja testitulos oli positiivinen Niin ja pissalla joutuu ehkä käydä useammin ja janottaa koko ajan. Toisaalta mulla alkoi viimeksikin ne pahimmat oireet vasta viikolla 6, joten saa nähdä mitä kaikkea tällä kertaa ilmaantuu

Noista alkoholittomista juomista: Mä testasin viimeksi lähes kaikki. Punaviini maistuu ihan ylikäyneelle kotitekoiselle mustaviinimarjamehulle, kyök. Osa alkoholittomista oluista oli ihan ok ja muutama siideri kanssa, en nyt muista kyllä merkkejä. Mä oon kans monesti muutenkin juomatta / kuskina, niin ei kukaan mitään edes epäile onneksi.

Meen lääkärille 25.6. ja samalla sitten tilaan ajan sinne varhaisultraan jos ja kun raskaus on sinne asti jatkunut.. jännittää kaikki jo valmiiksi Alotin raskausvitamiinien syömisen muuten ja suosittelen sitä muillekin jo nyt (viimeksi neuvolassa sanottiin, että kannattais alottaa periaatteessa heti kun saa plussan testiin).

Munkin piti mitata lämpö ja se on puoli astetta normaalia korkeempi

 

Plussahan se sieltä tuli...

Helpotti kyllä mielialaa, kun eilen illalla juttelin miehen kanssa asiasta. Oli mieskin puoliksi järkyttynyt, puoliksi odottavalla kannalla - keskimäärin sellainen "eipä siinä sitten mitään, sieltä se tulee ja onhan se ihan kivakin juttu". Aamulla sitten testasin ja viiva tuli suunnilleen saman tien kun tikku kostui. Ei siis mitään epäselvyyttä . Vatsa on kireä ja "menkkakipuinen" ja nännit piukeena. Ne siis niitä ei niin kivoja juttuja. Mutta toisaalta, olen jotenkin oudosti "kauniimpi", siis naamasta .

Kai tähän jotenkin tottuu. Maistoin vielä eilen alkoholitonta olutta, joka oli ihan juotavaa, jopa hyvää. Googlasin muuten, että alkoholiton olut pienentää veritulppariskiä tai jotain vastaavaa ja sisältäähän olut B-vitamiiniakin ja monia hyviä hivenaineita, joten eihän tässä hätäkään .

Kuten aiemminkin kirjoitin, varmaan eniten tähän panikointiin vaikutti se, kun ei raskautta ehtinyt yhtään "yrittää", ei siis ehtinyt tulla jännitystä, että milloinkohan vihdoin tärppää ja tulispa jo. En ikinä olisi osannut uskoa, että näinkin vanhana voi napsahtaa tosta noin vaan, kun niin moni ystäväkin on yrittänyt iät ja ajat ja tehnyt ovulaatiotestejä ym.

Sovittiin miehen kanssa, että ei vielä kerrota kenellekään, joten senkin takia tulen varmaan tilittämään teille kaikkea raskauteen liittyvää kyllästymiseen asti . Samassa veneessä ollaan ja tää vene tulee satamaan varmaan siinä helmikuun puolivälissä. Ai niin, neuvolaan pitäisi vissiin soittaa...