Helmivauvat 2010
- Viestiketjun aloittaja Laalaa-
- Ensimmäinen viesti
Huhhei,mikä taistelu käytiin taas unille menon kanssa |O 
puol tuntii poitsu huus kurkku suorana kunnes nukahti sitten syliin..mä en ymmärrä tätä touhuu,mikä mättää? Kaikki mahollinen ollaan kokeiltu...nukuttaa rattaisiin,syliin,sänkyyn,sohvalle,lattialle jopa ja ilman tuttii,tutin kanssa jne...kai se taas sen vartin nukkuu ja herää huutamaan :headwall: koita täs nyt sit oikeesti jaksaa tuon 2,5v vahvan uhman omaavan tytön kanssa ja tämmösen vauvan kanssa,ARGHT!
ikuisuus menee tosiaan hetki ennen kuin vauva ymmärtää sen soseen nielemisen..esikoisen kanssa meillä meni yli kuukaus,vaikka olikin jo 6kk soseiden alotuksen aikaan eli malttia vaan kyllä se siitä sitten jossain vaiheessa lähtee sujumaan.
puol tuntii poitsu huus kurkku suorana kunnes nukahti sitten syliin..mä en ymmärrä tätä touhuu,mikä mättää? Kaikki mahollinen ollaan kokeiltu...nukuttaa rattaisiin,syliin,sänkyyn,sohvalle,lattialle jopa ja ilman tuttii,tutin kanssa jne...kai se taas sen vartin nukkuu ja herää huutamaan :headwall: koita täs nyt sit oikeesti jaksaa tuon 2,5v vahvan uhman omaavan tytön kanssa ja tämmösen vauvan kanssa,ARGHT!
ikuisuus menee tosiaan hetki ennen kuin vauva ymmärtää sen soseen nielemisen..esikoisen kanssa meillä meni yli kuukaus,vaikka olikin jo 6kk soseiden alotuksen aikaan eli malttia vaan
kyllä se siitä sitten jossain vaiheessa lähtee sujumaan.Tää on nyt sitten tiheän imun kausi! Vielä oikein googlettelinkin eikä siinä sitten oo mitään epäselvää. Eli poika haluaa tissiä 1-2 h välein vuorokauden ympäri. En edes muista koska oli viimeksi 2,5 h pidempi syöttöväli ja vielä huonommin muistan koska itse olen nukkunut 2 h tai enemmän putkeen. Tai äitienpäivänä oli se 5 h unipätkä, ja senkin jälkeen joka yö 3-4 h pätkiä, mutta nyt ei varmasti ole viikkoon ollut kahta enempää. Mutta lupaavaa siis on, että tää menee kai ohi ja saataisiin taas öihin se yksi pitkä unipätkä, eikö? Päivisin tiuhat syötöt ei mua haittaa kun tissin saa pojan suuhun melkein missä vaan.
Onneksi poika kasvaa, on reipas ja tyytyväinen ja kiltti ja nukahtaa helposti ja nukkuu syömistä lukuunottamatta hyvin. Mä päätin tänään, että täysimetystä jatketaan ja mä vaan jätän kaiken mitä en jaksa tai viitsi tekemättä, jotta pysyn jotenkin tolpillani rikkonaisista öistä huolimatta. Ja onneksi on kesä ja valoisat yöt...
Onneksi poika kasvaa, on reipas ja tyytyväinen ja kiltti ja nukahtaa helposti ja nukkuu syömistä lukuunottamatta hyvin. Mä päätin tänään, että täysimetystä jatketaan ja mä vaan jätän kaiken mitä en jaksa tai viitsi tekemättä, jotta pysyn jotenkin tolpillani rikkonaisista öistä huolimatta. Ja onneksi on kesä ja valoisat yöt...
No niin...nyt on rokotukset saatu ja pikku-ukko on vetänyt päikkäreitä puol kahdesta asti. Katsotaan kuinka ilta sitten sujuu...
Mä käytin kans googlea, kun meillä on noita iltaraivareita. Niitä tuntuu olevan monella tässä ikävaiheessa ja menevät onneksi ohi.
Tähän asti meidän päivissä ei oo ollu kunnon rytmiä eli on syöty ja nukuttu millon sattuu ja ulkona käyty jos mamma on jaksanu
Nyt eilen sitten päätin, et laitan joka aamu kellon soimaan ysiltä ja siitä sitten aloitetaan päivä ja päivän aikana poitsu menee nukkuun n. 2 h hereillä olon jälkeen. Jospa sais päivään jotain rytmiä ja ei olis illalla niin väsy. Kun jos en laita kelloa soimaan niin meillä nukutaan helposti puol yhteentoista saakka. Ja sit päivän aikana muutamat lyhyet unet ja sit illalla kun pitäs mennä nukkuun niin alkaa valtava huuto ja iltaraivarit. Katsotaan auttaako nyt yhtään tää päivän rytmitys ja unten lisääminen. Aikaisemmin kun poitsu saatto valvoo 5h ilman unia ja oli sit nukkumaan mentäessä todella väsynyt.
Mun on pitänyt jo useasti kysyä, et te joilla on koiria, niin kuinka ne ovat suhtautuneet vauvaan? Meillä koirat alusta asti ovat ns. hoitaneet vauvaa. Pötköttävät sen vieressä lattialla, käyvät välillä haistamassa ja nuolemassa vaikka kuinka yritän kieltää. Aina ei vain ehdi eikä viitsi, kun sit pelottaa et jos liikaa koko ajan komentaa niin eivät kohta enää uskalla olla edes koko vauvan lähellä. Ja vanhin koirista ilmoittaa aina haukkumalla, et vauva itkee jos se nukkuu ulkona ja me ollaan sisällä ja itkari ei vielä ole reagoinut.
Yks päivä sain sit makeet naurut, kun pikku-ukko makas lattialla ja yks koirista sen vieressä. Pikku-ukko otti koiran korvasta kiinni ja laitto sen suuhun. Koira katto silmät pyöreenä et mitä se tekee, mut ei lähtenyt mihkään. Mamma joutu sit käydä irrottaan korvan pikku-ukon kädestä ja putsaamassa suun koiran karvoista.
Mut jospa nyt tekis hieman kotihommia, kun kerta pikku-ukko on unilla
Mä käytin kans googlea, kun meillä on noita iltaraivareita. Niitä tuntuu olevan monella tässä ikävaiheessa ja menevät onneksi ohi.
Tähän asti meidän päivissä ei oo ollu kunnon rytmiä eli on syöty ja nukuttu millon sattuu ja ulkona käyty jos mamma on jaksanu
Nyt eilen sitten päätin, et laitan joka aamu kellon soimaan ysiltä ja siitä sitten aloitetaan päivä ja päivän aikana poitsu menee nukkuun n. 2 h hereillä olon jälkeen. Jospa sais päivään jotain rytmiä ja ei olis illalla niin väsy. Kun jos en laita kelloa soimaan niin meillä nukutaan helposti puol yhteentoista saakka. Ja sit päivän aikana muutamat lyhyet unet ja sit illalla kun pitäs mennä nukkuun niin alkaa valtava huuto ja iltaraivarit. Katsotaan auttaako nyt yhtään tää päivän rytmitys ja unten lisääminen. Aikaisemmin kun poitsu saatto valvoo 5h ilman unia ja oli sit nukkumaan mentäessä todella väsynyt.
Mun on pitänyt jo useasti kysyä, et te joilla on koiria, niin kuinka ne ovat suhtautuneet vauvaan? Meillä koirat alusta asti ovat ns. hoitaneet vauvaa. Pötköttävät sen vieressä lattialla, käyvät välillä haistamassa ja nuolemassa vaikka kuinka yritän kieltää. Aina ei vain ehdi eikä viitsi, kun sit pelottaa et jos liikaa koko ajan komentaa niin eivät kohta enää uskalla olla edes koko vauvan lähellä. Ja vanhin koirista ilmoittaa aina haukkumalla, et vauva itkee jos se nukkuu ulkona ja me ollaan sisällä ja itkari ei vielä ole reagoinut.
Yks päivä sain sit makeet naurut, kun pikku-ukko makas lattialla ja yks koirista sen vieressä. Pikku-ukko otti koiran korvasta kiinni ja laitto sen suuhun. Koira katto silmät pyöreenä et mitä se tekee, mut ei lähtenyt mihkään. Mamma joutu sit käydä irrottaan korvan pikku-ukon kädestä ja putsaamassa suun koiran karvoista.
Mut jospa nyt tekis hieman kotihommia, kun kerta pikku-ukko on unilla
Mini77 meilläkin poika syönyt koko ajan öisin 2 h välein (ihan 2-3 pidempien välien öitä, pari kai yhdellä syötöllä). Mies kehuu mua tosi raihnaisen näköiseksi :saint: . Olen koko ajan epäilly riitääkö ruoka kun koko ajan pitää syödä. Mutta niinkuin tellä, poika tyytyväinen, iloinen eikä juuri itkeskele. Eli kyse kai vain äidin jaksamisesta. Juuri ystäväni kanssa äsken keskusteltiin että pitäiskö alkaa kokeilla iltaisin korviketta lisäksi? Mut meidän syötöt on sellaiset et poika syö minkä syö ja tyytyväisenä lopettaa, eli ei kai sitä korvikettakaan sen enempää menis, mut olisko se "täyteläsempää". Täysimetyksellä haluaisin mennä sinne 4kk asti, jolloin sit pikkuhiljaa soseita.
krisu täysimetätkö vauvaasi? Meillä oli ihan samanlaista touhua kun laittoi nukkumaan niin nukkui n.15min ja heräsi huutamaan. Luulin ensiksi että vatsa toisella kipeä. Jossain vaiheessa kokeilin sitten antaa korviketta lisäksi kun oli ensin syönyt tissiä. No kappas kummaa poika rupesi nukkumaan ja lopetti huutonsa. Raukalla oli nälkä ja tämä äiti ei sitä tajunnut :ashamed:
Mini77 meilläkin pojalla oli hiljattaina tuollainen viikko(en muista tarkalleen kauanko kesti) että 1-2tunnin välein söi vuorokauden ympäri, sitä ennen siis oli jo nukkunut sellasia öitä että ensin 6-7tuntia, sitten 2-3tuntia ja joskus siihen vielä pätkä. Nyt vähään aikaan, siis tuon tankkausjakson jälkeenm, ei tuo pisin pätkä ole yltänyt "kuin" 5 tunnin mittaiseksi.
Poju söi iltapuuron (½dl) + hiukan sosetta ja sitten perään 150 ml velliä. Kun velli loppui, itki, että on mukamas vielä nälkä. Pidin sitten hetken sylissä ja toinen rauhoittui pikkuhiljaa. :heart: Luulen, että poju syö vaan niin nopeasti, ettei aina huomaa vatsan täyttymistä. :attn: Kun poju oli rauhoittunut, käytiin vähän suihkuttelemassa ja sitten laitoin pojun sänkyyn. Nukahti melkein heti, kun laskin sänkyyn. Joskus tuntuu niin pahalta, kun toinen itkee. Itselle tulee sellainen olo, että haluan pitää toista koko ajan sylissä ja vaikka poju oli taas jo hyvillä mielin, tuntui, ettei malttaisi laittaa pientä vielä nukkumaan. Hassuja nämä äidin tuntemukset!
Meillä poju nukkui tänään yhdet päiväunet ulkona. Nukkui 2 ½ tuntia.
NuuNuu84, meillä ei ole koiraa, mutta 2v kissa löytyy. Kissa on melko välinpitämätön vauvaa kohtaan. En silti uskalla jättää vauvaa yksin minnekään, kun jotenkin pelottaa kissan arvaamattomuus. Pojusta on äärettömän hauskaa, kun kissa naukuu. Se jos mikä jaksaa naurattaa! Kissa on kyllä tottunut lapsiin ja lapset välillä roikottavat kissa miten sattuu ja kissa vaan kehrää. Olen kyllä nähnyt sellaisen tapauksen koirallisessa perheessä, kun alle 1v vauveli nappasi koiran hännän kateensä ja pisti hännän suuhun. :heart:
-mervi-elina ja poju 5 kk
Pidin sitten hetken sylissä ja toinen rauhoittui pikkuhiljaa. :heart: Luulen, että poju syö vaan niin nopeasti, ettei aina huomaa vatsan täyttymistä. :attn: Kun poju oli rauhoittunut, käytiin vähän suihkuttelemassa ja sitten laitoin pojun sänkyyn. Nukahti melkein heti, kun laskin sänkyyn. Joskus tuntuu niin pahalta, kun toinen itkee. Itselle tulee sellainen olo, että haluan pitää toista koko ajan sylissä ja vaikka poju oli taas jo hyvillä mielin, tuntui, ettei malttaisi laittaa pientä vielä nukkumaan. Hassuja nämä äidin tuntemukset!Meillä poju nukkui tänään yhdet päiväunet ulkona. Nukkui 2 ½ tuntia.
NuuNuu84, meillä ei ole koiraa, mutta 2v kissa löytyy. Kissa on melko välinpitämätön vauvaa kohtaan. En silti uskalla jättää vauvaa yksin minnekään, kun jotenkin pelottaa kissan arvaamattomuus. Pojusta on äärettömän hauskaa, kun kissa naukuu. Se jos mikä jaksaa naurattaa! Kissa on kyllä tottunut lapsiin ja lapset välillä roikottavat kissa miten sattuu ja kissa vaan kehrää.
Olen kyllä nähnyt sellaisen tapauksen koirallisessa perheessä, kun alle 1v vauveli nappasi koiran hännän kateensä ja pisti hännän suuhun. :heart: -mervi-elina ja poju 5 kk
Meillakin nyt viikon verran ollut noita iltaraivareita. Paivissa kylla mielestani ihan hyva rytmi, etta ei se ainakaan taalla siita johdu. Ensin oli raivareita, kun laitettiin nukkumaan. Huusi sangyssa ja kun otti pois rauhoittui heti syliin. Nyt on kahtena iltana alkanut nuo iltaraivarit ennen iltapalaa. Eli ei millaan halua syoda. Itkee vain n. 10-15 min. Tai ei kylla kyyneleita tule. Vain aanta. Ja sita piisaa Onkohan hoksannut, etta tuon syonnin jalkeen alkaa younet, eika millaan halua nukkua? Voisko olla noin fiksu? Mita tietoa loysit netista NuuNuu84?
Sarina ja Eva 3kk ja 2vk
Onkohan hoksannut, etta tuon syonnin jalkeen alkaa younet, eika millaan halua nukkua? Voisko olla noin fiksu? Mita tietoa loysit netista NuuNuu84?Sarina ja Eva 3kk ja 2vk
onpa ihana lukea noista iltaraivareista ku meilläkin on alkanut joku kapina nukkumaan menoa vastaan.päivällä kyllä nukahtaa hyvin mutta illalla alkaa huuto ku lasken neitin sängylle.joskus pitää käydä olohuoneessa vielä mutka huudon jälkeen ennen ku rauhottuu ja joskus nukahtaa syliin mutta siis nukutushommat pitää alottaa moneen kertaan uusiksi kun huuto alkaa niin ei suostu nukkumaan ennen ku "tilanne on rauhotettu" ja sitte yritetään uudestaan.onko teidän vauvoilla nenän tukkoisuutta?meijän vauvalla on ollu koko ikänsä nenä vähän tukossa.joka päivä saa pumpulipuikolla pyöräyttää nenän puhtaaksi..
Heh, hyviä juttuja nuo kun koiraparat on joutuneet vauveleiden uhreiks
Mun koira suhtautuu aika jännästi meidän tyttöön. Se asustaa siis äitini luona, mutta kun oon käynyt tytön kanssa siellä niin se tuntuu olevan tosi suojelunhaluinen. Tämä kokkeri on ollut aika hankala tapaus lasten suhteen. Ei tykkää yhtään lapsista ja murisee sellasille, jotka jo alkaa kävelemään sen perässä. Konttaajilta se menee vielä pois eestä. Mutta mun tytöstä se tuntuu tykkäävän kovasti. Tulee heti haistelemaan kun pyytää ja nuolasee aina korvasta. Jos tuon tytön ulkoa nukkumasta niin koira häärää heti sen ympärillä ja haistelee joka paikan läpi. Taitaa tuntea sen omaks perheeks niinkun äitinsäkin
Mun koira suhtautuu aika jännästi meidän tyttöön. Se asustaa siis äitini luona, mutta kun oon käynyt tytön kanssa siellä niin se tuntuu olevan tosi suojelunhaluinen. Tämä kokkeri on ollut aika hankala tapaus lasten suhteen. Ei tykkää yhtään lapsista ja murisee sellasille, jotka jo alkaa kävelemään sen perässä. Konttaajilta se menee vielä pois eestä. Mutta mun tytöstä se tuntuu tykkäävän kovasti. Tulee heti haistelemaan kun pyytää ja nuolasee aina korvasta. Jos tuon tytön ulkoa nukkumasta niin koira häärää heti sen ympärillä ja haistelee joka paikan läpi. Taitaa tuntea sen omaks perheeks niinkun äitinsäkin
Mekin pidetään kaukaloa aina kauppareissulla siinä kärryjen "päällä" ts. niinkuin mensku selitti Tosin kauppareissut saa kyllä nykyään hoitaa vauhdilla, kun poitsu ei enää juurikaan kaukalossa viihdy, vaan yrittää väkisin punkea sieltä ylös :/
koirista Meidän koirat ei ole olleet aikaisemmin lasten kanssa tekemisissä joten alkuun vähän jännitti miten vauvan ja koirien yhteiselo onnistuu! Kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kun ikinä osasimme odottaa ja koirat suhtautuvat vauvaan kuin perheenjäseneen :heart: Uros ei pahemmin enää edes kiinnitä huomiota koko vauvaan, narttu käy sitten lipomassa pojan naamaa aina kun silmä välttää ja muutenkin vie nukyään kaikki pallot ja muut lelut pojalle sitteriin, reppana siinä toivossa jos poika vaikka heittäs :heart:
Mä olen antanut koirien haistella poikaa ja antaa muutamia pusuja naamalle ihan rauhassa, enemmän mä ajattelen haittaa olevan siitä jos niitä koko ajan kieltää!
iltaraivareita ei täällä (vielä ainakaan) onneksi ole, mutta päivisin päikkäreille käyminen on välillä yhtä taistelua :kieh: Pojasta huomaa, että on selkeesti ihan väsynyt, muttei vaan suostu nukkumaan! Onneksi nyt on taas suostunut nukkumaan vaunuissa joten päikkäriaikaan käytetään aina koirat lenkillä
Eilen oltiin äitini luona ja vierastus näyttäisi olevan kadonnut Aluksi kun äitini otti pojan syliinsä mennäkseen vaihtaan tälle vaippaa ni alko jumalaton huuto, mutta kun tulin itse paikalle ja vaihdoin vaipan ni tämän jälkeen kaikki olikin taas ok ja loppu vierailun ajan viihtyi myös äitini sylissä :heart: Nukahti jopa päikkäreille siellä ilman kummempia taisteluita ja itsekkin sain otettua pienet tirsat
Mites te muut, nukutteko itse päikkäreitä? Mä olen niin tottunut noihin päiväuniin, että olen ihan katkipoikkikuollut, jos en jostain syystä ole kerennyt päivällä nukkua! Tuntuu, että öisin uni on kokoaika niin katkonaista, vaikka tuo ei herääkkään kuin kaksi kertaa syömään, on sitä iltaisin ihan loppu jos ei saa päivisin pikku torkkuja |O Iltaisin ei taasen malta mennä ajoissa nukkumaan, kun ois sitä omaa aikaa :headwall:
Tosin kauppareissut saa kyllä nykyään hoitaa vauhdilla, kun poitsu ei enää juurikaan kaukalossa viihdy, vaan yrittää väkisin punkea sieltä ylös :/ koirista Meidän koirat ei ole olleet aikaisemmin lasten kanssa tekemisissä joten alkuun vähän jännitti miten vauvan ja koirien yhteiselo onnistuu! Kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kun ikinä osasimme odottaa ja koirat suhtautuvat vauvaan kuin perheenjäseneen :heart: Uros ei pahemmin enää edes kiinnitä huomiota koko vauvaan, narttu käy sitten lipomassa pojan naamaa aina kun silmä välttää ja muutenkin vie nukyään kaikki pallot ja muut lelut pojalle sitteriin, reppana siinä toivossa jos poika vaikka heittäs
:heart: Mä olen antanut koirien haistella poikaa ja antaa muutamia pusuja naamalle ihan rauhassa, enemmän mä ajattelen haittaa olevan siitä jos niitä koko ajan kieltää!
iltaraivareita ei täällä (vielä ainakaan) onneksi ole, mutta päivisin päikkäreille käyminen on välillä yhtä taistelua :kieh: Pojasta huomaa, että on selkeesti ihan väsynyt, muttei vaan suostu nukkumaan! Onneksi nyt on taas suostunut nukkumaan vaunuissa joten päikkäriaikaan käytetään aina koirat lenkillä
Eilen oltiin äitini luona ja vierastus näyttäisi olevan kadonnut
Aluksi kun äitini otti pojan syliinsä mennäkseen vaihtaan tälle vaippaa ni alko jumalaton huuto, mutta kun tulin itse paikalle ja vaihdoin vaipan ni tämän jälkeen kaikki olikin taas ok ja loppu vierailun ajan viihtyi myös äitini sylissä :heart: Nukahti jopa päikkäreille siellä ilman kummempia taisteluita ja itsekkin sain otettua pienet tirsat Mites te muut, nukutteko itse päikkäreitä? Mä olen niin tottunut noihin päiväuniin, että olen ihan katkipoikkikuollut, jos en jostain syystä ole kerennyt päivällä nukkua! Tuntuu, että öisin uni on kokoaika niin katkonaista, vaikka tuo ei herääkkään kuin kaksi kertaa syömään, on sitä iltaisin ihan loppu jos ei saa päivisin pikku torkkuja |O Iltaisin ei taasen malta mennä ajoissa nukkumaan, kun ois sitä omaa aikaa :headwall:
Tervetuloa uudet ja kiitos kaikille ku tsemppasitte tuon itkuisuuden yli. oli kyllä itku herkässä moneen kertaan äitilläkin..
wiiru täällä kans ollut nenä tukkonen koko pienen iän, ensin maitonuhaa mutta nyt olevinaan alkanut kunnon räkätauti kunhan ei nyt korviin menisi..
Kyllä se näköjään oli se d-vitamiini mikä itkuisuuden aiheutti, nyt mennyt niin hyvin kun neljä päivää antamatta.. pahus viekään. Hain eilen apteekista kuitenkin eri merkkiä niin saa aloittaa testausrumban uudelleen, plah.
Ja iltaraivarit, onkohan se sitä paljon kun iltasella huutaa kurkku suorana just noitten iltarutiinien aikaan(?) Nukkuu kyllä sitten kun nukahtaa, ei heräile uudestaan..
wiiru täällä kans ollut nenä tukkonen koko pienen iän, ensin maitonuhaa mutta nyt olevinaan alkanut kunnon räkätauti
kunhan ei nyt korviin menisi..Kyllä se näköjään oli se d-vitamiini mikä itkuisuuden aiheutti, nyt mennyt niin hyvin kun neljä päivää antamatta.. pahus viekään. Hain eilen apteekista kuitenkin eri merkkiä niin saa aloittaa testausrumban uudelleen, plah.
Ja iltaraivarit, onkohan se sitä paljon kun iltasella huutaa kurkku suorana just noitten iltarutiinien aikaan(?) Nukkuu kyllä sitten kun nukahtaa, ei heräile uudestaan..
minen saa päikkäreitä nukutuks jos ei TOSI huono yö takana, ollaan tosin vauvan kans molemmat iltaunisia niin saan usein nukuttua jo illalla univelkoja pois jos tarvis (Poika nukkuu yleensä 20/21-07/08). Mutta pojan päikkärit usein kans tiukassa, paitsi aamun eka pätkä oikeastaan aina menee "nätisti"
Pähkämö
NuuNuu84 Meillä on taloudessa kaksi 30-kiloista koiraa, luonteiltaan yö ja päivä. Toinen on henkiseltä iältään 15-vuotias (oikeasti 4v.) mamma ja toinen ikuinen kakara ja rasavilli. Mamma antaa pikkuäijän tehdä itselleen ihan mitä vain; saa repiä karvoista, kaivaa silmää ulos kuopastaan jne. Toinen vaan möllöttää tai kääntyy selälleen, että "rapsuta massusta pliis".
Kakara puolestaan on se, joka vahtii, että vauvalla on kaikki ok. Pihalta sisälle tullessa käy ensiksi tsekkaamassa vauvan ja sitten vasta morjestaa minua. Ja kakara on kova poika siivoomaan pukluja - röyhyn ääni kun kuuluu, on koira vieressä vahtaamassa sotkuja. Tämä koira on puolestaan aika herkkänahkainen, ei siedä esim. karvoista kiskomista.
Molemmat koirat olisivat riesaksi asti nuolemassa pikkuäijän naamaa ja käsiä ja vauva kun ei älyä kääntää päätänsä pois, laittaa vaan silmät kiinni ja avaa suun - varsinaisia kielareitahan niistä sitten seuraa. Pikkulipaisut olen sallinut, mutta niitä kielareita olen koittanut estää. Niin ja sitä karvaa löytyy kyllä meiltäkin, massullaan kun poju lattialla touhuaa, keräävät nihkeät kädet kivasti karvoja itseensä. Hmm, ja meillä oikeasti kyllä siivotaan melkeinpä päivittäin...
Mutta eipä noita koiria ja pikkuäijää uskalla keskenään vahtimatta jättää, eläimet on kuitenkin "vaan" eläimiä ja voivat vahingossa vaikkapa tallata vauvan käden päälle, jos kiiruustii täytyy lähteä vahtaamaan esim. oravaa ikkunasta... =)
Toinen vaan möllöttää tai kääntyy selälleen, että "rapsuta massusta pliis". Kakara puolestaan on se, joka vahtii, että vauvalla on kaikki ok. Pihalta sisälle tullessa käy ensiksi tsekkaamassa vauvan ja sitten vasta morjestaa minua. Ja kakara on kova poika siivoomaan pukluja - röyhyn ääni kun kuuluu, on koira vieressä vahtaamassa sotkuja.
Tämä koira on puolestaan aika herkkänahkainen, ei siedä esim. karvoista kiskomista.Molemmat koirat olisivat riesaksi asti nuolemassa pikkuäijän naamaa ja käsiä ja vauva kun ei älyä kääntää päätänsä pois, laittaa vaan silmät kiinni ja avaa suun - varsinaisia kielareitahan niistä sitten seuraa. Pikkulipaisut olen sallinut, mutta niitä kielareita olen koittanut estää. Niin ja sitä karvaa löytyy kyllä meiltäkin, massullaan kun poju lattialla touhuaa, keräävät nihkeät kädet kivasti karvoja itseensä. Hmm, ja meillä oikeasti kyllä siivotaan melkeinpä päivittäin...
Mutta eipä noita koiria ja pikkuäijää uskalla keskenään vahtimatta jättää, eläimet on kuitenkin "vaan" eläimiä ja voivat vahingossa vaikkapa tallata vauvan käden päälle, jos kiiruustii täytyy lähteä vahtaamaan esim. oravaa ikkunasta... =)
En ole nukkunut päiväunia oikeastaan ikinä raskausaikaa lukuunottamatta, en ole myöskään tytön syntymän jälkeen nukkunut kuin ehkä kerran päikkärit. En jotenkin osaa käydä päivällä nukkumaan, vaikka väsyttäiskin, ja jos tyttö nukkuu päivällä, tekee mieli tehdä jotain muuta kuin nukkua... Onneksi nää meidän yöt on nykyisin hyviä, niin jaksaa ilman päikkäreitäkin. Alussa tuntui välillä, että päässä vaan humisee.
Taas tuli eilen huomattua, ettei tyttö kelpuuta pulloa muilta kuin multa tai mieheltä. Meillä olis 12.6 sellainen meno, jossa menee ainakin 8h, ja olisi kiva sinne päästä, mutta tytön pitäis olla se aika hoidossa. Täytyy ennen tuota nyt ottaa joku kerta, että tyttö on niin pitkään hoidossa, että tulee varmasti nälkä. Katsoo sitten, miten tyttö reagoi, kun oikeasti on nälkä.
Hauskoja ja liikuttavia tarinoita nuo, miten koirat suhtautuu vauvaan ja miten vauvat koiria kohtelee. :heart:
Oltiin eilen taas kylässä paikassa, missä on uhmaikäinen lapsi. Tyttö itkeskeli taas koko vierailun ja säikähti jatkuvasti kiljahteluja/huutoa. Inhottavaa, kun on kiva olla kylässä, mutta ei voi oikein rentoutua, kun tyttö on niin stressaantunut. Ei muunlainen melu tyttöä haittaa, mutta näyttää olevan tosi herkkä lasten äänille.
Meillä ei ole omia lemmikkejä, mutta miehen vanhemmilla on kaksi kissaa. Raskausaikana naaraskissa oli tosi suojelevainen mun mahaa kohtaan, istui mun sylissä ja tassut ympäröi mahan, ja en saanut melkein itsekään koskea mahaani. Jotenkin kissa aisti mahan sisäisen elämän, ehkä jopa kuuli? Nyt tytön syntymän jälkeen kissat on kohdelleet tyttöä kuin kukkaa kämmenellä (ollaan siis viikoittain kylässä ), nukkuvat tytön vieressä eikä tarvitse mitenkään pelätä, että tekisivät tytölle mitään pahaa
mervi-elina mulla on samanlaisia tuntemuksia tuosta, miten pahalta tytön itku välillä kuulostaa! Nykyään, kun tyttö itkee, tulee monesti mieleen kuva tytöstä, kun yöllä siirrän sen omaan sänkyyn aivan umpiunessa, miten tyttö nojaa mun rintaa vasten ja on niin puolustuskyvytön ja suloinen. Esim. se, ettei tyttö viihdy vaunuissa, ottaa mulle tosi koville, kun en halua tyttöä siellä huudattaa. Anoppi sanoi, että mun pitäis vaan olla antamatta periksi, että tyttö kertoo tahtoaan ja se kamppailu mun on voitettava. mä en vaan kestä sitä sydäntäraastavaa itkua, kun tyttö ei vaunuissa halua olla. Ja joku sellainen syyhän siihen on oltava, mitä mä en vaan ymmärrä. :ashamed: Ja välillä on just sellainen olo, ettei haluais laskea tyttöä sylistä minnekään, haluaisi vaan pitää siinä ikuisuuden ajan...
Ja minäpä vaan aktiivisesti koitan tytölle soseita tarjota ja odotan sitä päivää, kun luskan sisältö meneekin mahaan asti.
Huomenna tulee vieraita niin täytyy alkaa siivota huushollia. Tyttö touhuilee puuhamatolla ja lelut saa melkoista kyytiä.
Taas tuli eilen huomattua, ettei tyttö kelpuuta pulloa muilta kuin multa tai mieheltä. Meillä olis 12.6 sellainen meno, jossa menee ainakin 8h, ja olisi kiva sinne päästä, mutta tytön pitäis olla se aika hoidossa. Täytyy ennen tuota nyt ottaa joku kerta, että tyttö on niin pitkään hoidossa, että tulee varmasti nälkä. Katsoo sitten, miten tyttö reagoi, kun oikeasti on nälkä.
Hauskoja ja liikuttavia tarinoita nuo, miten koirat suhtautuu vauvaan ja miten vauvat koiria kohtelee. :heart:
Oltiin eilen taas kylässä paikassa, missä on uhmaikäinen lapsi. Tyttö itkeskeli taas koko vierailun ja säikähti jatkuvasti kiljahteluja/huutoa. Inhottavaa, kun on kiva olla kylässä, mutta ei voi oikein rentoutua, kun tyttö on niin stressaantunut. Ei muunlainen melu tyttöä haittaa, mutta näyttää olevan tosi herkkä lasten äänille.
Meillä ei ole omia lemmikkejä, mutta miehen vanhemmilla on kaksi kissaa. Raskausaikana naaraskissa oli tosi suojelevainen mun mahaa kohtaan, istui mun sylissä ja tassut ympäröi mahan, ja en saanut melkein itsekään koskea mahaani. Jotenkin kissa aisti mahan sisäisen elämän, ehkä jopa kuuli? Nyt tytön syntymän jälkeen kissat on kohdelleet tyttöä kuin kukkaa kämmenellä (ollaan siis viikoittain kylässä ), nukkuvat tytön vieressä eikä tarvitse mitenkään pelätä, että tekisivät tytölle mitään pahaa
mervi-elina mulla on samanlaisia tuntemuksia tuosta, miten pahalta tytön itku välillä kuulostaa! Nykyään, kun tyttö itkee, tulee monesti mieleen kuva tytöstä, kun yöllä siirrän sen omaan sänkyyn aivan umpiunessa, miten tyttö nojaa mun rintaa vasten ja on niin puolustuskyvytön ja suloinen. Esim. se, ettei tyttö viihdy vaunuissa, ottaa mulle tosi koville, kun en halua tyttöä siellä huudattaa. Anoppi sanoi, että mun pitäis vaan olla antamatta periksi, että tyttö kertoo tahtoaan ja se kamppailu mun on voitettava. mä en vaan kestä sitä sydäntäraastavaa itkua, kun tyttö ei vaunuissa halua olla. Ja joku sellainen syyhän siihen on oltava, mitä mä en vaan ymmärrä. :ashamed: Ja välillä on just sellainen olo, ettei haluais laskea tyttöä sylistä minnekään, haluaisi vaan pitää siinä ikuisuuden ajan...
Ja minäpä vaan aktiivisesti koitan tytölle soseita tarjota ja odotan sitä päivää, kun luskan sisältö meneekin mahaan asti.
Huomenna tulee vieraita niin täytyy alkaa siivota huushollia. Tyttö touhuilee puuhamatolla ja lelut saa melkoista kyytiä.
Pähkämö
wiiru Meidän pikkuäijällä on nenä ollut oikeastaan koko ikänsä tukossa. Joskus reilu kuukauden ikäisenä oli kausi, kun nukutin hänet öisin pystyssä itseäni vasten, kun muuten nenä meni niin tukkoon, että toinen ei voinut hengittää. Silloin kyse oli vissiinkiin siitä, että syödessä maitoa meni nenään ja se sitten vaivasi siellä nukkuessa.
Nykyäänkin melkeinpä aina aamuisin täytyy nenään laittaa suolavettä ja "kalastaa" madot sitten nenästä pihalle. Ja sama homma itkujen jälkeen...
Dolly04 Minä en koskaan muka ehdi nukkua päikkäreitä vaikka kuinka väsyttäisi. :ashamed: Mies siitä mulle sitten marmattaa, kun tietysti puran väsymykseni sitten häneen. Mutta aina olisi muka kaikenlaista hommaa, mitä pitäisi tehdä päikkäreiden sijaan, siivoamista, pyykkäystä yms.
Nykyäänkin melkeinpä aina aamuisin täytyy nenään laittaa suolavettä ja "kalastaa" madot sitten nenästä pihalle.
Ja sama homma itkujen jälkeen...Dolly04 Minä en koskaan muka ehdi nukkua päikkäreitä vaikka kuinka väsyttäisi. :ashamed: Mies siitä mulle sitten marmattaa, kun tietysti puran väsymykseni sitten häneen. Mutta aina olisi muka kaikenlaista hommaa, mitä pitäisi tehdä päikkäreiden sijaan, siivoamista, pyykkäystä yms.
Oen niin kateellinen kenen vauvat nukkuu jo läpi yönsä vaikka ei meilläkään herätä kun yleensä se 2-3 kertaa.Poika menee yöunille klo 20.00 ja sitten miehen kanssa vietetään kahen keskistä aikaa kuhan isommat pojat on tehnyt iltapuuhat ja sitten menenkin n.klo 24 vasta nukkumaan (vk:nloppuna vielä myöempää) ja poika herää siinä 6-7 aikaa ja siihen yöheräämiset vielä päälle ja päikkäreitänhän mä en nuku niin kyllä sitä on aina alkuillasta ihan väsynyt ja aamulla kun joutuu heräämään,mutta piristyn sitten aina iltaa kohden.
Meillä poika nukahtaa itsestään hyvin sänkyyn,myös nukahtaa vaunuihin ja kaukaloon nopeasti että se hyvä puoli kyllä on ja että viihtyy vaunuissa ja kaukalossakin ihan hereilläänkin.
Olimme viime vk:lla miehen kanssa ottamassa tatskoja ja poika oli mukana,vähän jännitti ettei se siellä ala huutaa ja häiritsee toisen työtä,mutta sillä tatuointikoneen surinalla taisi olla nukuttava vaikutus ja nukkuikin monta tuntia,nyt on sitten hakattu pojankin syntymäaika tuohon vanhempien poikien jatkeeksi + että hulluna ja hurjana otin miehen nimen ylähanuriin mies otti mun nimen hauikseen jonka alapuolella on semmonen hieno jutksa missä lukee pojan nimi ja syntymäaika.
Eilen poikahan täytti 3kk ja olimme 3kk neuvolassa,sai 3 rokotusta ne kaksi "pakollista" ja yksi oli siihen tutkimukseen.Ai kamala mikä huuto meillä oli päivällä,suppo kyllä sitten lopuksi auttoi,illalla annoin vielä varmuudenvuoksi supon yötä vasten ja vasta 5 suppo pysyi sisällä
Neuvolantäti kysyi että pelkkää korvikettahan poika syö,sanoin että syö velliäkin,siihen se sitten että "ai onko niissä nykyään 4kk suositus" vastasin että ei (tieshän se sen toki) ja eipä tuo siihen mitään muuta kun kysyi onko tullut masuvaivoja ei ole tullut.
Eilen oli pituus 60.5cm ja paino 6820g ja pää oli 39.4
Meiän pojalla on vähän lättänä pää takaata kun aina nukkuu selälleen,jos yritän sen laittaa kyljelleen ja vaikka tyynyn siihen taakse niin jotenkin se siihen pääsee takaisin selälleen.
Meillä ei vielä tartuta leluihin,mutta kovasti niitä lelukaaressa heilutellaan.odotan kovasti sitä ensimmäistä naurua :heart:
Tervetuloa uusille,minäpä meen nyt tekemään kotiaskareita kun poikakin nukkuu
Meillä poika nukahtaa itsestään hyvin sänkyyn,myös nukahtaa vaunuihin ja kaukaloon nopeasti että se hyvä puoli kyllä on ja että viihtyy vaunuissa ja kaukalossakin ihan hereilläänkin.
Olimme viime vk:lla miehen kanssa ottamassa tatskoja ja poika oli mukana,vähän jännitti ettei se siellä ala huutaa ja häiritsee toisen työtä,mutta sillä tatuointikoneen surinalla taisi olla nukuttava vaikutus ja nukkuikin monta tuntia,nyt on sitten hakattu pojankin syntymäaika tuohon vanhempien poikien jatkeeksi + että hulluna ja hurjana otin miehen nimen ylähanuriin
mies otti mun nimen hauikseen jonka alapuolella on semmonen hieno jutksa missä lukee pojan nimi ja syntymäaika.Eilen poikahan täytti 3kk ja olimme 3kk neuvolassa,sai 3 rokotusta ne kaksi "pakollista" ja yksi oli siihen tutkimukseen.Ai kamala mikä huuto meillä oli päivällä,suppo kyllä sitten lopuksi auttoi,illalla annoin vielä varmuudenvuoksi supon yötä vasten ja vasta 5 suppo pysyi sisällä
Neuvolantäti kysyi että pelkkää korvikettahan poika syö,sanoin että syö velliäkin,siihen se sitten että "ai onko niissä nykyään 4kk suositus" vastasin että ei (tieshän se sen toki) ja eipä tuo siihen mitään muuta kun kysyi onko tullut masuvaivoja ei ole tullut.
Eilen oli pituus 60.5cm ja paino 6820g ja pää oli 39.4
Meiän pojalla on vähän lättänä pää takaata kun aina nukkuu selälleen,jos yritän sen laittaa kyljelleen ja vaikka tyynyn siihen taakse niin jotenkin se siihen pääsee takaisin selälleen.
Meillä ei vielä tartuta leluihin,mutta kovasti niitä lelukaaressa heilutellaan.odotan kovasti sitä ensimmäistä naurua :heart:
Tervetuloa uusille,minäpä meen nyt tekemään kotiaskareita kun poikakin nukkuu
Meidän pikkuäijä taitaa olla oikea junttipulla! Poika ahdistui Manducassa ja nyt näyttää matkarattaatkin inhottavan.. Ja puuhamattokin käy ahdistamaan Vaikka pidänkin siinä 1-2 lelua kerrallaan ettei tule "informaatioähkyä".. Onneksi ei kuitenkaan ihmisiä pelkää vaikka täällä peräjunttilassa pienen ikänsä viettänyt. :saint:
Parasta hupia on äidin kanssa seurustelu! Varmasti eilisestä pojalla poskilihakset kipeinä, kun koko ajan piti äidille hymyillä ja kujertaa. :heart: Taitaa tulla jätkästä varsinainen elohiiri! KOko ikänsä on kädet ja jalat taukoomatta vatkanneet ja nyt, vaikkei kääntyile vielä, niin vaipanvaihto alkaa olla taitolaji... Poika venkoilee ja yrittää ylettyä ja tarttua kaikkeen mahdolliseen. Huvittaa kun pyllypesulla lavuaarissa tarttuu lavuaarin reunaan niin ettei irti meinaa saada..
Vaikka pidänkin siinä 1-2 lelua kerrallaan ettei tule "informaatioähkyä".. Onneksi ei kuitenkaan ihmisiä pelkää vaikka täällä peräjunttilassa pienen ikänsä viettänyt. :saint: Parasta hupia on äidin kanssa seurustelu! Varmasti eilisestä pojalla poskilihakset kipeinä, kun koko ajan piti äidille hymyillä ja kujertaa. :heart: Taitaa tulla jätkästä varsinainen elohiiri! KOko ikänsä on kädet ja jalat taukoomatta vatkanneet ja nyt, vaikkei kääntyile vielä, niin vaipanvaihto alkaa olla taitolaji... Poika venkoilee ja yrittää ylettyä ja tarttua kaikkeen mahdolliseen. Huvittaa kun pyllypesulla lavuaarissa tarttuu lavuaarin reunaan niin ettei irti meinaa saada..
ei meilläkää päiväunille meno oo niin helppoa ku ennen. =) täällä vaunuja heiluttelen ja laulan isoon ääneen, muuten herää heti. ei se nyt aina näin vaivalloista oo. päivät vaihtelee.
:hug:
nuista koirista ,anopilla on 3 koiraa, vanhin tykkää kovasti ja koskiski mutta en anna. keskimmäinen ei välitä mutta ihmettelee jos vauva huutaa. nuorin nuolee ja haistelee, välillä yrittää käpälällä koukata, ei ymmärrä että saattaa käydä pahasti. mutta suojelevat kans kovasti pientä :heart:
:hug:
nuista koirista ,anopilla on 3 koiraa, vanhin tykkää kovasti ja koskiski mutta en anna. keskimmäinen ei välitä mutta ihmettelee jos vauva huutaa. nuorin nuolee ja haistelee, välillä yrittää käpälällä koukata, ei ymmärrä että saattaa käydä pahasti. mutta suojelevat kans kovasti pientä :heart:
Tiedot päivitetty! Mensku en bongannut teidän pojan mittoja joten ilmoittele jos haluat
Meillä on meneillään vaihe: "Viihdyttäkää-minua-nyt-heti" tai sitten kaveri vaan tykkää omasta äänestään. Ei viihdy enää pitkiä aikoja missään vaan aika pian kuuluu "ÄÄK"-komento. En noteeraa ekoja komentoja lainkaan mutta sinnikkäästi kaveri jaksaa huudella kunnes jotain tapahtuu. Ei siis itke vaan komentaa Onkos muilla moisia komentelijoita
Meidän tyttö tätä menoa isompana =>
Meillä on meneillään vaihe: "Viihdyttäkää-minua-nyt-heti" tai sitten kaveri vaan tykkää omasta äänestään. Ei viihdy enää pitkiä aikoja missään vaan aika pian kuuluu "ÄÄK"-komento. En noteeraa ekoja komentoja lainkaan mutta sinnikkäästi kaveri jaksaa huudella kunnes jotain tapahtuu. Ei siis itke vaan komentaa
Onkos muilla moisia komentelijoita Meidän tyttö tätä menoa isompana =>