Onnea taas kovasti vauvautuneille!! :flower:
Ajattelin tulla kertomaan kokemukseni synnytyksen käynnistämisestä (olkoon tämä samalla synnytyskertomukseni), kun esim.
Kärppiksellä se mahdollisesti edessä! Tsemppiä Kärppis sinulle, hyvä, että tilanteesi on seurannassa!
Minulle käynnistys päätettiin äippäpolilla, koska vauvan painoarvio oli viikolla 37+6 4,1 kg. Puhuttiin lääkärin kanssa, että käynnistyksen kanssa on toki hieman suurempi riski päättyä sektioon, mutta sektioriski kasvaisi myös vauvan kasvaessa kovin isoksi ja lääkäri suositteli käynnistystä. Menin sitten kolme päivää myöhemmin sairaalaan käynnistykseen, henkisesti valmistautuneena, että siinä voi kestää päiviä. En tosin ihan ajatellut, että menee niin monta päivää kun sitten meni.
Olin 3,5 päivää "käynnistysosastolla" saaden 10 annosta Sytotecia, osa annoksista tuplana ja tuloksena oli lapsiveden meno kolmantena päivänä ja kohdunkaulan lyheneminen noin senttiin ja kohdunsuu sormelle auki. Supistuksia oli jonkin verran kolmannen päivän iltana, mutteivat piirtyneet käyrille ja loppuivat lääkkeen vaikutuksen mentyä. Yötä vasten lääkettä ei laitettu lainkaan. Koska vesi oli mennyt ja oli myös muuttunut vähän vihreäksi minut siirrettiin neljäntenä päivänä puolilta päivin synnärille, jossa päätettäisiin mitä seuraavaksi. Seuraava oli oksitosiinitippa, joka ei kuuden tunnin jälkeen ollut juurikaan tehnyt mitään kohdunsuulla, jolloin päätettiin, että odotetaan yön yli lähtevätkö omat supistukset käyntiin ja aamulla otetaan uudet 6h oksitosiinia, jos synnytys ei ole lähtenyt käyntiin. Ensimmäiset 6h oksitosiinia tuntui kyllä ihan kunnolla, luulin tosiaan synnytyksen alkavan ja kipuun sain ilokaasua ja myös petidiini-piikin viimeiseksi kahdeksi tunniksi. Supistukset tietysti muuttuivat koko ajan kivuliaammiksi, kun annosta lisättiin. Noh, nukuin sitten yön joten kuten synnytyssalissa (kuunnellen välillä kun muut mammat pukkaa vauvoja maailmaan =) ) ja aamulla sitten eikun uusiksi tippaan. Omat supistukset eivät siis käynnistyneet. Kolmen tunnin kärvistelyn jälkeen lääkäri tuli tervehtimään, kertoi tulehdusarvojeni nousseen ja sektion olevan paras ratkaisu, kun synnytys ei käynnisty ja vedet menneet jo pari päivää aiemmin. Sektiopäätös oli myös minulle mieleinen siinä vaiheessa, koska usko siihen, että vauva tulisi ulos luonnollisesti oli jo aika vähissä. Plus vauvalle alkoi olla myös riskiä vedenmenon takia. Odottelimme sitten kolmisen tuntia vapaata aikaa leikkaussalista ja tyttö tuli maailmaan iltapäivällä. Sain onneksi olla hereillä ja myös mies pääsi mukaan.
Taisin olla varsin poikkeus osastolla, koska sain siinä 3,5 pvän aikana seurata aika monen käynnistykseen tulleen äidin lähtevän synnytyssaliin.
Joten minun tapaukseni ei varmasti missään nimessä ole tyypillinen. Ajattelin sen kuitenkin täällä kertoa. Vauvan vointia seurattiin tosi tarkkaan koko käynnistyksen ajan ja koin siksi sairaalassa olon varsin turvallisena, oksitosiinin annon jälkeen olin käyrillä koko ajan sektioon asti. Tyttöhän ei sitten lopuksi ollutkaan niin iso kuin ultrassa ajateltiin, hän oli 600g arvioitua pienempi syntyessään viikko kokoarviota myöhemmin. Mutta tämä meni kuulemma vielä laitevalmistajan virhemarginaaliin. Minulla tehtiin sektion yhteydessä myös muuta operointia, johon olisin joka tapauksessa joutunut muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, joten se meni samoilla kivuilla. En ole lähtenyt spekuloimaan käynnistyksen tarpeellisuutta omalla kohdallani, luotan täysin ammatti-ihmisten arvioihin, koska itse en asiasta mitään tiedä. Ja hoito oli joka tapauksessa todella hyvää!
Käynnistys ei siis minun kohdallani onnistunut, mutta ihanaakin ihanampi tyttösemme saatiin maailmaan turvallisesti ja nyt nautimme koko perhe täysillä vauva-arjesta! :heart: