Robotti Ruttuselle:
Luin mielestäni ihan viisaan ajatuksen yhdestä kirjasta. Vaikka lapsettomuus koettelee ja sattuu, niin koko elämäänsä sillä ei kannata pilata (vaikka välillä meistä kaikista siltä tuntuukin). Tee asioita, joita haluat. Matkustele, vaihda työpaikkaa, lähde ulkomaille vaihtoon, aloita opinnot. Mitä sitten jos joudutkin perumaan matkan tai pitämään töissä/opinnoissa tauon siitä "hirvittävästä" syystä, että jäätkin äitiyslomalle
Mutta jos taas et lähde ulkomaille, et aloita opintoja tai et vaihda unelmiesi työpaikkaan, niin kuinka paljon katkeroidutkaan, jos vauvaa ei ala vielä vuoden tai kahden päästäkään kuulua.
Itselläni on ollut kans PALJON tekemistä tuon asian ja ajatuksen kanssa. Koetan hallita elämääni ja suunnitella kaiken pitkälti etukäteen. Kun tänä keväänä on meidän ensimmäinen IVF/ICSI-hoitomme, olin ihan hermoromahduksen partaalla, kun en tiennyt tarkkaa ajankohtaa (enkä tiedä vieläkään) joten en pystynyt sopimaan menemisiäni ja tulemisiani tarkkaan. Jossain vaiheessa oli vain pakko päättää, että nyt loppu jahkailu. Järjestän aikatauluni niin hyvin kuin pystyn. Joudun todennäköisesti joka tapauksessa perumaan jotakin sitten kun hoidot alkavat. Mutta mitä sitten??? Se on VARMASTI sen arvoista. Ja asioilla kuitenkin ON tärkeysjärjestys omassa päässäni. Miksi en sallisi itselleni sellaista, jota sallisin muille? Epätäydellisyyttä nimittäin...