Me ei tuota
perhehuonetta olla ajateltu ottaa, kun autolla ajaa kotoa sairaalalle 30min., ja sitten tulisi kaksinkertaiset sairaalamaksut. Tällä minibudjetilla, millä elellään, ne toiset sairaalamaksut löytää varmasti tärkeämpiäkin sijoituskohteita.
Ja mies voi kuitenkin olla sairaalassa 12h vuorokaudessa, jos haluaa. Vaikka muakin kieltämättä vähän ahdistaa ajatus siitä, että joutuisi neljän hengen huoneeseen kolmen tuntemattoman ihmisen kanssa. Tässä kun on alkanut tulla sellaisia ajatuksia, että enhän mä osaa edes vaihtaa vaippaa ja pukea meidän pikkuista ennen kuin vähän harjoittelen, niin tuntuu jotenkin "nololta" töppäillä siinä muiden nähden. Mutta olen henkisesti valmistautunut neljän hengen huoneeseen, ettei sitten tule yllätyksenä. Kovasti toivon, että kävisi tuuri ja pääsisinkin kahden hengen huoneeseen. Ja jos vielä sattuisi mukava(t) huonetoveri(t), niin mikäs siinä sitten.
Jadel mulla on välillä ihan samanlaisia huolia raha-asioista. Me tosiaan elellään miehen opintotuella ja mun äitiyspäivärahalla, eli ei tässä kovin leveä leipä ole. Välillä tulee kauhea ahdistus siitä, että eihän me tähän kaksioon mahduta kuin varmaan 1,5 vuotta ja mitäs sitten, jos mies ei valmistukaan sitä ennen ja pitäisi isompi asunto löytää ja siitä taas maksaa paljon enemmän. Mutta tällainen asioiden edelle meneminen on niin kauhean turhaa ja aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä. Mies on onneksi sellainen, että pitää realiteetit mielessä muttei turhia murehdi, ja sitä välillä ärsyttää kovastikin se, että mulla on tapana välillä murehtia asioita turhankin kauaskantoisesti. Eilen illalla oli jotenkin kauhean paha mieli ja murehdin siinä sitä, että ystävät asuu kaukana, eikä ole töitä eikä harrastuksia täällä, ja että mikä tässä on tarkoitus. Mies sitten tokaisi, että eiköhän mun mahasta kohta tule aika iso tarkoitus. :heart: Mutta siis kovasti tsemppihalauksia lähetän täältä, kuulostaa niin kovin tutulta. :hug:
Onneksi tällaisia huonompia päiviä on aika vähän ja pääasiassa olo on onnellinen ja odottava. Olen oikeasti ihan positiivisesti ajatteleva ihminen, ja siksi onkin hämmentävää, että tää raskaus on tuonut mun mieleen kauheasti huolia ja sellaisia asioita, mitä en ole aiemmin edes kuvitellut pohtivani. Mutta kai tämä kaikki kuuluu asiaan, kun edessä on valtava elämänmuutos.
Minäkin olen tuota
rintapumppua miettinyt, että kannattaako sellainen ostaa etukäteen vai vasta sitten, jos tarve vaatii? Ja onko teillä ollut käytössä käsikäyttöisiä vai sähköisiä, onko suositella jotain hyväksi todettua mallia? Taidan itse kuitenkin pitäytyä siinä ajatuksessa, että ostan tuon vasta jos tarvetta tulee. Turhan iso hankinta, jos ei olekaan käyttöä.
Mutta nyt aamusuihkuun ja vähän vielä siivoamista, ja sitten lähdenkin juna-asemalle ystävääni vastaan.