Dolly04 niistä häpyalueen kivuista, mulla ne kivut alkaneet kovina jo yli kolme viikkoa sitten, johtuen yliliikkuvista nivelistä ja nyt siis 33+3 menossa. neuvolalääkäri sanoikin että kivut on pahimmillaan n. viikoilla 35&36. Ja mitään ei siis ole oikeastaan tehtävissä, muuta kuin kärsiä.
Itse olen ollut jo marraskuun alkupuolelta sairaslomalla jalkojen takia, ironista tässä on se että alotin juoksemaan n. 2v sitten ja aina kunnon venyttelyt päälle. tänä syksynä fysioterapeutti kysyi että minkälaista liikuntaa olen harrastanut ja kerroin, niin se vähän naurahti että oot kuule tehnyt niitä juttuja mitä EI saa tehdä jos on yliliikkuvuutta. Minä kun en oo huomannut koko yliliikkuvuutta kun ei mistään kohtaa nivelet(esim kyynärtaive) mene niin yli kuin monilla muilla. Ja oon muutenkin kankea ku rautakanki, niin oon venytellyt sitäkin enemmän, jes
Päivä kerrallaan täällä mennään, joskus tuntuu että jalkojen lepuuttaminen ja paikallaan olo auttaa mutta välillä taas pahentaa. Onneks on vielä joihinkin päiviin mahtunut niitä aamuja kun en ole ollut ollenkaan kipeä. Voimia sinne, ei nämä kivut niin häävejä ole mutta onneksi ei vauvalle ole niistä mitään vaaraa. Eikä oo onneks tarvinnut muita vaikeuksia kokea, jos nyt edes jotenkin yrittää positiivisesti ajatella.
Ja Develly olen perhepäivähoitaja ammatiltani eikä ole mitenkään epätavallista että esikoinen käy hoidossa kun äiree on pienemmän kanssa kotona. Itse haluaisin ettei hoitoon tarvitsisi viedä sitten joskus kun (toivottavasti) toinen tulee, mutta jokainen tavallaan ja tilanteen mukaan. Muista kuitenkin että (kuten varmasti tiedät) lapset syytävät itseään ihan kaikesta johtuen psyykeen kehityksestä. sun poika tulee varmaan jollain tasolla ajattelemaan että et "halunnut" häntä sinun ja vauvan "väliin". Siihen auttaa ihan juttelu, hyvänäpito ja ehdottomasti kahdenkeskinen aika (mm. tekemiset johon vauvaa ei voi ottaa mukaan kun "ei se vielä ymmärrä")
Voimia sulle ja teet niinkuin tilanne vaatii, sinä sen parhaiten tiedät.
sanv 33+3
Itse olen ollut jo marraskuun alkupuolelta sairaslomalla jalkojen takia, ironista tässä on se että alotin juoksemaan n. 2v sitten ja aina kunnon venyttelyt päälle. tänä syksynä fysioterapeutti kysyi että minkälaista liikuntaa olen harrastanut ja kerroin, niin se vähän naurahti että oot kuule tehnyt niitä juttuja mitä EI saa tehdä jos on yliliikkuvuutta. Minä kun en oo huomannut koko yliliikkuvuutta kun ei mistään kohtaa nivelet(esim kyynärtaive) mene niin yli kuin monilla muilla. Ja oon muutenkin kankea ku rautakanki, niin oon venytellyt sitäkin enemmän, jes
Päivä kerrallaan täällä mennään, joskus tuntuu että jalkojen lepuuttaminen ja paikallaan olo auttaa mutta välillä taas pahentaa. Onneks on vielä joihinkin päiviin mahtunut niitä aamuja kun en ole ollut ollenkaan kipeä. Voimia sinne, ei nämä kivut niin häävejä ole mutta onneksi ei vauvalle ole niistä mitään vaaraa. Eikä oo onneks tarvinnut muita vaikeuksia kokea, jos nyt edes jotenkin yrittää positiivisesti ajatella.
Ja Develly olen perhepäivähoitaja ammatiltani eikä ole mitenkään epätavallista että esikoinen käy hoidossa kun äiree on pienemmän kanssa kotona. Itse haluaisin ettei hoitoon tarvitsisi viedä sitten joskus kun (toivottavasti) toinen tulee, mutta jokainen tavallaan ja tilanteen mukaan. Muista kuitenkin että (kuten varmasti tiedät) lapset syytävät itseään ihan kaikesta johtuen psyykeen kehityksestä. sun poika tulee varmaan jollain tasolla ajattelemaan että et "halunnut" häntä sinun ja vauvan "väliin". Siihen auttaa ihan juttelu, hyvänäpito ja ehdottomasti kahdenkeskinen aika (mm. tekemiset johon vauvaa ei voi ottaa mukaan kun "ei se vielä ymmärrä")
Voimia sulle ja teet niinkuin tilanne vaatii, sinä sen parhaiten tiedät.
sanv 33+3