Onnea
äitilintunen ja
hopeakaisla! :heart:
Jadel mä olen kuullut myös nimben mainitsemasta asiasta, että ei se kilo sinne tänne synnytyksessä niin tunnu. Tämä nyt ei välttämättä kuulosta kauhean lohdulliselta, mutta pää se on kuitenkin lähestulkoon yhtä iso ja se hankalin vaihe. Mulle ei ole tehty missään vaiheessa minkäänlaista kokoarviota, eli mä en edes osaa varautua siihen, että punnertaisin 4,5 kiloisen vonkaleen maailmaan.
nimbe mua on alkanut vähän hirvittää tuo edessä oleva painonpudotus. Mulle on nyt tullut 14kg painoa. Lähipiiri sanoo, että ei se näy muualla kuin tässä etumuksessa, mutta tokihan muutama kilo on levittäytynyt myös ihan koko kroppaan. Mun suurimpana huolenaiheena tuntuu tosin olevan se, että kun ilmat on kuitenkin vielä melko kylmät, eikä mitään keveitä ja venyviä kesähameita voi laittaa päälle, niin missä ihmeen housuissa mä seuraavat kuukaudet kuljen, kun äippähousujen mahapussi jää tyhjäksi ja omat farkut ei mene vielä moneen kuukauteen jalkaan. Tietysti toivon kuuluvani siihen ryhmään, jolla imetys vie raskauskilot kuin huomaamatta, mutta täytyy valmistautua siihenkin, että näin ei tapahdu. Ja mulla on aina ollut pohjaton ruokahalu, enkä usko, että imettäminen sitä ainakaan helpottaa.
Sisätutkimukseen olis kyllä hauska päästä, mutta täällä terveydenhoitaja ei käsittääkseni sisätutkimusta tee. Elän siis epätietoisuudessa sen kanssa, että aiheuttaako nää supistukset mitään. Perjantaista asti on päivittäin supistellut.
Noista viime öisistä supistuksista sen verran, että sen takia varmaan olin ihan rauhallisin mielin ja menin nukkumaan, kun ne supistukset ei juurikaan voimistuneet. Kyllä nyt noin monen tunnin jälkeen pitäisi jo supistusten napakoitua, jos olisi tosi kyseessä. Lisäksi pohdin peilin edessä, että pitää varmaan tukka pestä ennen lähtöä, kun se niin hapsottaa, ja mietin, että jos olisi oikeasti tosi kyseessä niin mulle olisi varmaan ihan sama joku tukan hapsottaminen. Toivottavasti noista supistuksista nyt on hyötyä ja ne eivät jättäisi mua kauhean pitkäksi aikaa, kun kahden jälkeen yöllä ei ole yhtäkään supistusta tullut.
Ja on noi supistukset hyvää harjoitusta esim. hengittämisen kannalta, ja keskityin koko voimillani viime yönä pitämään itseni supistuksen aikana rentona, etten ainakaan itse estä paikkojen avautumista. Mua jännitti yöllä oikeastaan kaikista eniten, että pääsenkö mä nyt vihdoin näkemään, että asuuko täällä mahassa ensinkään tyttö.
Joku kyseli jokin aika sitten, että
liikkuuko vauva supistusten välillä. Viime yönä ainakin tuntui sen päiväistä möyryntää aina supistuksen mentyä.
Mies oli eilen illalla ihana, kun saunassa jutellessa se aloitti jonkun lauseen, että "nyt kun sulla äitiys alkaa lähestyä...". Mä en tarkemmin edes muista, mistä oli kyse, kun musta oli niin hienoa, että mies oli ajatellut asiaa ja että se sanoi tuollaisen ääneen. Että meistä tulee oikeasti perhe ja äiti ja isä. Voi että mä en malta odottaa, että pääsen tapaamaan tuon vatsan sisällä kasvavan ihmisen alun! Eilen olin tunnistavinani kantapään toistuvasti tuossa kyljessä ja sitä tökin ja mietin, että ei meidän välissä ole tuota vatsanahkaa enää kovin pitkää aikaa. Mulla on niin onnellinen olo tästä kaikesta.
Ikuisuus ja tyttö 38+5