Helmikuun Helmiäiset 2016

Mua jostaki syystä vaan aina naurattaa ja heikottaa samaan aikaan kasteen aikana sama homma oli vihkimisessä. Iski kauhea jano siinä papin edessä seistessä ja mielessäni jo join sen pöydällä olleen kastemaljan tyhjäksi.
Esikoisen ristiäisissä laulettiin maan korvessa kulkevi, joka laulettiin myös veljeni hautajaisissa. Se oli semmonen "älä nyt itke, älä itke, älä ees kuuntele" -tilanne sitä seuraavia ristiäisiä suunnitellessa oon aina muistanu sanoa papille ettei tuo kyseinen laulu oo meillä ristiäislaulu.

Ihana ilma! Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja räystäät tippasee. vois olla vaunuttelupäivä tähän aikaan vuodesta iskee kans aina (vauvakuumeen lisäksi ) joku ihme siivousvimma ja kävinkin tossa lasten vaatekaapit läpi. Vielä ku sais aikaseks sen kirppispöydän varata niin pääsis noista ylimääräsistä ryysyistä eroon..

 

Voimia oksutautiin Tähkä!

Mikä fiilis kun sai nukkua viis tuntia putkeen yöllä! Mies hoiti nukkumaanmenon ja syötti pumpattua maitoa 90 ml ja vielä korviketta päälle. Ihan eri olo nyt. Toki heräilin välissä vauvan ääntelyihin mutta mies aina sanoi että nuku nyt; sillä on kaikki hyvin. Nyt oon aatellut että annan pumpattua niin kauan ku sitä riittää ja aina jos jää nälkä niin korviketta. Tottuu ainakin sitten siihenkin.

Sitten tietämätön taas kyselee että kuinka paljon päivästä kolmiviikkoisen pitäis olla hereillä? vaikka taitaa olla yksilöllistä.

Ristiäiset kyllä jännittää. Eilen vihdoin päätettiin nimi lopulliseen muotoon. Itkettää jo valmiiks kun aattelee pienen juhlia. Taidan olla vaan rääky rääky koko tilaisuuden ajan.

Huh huh. On tää arki vauvan kanssa rankkaa kun kaikki on niin uutta. Sanoinkin eilen miehelle että kunpa tää vauva lähettäisi aina viestin kun sillä on joku hätä ettei tarvis arvailla mutta kai se tästä vakiintuu kun saa alkuhärdellin ja ristiäiset ohi.

Ikää jo 3vkoa ja 2 pvää

 

Pitäis tieten alkaa järkkäämään niitä ristiäisiä. .. Kun ukkelikin on kohta 3 viikkoa.

Nimeä on pähkäilty täälläkin

 

Ristiäisistä Meillä on ristiäispaikka päätetty ja tarjoilut hoitaa miehen vanhemmat, heillä pitopalvelu joten heiltä se luonnistuu .
Itsellä vähemmän stressiä, nimen päättäminenkin tuottaa riittävästi ongelmia.

Voi pojat mutta väsyttää. Toistaiseksi ei muilla ole ilmennyt oksutaudin oireita, eikä toivottavasti tulekaan. Tai yöllähän se iskee tietysti jos iskee.

 

Muistelen että meidän vauva ois kolmiviikkoisena ollu melko vähän hereillä, ehkä puoli tuntia kerrallaan syönnin jälkeen. Ehkä sekin vaikutti asiaan, että meidän piti tuolloin herätellä tyttöä 1-3h välein syömään.. Nyt lähes 2kk ikäisenä onkin hereillä jo paria-kolmeakin tuntia kerrallaan ja selkeästi vaatii seuraa ja viihdykkeitä.
Eilen alkoi myös kuulua ekat kunnon jokeltelut

Huomenna ois sitten se lääkärineuvola ja jälkitarkastus. Oon alkanu kääntyä sen kuparikierukan puolelle. Kun viime keväänä lopetin e-pillerit, myös päänsäryt vähentyivät huomattavasti. Siksikään en hormonaalista ehkäisyä enää haluais. Ja pilleritkin kun maksaa kolmelle kuukaudelle lähes saman verran kuin kierukka viidelle vuodelle.. Mutta miks meninkään lukemaan noita kaikenmaailman kauhutarinoita kierukoista..

 

eilen kotiuduttiin.kyllä on helvettiä sektiosta palautuminen ku alatiesynnytykseen vertaa :/ vauva nukkuu ja syö,yöllä heräs kahdesti syömään ja univelatki olis kuitattu jollei tuon haavan kans oli yöllä niin tuskaa vaihtaa asentoa tai hakea vaippaa. Mutta niin,onneksi tuo ihana on tuommoinen enkeli niin on vähän helpompaa.jospa tämä haavakin pian tästä asettuisi.

 

Maalis, pikaista toipumista sektiosta .

Meillä vauva taistelee välillä unta vastaan ja sen seurauksena saattaa olla pari- kolmekin tuntia puoliksi hereillä kitinän kera. Mutta muuten ollaan varmaan tunnista- kahteen hereillä pirteänä ilman kitinää. Muutaman kerran tullut pientä jokellusta ja hymyjä, mut ne taitaa olla vie aika tahatonta .

Huh, nyt täytyis vähä alkaa siivoamaan sais loputki pöpöt veks.

 

Meillä vauva nyt n. 1kk ikäinen, on aamuisin tyytyisenä hereillä suunnilleen 1,5h. Saattaa kyl olla pidempääkin hereillä, jopa n. 3h mut tosiaan sit muuttuu kitinäks ja itkuks. Päivällä joskus vaan nukkuu tai on lyhyitä pätkiä hereillä, mut iltasin on nyt poikkeuksetta ollu pääosin hereillä melkeinpä siitä 17 eteenpäin. Ennen kun käy yöunille joskus 21 maissa. Ja tossa illalla niitä tyytyväisiä hetkiä on aika vähän, suurimmaks osaks sellasta ähisemistä, levottomuutta ja itkua. Että paljon tarttee syliä ja rauhottelua, ja sitä tissiä toki Aamut on niitä parhaita hetkiä kun vaan ihastelen vauvaa haltioituneena. Iltasin meinaa väsyneenä olla joskus sen sijaan kärsivällisyys koetuksella. Mut kuuluuhan ne itkut vauvan elämään.

Mulla pyörii ne ristiäiset mielessä päivittäin. En oikein haluu ylimäärästä häslinkiä ja siks oon kohteliaasti kieltäytyny isovanhempien avusta. En tiiä sit oonko haukannu liian ison palan ku meinaan hoitaa tarjoilut itte, kakku luultavasti tosin tilataan Lisäks siivoamiset (no en meinaa kyl muuta ku pintapuolisesti) ym. Noh, katotaan kuin käy. Nimikin oli muka päätetty ennen kun tuli loppumetreillä ihan uus idea. Et silleen

 

Meillä on hereillä kerralla sellasta tuntia, jopa pidempäänkin. Syliä tuntuis kaipaavan paljon eikä sekään aina kelpaa. Kitinää on aika paljon, en sit tiiä johtuuko masusta vai mistä. Mutta kiitos vertailuista! Yöunille mennään vasta myöhään ku tahtoo nukkua aamupäivät ja iltapäivät. Ehkä se tästä joskus

Mä oon jakanut tehtäviä isovanhemmille. Tai lähinnä tarjoilupuolesta, et jokainen hommaa jotakin. Kakku ollaan tilattu leipomosta, täti tekee voileipäkakun, toinen mummo hoitaa juustokakut ja makeiset, toinen keksit, cocktailpiirakat ja munavoin. Muuten hoidan kaikki ite vaikka kovasti tarjoavat apuaan. Kivasti vie rahaakin nää juhlat, onneks vauvan pappa auttaa siinä puolessa. Tilana on yks vuokramökki, ihmisiä kun tulee noin parikymmentä niin siellä on onneks avaraa. Eilen hommasin itelle mekon ristiäisiin ja ruokapöytään muutaman koristejutun. Oon teettänyt kuvia meistä jotka tulee näkyville. Paperit ristiäisiin on hommattuna koska meidän pappi tulee eri kunnasta. Astiastot on lainattu ja pesty, kampaamoaika (kaveri) varattu ja ristiäismekko, kastemalja ja kasteliina hankittu. On hommaa kyllä ilman leipomisiakin. Pisteet niille jotka jaksaa kaikki leipoa alusta asti, mää en

Apua, puoltoista viikkoo niin pitää kutsua vauvaa nimellä! kui sitä osaa...

 

Meillä tilattiin kakut tutun tutulta ja miehen veljen vaimoke teki voileipäkakun. Äiti teki leivät keliaakikolle. Sitten ostettiin kaupasta keksiä ja semmosia, lapsille karkkia, sipsiä ym. Melko suppeana pidin loppujen lopuksi tarjoilut, ja hyvä niin, koska suurinosa vieraista viipyi n. 1.5-2h itse seremonian jälkeen ja viemisiä jäi kotiin aivan kauheasti..
Paikkana oli seurakuntatalo, joten astiastot, pöytäliinat, tarjoiluastiat ym. olivat siellä valmiina. Mutta kyllä sitä rahaa paloi silti jo pelkkiin tarjottaviin, viiden henkilön vaatteisiin, mun kampaamoon, koristeluihin ym. ihan kiitettävästi, vaikka tilat olikin ilmaiset. Tietenki tuo mun vihkisormus oli isoin menoerä, mutta se nyt ei sinänsä ristiäiskuluihin liity.. Valokuvaus ois vielä hoidettavana ja siihenkin hujahtaa lähes satanen plus kuvat.

Mää oon ihan hukassa tuon tytön ruokahalun kans.. pari tuntia sitten söi 120ml velli+korvikeseosta ja nyt 180ml maitoa. Vihdoinkin rauhoittui.. Tissi on meillä enää pelkkä vitsi. Aamuisin vielä köllötellään sängyssä imetellen, mutta hyvin nopeaa siinä vauvalla menee hermot ja on noustava pullon lämmitykseen.

 

Mun olis pakko hommata vie mekko ristiäisiin, muttei hajuakaan millainen olis kätevä imetyksen kannalta. Tietysti jos osais käyttää paitapuseroa mutta näytän ihan kummalta niin siistissä paidassa.
Kutsutteko muut ristiäisiin postissa menevänä korttikutsuna vai pelkällä tekstarilla? Meille tulossa vain lähipiiri, noin 30 henkeä, niin ajattelin jos pelkkä tekstari vaan riittäis.

Vauva nukkunut kolmatta tuntia, ja esikoinenki simahti, ku teki isänsä kanssa niin kovasti puuhommia. Jospa nauttis vaikka kahvin kuumana.

 

Me lähetettiin edellisiin ifolorilla teetetyt kutsut postissa, siksikin että sukulaiset sai siinä samalla kuvan vauvasta. Nyt kuitenkin kutsuttiin ihan vaan viestillä, kun ei jaksanu alkaa värkätä.. Saavat halutessaan tilata kuvat sitten ku ollaan käyty perhekuvauksessa.

Onko muuten kellään vinkata kuvaamoa oulun seudulta? J. Ollilalta pyysinkin jo tarjouksen, mutta oisko muita hyväks havaittuja?

 

Tuli muuten Wendys tuossa mieleen, vieläkö on linjoilla? eihän oo vauvan suoliston kans tullu mitään ongelmaa?

 

Me lähetettiin tekstiviestinä, jossa ensin kuva vauvasta, pieni runo ja sitten kutsu. Mietin kutsujen lähettämistä, mutta olin niin malttamaton. Jos lähettäisi sitten kiitoskuvan ifolorin kautta

Täälläkin ruokamäärät on aika mahottomia. Tuntuu että vauva ei tuu kylläiseksi ollenkaan. Nyt sen huomaa kun antaa omaa pumpattua maitoo ja yleensä vielä lisämaitoa päälle..

 

Jälkitarkastuksessa ja vauvan 2kk lääkärineuvolassa käyty
Neidin mitat oli 4150g ja 55,8cm. Painoa siis oli tullut kahdessa viikossa vain 150g, mutta se laitettiin reikun pituuskasvun piikkiin. Muutenkin kaikki oli ok ja rotarokotekin saatiin.

Myös omalta osaltani kaikki hyvin, hemppakin oli noussut viimeisestä äitiysneuvolakäynnistä ja oli nyt 137. Ylimääräsiä kiloja on vielä n. 1,5kg. Kohtu oli palautunu uudelleensynnyttäjäksi yllättävänkin hyvin. Matkaan sain minipillerit kolmeksi kuukaudeksi. Kuparikierukka laitetaan sitten kun synnytyksestä on n. puoli vuotta, jitta kohdun seinämät ovat varmasti voimissaan.

 

Mulla on 400g raskauskiloja jälellä. Suklaata syömällä ja imettämällä ja maitoo luovuttamalla.

 

Mulla raskauskiloja jäljellä 600 grammaa. Hyvin lähteny ku niitä 13 tuli. Kuitenkin vasta kuukaus synnytyksestä sekin peikko selätetty.

Muhun iski flunssa hirveän voimaton olo. Pelottaa että tarttuu vauvaan. Joudun kuitenkin hoitamaan sitä huomisen kun mies on töissä ja isovanhemmat sairaana myös. Toivottavasti saa vastustuskykyä rintamaidosta.

 

Vauvoilla kyllä tuntuu olevan aivan uskomaton vastustuskyky. Meilläkin olleet ne kaksi mahatautia, joista toisen ajan jouduin miehen töiden vuoksi hoitamaan vauvaa yksin, sekä jos ja vaikka mitä kausiflunssaa, mutta vauvalle ei onneksi oo tarttunu mikään. Muutenkin meillä on lapset sairastaneet ekoja kertoja vasta reilun vuoden ikäisenä. Lukuunottamatta keskimmäisen munuaistasoista virtsatietulehdusta 9kk iässä, mutta sehän ei olekaan tartuntatauti..

Kokeneemmat imettäjät; kuinka nopeasti maidontuotanto lakkaa? Meillä tosiaan jääneet imetyskerrat vain yhteen kertaan päivässä ja mietin että pysyykö maidontuotanto käynnissä tuolla määrällä? Täsmääkö tähänkin se kysynnän ja tarjonnan laki, että mun utareet nyt tuottais sitä maitoa riittävästi tuohon yhteen kertaan päivässä, vai luuleeko ne että homma on finito? Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan..

 

Mua kaikki varotteli tosta et imetys vie raskauskilot ja varo vaan ettet liian hoikaks laihdu. No ei oo pelkoa Painan kuukauden jälkeen edelleen saman verran ku sairaalalta lähtiessä. Tietysti sinne jäi osa, mut 3kg oli sillon ja on nyt lähtöpainoon. Vähän harmittaa kun eihän toi kroppa omalta tunnu ja ne kaikki kilot tuntuu olevan tossa mahassa. Mut pitää antaa rauhassa aikaa palautumiseen..

 

Liian aikaisin huokaisin oksutaudin suhteen, esikoinen alko oksentaa ennen 8 ja hetki sit tuli toinen satsi. Onneks juo ja syö aina oksentamisen jälkeen vähä jotain.
Kiva kuulla että vauvoilla yleensä hyvä vastustuskyky, pelottaa niin että vauvakin saa tän taudin.
Hyväks todettuja vinkkejä miten selvitä tuon 2- vuotiaan kanssa yö tän oksutaudin kanssa?

Mulla ei oo harmainta hajua omasta painosta, täytyy käydä anoppilassa puntarilla jahka parannutaan tästä kamalasta taudista. Vaikka tää vie hyvin kyllä painoa varmasti alas.
Ihmeen pitkä tartunta-aika perheen sisällä kun pari päivää meni ennenku seuraava alko oksentaa.

 

Eipä oo mullakaan ikinä imetys vieny kiloja.. Ekassa ja tokassa kiloja tuli 12-13kg ja painoin sairaalasta lähtiessä ja vielä puoli vuotta sen jälkeenkin saman verran kuin sairaalaan MENNESSÄ. Miten lie ees mahdollista. Ekassa en imettäny ja tokassa n. 3kk osaimetystä, eikä mitään vaikutusta. Ekan jälkeen meni kaksi vuotta, tokan jälkeen vuosi, kun kilot lähti itsekseen tosi lyhyessä ajassa, ilman että mitään sen eteen tein.
Nyt kiloja tuli vaan 9kg, mutta jälleen viimeinen kilo jäi kummittelemaan, enkä usko sen vähään aikaan mihinkään lähtevänkään. Edellisistäkin jäi kummastakin yksi kilo muistoksi

Mutta kyllä nuo lapset on kilon jos toisenkin arvoisia

 

Meilläkin meni perheen sisällä pari päivää tarttua seuraavaan..

Parhaaksi havaittu yöpyminen vatsatautisen lapsen kans on tehä peti itelle ja lapselle lattialle ja sanko viereen. Sänky on ehdoton no no

 

Majoituttiin nyt koko porukka sit olohuoneen lattialle patjoille, vauva saa nukkua vaunukopassa nyt sit yhden yön ainaki.

Tänään muuten huomasin vauvalla tuossa ylhäällä peppu vaossa punaisen isohkom nypyn/näppylän. Ihan niinku olis kovasti hiertänyt siihen joku. Neuvola vasta 29 päivä, mietin nyt voiko ootella sinne saakka vai käydä aiemmin näytillä, itse poikaa ei tunnu häiritsevän.

 

Täällä 1kk neuvolassa käyty ja 850g tullut painoa ja 5cm kasvanut.
Pulauttelusta huolimatta siis saa selkeästi kuitenkin tarpeeksi ruokaa. Ja isyydentunnustuskin käytiin hoitamassa lasten valvojalla.

Pumpulla en ole saanut niinä muutamana yritys kertana juuri mitään irti, mutta hommasin maidonkerääjän ja siihen kyllä jonkun verran tulee aina eli saa pieniä satseja pullo harjoitteluun/pakkaseen tarpeen varalle, jes!

Täällä saatetaan olla hereillä mitä tahansa puolen tunnin ja viiden tunnin välillä, samoin unet vaihtelee hyvin paljon.

Painosta vielä, olen normaalipainoinen ja sitä tuli n.9kiloa mutta jo viikon päästä olin lähtöpainossa (toki maha erilainen kun ennen, vaikka mikään timmi se ei ole ollutkaan) ja siinä on nyt pysytty, ehkä joitakin satoja grammoja allekkin, mutta kuten neuvolassakin todettiin niin ei kyllä tarvitsisi tippua enempää että varmasti maitoa riittää.

 

Heippa kaikki piiitkästä aikaa!

Kiva, että täällä edelleen juttu luistaa vaikka kaikilla taitaa olla jo pieni nyytti saatettu maailmaan.

Omalla kohdalla tuo synnytyshän meni suunnitellulla sektiolla, ja pieni poika syntyi 15.2. (rv 39+0) klo 9.15, painoa 2874g ja pituutta 46 cm. Ihanaa oli, kun mies pääsi leikkaussaliin mukaan, oli siten yhteinen kokemus tuo syntymä. Aamulla kun vaavi syntyi, niin illalla jo kävelin hoitajan kanssa osastoa ympäri kaikkine letkuineni. Paraneminen lähti nopeasti käyntiin, mutta kotiin lähdettiin vasta perjantaina, eli oltiin täyshoidossa 5 vrk. Sairaalassa oli vaan niin helppoa ja mukavan yksinkertaista elämää!

Imetys lähti heti heräämössä käyntiin, tai siis poika alkoi siellä heti kovasti imemään. Maito nousi parissa päivässä ja nykyään on enemmänkin suihkutissiongelmaa, mutta Imetyksen tuki ry:n kautta löytyi hoito-ohjetta tähänkin ongelmaan. Aloitin myös luovuttamaan äidinmaitoa, kun sitä kerran tulee niin reippaasti. Ja joo, luovutetuista maidoista otetaan näytteet, ja hyvin pitkälti samat ruokavalio-ohjeet yms. kuin raskaana oleville.

Ekat pari viikkoa meni hormoniherkistellessä ja poikaa tuijotellessa, sekä särkylääkkeitä vedellen, tuo sektiohaava tekee todella kipeää, ja pitkään. Ainut, mikä siinä ressaa on suorien vatsalihasten erkauma, ettei sellaista jäisi tuohon..

Vähän päälle viikko vielä, ja saan alkaa nostella muutakin kun vauvaa, syntymästä on sitten kulunut 6 viikkoa. Tänään käytiin vielä sairaalassa, kun pojalla on toisen korvan edessä ylimääräinen nipukka, (semmoinen todella yleinen epämuodostuma, pieni ihonpalanen). Se leikataan paikallispuudutteella pois lähikuukausien aikana. Samalla vein synnyttäneiden osastolle hoitajille lahjakassillisen karkkia, suklaata ja keksejä, pieni kiitos hyvästä hoidosta.

Ekat 2vkoa meni pesiessä pienen kaa, tissi suussa vähän väliä. Syntymäpaino saavutettiin viikossa, ja syötiin 2h välein 24/7. Sitten otettiin tutti käyttöön, kun poika selvästi vaan halusi imeä jotain. Nyt kuukauden ikäisenä syödään 3-4h välein, mitään vuorokausirytmiä ei olla yritettykään, kun pieni vaan syö ja nukkuu, välillä on virkeämpiä hetkiä, jolloin seurustellaan enemmän. Aamuisin nukutaan perhepedissä puolillepäivin asti, kun ei ole mitään menoja minnekään päin.

Epätoivosia hetkiä on kuitenkin myös täällä ollut, kun leikkaushaava kipeytyy yöllä, onneksi isi on auttamassa kun omat voimat loppuu. Eräskin aamu iski itkuväsymys, kun yhtenäistä yöunta olin saanut sellasen 3h, niin isi vei vauvan mukanaan toiseen huoneeseen nukkumaan, ja sain nukkua 4h yhteen putkeen!

Mukavaa tämä esikoisen kanssa elo, niin ainutkertaista ja uutta.

Onnea kaikille vauvautuneille, tästä tämä lähtee!