Helmikuun helmiäiset 2016 *Joulukuussa*

Apua, miltä raskausarvet oikein näyttää tullessaan? Mulla on joskus tullu reisiin ja vähitellen vaan ilmesty sellasena haaleen punertavina. Nyt mulla on mahaan tullu yhessä yössä ihan pitkä verenpunanen viiru, mutta ei se pintanaarmukaan oo vaan ihon alla. Miten noin yhtäkkiä voi

 

Voi kun tekis mieli avautua oikein kunnolla tuosta anoppiasiasta kun omani on niin omituinen tapaus viimeksi toissapäivänä heidän piti tulla käymään meillä miehen synttäreiden kunniaksi ja mies siivosi, leipoi ym. sitä varten. Sitten ihan ilmoittamatta, ilman mitään syytä jättivätkin tulematta. Ja kehottivat vielä valehtelemaan lapsille että mummo ja pappa ei tuu koska ovat kipeänä tuollaisia tyhjiä lupauksia heiltä tulee tämän tästä ja oon koittanut esikoisellekin selittää ettei varsinkaan mummon lupauksista kannata ikinä hirveästi innostua..

Mää oon taas vaihteeksi kipeänä. Kuume nousee ja joka paikkaa särkee. Ja huomenna tosian ois se sf-kontrolli ja mahdollisesti saisin lähetteen VIHDOINKIN äitipolille. Pitää kyllä yrittää ryömiä sinne neuvolaan vaikka pää kainalossa..

 

Tulipas monta viestiä, kiva ku netti tökkii .

Mutta miestä ei tunnu niin haittaavan tai loukkaavan äitinsä puheet. Mut täytyy yrittää miehen käskeä sanoa että tulis ne meille. Ja meille kun tosiaan saa tulla, ei koskaan olla kieltäydytty jos joku kysyy että saadaanko poiketa.
Vaikeeta.

 

Wendys, tuo on tosi tympeetä, jos työnantaja/esimies ei oo raskauden kans samalla aaltopituudella. Mullekin ekassa raskaudessa esimies "heitti vitsillä", että pisteluthan ei oo syy jäädä sairaslomalle. Kyllä mulla jäi suu auki. Tunnollisena tylntekijänä sitä muutenkin on töissä, vaikka ei sais, nii tuollasia kommentteja ei kyllä kaipaa. Noh, nyt on onneks jääny nuokin kommentit pois. Mut nautihan nyt uudesta "työstäsi".

Imn, musta tuntuu, että mun maha on ihan saman näköinen hyökkäysmaha se vaan venyy ja venyy eteenpäin.

Tähkä, onpa kurjaa, etteivät appivanhempasi voi tulla teille vaan vaativat marttyyrimäisesti teitä käymään

Mulla onkin huomenna lääkäri-neuvola taas vaihteeksi. Hieman jännittää, että onko paikat yhtään pehmeentyny ja tuleeko saikkua vai jatkuuko työt vielä muutaman työvuoron verran. Lääkäri myös samalla arvio, että onko tarvetta rv 37 painoarviolle. Mielellään kyllä ultraan menisin ja olishan se kiva saada jotain veikkausta painoarviollekin. Mulla on nyt ekat radi arvotkin (paastoarvot) ollu koholla, saas nähdä tuleeko niistä sanomista.

 

Fiona kyllä ne valitettavasti tulee ihan yhtäkkiä ja varoittamatta.tummia ovat alkuun ja sit vaalenevat.mulle ei itelle oo aiemmista raskauksista tullu ku kaks pientä parin sentin pituista jälkeä tuohon navan viereen ja niitä ei kyllä raskauden jälkeen enää edes oikein huomaa. Mulle on teininä tullu sisäreisiin ja jopa pohkeeseen niin oletin että mulla on joku "taipumus" mutta ei se näytä ihan noin menevän sit raskauksissa. nyt en oo vielä ainakaan saanu uusia arpia ja toivon etten saakaan. maidon nousu rintoihin on kans sit yks mikä vielä voi niitä tehdä.koittakaa rasvailla ihoa,siitä ei oo ainakaan mitään haittaa

voi että nauratti nelivuotiasta tänään ku pääsi nyrkkeilemään ihan kunnolla vauvan kanssa.aivan ääneen nauroi kun pikkuinen nyrkki huitoi omaa pientä mahan läpi.tuo pikkunyrkki on kyllä niin minunkin lemppari,pikkuiset sormetkin tuntee niin selvästi siitä mahan läpi <3

 

Onko muilla ollut sellaista, että on pakko saada hengittää syvään? Mulla tulee iltaisin tarve saada hengittää syvään, hetkeks tulee hyvä olo ja sit taas pakko saada syvään hengitys . Rasittava vaiva, koska muuten ei saa unta, liekö sit johtuuko jumissa olevista lihaksista tms..

 

Terkut neuvolasta. Tänään 32+3, Hb oli 128 (viimeks 129) Sf-mitta 31cm. Verenpaine vähän koholla 129/90 joten seurailen kotona samoin supistuksia. Kaikki loput neuvolat on nyt varattu laskettuunaikaan asti (4 th käyntiä ja 15.1 vielä lääkäri+ultra) Kohta tää raskausaika on ohi. Vauva majailee pää alaspäin ja paino noussu 9.1kg alusta.

 

Jipii! Äitipolilta soitettiin ja sain ajan maanantaiaamulle Vihdoinkin voi huokaista ja saadaan selvyyttä ja mielenrauhaa tän kasvuasian osalta.
Keskusneuvolaan päin en enää edes sylje

Ainoa kauhuskenaario mikä nyt jäi, on että äitipolilla havaitaan jotain "osastoseurantaa vaativaa" ja makaan joulun OYSissa.. No, tää on vaan tätä mun sairaalapelkoa, kokemuksella "sinne kun menee niin pois ei pääse"

 

Kuulumisia ja kommentointeja on kerennyt kertyä kun en aikoihin ole ehtinyt kirjoittamaan ..

Viime viikolla oli taas ultra ja siellä kaikki oli ok, n. 2 kg ja viikkoja vastaava "pieni". Hassua että on jo noin iso vaikka synnytykseen on vielä aikaa, toiset aikaisin syntyvät saattavat olla syntyessään pienempiä.
Samalla käynnillä sain sairaslomaa äitiysloman alkuun, lääkäri ymmärsi tällä kertaa etten ole enää kykenevä töissä kyykistelemään. Tästä stressistä kun päästiin niin seuraava tulikin jo saman tien.

Vauva siis oli yllätys yllätys perätilassa. Ilmeisesti ultraa edeltävänä yönä kääntynyt kun en ollut ehtinyt itse huomata asennon vaihtumista. Heti ultran jälkeen lähdettiin ajamaan mökille ja ai miten teki kipeää kun koko puolitoista tuntia autossa istuessa pieni potki kohdunsuulle ja punki päätään ylöspäin! Nyt sitten olen reilun viikon hermorauniona kytännyt vauvan asentoa, että onko tuo nyt jalka vai käsi mikä tuonne päin viuhtoo ja kääntyykö ja mihin suuntaan. Ihanasti hän iltaisin kun olen sänkyyn päässyt myllää ympäriinsä mutta mitään selkoa en saa miten siellä kääntyilee. Välistä olin jo varma että on jo kääntynyt oikeinpäin, mutta nyt taas on useamman päivän ollut perätilassa. Eilen mylläsi itsensä poikittain ja kovasti koitti venyttää vatsanahkaa sivulle päin, mutta sitten taas kääntyi takaisin perätilaan.

Joulun ja uudenvuoden välillä on seuraava ultra missä sitten tarkistetaan asento ja tarvittaessa mietitään mitä tehdään jos vauva yhä on perätilassa. Ulkokäännöksestä olen lukenut kauhujuttuja ja sektiota en missään nimessä haluaisi kun siinä kuitenkin menettää ne ensihetket vauvan kanssa ja mitä sitten tulee kotiarjesta vauvan ja esikoisen kanssa kipeän leikkaushaavan ja nostelukiellon kanssa. Esikoisen synnytys oli nopea ja toipuminen samoin, joten samanlaista toivoisi tällekin kertaa. Tästä tuli nyt hirveä vuodatus, mutta stressi ja pelko tulevasta on tällä hetkellä aika kova.

Miten te kenellä vauva on pidempään ollut perätilassa olette saaneet säilytettyä mielenrauhanne? Itsellä se katosi sen siliän tien kun perätilasta kuulin...

Joulua vietämme tänä vuonna anoppilassa/ mökillä yöpyen. Ei siis stressiä joulun järjestämisestä kun pääsee valmiille. Meillä joulun viettoon vaikuttaa eniten miehen kolmivuorotyö eli se onko miten paljon joulun aikaan töissä. Tänä vuonna on pitkästä aikaa kaikki pyhät vapaalla niin päästään hyvin sukuloimaan. Viime vuonna oli pyhinä töissä niin oltiin kotona joulu ja sukulaisia tuli meille.

Eilen pesin ensimmäisen satsin vauvan vaatteita ja tänään pääsee niitä viikkaamaan kaappiin ja nuuskuttelemaan ja haaveilemaan. Onpahan jo sekin urakka aloitettu.

Tähän raskauteen alkaa jo kyllääntymään ja miehellekin jo sanoin että kunhan ensi vuoden puolelle päästään saa minun puolesta tulla milloin haluaa. Edellytyksenä tietysti että olisi oikein perin kun alkaa tulemaan. Eilen pitkästä aikaa reippailin kävellen kauppaan ja menomatka meni aluksi ihan reipastakin tahtia, mutta kaupan lähistöllä piti jo hiippailla ja takaisin tulin sitten hitaan puoleisesti. Punaiset liikennevalot ei haitannut yhtään kun sai syystä hiukan huilata No illalla kyllä huomasi että kävelty on. Pitäisi vaan tajuta lähteä tarpeeksi rauhallisesti liikkeelle alusta alkaen.

Hattisvattis ja pieni 33+3

 

mulla on istukka edessä niin varmaan ei edes vois yrittää kääntää.mutta en mää siihen suostuiskaan.mua surettaa ajatus sektiosta ihan samoista syistä ku sulla.ne ensihetket kun on sen jutun koko pointti...kai mää toivon että kääntyis itsekseen,alakautta en myöskään perätilassa olevaa synnyttäis.onneksi tässä on vielä aikaa.sit jos ei käänny niin pitää jotenki selitellä itlle Se sektio ja yrittää surra etukäteen..

 

Hammaslääkärissä käyty, 45 minuuttia selällään oloa alkoi tuntua kyllä tosi ahdistavalta. Seuraavan kerran täytyy mennä vasta kun vauva on toivottavasti syntynyt.

Meillä pojalla alko eilen tosi limainen yskä, sekä kurkku taitaa olla myös kipeä kun ei mielellään mitään syö, että "huonosti", jos käy niin saadaan olla aatto kotona .

Mikähän olis hyvää "lääkettä" tuohon yskään/kurkkukipuun, 1.8 vuotiaalle?

Nyt taidan mennä hetkeks päikkäreille, ensin valvotti poika ja sit mies alko kuorsaamaan, joten tosi huonosti nukuttu yö takana.