Helmikuun Helmiäiset 2016 *Helmikuussa* MEIDÄN KUU!

Onnea jälleen vauvautuneille! Täällä vielä ollaan yhdessä osassa. Nyt kasassa 38+3 ja ens maanantaina on suunniteltu sektio, toivon todella että sinne asti selviän. Maha on laskeutunut selvästi, ja vauvan peppu painaa lantiossa koko ajan. Samalla liikkeet on vähentyneet selvästi, ja välillä jo ehtii huolestua, että ollaanko siellä vielä hengissä.

Supistuksia oli kääntöyrityksen jälkeen vähän päälle viikon ajan päivittäin, nyt on vähän rauhottunut, mutta muuten olo on kuten teillä muillakin kärvistelijöillä, raskas ja kipeä. Vaikka en kyllä valita, vaan koitan nauttia viimeisistä päivistä raskaana ja paijailla mahaa vähän väliä, sitä saattaa tulla vielä ikävä!

Unirytmit on ihan sekaisin, nukkumaan mennään joskus kahen aikaan, valvotaan miehen kanssa jutellen joku tunti, kunnes hän simahtaa, ja minä jatkan tukkoisen nenän kanssa hyvän asennon etsimistä. Nyt luovutin ja tulin syömään vaihteeksi jotain..Lonkkakipuja kyllä on, ja maha on niin raskas, että ei tee mieli hirveästi kääntyillä tai korjata asentoa kuumissa lakanoissa. Nää vaivat vaan taitaa kuulua tähän loppuvaiheeseen.

Meillä alkaa lastenhuone näyttääkin jo lastenhuoneelta, sain järjesteltyä vauvanvaatteet kaappiin ja isommat vaatteet omiin laatikoihinsa kokojärjestyksessä odottamaan aikaansa. Enää verhot paikalleen ja loput lakanat mankelin läpi, niin saa vauva tulla!

Miten muuten ootte ajatellu ilmoittaa vauvan nimen? Mietin ite, että laitetaan faceen ekana päivänä vaan sukupuoli ja strategiset mitat, nimi vasta sitten (viimeistään) nimiäisten aikaan, mutta lähipiirille kerrottaisiin heti. Jotenkin jo tämä sukupuolen salaaminen on alkanut väsyttää, mutta jaksetaan kyllä loppuun asti. Ei sitten tarvitse varoa sanomisiaan syntymän jälkeen, kun nimi on kuitenkin meille jo aika varma tässä vaiheessa, ja jo nyt puhutaan keskenämme vauvasta sen tulevalla nimellä.

Toivottavasti tosiaan tämä vaavi malttaisi pysyä hautomossa maanantaihin asti, niin olisi kiva mennä rauhassa sektioon, eikä ns.kiireellisenä, mieskin pääsisi mukaan leikkaussaliin ja saisin vauvan rinnalle heti salissa, enkä vasta heräämössä. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Kohta on meillä kaikilla pienet nyytit syleissä ja tämä raskausaika on ohitse, koitetaan nauttia siitä vielä kun voidaan! Jos ei muuten, niin syömällä just niin kun mieli tekee ja ottamalla paljon kuvia mahasta!

 

Kiitos kaikille tsempeistä
Nyt vain peukut pystyyn ettei menisi ihan hirveästi yliajalle.
Huomenna ois neuvola-aikakin heti aamusta Sinne mennään, ei tässä synnyttämään olla lähdössä.

Viimeksi tosin synnytys käynnistyi varoittamatta vesien menolla illalla, juurikin tässä vaiheessa eli 39+6, poika syntyikin sitten seuraavana päivänä. Eikä ollut mitään merkkejä etukäteen. Ehkäpä illalla pääsen kuivailemaan lattioita

Nimenjulkistaminen Meillä on pienimuotoiset nimiäiset tälläkin kertaa tulokkaalle ennen sitä 2kk ikää, siellä paljastetaan sitten. Kotona puhutellaan lempinimellä varmaan siihen asti..

Mahakuvat Siis ite oon ottanu varmaan viitisen kuvaa masusta tässä raskaudessa, pitää äkkiä napata se viimeinen foto Oon vissiin vähän laiska tapaus..

 

Tänään olis 40+0. Eipä oo paljoa oireita vaan... Viime yönä muutama sisäreisiinkin ulottunut supistus, mut siinä kaikki. Toivon siis vesien yllättävää menoa, kun muuten ei tunnu kovin todennäköiseltä synnyttäminen.

Onnea kaikille vauvaantuneille, joita en ole vielä ehtinyt onnitella! Vauvoja tulee hurjaa tahtia, vaikkei ole vielä edes helmikuun puoliväli.

Meillä ajatuksena on kertoa etunimi heti kun on päätetty varmaksi ja sitten pidetään nimiäiset, joissa julkistetaan toinen nimi sitten. Nää on pienimuotoiset juhlat vauvalle eikä siten haittaa mun mielestä, jos etunimi on tiedossa. Todennäköistä etunimeä on käytetty kotona jo muutenkin raskausaika, joten vauvan synnyttyä olis kiva päästä sitä sitten kokonaan käyttämään.

Mahakuvia olen ottanut pakosta yhdet, jotta on näyttää sitten muksulle joskus, että kyllä mulla oli maha. En yhtään tykkää esiintyä mahan kanssa kuvissa. Oonkohan jotenkin outo?

 

Meillä vauvan nimi julistetaan vasta ristiäisissä. Tosin meillä ei oo edes koko nimeä vielä päätetty, koska ei päästä yhteisymmärrykseen .

Mahakuvia oon ottanu tosi vähä, jotenki se on vaan jääny. Masukipsi tehtiin tästäkin raskaudesta, on sit edes jotain muistona mahasta.

Mua hirvittää ajatus että pitäis lähtee yötä vasten synnyttämään, migreeni on taattu jos joutuu yön valvomaan. Eilen heitin varoiksi sänkyyn jo pyyhkeen alle jos sattuu vedet menemään yhtäkkiä tästäkin. Vitsailtiin miehen kanssa illalla että hän saa joka aamu alkaa katsomaan peiton alle onko paikat märät jos vaikka itse en herää kun vedet menee. Vaikka kai siihe luulis heräävän. Kaikkee sitä tuleekin mietittyä..

 

Tähkä Ainakin synnäriltä luulis löytyvän suht tujut lääkkeet migreeniinkin

Minä koitin ottaa masukuvia parin viikon välein rv9 eteenpäin. On kiva katella niitä aikajärjestyksessä ja vertailla edellisiin nyt oli kyllä ylivoimaisesti pienin maha.. Viimeisin kuva otettu juuri ennen käynnistykseen lähtöä

Meillä nimi on tapana paljastaa vasta riatiäisissä. Kukaan ei oo ees yrittäny udella etukäteen, kyselleet vaan että joko on päätetty tosin ei meillä raskausaikana vielä ollut nimestä tietoakaan, se kun on niin vaikean tuntoista päättää näkemättä itse nimettävää mutta nyt pari päivää sitten keksittiin ihan meidän tytön näköinen nimi!

Ristiäisjärjestelytkin on kunnolla jo käynnissä, vaikka aikaa on kyllä vielä kuukausi. Paikan ja papin oon varannu, osan ruuista tilannu ja löytäny vaatteet muille paitsi esikoiselle, mutta onhan tässä vielä.. Eniten ressaa mun vihkisormus ku oon niin pihi etten viittis siihen kauheesti miehen rahoja tuhlata. Miksi sormuksen hintaan tulee yks nolla lisää jos hintalapussa lukee "vihkisormus"?!

Meillä ristiäiset on melko tärkeet ja suuret juhlat. Tai ei nyt mitkään sadan henkilön pippalot, mutta sen verran isot ettei mitenkään meidän sataan neliöön mahduttais. Miehen perhe on jo tyyliin meidän koko suvun kokoinen meillä myöskään harvemmin on muita suku"juhlia" kuin hautajaisia, joten tämmöstä ilosempaa juhlaa juhlii mielellään vähän isomminkin

 

me ilmoitetaan vauvan nimi samassa viestissä ku ilmoitetaan syntymästäkin.ei pidetä juhlia sen kummemmin,kaikki kuitenki haluaa tulla vauvaa kattomaan niin kahvitellaan Sitte kaikkien kanssa erikseen.ja mulla on pieni suku ja miehellä ei sukua ollenkaan,joten ei sitä porukkaa edes ole paljon tulossa.mun vanhemmat ja sisarukset,mummu ja meidän kavereita.

meillä on isompi lapsi nyt vauvan syntymän alla alkanu uusiksi käsitteleen vanhempien eroa Ym.oon Sitte itekki valvonu viime yönä puoli viidestä eteenpäin ja murehtinu sitä kun Se murehtii.hirveän fiksu ja pohtiva ja herkkä lapsi,joskus murehtii vähän liikaakin.mutta hyvä toki että käsittelee asioita,vauvan tulo on iso muutos ihan ydinperheissäkin. Että ei mitkään ihan mahtifiilikset itellä ja tällä hetkellä toivonkin ettei lapsi syntyisi ihan vielä.

 

IMN, joo lääkkeet varmasti löytyy, toivottavasti. Inhottaa vaan oma olo ku puhelen aivan sekavia ja muutenki vaikutan varmasti aivan sekopäältä. Kato sormuksia chanti.fi siellä ei oo ihan niin hirveen hintavia, toki kokoa on sit paha sanoa kun jos netistä tilaa.

Nyt täytyis mennä tekemään ruokaa ja saada tuolle erikoiselle jotain vaatetta päälle. Juoksee täällä pelkkä vaippa päällä. Voi ku saisiki vähä tuota energiaa imettyä itselle

 

Terveiset eristyksestä! Tänä aamuna käynnistyi synnytys spontaanisti vesien menolla, viikkoja kasassa 41+3. Ja n. Puoli kolmen aikaan maailman sain puserrettua

potran pojan 5135g ja 55,5cm.

Synnytyis sujui hyvin. Pojalla selittämättömiä iho oireita, joten joutui vastasyntyneiden teholle, jonne mulla ei ole asiaa tartunta riskin vuoksi. Tunteet melko pinnassa ja olo sekava. Tulen kertomaan tarkempaa synnytyskertomusta myöhemmin.

 

Onnea pojasta effemia! On kyllä komiankokoinen poika!
Toivottavasti saatte pian vastauksia ja pääsette rauhassa tutustumaan tulokkaaseen.

 

Onnea effemia miehekkään kokosesta pojasta! Tuuhan tosiaan kertoileen kuulumisia, kuulostaa harmittavalta tilanteelta

 

Hui effemia, onpa pojalla tosiaan ollu kunnioitettavasti kokoa. Mahtavan työn oot tehny, onnea!!

Kuinkakohan moni täältä on tällä hetkellä synnyttämässä..?

 

en minä ainakaan!

edit.näin kyllä unta lapsivesien menosta

 

Minäki näin ekaa kertaa itse asiassa unta synnytyksestä! Menin sairaalaan ilman mitään kipuja ja suoraan sängylle pötköttämään, siinä alettiin ponnistamaan vaan kätilön ohjeilla. Koko ajan tuntu et ei sieltä mitään tuu, no lopulta nousinkin ylös, huone siivottiin (autoin siivouksessa) ja läksin kotia

 

Teen vain kysymyksen, luen myöhemmin mitä te muut olette kirjoittaneet.

Onko kenelläkään teistä kokemusta äidinmaitokeltasuudesta?

Me jouduttiin uudelleen valohoitoon tiistaina ja keskiviikkona päästiin pois. Vauvan arvo oli 305, kun valohoitoraja 300.
Vauva on virkeä, kakkaa, Pissaa paljon, jaksaa olla hereillä ja on kaikin osin kuin normaali vauva, bilirubiini arvo vaan pysyy koholla.
Neuvolatäti ekana väläytti asiaa ja nyt läkäritki on sitä mieltä. Meillä on lauantaina verikokeet taas ja pelkään meidän taas joutuvan valohoitoon. Mua suoraansanottu a vituttaa, ku miehen isyysvapaat on menny siihen että me on oltu sairaalassa.

 

Täälläkään ei vieläkään synnytetä. Koko ajan on fiilis että kohta ihan varmasti mennään mut ei vielä ainakaan, jospa viikonlopun aikana. Täytyy kokeilla illalla ne maagiset 3 ässää jos olis apua.

Nassuressu, mitäpä jos kokeilisit pitää muutaman päivän korvikekuuria, pumppaat sit omaa maitoa pakastimeen? Jos sillä sais arvot alas, ja mun käsityksen mukaan on melko harvinaista että keltaisuus sen jälkeen enää palaa ja imetystä voi jatkaa normaalisti. Kurja tilanne, kun sanotaan että äidinmaito on "parasta" ravintoa ja sit se aiheuttaakin tuollaista..

 

Paljon onnea kaikille vauvan saaneille!

Effemialle erityistsempit, varmasti raastava tilanne kun joutuu olemaan erossa ja vielä pelkäämään mikä pienellä on. Toivon sydämestäni, että tilanne normalisoituu pikimmiten!

Nassuressu, samaistun täysin tuohon tunteeseen, että isyysloma on mennyt harakoille. Meillä oli vähän sama, esikko hoidossa aamuisin ja aateltiin, että isäkin tutustuu silloin tulokkaaseen. Kuinkas ollakaan joka aamu sai lähteä verikoe-reissuun, ja kaikki loma-aamut meni sitten siinä.

Meillä onneksi tuo keltaisuus lähti jyrkkään laskuun 1 vrk valohoidon jälkeen. Äidinmaitokeltaisuushan ei ole vaarallista, eikä missään nimessä estä imettämästä. Mutta onhan se vaikea diagnosoida. Kuulostaa kuitenkin siltä, että kaikki turvamerkit (pissat, kakat, painonnousut, virkeys) täyttyy, eikä mitään vakavampaa olisi. Toivottavasti on näin.

Meillä menee ihan ok. Kääpiö nukkui jo melkein 4 tunnin jakson alkuyöstä, ja oma olo tuntuu autuaalta, kun on sen 3 tunnin pätkän saanut itsekin nukkua. Muutenkin viime yönä tuo imetys tuntui sujuvan paremmin, liekö sitten johtunee siitä, että imetän molemmista rinnoista samalla kerralla, kun ennen imetin vuorotellen aina toisesta.Rintakumia käytän lähes aina vielä, kuminkin läpi kirpaisee aluksi kyllä kiitettävästi. Joskus koitan ilman kumiakin, mutta nännit ärtyvät kyllä nopeasti taas tosi kipeiksi. Ja oikeastiko ne muka karaistuvat ajan myötä...saanen epäillä.

Tsemppiä vielä kärvistelijöille, kyllä se synnytys sieltä lähestyy koko ajan!

 

Just tultu neuvolasta ja 40+0 täynnä.
Eikä merkkiäkään että ois tulossa mihinkään.

 

Täälläkin on hyvin nukuttu yö takana tyttö heräsi neljältä ja puoli yhdeksän aikaan jouduin herättämään. Tosin, koska sain nukkua niin pitkään samassa asennossa, lonkat ei tykänneet yhtään.. Vieläkin kipuilevat jos oon pitkään samalla kyljellä ja synnytyksestä kuitenkin tänään jo kolme viikkoa no, jälkivuoto sentään alkaa vetää viimisiään, jos jotain positiivista etsii

 

Paljon onnea effemia, komeat mitat pojalla!
Olenkohan muistanut onnitella kaikkia, onnea tasapuolisesti kaikille

Aivan mahtavaa olla kotona, menihän siellä osastolla se 9pv ja meinasi seinät kaatua päälle. Olen san verran koti-ihminen että kauhea ikävä kerkesi tulla..taisinpa siellä vähän itkeä tihhuuttaakin kun halutti päästä kotiin rakkaiden luo

Neuvolan täti kävi jo kotikäynnillä ja kaikki on vauvalla hyvin. Keltaisuuskin alkaa haihtumaan, tai meillä se oli punakkuutta.
Nukkuminen ehkä nyt vähän alkaa tasaantumaan ja neiti nukkuu ihan hyviä pätkiä yölläkin. Taisi vaikuttaa tuo minun raskaudenaikainen yökukkuminen vauvaankin, kun meinasi kovin olla päiväuninen ja yöllä virkeämpi..Ja vaikka kuinka olen ollut sitä mieltä ettei vauvaa opeteta keskessä nukkumaan, niin siinähän se nyt nukkuu parhaiten meidän tyynyjen välissä meille synnärillä painotettiin, että mahdollisimman paljon vieressä ihan iholla myös yöllä..Mites teillä muilla, nukkuuko vauva omassa sängyssä?

Vointi ollut hyvä ja en kaipaa kyllä niitä raskausajan vaivoja.
Mulla ihmetyttää tää mun maidonnousu/ heruminen. Illasta ei enää meinaa maito lähteä herumaan, vauva syö ja tankkaa illalla enemmän. Ja lopulta tissit on ihan lommollaan Yöllä maitoa latautuu hyvin ja nytkin piti aamulla lypsää kun neiti nukkuu pidempiä unia..imetän molemmista rinnoista ja ei satu tms.
Kun lypsää niin helposti saa 80-120ml pullon täyteen/ rinta.
kotikaljaa tein, jospa se auttas tuohon herumattomuuteen...
Ennen ollut ylitarjontaa, mut nyt ei mansikilta irtoa

Jaahas, äitiä kutsutaan!

 

Meillä ei oo ikinä lapsia "opetettu" nukkumaan vieressä ja tämänkin kanssa oli tarkoitus että omassa sängyssä nukkuisi. No kyllähän se illalla sinne nukahtaa mutta kun minä nukahdan siinä imettäessä niin siihen viereenhän se jää pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja nostaa vauva aina syönnin jälkeen takas pinnikseen.. Muut lapset on olleet yölläkin pääosin pullolla, joten eivät oo voineet "unohtua" viereen, koska pullo ei pysy suussa jos mamma nukahtaa. Toisaalta kiva että imetys tällä kertaa ees jotenkuten onnistuu (lisämaito on ihan pakollinen tuohon painonnousuun), mutta tää on kyllä yks varjopuoli. Pitää kyllä aikoinaan alkaa opettamaan omaan sänkyyn, ettei vielä muutaman vuoden päästäkin kölli vieressä. Mua nukutettiin vieressä ja sinnehän sitten kömmin vielä kymmenvuotiaanakin..
Ja nyt ku tarkemmin ajattelee niin varmaan nukkuisinkin paremmin jos vauva ei ois vieressä. Heräilen koko ajan tarkistamaan ettei vauvalla oo peitto naamalla, hengittäähän se vielä jne.

 

Laurelii, meillä vauva nukkuu mun vieressä (levitettiin sohva meille kun mies ei uskalla nukkua vauvan kanssa) ja paljon on joka puolella kehotettu tuohon ihokontaktiin myös. Kuulemma aktivoi vauvaa syömään ja tuo turvan tuntua yms. ja imetyshän hoituu siinä samalla eikä tarvi nousta sen kummemmin. Onhan se ihanaa. Minä tykkään perhepedistä. Enemmän oon huolissani jos nukkuu omassa sängyssä. Meitä on moneksi.

Oon lukenut että ihan normaalia, että iltaa kohden maidon tulo tai heruminen vähenee joillakin. Mä en tiedä miksi mä just nyt pumppaisin, ei oo tarvetta, ehkä pakkaseen sitten. Se kun lisää sitten maidon määrää ja jos nyt tulee sopivasti niin.... Ehkä myöhemmin kun aikoo johonkin mennä, meillä tuota pullosta juomista pitää kuitenkin harjoitella. Viimeksi pulautti varmaan puolet pois

 

Itse en kannata perhepetiä enkä halua lapsia omaan sänkyyn nukkumaan. Tavallaan yö on rauhoitettu minulle ja miehelle. Esikon on lupa tulla aamusta herättyään sitten viereen köllöittelemään jolloin on ihana olla vierekkäin ennen kuin herätään. Höpötellään siinä ja halitaan, tämä on pojallekin selkeästi tärkeää. Yöt nukutaan kuitenkin kukin omassa sängyssä..

Vauvana esikko nukkui heti omassa pinniksessä, itse oon niin levoton nukkuja, pyörin ihan valtavasti joten huoli olisi suuri että vauva jää ns. jalkoihin. Esikko siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen 2kk iässä sillä en enää itse saanut nukuttua kun heräsin jokaiseen ynähdykseen ja tuhinaan, vaikka vauva ei syömään sillä sekunnilla herännytkään. Joten tämän äidin hyvinvoinnin kannalta meillä mennään tälläkin kertaa luultavasti samalla tavalla..

 

Meillä on kans tuo että kun päivisin ei oo aikaa parisuhteelle tai ainakaan ihan kahdenkeskiselle ajalle, niin illat on rauhoitettu ihan vain meille. Saunotaan, katsotaan sängyssä sarjoja tai leffaa jne. Tässä vaiheessa vauva vieressä ei paljon rajoita, koska siellä lakanoiden välissä ei vielä muuta tehdä kuin nukutaan, mutta eiköhän sekin aika sieltä tule kun lapsi vieressä alkaa oikeasti haitata. Pieni vauva kuitenkin on vielä helppo siirtää vaan omaan sänkyyn, mutta jos lapsi oppii siihen ja vaatii viereen niin tilanne onkin jo eri.

Minäkään en oo ikinä osannu sellaisen tuhisijan kans nukkua samassa huoneessa. Tää vauva tosin on hiljainen nukkuja ja sitten kun äänimerkin aika koittaa niin desibelit on heti katossa. Mutta jos yhtään sisaruksiinsa tulee niin se unituhina, todennäköisesti amatöörikuorsauskin, alkaa viimeistään kuukauden-parin kuluessa. Siinä vaiheessa aletaan harkita siirtoa isosiskon kans samaan huoneeseen, jos se vaan on yöheräilyiden kannalta mahdollista. Meidän sänky ainakin on siinä vaiheessa jo ehdoton no no

 

Meillä tullaan luultavasti nytkin nukkumaan perhepedissä, ihan vaan sen helppouden vuoksi, helppoa sit vaan laittaa vauvalle tissi suuhun ja jatkaa unia. Tosin eihän se välttämättä toimi tämän kanssa mikä toimi esikoisen, nähtäväksi jää.

Mulla on hirveen kipeä oikean puolen lapaluu, hetken jos istuu lysymmässä ja suoristaa niin henki salpautuu ku niin sattuu. Varmaan johtuu siitä ku mies otti pitkästä aikaa mut yöksi kainaloon.. Tuskinpa kohtukaan yhdessä yössä mihinkään painamaan pääsee, kai.

 

Onnea effemia! tosi ikävää kun ei saa heti alussa olla lapsensa kanssa, toivottavasti pian selkiytyy kaikki.

Mulle on ok että vauva nukkuu vieressä, JOS imetän, se vaan on simppeliä. Mutta siitä en oikeen pidä, jos isommat lapset tulee kesken yötä mun ja miehen väliin nukkumaan... Alkaa inhottaa se kun on ahdasta, ja haluan olla mieheni vieressä Joten meilläkin lapset nukkuu öisin omissa sängyissään