Kirjotellaas vaihteeks... Siitä onki aikaa ku viimeks kirjotin...
Yöllä sattu aika kummia.. Heräsin kolmelta yhtäkkiä siihen, että oli housut ja lakana märkänä. Mä tietty ekana aattelin, että nytkö tästä lähetään...
Onko se lapsivettä!? Kävin vessassa ja yritin haistella lakanaa, mut ei haissu millekään. Pohdiskelin siinä, että mitähän tässä nyt tekis.. Sitte päätin, et jatkampa unia. En viitiny herättää miestä ja ku kuitenki kuudelta oli ylösnousu, nii kerron sitte uutiset ja kysyn mieheltä neuvoa. Ja samalla se märkä läntti on ehtiny kuivua, joten ehkä se sit haiseeki jolleki, nii pystyy tietää mitä se on. En tietty saanu unta enää koko yönä ja kuudelta heräsin haistelemaan, niin päädyin siihen, että pissarakko oli tainnu osittain tyhjentyä! :$ En vaan ymmärrä, miten en heränny siihen ja miten se yleesäkki on mahollista.. Kai se vauva on jotenki painanu rakkoon ja saanu sen osittain tyhjennettyä.. Kumma, ku en oo ite ees heränny siihen tms. No, tässä sitä nyt sitte taas olla öllötellään, vaikka yöllä kuvittelin jo kaikki maholliset asiat läpi... :/
Vauvan koko asiasta oli ollu keskustelua. Meille kans luvattu isohkoa vauvaa, mutta mua ei pelota se ollenkaan. Uskon, että mun lantio on tehty sen kokoseksi, että sieltä mahtuu isokin vauva ulos. Meillä nimittäin ei suvussa synny muuta ku isoja vauvoja. Isoimmat ollu yli 5 kiloisia ja ihan hyvin on äidit selvinnyt. Itsekin oon ollu syntyessä lähemmäs 5 kiloa ja hyvin oli äiti saanu minut pakerrettua ulos. Ei koskaan oo ollu mitään ongelmaa. Siksipä luotan vaan siihen, että kaikki menee kyllä hyvin ja hoitohenkilökunta kyllä tietää millon vauva on NIIIIIIN iso, ettei se mahu oikeesti ulos ja avittavat sitte.
Kyllä meistä äideistä pidetään huolta, sekä noista pienistä (ja suurista) vauveleista!
Joku kyseli sektion jälkeisestä käynnistyksestä tms.. Yhellä mun sukulaisella oli ensimmäinen synnytys sektio ja toisen synnytti alakautta (ei käynnistettynä-) ja sillon sillä repes se edellisen leikkaushaava. Tosin tää toinen lapsi oli syntyessään yli 5 kiloinen, joten ei ihmekään, vaikka haava repes. Meinas vaan tää nainen kuolla synnytykseen ja veren hukkaan. Mut tietty tostaki tilanteesta ois selvitty paremmin, jos ois käynnistetty aikasemmin, ettei vauva ois ehtiny kasvaa niin isoksi.
Oli tos aamulla neuvola. Kaikki oli ihan ok. Neukkutäti vaan tuumas lopuksi:
"Ei tämä synny vielä pitkään aikaan." Viimeksi sanoi arvoituksellisesti:
"saapa nähdä millon se putkahtaa... se on kuule lähellä!" Ottaa siitäki sitte selvää... No, minä oon asennoitunu siihen, että viimestään 42 viikolla syntyy, joten eiköhän tässä jaksella. Helppo se on tässä vaiheessa ootella, ku ei tarvi huolehtia miehen lisäksi kenestäkään muusta. Vaikka kipuja ja muita on, niin ne vaan kertoo mulle, että kaikki on hyvin.
Että vauva siellä jyrää itelle tietä jne. Mut oishan se kiva, että tuo tuolta syntys, nii sais taas tuntea olevansa ehkä enemmän NAINEN. Sais pukeutua (sitten joskus) niihin omiin vanhoihin vaatteisiin, eikä olo ois niin valasmainen. Ja oispa sitten seuraakin ja tekemistäkin ehkä enemmän, ku vauva tulis viihdyttää mua.
Kävin tos äsken kakkosella, niin
pukamat tais revetä, ku verta tuloo ku viimestä päivää... No siinäpähän tuloo...
Olikai mulla muutaki kommentoitavaa, mutten kyllä enää yhtään muista mitä!
Onnea kuitenki
kaikille vauvan saaneille! :flower:
Napsu ja nöpö 38+3