Onnea Haasu!
Täällä kotiuduttiin perjantaina. On vähän keltaisuutta niin verikokeita otettu to ja pe. Tänään mennään kontrolli kokeeseen sairaalaan. Toivottavasti ei tarvitse jäädä valohoitoon.
Maitoa tulee.. Liikaakin kun vauva meinaa tukehtua siihen. :/
Aika rauhallinen tapaus.
Tosiaan tiistaina aamuyöstä heräsin kun alaselkää jomottaa vaan vaikka olin levännyt ja ja alkoii taas supistelee.. Tosi kireitä ja "saas nähdä että taitaa olla niitä" suppareita.
No oltiin joka tapauksessa lähdössä sinne ballongin laittoon. Aika oli 8.30.
Tuntia ennen alkoi ihan oikeasti tuntumaan että tarviikohan sitä edes laittaa.
Oltiin jo sairaalalla kun isännän työt oli siellä sinä aamuna.
Hän heitti minut osastolle. Missä kerroin sitten suppareista että niitäkin on tullut.
Jo sitä ennen kävi ilmi että enpä sieltä kotiin sen ballongin kanssa lähde.
Asettua sitten huoneeseen käyrille ennen lääkäriä.
Lääkäri tutki ja eipä oikeastaan mitään muutosta tapahtunut joten laittoi ja sanoi että käynnistely alkanut. Jollei seuraavaan päivään mennessä ole tullut pallo itse ulos eikä mitään ole tapahtunut niin kalvot sitten.
Kyllähän niitä suppareita alkoi tulemaan lisää ja kipeitä. 3h pallo oli kun se tuli jo ulos.
Suppareita tuli koko ajan kyllä mutta ei tuloksia. Suihkuakin kokeiltiin jos olisi rentouttanut..
Yöksi jäin ja sain kipupiikin joka ei pahemmin auttanut. Eli en nukkunut. Aamuyöstä oli jo aika kamala olo kun univelkaa ja kipeähkö koko ajan. Soitin kätilön että saisinko kipulääkettä vielä jos nukkuisin tai jotain. Hän laittoi käyrille ja supisten väli oli säännöllinen ja tiheentynyt illasta. Tutki ja jopa oli tapahtunut edes jotain. 3-4cm auki mutta kanavaa jäljellä.. Sanoi toki että uudelleensynnyttäjällä avautuu jo ennen kuin kanava häviää.
Ehdotteli jos menisin saliin niin saisin parempia kivunlievityksiä. En tahtonut vielä.
Mieskin oli menossa pitkällä töissä.
Menin sitten suihkuun jospa se rentouttais. Siellä puhaltelin ja pidin matalaa ääntä kun se tuntui auttavan supparin aikana.
Olin jo sieltä lähdössä jonkun ajan kuluttua niin kätilö tulikin jo sanomaan että tuntuu kiihtyvän että hän siirtää mut saliin.
Tässä vaiheessa liikkuminen oli parempi joten kävelin itse.
Salissa sain ilokaasun kaveriksi ja se oli ihan riittävä. Selkään laittoi aqua rakkuloita (minkä laitto muuten siinä vaiheessa sattui enemmän kuin supparit
) ne kyllä auttoi selkäkipuun!
Liikuin ja olin pystyssä paljon koska makuultaan sattui enemmän. (5-6 siirsivät mut saliin ja siinä vaiheessa soitin miehellekin että parempi kun lähtee ajamaan takaisin, olipa jo ehtinyt puolentoista tunnin päähän meistä)
Ehti siis synnytykseen! Hän oli myös siitä niin onnellinen.
No mutta kun isäntä saapui paikalle niin aloin olla jo kipeämpi. Sisätutkimus ja 5cm auki.
Odoteltiin josko ne kalvot puhkeisi itsestään.
Tästä eteenpäin aukkoja muistissa... Muistan kun laitettiin spinaali kalvojen puhkaisemisen jälkeen. Autuas olo.. Mutta synnytys jumitti 7cm..:/
Tipalla vauhtia.. Ja ei.. Piti laittaa supistusanturi kohdunsisään kun mahanpäältä piirsi epäluotettavasti..
Niinhän siinä kävi että spinaali lakkasi vaikuttamasta ja kohta olin niin kipeä ja ponnistuttinkin vaikka ei ollut se pieni kanava kokonaan hävinnyt edes eikä aukikaan kuin kai 8cm.
Kanavapuudutusta kokeiltiin ja ei se oikein auttanut. Se helv. Kanavan lippa ei meinannut hävitä sieltä millään ja en saanut lupaa ponnistaa ja koko ajan oli tunne eetä vauva tulee ulos justiinsa. Kätilö sormin supistuksen aikana työnsi lippaa.. Se oli ihan hirveää kun joku koko ajan kädet sisuksissa kun ponnistuttaa.
Sitten kun sain luvan ponnistaa niin en uskaltanut kun kätilön käsi oli tunnustelemassa vauvan päätä aina supparin aikana.. Ennen kuin sain kivuilta sanottua että en halua että pitää kättä sisällä.
Sitten aloin kunnolla ponnistaa. Ja alkoi sujumaan paremmin. Tunsin kun vauva alkoi tulemaan viimein ulos. Ja ei lääkkeistä mitään apua tässä vaiheessa..Taisin sanoa pään synnyttyä että ottakaa joku nyt ulos.. Sieltä neiti sitten kauhean väännön jälkeen viimein syntyi ja ei repeämiä eikä vahinkoja kummallekaan.
istukka oli kuulemma sydämen muotoinen
sekin painoi 730g
En ole aikasemmin jaksanut kirjailla synnytystä.. Nyt oli hyvä hetki kun tyttö söi 6 jälkeen ja nukahtikin uudestaan 7ltä. Sain jopa syödä rauhassa
Kaikille odottaville tsempit loppuun ja vauvaantuneille vauvan ja äidinmaidon tuoksuista arkea toivotan!
Theran ja tyttö 5vrk