Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen. Se on oikeus ja velvollisuus. Kukaan ei voi ulkopuolelta tietää paremmin, mikä olisi toisen perheen kannalta parasta ja hyvä niin! Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsesta huolehditaan, hän saa kasvaa rakkauden keskellä ja koko perhe voi mahdollisimman hyvin. Jos se tarkoittaa yhdelle perheelle kotiäitiyttä tai -isyyttä that's fine. Samoin lapsen hoitopaikkaan vieminen jo pienenä; se voi olla jollekin perheelle ainoa oikea vaihtoehto kaikkien kannalta ja se on aivan yhtä oikein. Ei ole itsekästä toimia perheensä parhaaksi.
Minä en olisi etukäteen uskonut kotiäitiyden olevan itselle mahdollinen vaihtoehto. Vanhemmuus on ajan kanssa opettanut minulle uusia puolia itsestäni, osin kipeiden kokemusten kautta ja osin ihanina yllätyksinä. Kotiäitiys oli yllättäen minulle ja meidän perheelle paras vaihtoehto. Oman elämän punainen lanka on häkellyttävän usein ollut päätyä tilanteeseen, josta olen etukäteen sanonut "Ei koskaan!" tai "En pysty!". Sitten sitä on vain huomannut olevansa juuri siinä, missä on ajatellut, ettei koskaan olisi ja selvinneensä sellaisista asioista, joita ei milloinkaan olisi tahtonut kohdata. Ehkä kovapäisellä ihmisellä pitää olla sopivasti myllerrystä elämässä, jotta pahimmat kulmat hioutuvat pois, mene ja tiedä.
Rosuliina minulla meni ehkä vähän ohi tämän seuraavan pätkän todellinen pointti; "Minun mielestä kumpikaan vaihtoehto ei ole väärin. Tai. että toisessa vaihtoehdossa lapsestasi tulee syrjäytynyt ADHD." Älä siis pahastu seuraavasta, mutta erityisten mussukoiden äitinä hiukan särähtää korvaan tuo syrjäytynyt ADHD. Lähinnä siksi, että ADHD:ksi ei tulla, ADHD joko on tai ei ole aivan syntymästään lähtien, koska kyse on neurologisesta ja osin myös periytyvästä sairaudesta. ADHD ei ole lopputulos vääränlaisesta kasvatuksesta, heikkous, vika tai muutenkaan negatiivinen piirre henkilössä. Se on parhaimmillaan mahtava voimavara. Usein ylivilkkaus muuttuu puhekielessä ADHD:ksi, vaikka ne eivät ole sama asia. ADHD ei myöskään kulje käsi kädessä syrjäytymisen kanssa, vaikka siihen tutkimusten mukaan on ilman asianmukasita diagnoosia ja hoitoa suurempi riski.