Noniin synnytyskertomusta..
Tasan viikko sitten (rv 37+4) lauantaina olin kävellyt suhteellisen paljon päivällä ja oli jotenkin tosi huono olo, siis ihan oksetti ja etoi. Kävin saunassa ja siellä jo tunsin muutaman supistuksen jotka oli hieman kipeempiä ku supparit mitä siihen mennessä oli tullut..no kattelin putousta enkä oikein pystyny keskittymäänkään kun oli niin kumma olo ja supistuksia tuli muutama (ei mitenkään säännöllisesti, välillä 1x tunnissa tai 4x tunnissa). En missään vaiheessa ajatellut että nyt vois mitään tapahtua, otin panadolin ja menin nukkumaan.
Aikalailla tasan klo 0.00 heräsin noin tunnin unien jälkeen, vatsassa tuntui pistos ja samaan aikaan kuului napsahdus. Makasin siinä sit ihan liikkumatta, tunsin että tuli ihan pieni tippa alkkareihin ja ajattelin et tää on varmaan vaan valkovuotoa. En uskaltanu liikkua mihkään, mies oli olkkarissa vielä kattomassa telkkaa. Siitä sit sain käsiini jonkun t-paidan laitoin sen haaroihini ja nousin ylös, no ei siinä paljoa t-paidat auttanu - lapsivettä tuli litratolkulla lattialle. Koira makas lattialla, heräs mun toihuihin ja ilme oli sellanen et mitä jäbä duunaa
No siitä sit olkkariin ja veskiin, huikkasin ukolle et nyt ne vedet sit meni. Miehen reaktio oli mahtava ilme ja samantien meni keittää kahvia
soittelin sairaalaan ja kyselivät vauvan liikkeistä jne. Siinä totesin että en ole vesien menon jälkeen tuntenut liikkeitä ja sanoivat että sinne vaan jos liikkeitä ei tunnu. Oltiin kuitenkin kotona vielä muutama tunti kun yritin liikkeitä saada tuntumaan..neljän jälkeen oltiin sairaalassa, otettiin käyrää ja vauvalla kaikki hyvin. Sanoivat että joskus äiti ei vaan tunne liikkeitä vaikka vauva vetäs millasta rundia siellä..tosi outo fiilis.
Tässä vaiheessa kohdunsuu pehmeä, auki parille sormelle ja kaulaa jäljellä 3cm.
Yön ja seuraavan päivän aikana supistuksia ei tullut kuin ihan muutama..sit vaan makoiltiin miehen kanssa tarkkailussa ja odotettiin ja odotettiin..niin tylsää!
Lupailivat että antavat kuuden aikaan illalla tipalla käynnistyslääkettä et saatas vähän vauhtia tilanteeseen. No tulikin kiireellisempiä tapauksia ja lääkäri muutti suunnitelmaa, että laittavat "miedomman" lääkkeen kohdunsuulle yötä vasten, että alkaisi paikat kypsymään mutta saisin nukuttua yön ja aamulla sit tehokkaammat tavarat kehiin
Sain tämän lääkkeen noin klo22 - klo 0.00 alkoivat kipeet supistukset. Tässä vaiheessa vesien menosta siis tasan 24h.
Ei tullut mun nukkumisesta mitään, kätilö antoi vielä kipupiikin pakaraan mut siitä ei mitään hyötyä ollut..
Ukko nukku tyytyväisenä mun vieressä ja heräs joskus klo2 kun alko olee jo niin tuskaiset olot ja kätilö tsekkas paikat - auki 3cm -> synnytyssaliin.
Salissa sit oli hetken suihkussa ja sen jälkeen vetelin ilokaasua ku viimistä päivää..supistuksia tuli ihan taukoomatta! Klo 4 aikaan tsekkaus - olin 4cm auki ja TODELLAKIN halusin epiduraalin.
Epiduraalirouva tuli ja laittoi puudutteen ja koko ajan odotin kuin kuuta nousevaa sitä olotilaa kun kipu vain häviää.. (muistan esikoisen synnytyksestä sen olotilan..)
No sit alkoi pikkuhiljaa kivut katoamaan mut paineen tunne oli ihan sanoinkuvaamaton! Kätilö siinä vaan lohdutteli että joillakin kipu häviää mutta paine jää.. hetken siinä vielä kärvistelin ja kätilö päätti että "no katotaas tää kohdunsuu tilanne, onko jotain tapahtunut, oho tää onkin ihan auki, aletaas ponnistaa.."
eli 4cm-10cm tunnissa..
siinä sit punnersin vauvaa ulos, pää syntyi ja tuli kielto-älä ponnista. Napanuora oli kaulan ympärillä ja se piti katkaista samantien.
klo5 alkoi ponnistus vaihe ja klo5.08 poika syntyi
virkeä, hiukan veltto poika joka vietiin saamaan lisähappea toiseen huoneeseen. Palasi kuitenkin pian äidin luo, imi tissiä kun vanha tekijä ja sulatti heti meidän sydämet :heart:
Sairaalassa oltiin 4päivää -- tarkkailtiin verensokereita, tulehdusarvoja ja painoa kun oli niin pieni poika.
Elikkäs
su 19.1
klo 0.00 lapsivedet meni
22h vesien menosta käynnistys
ma 20.1
klo 0.00 synnytys merkattu käynnistyneen
klo 5.00 ponnistusvaihe alkoi
klo 5.08 poika syntyi
