Josko nyt saisi kirjoitettua paremmin, kun oma olokin antaa jo pikkasen myöten. On kyllä kaikki virta mitä on ollut, mennyt vauvan hoitoon.
Kotona tosiaan ollaan, mutta kahta antibioottia menee edelleen 3xpäivässä ja vielä reilusti toista viikkoa on kuureja jäljellä. Onneksi meillä ei pojan maha ilmeisestikään ota niistä kovasti itseensä, kun kakkakin on taas normalisoitunut. Se suonensisäinen aiheutti vähän vihreetä kakkaa kylläkin. Kauheaa silti ajatella, että toinen saa altistusta noille myrkyille noin pienestä asti, kun itse oon syönyt kaikkiaan koko elämäni aikana ehkä 12 kuuria ja niistäkin nyt suurimman osan. Edellisestä olikin vierähtänyt aikaa yli 10 vuotta.. En siis oo juuri koskaan kipeenä normaalisti.
Meillä on nyt tällä viikolla muodostunut jonkinlainen
rytmi noihin öihin. Tai on se ollutkin, mutta aloin vasta nyt sitä miettimään. Meillä mennään yleensä yöunille 22-23 aikaan riippumatta milloin ollaan herätty (välillä on sellaisia 6 tunnin kiukku valveilla oloja), herätään n. klo. 2 syömään ja taas n.5-6. Ja sitten nukutaan melkein järjestään sinne 9. Että hyvin saisi äitikin unta öisin
, jos vaan saisi itse aina unen päästä kiinni, kun toinen nukahtaa. Sen kanssa on nyt ollut pikkasen hakemista ja tuo taudin aiheuttama jatkuva vilu-hikoilu ei oo kyllä auttaut asiaa varmastikaan..
Meillä
napatynkä irtosi 6-7 pvän iän välisenä yönä. Oli aamulla pojan kainalossa kun herättiin
Ennen irtoamista se vuosi jonkin verran verta sieltä tyvestä ja se verenvuoto jatkui sitten muutaman päivän irtoamisen jälkeen. Mä sain neuvolasta pirtua jolla puhdistin ja se olikin loistava aine. Kuivasi sen navan kuntoon alta aikayksikön. Mutta Septidinkin on ihan OK. Meilläkin oli musta sellainen kieli siinä ensin, mutta on nyt kadonnut kokonaan. Napatynkähän oli meillä muutenkin ihan hurjan pitkä kaikkien sen nähneiden mukaan ja napakin on kuulemma syvä. No niin on äidilläkin, että olisiko tuo sitten jotenkin perinnöllistä?! Mutta nätti napa on toisella
Apeutta täälläkin ollut havaittavissa, mutta laitan sen menneen viikon ahdistuksen kyllä ihan tämän oman fyysisen oloni piikkiin! Ensimmäisen kerran sellanen
oikein ahdistus tuli silloin
tokana tai kolmantena iltana, kun oltiin vauvan kanssa tultu kotiin sairaalasta ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Tuntui, että seinät kaatuvat päälle ja selviääkö tästä mitenkään. Onneksi mies oli siinä lähellä ja rauhoitteli hormonimyrskyssä seilaavaa vaimoaan. :heart: Ja välillä olen itkenyt vaavin kanssa kilpaa yksin ollessani, kun toinen on vaan itkenyt ja itkenyt eikä millään nukkunut muutamaan tuntiin. Taidettu olla kumpikin jo sitten niin yliväsyneitä. Mutta itsekseni olen ajatellut, että parempi se on itkeä kun itkettää, ettei se jää sitten tonne alitajuntaan muhimaan ja kerry sitten liian isoksi möröksi. Ja onni on mulla ainakin mies, jolle oon saanut tätä ahdistusta purkaa ja saa hänkin vähän näkökantaa tähän mun "arkeen". Noi miehet kun eivät oikeasti aina ymmärrä, miten voi seinät alkaa kaatumaan päälle, kun onhan se "päävastuu" vauvasta kuitenkin meillä äideillä varsinkin, jos ruokahuolto on kokonaan meidän vastuulla, niin kuin täällä taitaa suurimmalla osalla olla.
Miehet kun pääsevät kuitenkin lähtemään sinne kodin ulkopuolelle sen kummemmin miettimättä, että voiko nyt piipahtaa nopeasti esim. kaupassa, kun vauva on juuri syönyt ja nukahtanut. Lisäksihän tulevat sitten nämä
ensimmäisen lapsen kanssa tulevat asiat, kun ei vaan tiedä onko joku normaalia. Ja kärpäsistä saa härkäsen aika pienellä varsinkin öisin! Onneksi täällä ei saa soitettua minnekään silloin
Onko teillä muuten pienokaisilla
hikkaa? Meillä hikataan ja oikeastaan aivan yhtä paljon kuin mahassakin silloin loppu aikana. Kuulostaa ja näyttää vaan aika hurjalta, kun pieni hytkyy menemään ja vinkuu kuin koiran vinkulelu hikan ollessa pahimmillaan.
Urheilemaan olisi ihana päästä, mutta jos nyt odottelisi rauhassa sinne
jälkitarkastukseen asti. Kun toi eppari oli tosiaan tulehtunut tuolta emättimestä, mitä en edes tiennyt (täysin oireeton) ja siellä on nyt kuulemma lisäksi sitten sellanen 2x3cm hematooma, joka kyllä sulaa itsekseen pois, mutta gyne suositteli ottamaan nyt muutaman viikon rauhallisesti. Eipä silti näillä oloilla kauheasti aleta riehumaankaan...
Mutta nyt kuuluu lootasta kiljuntaa, tainnut olla taas paha uni tms.
Keisha ja Ukkeli 3vko 5pvä