Hyvää huomenta!
Viime yönä en nähnyt läheskään niin kummallisia unia, tosin näin yhdestä ystävästäni, joka on katkaissut välit minuun ilman mitään syytä. Tai siis oikeaa syytä, hän on jotenkin kääntänyt asiat nurin kurin ja pahin, mitä nelikymppinen nainen voi tehdä, on poistaa sinut fb-profiilistaan
Noh, kuitenkin häntä ikävöin, vaikka yritänkin lyödä leikiksi koko asian... ja unissa sen viimeistään huomaan. Heräsin aamulla ja kerrankin kissa oli malttanut pysyä sentään melkein kuuteen saakka ulkona eikä herättänyt mua puoli viisi
Nukuin siis todella hyvin! Mutta ensimmäinen ajatus aamulla oli, että ei kyllä ole yhtään sellainen olo, että olisin raskaana :ashamed: Josko pahoinvointi vain olisi viimein väistynyt? Eilen pisteli mahaa ja kun söin ihan hillittömästi niitä mansikoitakin, niin oli ihan paska olokin tietenkin...
Velipoika tuo lainaksi tänään sen dopplerin. Jokohan sillä kuuluisi jotain? Ei taida olla mikään kallis vekotin, mutta ajattelin kokeilla, kun ei tuo mieskään pääse kuin ultraan mukaan koskaan, toisaalta en minä sitä sinne neuvolaan tahtoiskaan
Mutta olis ehkä kerran voinu sykettä käydä kuuntelemassa
Onneksi tuon ultran saa sunnuntaillekin, niin pääsee helpommin mukaan
Hei, siihen on enää kaksi viikkoa! Eilen kysyin noista seulonta-asioista, niin vastasi vain, että lapussahan lukee, että viime kädessä äiti päättää... no niin kai, mutta kai siihen jotain tukea voisi saada? Tuntui aika kamalalle paperille kuitenkin.
Kovasti ovat mielessä täällä menetyksen kokeneet ja pelko joukkoon liittymisestä on kyllä kova, niinkuin varmasti meillä kaikilla. Pidetään nyt kaikki vaan kovasti peukkuja toisillemme
Neiti81 älä sinä välitä niistä negatiivisista tyypeistä ja mielipiteistä! Usean pienen kanssa voi olla jopa helpompaa ja kevyempää, kun rumba on laakista sitten ohikin
Minä olen tyhmä äiti, minulta kun neuvolassa kysyttiin, mitenkä lapseni nukkuu, totesin, että sängyssä? En ymmärtänyt koko kysymystä, koska en ollut lainkaan ajatellut, että herääkö se öisin vai ei, enkä tehnyt asiasta mitään ongelmaa. Jos halusi tissille yöllä, niin sitten se söi ja minä taisin nukkua sillä aikaa
sitten aamulla heräsin, kun neiti tai herra, kumman vauva-ajasta puhuisin, otti itse tissin suuhunsa ja jatkoa siitä mihinkä jäi... Eli kaikki on kiinni
asenteesta!!! Toki pahin mahdollinen jos tapahtuu ja tulee sairas tai koliikkilapsi, mutta sitä on ehkä turha manailla etukäteen. Luonto järjestää silloinkin asiat ja silloin saa myös apua helpommin, luulen. Minulla on se ihana tilanne tulossa, että minulla on tällä kertaa ison lapsen sijaan mies, eli minun ei tarvitse hoitaa kuin ne oikeat lapset ja mies on siinä apuna eikä jonon jatkeena. Toivottavasti tämä nyt vain onnistuu :heart:
Joku kaipasi neuvoja
ensimmäistä odottavalle. No tässä tulee! Kuuntele kaikkien mielipiteitä ja ohjeita, mutta muodosta omat mielipiteesi ja tee itse omat päätöksesi, vaikka kuka sanoisi, että kun tämä on näin kätevää tehdä näin. Ja sulje korvasi niiltä, kuten
neiti81:kin, jotka sanovat vain, että sittenpä näet ja kannattaa sitten varautua ja varoa ja päläpälä. Niitä kuulkaa riittää! Neuvoja ja ohjeita ja maanrakoonpolkemisia. Mikään ei ole niin ilkeä kuin äiti, joka on itse väsynyt ja kiukkuinen ja sitä ottaa päähän, että sinun raskautesi on sinulle ihana asia, kun hänellä olikin ihan toisenlaiset tunteet. Muistan, että olin itse aikoinaan kovin hämmentynyt kaikesta siitä informaatiosta, mitä tuli neuvolasta, joissa hehkutettiin, kuinka on ihanaa ja sitten kaikki kaverit olivat sitä mieltä, että sittenpä näet, se on sellasta ja sellasta. Elämäs on kuule ohitte etkä voi enää ikinä tehdä mitään
Joo, mulla se elämä vasta alkoi ja onneksi luoja soi lapset 1,5 vuoden ikäerolla, joten olen mielestäni päässyt todella helpolla, kun oli kaksi pientä
ne on nyt kuin majakka ja perävaunu, ongelmilta ei voida välttyä, mutta pilke on silmäkulmassa niin äidillä kuin lapsillakin (nytkin on sällillä silmäkulma auki, oli mennyt ajelemaan polkupyörällä naapurin isoa mäkeä ja nostanut jalat pois polkimilta... no käsistähän se lähti
onneksi ei käynyt hullummin
ei muuten ajele alamäkiä...) Esikoinen taisi olla oikein reilu puoli vuotta, kun ekan kerran kävi Tallinnassa jouluostoksilla
Joo elämä on nyt loppu heh.
Tulipa saarna ja paatos sekä romaani heti aamusta
Tämä on siis jälleen vain minun mielipiteeni asioista, ei se ainoa oikea
Hauskaa päivää, minä kaivan nyt sirpin esille ja lähden niittämään rikkaruohoja marjapuskien väleistä
sitten voisikin keitellä mansikkahilloa, että voi illalla pitää lettukestit
Viivi+Tiiti 9+4
