Huoh-menta!
Taasen yksi huonosti nukuttu yö takana
Ensinnäkin, pahoittelut Jiii :'( :hug:
Minä näin outoa unta. Olen siis ihan oikeastikin asunut sellaisessa kummitustalossa, joka tätä nykyä on autiotalo, kukaan ei halua tonttia ostaa tai taloa purkaa... kerran tai kaksi vuodessa joudun ajamaan paikan ohi ja tietenkin muistot tulevat esiin. Mutta muina aikoina ihan randomina näen paikasta ahdistavia unia, se palaa aina vaan
Viime yönä se jälleen palasi, menin mukamas talon naapuriin kylään, sitä taloa asuttaa vanha koulukaverini, jota olen nähnyt viimeksi yläasteella. Hän oli mukamas mennyt naimisiin hyvän ystäväni kanssa (mikä ei ole siis mitenkään totta) ja kyselin kovasti kuulumisia ja että miksi talo ei kelpaa kenellekään ja että miksi kukaan ei voi puhua asiasta suoraan. Olisi meidänkin perhe ihan oikeasti säästynyt monelta, jos olisimme tienneet, mikä paikka se on. Kyläläiset ilmeisesti kaikki tietävät ja jopa 100 km säteellä, kun kerron, missä olen asunut, ihmiset vastaavat, että 'ai, sinä olet sieltä kummitustalosta'... sitten naapuri tarjosi minulle kauhean määrän ihania karjalanpiirakoita (liekö huonon olon seassa ollut jyvänen nälkääkin) ja loppujen lopuksi perheen poika lähti hakemaan kummitustalon pihasta karannutta koiraansa, joka sittemmin puri häntä käteen... naapurit syyttivät, että se oli minun syytäni, koska olin tullut takaisin ja käskivät painua pois. Niin ja perheen vaimo oli myös juuri saanut tietää olevansa raskaana... ihan himmeli uni. Ja erittäin todentuntuinen.
Illalla, kun mies tuli kotiin, hän löysi eteisestämme pienen pienen pörröisen kissanpojan, joka sähisi minulle ja raapaisikin sormeen. Tuli heti mieleen, että mitenkähän mulla on noi rokotukset voimassa :/ mistähän saan ne tietooni, kun olen muuttanut tässä maassa niin ahkerasti? Vai olisikohan niitä tarkisteltu viime raskauksien aikaankin jo? Noh, joka tapauksessa, joko meidän vakikissamme söi pörröisen aamiaiseksi tai sitten hän pääsi seinän välistä karkuun, koska ei ole enää sähisemässä. Toivottavasti söi maksamakkaran evääkseen, jonka jätin häntä varten. Olisi meille pieni pörrövauvakin kelvannut
Ihmettelin muuten, kun neuvolantäti kyseli minulta, että olenko sairastanut vesirokon, enkä siis ole. Sitten hän oli ihan hämmästyneen näköinen ja mietiskeli, en tiedä mitä. Mutta minkä minä sille voin? Olen joka jumalan kerta, kun on vesirokkoa liikkeellä, ollut itse ja lasten kanssa, että noniin, nyt me saadaan se, niin pyh, ei tule rokko meille! Lääkäri oli sitä mieltä, että kaikki eivät sitä edes saa. Ei minun veljenikään ole sitä koskaan sairastanut. En oikein ymmärtänyt, mitäs kysyi, jos ei kestänyt vastausta
Kai minä alan aamupuurolle, naperotkin näyttävät heräämisen merkkejä. Tänään saan 30 kg mansikoita ja hyvä ystävänikin tulee lapsineen päiväkylään
ei haittaa, vaikka ulkona sataakin
Mukavaa sadepäivää toivoo Viivi+Tiiti 9+3