HELMIKUUN HELMET 2013 *heinäkuu*

Hei, täältä ilmoittautuu taas uusi helmen odottaja! :)

Piti keräillä rohkeutta tänne asti ja nyt yövuorossa sattuu olemaan niin hiljaista, että ehtii kirjoitella. Kävin jo kuukausi sitten ar-ultrassa (epäsäännöllisen kierron vuoksi), siellä vahvistui oma arvio viikoista ja sydän sykki vahvasti :) Ensimmäisessä neuvolassa kävimme avopuolison kanssa pari viikkoa sitten, verikoeseulonnat oli myös jo ja joudun ravaamaan verikokeissa jatkossa 6 viikon välein kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Yllätyin kun meinasivat ottaa minut jo suoraan äitipolille seurantaan tuon vajaatoiminnan vuoksi. Sokerirasitus ja np-ultra olisi sitten minun kohdalla jo ensi viikolla, perhosia lentelee vatsassa tuon ultran takia. Mies on ollut mukana ultrassa ja neuvolassa ja tulee jatkossakin kaikkeen mahdolliseen mukaan mikäli vain työvuorot antaa periksi.

Meillä koko lähipiiri tietää raskaudesta, viimeisimmät saivat tiedon nyt viikonloppuna. Mies olisi halunnut kuuluttaa asian jo plussaamisen jälkeen koko maailmalle, mutta piti vähän jarrutella sitä innostusta :D

(.) Pahoinvointia oli viikoilla 6-9, mutta selvisin lähinnä vain etovalla ololla ja ruokahaluttomuudella. Sopivasti lomailin melkein koko tuon ajan, niin ei tarvinnut töissä keksiä selityksiä jatkuvalle napostelulle ja naaman ajoittaiselle vihreydelle. Repimiskivut ja nipistely alavatsalla tuntuivat jo ennen plussaamista ja nykyisin lievää nipistelyä on varmaan päivittäin ja varsinkin rasituksen jälkeen. Turvotus on sen verran näkyvää, erityisesti yövuorojen jälkeen ja iltaisin, että voisi kuvitella raskauden olevan jo pidemmällä :LOL: Onneksi työvaatteet on sen verran säkkejä, että ei työkaverit vielä ehkä hetkeen pysty arvaamaan mitään. Tulipahan paljon tarinaa, mutta nyt taas töiden pariin..

rainy88 ja kirppu 10+6

rainy88/ LA 5.2/ 1. lapsi/ P-KKS
 
Emppu2012::hug: Ompa siellä kinkkinen tilanne. Haluaako mies puhua tunteistaan? Oletteko yrittäneet? Sinunkin olisi varmasti helpompi jaksaa jos tietäisin mikä miestä niin ahdistaa. Kun ilmeisen selvästi kuitenkin lasta on halunnut jos hoidoissakin olette käyneet? Vai onko mies siellä ollut mukana ja mukana ajatuksessa, että lapsi saadaan. Koita antaa aikaa, onhan tosiaan kyseessä ehkä maailman suurin elämän muutos mikä ikinä voi olla. Ettei ole ihmekkään, että kriisiä pukkaa. Muttei tosiaan saisi sitten miestä sulkea pois, muttei saisi liikaakaan ahdistella. Mä kannatan myös ajatusta, että lähtis sinne ultraan mukaan ja koittakaa saada asiat puhuttua. Meillä mies oli muutaman päivän puulla päähän lyöty, hän oli jo ehtinyt ns. heittää kirveen kaivoon, meillä kun nuo 3 aiempaa on napannut sen verta äkkiä, että tämä 9kk vaikutti häneenkin. Pari päivää mietiskeli ja oli hiljainen mutta nyt tosiaan katselee meille autoja ja kun kysyin, et tuleeko ultraan mukaan niin katsoi mua vähän aikaa ja tokas, että no tottakai tulee, olipa tyhmä kysymys :D

Mukavaa maanantaita!

Äiti maa & Usko 11+2
 
EMPPU: Mullahan on se tilanne että 2 isointa lasta on aikaisemmasta liitosta, ja pikkukolmonen on nykyisen kanssa yhteinen.
Nykyinen hyppäsi poikamies arjesta 2 lapsen perhearkeen ja toivottiin lisää lapsia kovasti. Me käytiin läpi monta keskenmenoa, ja mm. niihin liittyvät tutkimukset.
Kun vihdoin pysyvä tärppi saattiin alkoi miehellä menovaihe. Uskoisin että se liittyi siihen äkilliseen tajuamiseen että hitto, kohta on juoksut juostu, ja jouduttiin aika paljon keskustelemaan.
Kyse ei ollut siitä ettei hän lasta ois halunnu, vaan miehille tuntuu iskevän paniikki kun tajuavat sen elämänmuutoksen tulevan.
Muutaman kerran näytin ovea ja sanoin että se ei voi käyttäytyä kuin sinkku ja olla meidän kanssa, että se valinta on tehtävä.
Sitten helpotti, ja on kyllä täysin muuttunut mies:heart:
Menohaluja harvoin enää, saa toki mennä jos haluaa, mutta hän on tyttärestään niin lumoutunut että haluttiinkin pikku nelonen näin pian:heart:
No nyt tulee sit pikku nelonen ja YLLÄRIvitonen:D:LOL:
ja onnesta on mies sekaisin, julisti kaksosuutiset kyllä nyt heti koko valtakunnalle :)


Mut nyt kun muistelee niin exälle iski ihan sama menovaihe heti kun tieto raskaudesta tuli. Taitaa olla tosiaan miehille ominaista tuo paniikki...


Eipä siihen auta kuin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Itse tein heti selväksi että pärjään kyllä yksinkin enkä ala katsoa miestä kintuissa joka käyttäytyy miten sattuu. Kyllä ne siitä järkiintyy. Tsemppiä!


ÄITI MAA, meilläki isäntä katselee autoja kun nyt tulee väkisinkin SAABin myynti eteen... NYYYYH..:D Olen siis SAABISTIN vaimo:D No jäähän niitä vielä pihaan silti :D :D

RAINY88lle ja muillekkin uusille tervetuloa:heart: Mulla myös kilpparin vajaatoiminta muuten! Millasena sulla RAINY on arvot olleet?

VITAMIINEISTA, syön B:tä, D:tä ja nyt vielä tollasta jossa on kalsium, magnesium ja d-lisä, mulla on kynnet menneet ryppyyn ja tajusin et daa, imetän, ja tuplat mahassa enkä maitotuotteita oikein pysty käyttämään niin on kai mulla kalkki varmasti ihan finaalissa....

ELSILIINI, yleensä neuvolasta löytyy joku täti joka jaksaa/ehtii viihdyttämään lasta sen aikaa kun on neuvolassa, itse siis 2 . odottaessa jouduin ottamaan esikoisen mukaan, kun silloinen mies oli merillä. Koskaan ei tullu mitään sanomista. Ohan niillä leikkipaikkakin sitä varten yleensä :)

).(

Yö meni pyöriessä kun kuopus valvotti ja 6 aikaan olikin herätys.. argh. Olo oli senmukainen: Mahassa kiertää ja pyörryttää. Täytyy mennä syömään vielä kun pystyy :D ja Kuopuksen kans päikkäreille het ku se vaa aamu-unille menee...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

T.Neiti + Mussukat 8+3
 
Aurinkoista huomenta kaikille!

EMPPU: olen kanssa sitä mieltä, että yrittäisit saada miehesi mukaan ultraan. Ja että saisitte puhua asiat halki. Onko teillä kaveri porukassa syntymässä vauvoja tai ovatko muut miehesi kaverit jo isiä? Vertaistukikin saattaisi helpottaa miehesi oloa...
Mieheni on ollut ihan normaali koko ajan, en ole huomannut oikeastaan eroa "normaaliin" arkeen. Kyllä hän enemmän auttaa ja "palvelee" minua mutta muuten ei ole erilainen. Ja luulen siihen syynä olevan että niin monet meidän kaveripiirissä saa nyt vauvoja tai on vuoden sisällä saanut.
Pahoinvointi vaivaa, tämä aamu alkoi oksentamisella, eikä olo ole vieläkään hyvä! :$
Huominen ultra alkaa jo jännittää, mitähän masusta löytyy??? IIIIK :D
 
Täällä yksi uusi plussannut (rv 8+4) laskettu aika 22.2. Aika paljon ollut pahoinvointia ja vatsavaivoja. Oksentelen tuon tuosta ja mikään ruoka ei tahdo pysyä kunnolla sisällä. Mielialat vaihtelevat todella radikaalisti ja alakuoisuus on yleistä. Aloin oikeastaan epäillä raskautta kun alkoi olla todella outo olo oman päänsisällä, ja tein testin kun menkat olivat 1pv:n myöhässä. Todella vahva plussahan se sieltä tuli.. Raskaus ei ollut niin sanotusti suunniteltu, mutta vauva on tervetullut.
Olen huomannut, että todella monet asiat inhottaa. Jopa läheisyys oman miehen kanssa seksistä puhumattakaan! Onko kellään muulla ottanut yhtä vaikeasti vai olenko keskivertoa vaikeampi tapaus :( En odottanut kyllä mitään tällaista. On se kun ei edes läheisyyttä halua enää harrastaa. Olen toki miehelle yrittänyt selittää, etten oikein itsekään pysy kärryillä mukana. Vielä kuitenkin painotan, että syynä tähän outoon käytökseeni ja tuntemuksille on lähes 100% raskaus, kun ei aikaisemmin ole tuntunut tältä ja meidän suhde voi hyvin. Outoa.
 
Eipä kummempaa asiaa. Piti vaan tulla poksuttelemaan. Linkin "mielenkiintoiseen" artikkeliin toki voisin laittaa:
Kiukusta haittaa sikiölle?

Väkisinkin tulee mieleen, että minkäköhän verran isän kiukuttelusta on lapselle haittaa äidin stressin myötä. Harvapa nainen yksikseen kiukkuaa ja aiheetta... minä en ainaskaan tunnusta ;)

Maarit ja Hattivatti *10* poks
 
Nt-ultra takana :) Sikiö näytti jo vauvalta, 50,3 mm. Laskettuaika saattaa hyvinkin olla tammikuun puolella, mutta en todellakaan usko tämän pienen ajallaan tupsahtavan:) Niskaturvotus 1,1 mm, eli ymmärtääkseni hyvä. Pieni heilui ja potkiskeli kovasti:heart:

Nyt alkaa taas tuntua konkreettiselta tämä odotus, kun tällä hetkellä olen niin oireeton, ei edes tissejä turvota, että aina välillä on miettinyt, voiko siellä kasvaa joku. On niin iloinen olo, vaikka en varmasti helpotuksesta huokaise ennen kuin lapsi on sylissä (ja sen jälkeen tämä huolehtija keksii kyllä miljoona uutta huolenaihetta!):D

Onnea kaikkien muidenkin ultriin!

Pilkku_ 11+4
 
Olipas tullut paljon uusia masuja mukaan! Tervetuloa ja vielä mahtuu, jos lupaatte käyttää rexonaa.. :LOL:

Eka neuvola takana päin. Oikeastaan ei mitään muuta ihmeellistä kuin se, että hemoglobiini oli matalalla (113) siitäkin huolimatta, että syön raskausvitamiineja, joissa on myös rautaa. :confused: Pitäisi kuulemma nyt sitten vielä ottaa lisäksi rautavalmistetta. Olin yllättynyt, kun viime syksynä hemppa oli melkein 140 mutta näköjään toi masunasu on sitten vetänyt jo kaiken vararaudan multa...

Mammavaatteista: aika monet housut tuntuu jo puristavan.. Joten kait tässä on kohta jotain mammapöksyjä lähdettävä katselemaan. Onneksi on loma, niin ei tuon ulkoisen olemuksen kanssa ole niin tarkkaa mutta loman jälkeen oliskin sitten töihin löydettävä jotain fiksua päällepantavaa.. Onko vinkkejä liikkeistä, joista löytyisi hyvännäköistä vaatetta suht. edukkaaseen hintaan?

(.): parina iltana on ollut sellaista, ettei ole oikein ruoka maistunut. Ei suoranaisesti etovaa oloa mutta mitään ei oikein ole halunnut suuhunsa pistääkään. Tämmöinen olo vois kyllä mun puolesta tulla joskus silloinkin, kun ei ole raskaana. Normaalisti iltaisin tulee vedettyä liiankin kanssa kaikenlaista napaansa...

nessuli & nasu 8+1
 
Tervehdys pitkästä aikaa!

Kaipailen kokemuksia muilta joilla ns kuukautiskipuja on ollut. Mulla on tänään 10+0 ja eilisestä asti ollut tasasta menkkakipua alavatsalla. Välillä se käväisee alaselän puolella. Onko normaalia? Lähinnä ihmetyttää se ettei se lopu ollenkaan vaan tänään aamusta asti ollut. Ei nyt mikään sietämätön kipu oo, mutta häiritsee mieltä.

Onko teillä ollu näillä viikoilla samaa?????


T. Piinistelijä 10+0
 
Piinistelijä mulla ollut tasaista jomotusta aika ajoin useamman viikon. Voi kestää yli vuorokauden, "polttelee" koko alavatsaa ja välillä voi tuikkia selkään. Luulen niiden olevan kohdun kasvukipuja. Sellaisia hetkellisiä repäisykipuja on ollut yhden ainoan kerran, viikolla 7 tai 8, muuten kipuilu on juurikin menkkatyylistä. Et siis ole ainoa:)
 
  • Tykkää
Reactions: Piinistelijä
Piinistelijä
Kyseessä varmasti ne kuuluisat kohdun kasvukivut, kun kohtu alkaa kasvaa reippaasti (vk9) ja suuntaamaan ylöspäin ulos lantiosta(vk11-12).. Neuvolasta saatu opuskirja kertoo noin, mutta tämäkin on varmasti yksilöllistä, kuten sekin millaisena kukin kivun tuntee..
:)

Ja kun lukaiset parin sivun verran taaksepäin tätä ketjua, niin lisää aiheesta keskustelua siellä..
 
Viimeksi muokattu:
MrsR Joo, samaan piiriinhän me kuulutaan, joten luulisi, että systeemit olisivat samankaltaiset. Onpa kyllä kummallista, että en saanut tollaista kirjaa, kun tuntuu olevan niin yleinen. Se oli kyllä kesätuuraaja, että olisikohan siinä ollu syy? Vaikka kyllä hän muuten tuntui ihan asiantunteva olevan. No, pitää ensi kerralla pyytää, seuraava nla onkin jo kolmen viikon päästä.

Emppu onpa kurja, että et saa mieheltäsi tukea. Haluatko kertoa tarkemmin, miten miehesi kriisi ilmenee? Meillä on myös "keinotekoisesti" alkunsa saanut lapsi (tosin inssillä) eikä mitään kriisiä. Mies on alusta asti ollut ihan pehmoinen, kun on niin onnellinen. Ei kai siihen muu auta kuin puhuminen ja varmaan kaikki sellainen, joka tekee odottamisen konkreettisemmaksi myös miehelle (että ihan miehen itsensä takia, hänen kannattaisi varmaan sinne ultraan tulla).

Tervetuloa uusille ja ihanat ultrakuulumiset Pilkulla:heart:!

Kuka se nyt puhui raskausvaatteista? Mäkin kaipaisin vähän vinkkejä, mistä tilailla. Ostelen kauhean vähän vaatteita muutenkin, mutta nyt lienee pakko. Kivoja, laadukkaita ja kotimaisuus ois plussaa...

Piinistelijä Menkkamaista kipua päivätolkulla. Vihlaisuja päivittäin. Välillä kolottaa kaikkia paikkoja kuin olisin kipeäksi tulossa. Kyllä näitä riittää!

(.) Oksensin eilen vain kerran! En edes illalla hammaspesulla! Myös tänään olen oksentanut vain aamulla (tosin melko rajusti, mutta olo helpotti puolessa tunnissa). Pientä etomista toki, mutta olen ollut myös huomattavasti pirteämpi. Eilen käytiin pyöräilemässä toista tuntia ja sain vähän puuhailtua. Tänään keittelin parista laatikollisesta mansikoita hilloa ennen töihin tuloa. Muutenhan viikot ovat menneet sohvalla maaten. Varovaisesti toivon, että alkaisikohan tämä helpottaa...

P-L 11+2

Meillä oli menemisten kanssa kriisiä seurustelun ensimmäisen vuoden aikana. Oltiin kumpikin oltu vuosikausia yksin ja kummallakin oli paljon omia menoja: töitä, harrastuksia, opintoja jne. Miehelle taisi olla vielä tiukempi paikka tehdä elämäänsä tilaa minulle. Kun siitä selvittiin, niin samalla pohdittiin myös sitä, miten menemisiä pitää seuraavan kerran karsia, jos tulee lapsi.
 
Np-ultrasta kotiuduttu.

Siellä se "Usko" pötkötteli :heart: ja kaikki niin kunnossa kun vaan olla voi. Päivän nuorempi, eli vastasi viikkoja 11+1 mutta noin pienestä ei mitään muuteta, joten näillä mennään. 0. jotain oli niskaturvotus, eli ei juurikaan mitään. Kätilö vaan totesi, että tästä on erittäin hyvä jatkaa odotusta. :heart:

Mie oon niin onnessain =)

tarvi vielä tarkistaa nt 0.73
ja pituutta huimat 43.2
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa uusille!! :heart:

Neiti-81: Kiitos vitamiinivastauksesta. Eli sinäkään et syö niitä raskausvitamiinivalmisteita vaan nappailet erikseen.. mietin jo yksi ilta tuon vitamiinikasan äärellä että onkohan tämä normaalia: magnesium, D (joka tosi nyt loppu), B (jossa foolihappo), C, pii, kalaöljy :ashamed:
Voin tosiaan vain kuvitella tuon yllätyksen vitosesta! =) Kyllä se taitaa autonvaihtoa meinata. Meillä oli Suomessa sellainen auto, ettei sinne olisi kakkonenkaan mahtunut mutta nyt onneksi tähän Renault Fluenceen menee toinenkin, ja takakonttiin mahtuu rattaat ;) (ja osaan vielä parkkeeratakin kun ei ole liian iso...öhöm).

Piinistelijä: Mulla on ollut aikanaan tai siis aina kovat kuukautiskivut. Mulla tuli aiemmassa raskaudessa lähinnä loppupuoliskon puolella niitä samoja tuntemuksia harvakseltaan muistaakseni.. kerran tosi ärhäkästi yöllä sellasta tasaisen jäytävää kuumotusta/pakotusta alavatsalle... Minulla ne oli sitten ilmeisesti supistuksia - tajusin sen vasta kun synnytys käynnistettiin ja supistukset lähtivät liikkeelle. Mutta arvaa onko vaikea erottaa mikä on kohdun kasvua ja mikä supistelua.. en tiedä edelleenkään. Nyt on ollut jonkun verran sellaista repimiskipua eilen nopeiden liikkeiden yhteydessä.

Kahvia menee kokoajan vähemmän.. olen jo alkanut sitä keittelemäänkin taas aamuisin mutten saa koko kuppia juotua. Muutenkin äklötysfiilikset on vähentyneet pikkasen mutta edelleen tulee kyllä pidemmillä ruokaväleillä..

Muutoin olo aikas hyvä jo :) Katselin eilen aiemman raskauden aikaisia kuvia eri raskausviikoilta mahasta.. turvotus on muuten ollut alussa aikamoinen! huh huh.. tässä en ole vielä kuvannut yhtään kuvaa, pitäisiköhän alottaa..

IhanaOmena 10+0
 
IhanaOmena: Jos sun ruokavaliosi on monipuolinen niin sittenhän ei kauheaa vitamiiniarsenaalia tarvisi nappailla. :) Itselläkin tulee aina välillä et huppis, taas on unohtunu ottaa ja alku viikoilla oksensin aina pillerin pihalle.. Nyt se ei ole ylös tullut kun ottaa sen illalla.
Heh! Mä en kans mielelläni peruuta.. Vaikka asutaan aika mitättömän kokoisessa kaupungissa niin silti mietin reittini ensin ja menen ne mun omat "turvalliset" reittini. Kaupankin pihaan ajan lähes aina niin, että ei tarvi missään välissä peruuttaa, olkootkin vaikka se pihan perimmäinen ruutu :D.. Nytkin tuol tampereella suhattiin, voi ääk, kun mua hirvitti vaikka mies ajoi ja ajaa hyvin. Mut mä olen parempi kartturi kuin kuski.

Noista kriiseistä ne on aina hankalia paikkoja. Ihmettelen, kun meillä ei sen isompia ole ollut, kuitenkin se 10v ollaan yhdessä oltu. Kai mulle sitten keski ikäisenä tulee joku tyhjän pesän syndrooma ja mikä lie villitys :LOL: Vaikka eipä mein elo mitään ruusuilla tanssimista ole, tiedän ettei kaikki hyvällä katso,eikä katselis miestä joka on töissä lähes koko ajan. Mut mä olen niin tottunut ja asennoitunut siihen, et rautaa taotaan kun se on kuumaa. Kun mieheltä aina apua saan kun vaan pyydän. On se elo semmosta.
 
Täällä olen taustalla teidän juttuja seurannut vaikka jo itsestäni ilmoittelinkin ketjun alkuvaiheilla. =)

Ensinnäkin osanottoni menetyksen kohdanneille. :hug:

Ihania kuulumisia monilla ultrassa käyneillä! :heart:

Kriiseistä, meillä ei miehellä ole ollut mitään kriiseilyä, mutta itselläni on. Olen käynyt melko ristiriitaiset tunteet mielessäni läpi ja tämä ihmetyttää kovasti kun olen kumminkin halunnut tätä lasta ja olin onnellinen kun oli positiivinen testi vihdoinkin. Meillähän tilanne on se, että minulla on edellisestä liitosta kaksi tytärtä kohta 7v ja 9v. Miehelle tämä on ensimmäinen lapsi. Tuntuu hassulta, että näin kolmannen lapsen kohdalla käy tällaisia tuntemuksia läpi joita olisi odottanut ensimmäiseltä. Mutta toisaalta tämä on meidän ensimmäinen.

Kiukkuilu on minulla kanssa melko pinnalla. Tuntuu, että kaikki on huonosti ja kaikki miehen tekemiset ja tekemättä jättämiset kiukuttaa. Ja teen niistä asioista sitten oikein kunnon draamoja. :mad: Huoh! Onko kenelläkään muulla kiukkua ilmassa?

Olosta muuten; Olo on ollut suht hyvä, pientä kuvotusta ja turvotusta on ollut havaittavissa. Myös väsymys on vaivannut joskin nyt ehkä hieman helpottanut. Jotkut puhuivat vessassa yöllä ramppaamisesta ja se on kyllä minullakin vaivana. Yleensä en käy koskaan yöllä vessassa ja nyt saa joka yö kerran käydä. Yleensä aamuyöstä.

Neuvolassa kävimme viime viikolla ja Neuvolan täti oli todella mukava ja herttainen. Yritettiin etsiä sydänääniäkin, mutta ei saanut vielä kuuluviin. Sanoikin, että hän on yleensä saanut vasta 10 vkolla sydänäänet kuuluviin. Mies oli mukana ja hänkin sai yhtä hyvää palvelua. Mittasi häneltäkin hemoglobiinin ja verenpaineen.. :D NP-ultra on 2.8. joten vielä täytyy hieman odotella.

Tyttäreni ovat tällä hetkellä isänsä luona lomailemassa niin minulla onkin ollut aikaa vain rötväillä kotona! :)

Selma_ ja sintti 10+0
 
Viimeksi muokattu:
Neiti-81 mulla on pysynyt ainakin vielä TSH hyvällä tasolla, viimeksi taisi olla 0,87. Keskiviikkona olisi taas seuraava kontrolli, saa nähdä onko miten alkanut nyt sitten heitellä. Lääkitystä ei onneksi vielä ole tarvinnut muutella :) Täällä ottavat ilmeisesti hyvinkin vakavasti tuon vajaatoiminnan, tosi tiukka seuranta koko raskauden ajan ja herkästi laittavat lähetettä äitipolille kasvun seurantaan.

rainy88 ja kirppu 10+6
 
ÄitiMaa: No monipuolinen ja monipuolinen.. olen laiska tekemään salaatteja juuri koskaan tämän parivuotiaan kanssa syömiimme lounaisiin. Syödään sitten molemmat kasviksia ja hedelmiä välipaloina (raa'at porkkanat, paprikat, kurkut...jne) Kalaa myös menee liian harvoin.. ehkä 2-3 viikon välein.. Kyllähän minä itse kaikki ruuat pyrin tekemään mutta en ainakaan lautasmallin mukaisesti todellakaan syö. Salaatit yleensä mädäntyy kaappiin :ashamed:

Ja autoilusta: peruuttaa??? ei ei..:) ei tule kuuloonkaan että parkkeeraisin peruuttamalla :LOL: Muutenkin tuntuu vaikealta lähteä miljoona(++)kaupungissa rattiin :kieh:

Kiukkuilu & itkut (& Selma): Kyllä mulla kans palaa pinna, varsinkin aiemmilla viikoilla teki enemmänkin. Tulee ehkä enempi sellasia mielialanheittelyjä kumminkin. Esimerkiksi olimme perheellä drive in:istä haettua ruokaa syömässä autossa, ja kaksivuotias sääti ja sääti jaloissa autossa, söi samoja ranskiksia ja lopulta sotki mun farkut ketsuppiin, niin aloin pillittää!? :ashamed: Siinä sitten naurettiin koko perheellä kunhan mamma sai koottua itsensä itkujen jälkeen.

Kriisejä: Kriisejä ei ole ollut nyt kummallaan. Minulla itselläni oli pienimuotoinen kriisi hetken päästä lapsen syntymästä muttei tässä vaiheessa vielä edellisenkään kanssa. Tsemppiä.. kaikki varmasti ihan valmistavaa tulevaan, täytyy antaa itselle aikaa.

IhanaOmena 10+0
 
Kiukkuilut ja muut kyllä on tuttua puuhaa... aina olen ollut temperamenttinen, mutten koskaan näin voimakkaasti. Kiukustun todella helposti, jopa niinkin turhista, jos koirat eivät tottele heti... :ashamed: Itku tulee ihan kaikesta - onnesta, surusta, pettymyksestä... Tuntuu, ettei ole yhtään enää kuljettajan paikalla omassa kropassaan. :D

(.) Eilen syödyt El Macot pitivät sitten huolta, että yö meni plörinäksi... närästi aivan kamalasti ja tokihan join illalla kaikki piimät eikä ollut Samarinia tai Rennietäkään. Grr. Jouduin sitten juomaan ainoaa kaapissa ollutta maitotuotetta eli HYLA-maitoa... hyi että, se on pahaa. :x Laattahan siinä meinasi lentää, mutta taistelin sitkeästi. Tänään sitten piti ostaa kaupasta piimää oikein kaksi purkkia ja Samarinia se iso paketti kanssa. Isäntä teki makaroonilaatikkoa ja söin itseni ähkyyn. Kohta voisi yrittää syödä jälkkäriksi jätskin. Viime yönä sai ravata vessassa taas, johtui ehkä siitä, kun join tuota HYLA-maitoa melkoisesti illalla ja yöllä. Koko päivän on ollut muutenkin sellainen höntti olo - ikään kuin hieman huippailis... : / Voi kyllä johtua tästä kelistäkin - ukkosta ilmassa, hieman on sadellut ja ukkostellutkin, muttei ihan loppuun asti. Tämä väsymyskin alkaa jo tympiä, pyykkikasa kasvaa enkä jaksa tehdä sille mitään... :D

MrsR&MrR ja pikkuärrä 9+1
 
Kiitos teille kaikille naisille tuesta! :hug: Tässä taustaa kriiseilylle: Mun mies on aina halunnut lapsia. Kun tavattiinkin, minä ilmoitin, etten tiedä haluanko koskaan lapsia. Mies tokas vaan siihen nauravasti, että kun aikaa tarpeeksi kuluu ni kyllä sinä sitten tuut mielesi muuttamaan. Mun mies on isosta perheestä (sisaruksia 7) ja jokaisella veljellä tai siskolla on vähintään kolme lasta. Kun kerroin positiivisesta raskaustestistä, oli mieheni onnen kukkuloilla muutaman päivän. Sitten se pikku hiljaa alkoi vetäytyä ja varsinkin ar- ultran jälkeen, siitä tuli enemmän välinpitämätön raskautta kohtaan.

Saattaa se olla niin, että miehelläni on nyt aikuistumis kriisi kun tulee ensi kertaa isäksi. Outoahan se olisi, jos hän nyt olisikin sitä mieltä ettei lasta haluakaan kun kaikki hoidotkin on käyty läpi. Mieheni ei varsinaisesti ole mikään puhuja luonne, mut kyllä hän sitten avautuu kun kokee ajan oikeaksi (siihen vaan saattaa mennä päiviä tai viikkoja). Oli lohduttavaa kuulla, että muillakin on ollut tämän tyyppistä ongelmaa raskauden alku aikana. Toivottavasti se menee kohta ohitse ja voidaan molemmat nauttia yhdessä raskausajasta. Annetaan pölyn laskeutua ja katotaan jos kysyn seuraksi np-ultraan kun sen aika on lähempänä.

Napsuneiti aika hauska yhteensattuma :) Saanko udella, kuinka mones IVF kirros oli kun tärppäs? Meillä oli toinen.
 
Emppu meillä oli kans toinen. Tosin esikko saatiin ekalla tuoresiirrolla. Syksyllä tehtiin siitä jäänyt ainokainen pas, josta saatiin nega. Ja nyt sitten tokan ivf;n tuoresiirrolla tuli plussa. Hcg arvo oli vain matala pp12 (vain 78) joten se huoletti. Mut ar ultrassa kävin kahdesti ja sykkivän sydämen näin, joten on siellä joku ollut kotona ainakin ;)

(.) mulla on tänään ollut tosi kehno päivä. Nukuin huonosti ja söin aamulla meetwurstileipää. Tuli sitten eka oksu kun kaupoille oltiin lähdetty, sai mies ajaa sivuun =/. Örks. Ja parin tunnin päiväunet nukuin kun kotiin tultiin, mutta nyt vasta alan oikeasti heräilemään tähän päivään. Vielä pari yötä ekaan neuvolaan ;)

Napsis ja pikkutyyppi 8+6
 
Emppu2012: Toivottavasti aika tekee tehtävänsä teilläkin. Mä en ole ensimmäisessäkään raskaudessa saanut miestäni innostettua lukemaan erinäisiä odotukseen liittyviä oppaita, tai lehtisiä vaikka muistan kuinka aikani sitä ruinasinkin. Vetosin oikeen sellaiseen, että ois ihana yhdessä spekuloida eri vaiheita jne. mutta jossain vaiheessa oli hyväksyttävä ettei se ole mieheni tapa odottaa vauvantuloa. Muistan sen ihmetyksen mikä mulla oli siitä "välinpitämättömyydestä" kun itse oikein janosin kaiken mahdollisen raskauteen ja vauvanhoitoon liittyen. No, hyvin on pärjännyt alusta asti ja erittäin rakastava ja osallistuva isä siitä kuoriutui aivan eka päivästä asti :heart: En olisi koskaan uskonut kuinka paljon hän oikeasti on lasta hoitanut ja minua hemmotellut syntymän jälkeen.. Ei hän nytkään paljon raskaudesta minun kanssa keskustele ;) Jotakin esikoiselle joskus sanoo aiheesta ja tänään ihme kyllä toivotti masuvauvallekin hyvää päivää ennen töihinmenoa, 1. kertaa.

IhanaOmena 10+0
 
  • Tykkää
Reactions: Emppu2012
Emppu Mitä jos tilaisit miehellesi sähköpostiin viikottain tulevan kirjeen (ilmainen), jossa kerrotaan vauvan kehitysvaiheesta ko. viikkona? Voisi sitten saada tutustua asiaan omaan tahtiin tai olla lukematta.

Vau.fi - 9. raskausviikko

Itse olen tykännyt lueskella tietoiskuja vaikka raskaus onkin jo 5. Kokeile siltä saada mies mukaan ultraan ja puhumaan odotuksesta ja siitä miten hän asian kokee. Olisiko joku tuttu voinut sanoa jotain ikävää, jos miehesi mieli muuttui alun ilon jälkeen? Tosin oma miehenikin oli aikoinaan ensin kovin iloinen raskaudesta, sitten oli menovaihde päällä, riitaa piisasi, erosimmekin ja palasimme yhteen vähän ennen esikoisen syntymää. Takana oli kuitenkin ennen esikoisen odottamista monen kk yritys ja useamman vuoden naimisissa olo ja toinen mokoma yhdessä asumista/oloa. Eli ei ollut mikään ylläri tai muuten suunnittelematon asia.

Maarit
 
Hihhei! Kutsu np-ultraan pärähti postilaatikosta. 13.8. elikkääää se menis niinku viikoille 12+4. Vaikuttaa ihan hyvälle ajalle.

Pahoinvointi tänään on ällöttänyt normaalia enenmmän. Sisuksia velloo ja ällöö, mutta ei kuitenkaa ole oksua tullut-onneksi. Jotain pientä pitää olla koko ajan mutustamassa ja sitten kun jotain ruokaa tekee oikeasti mieli, niin mikään muu ei kelpaa.

Väsymys aivan jotain mieletöntä, eilen nukuin vapaan sunnuntain kunniaksi lähes koko päivän.. löhöilin sängyssä nousten vain vessaan tai syömään jotain. Illalla torkuin silmät kiinni suihkussa ja aamulla kellon herättäessä töihin olisin vain halunnu kääntää kylkeä..

Kiukkuilu mä olen yleensä pitkä pinnainen ja tasainen luonne, mutta viikon loppuna käytiin oikein ulkona syömässä, ja siihen joku känniääliö tuli jotain selittämään ja kysymään-ihan siis ystävällisesti puhui- niin minä huusin sille suoraa kurkkua kun ei tajunnut mitä sille neuvottiin.. hieman vilkuilivat muista pöydistä kummissaan raivokohaustani ja sitten hävetti, niin omasta kuin miehenikin puolesta...

Kriisejä ei ole ollut puolin eikä toisin.. mies hieman hermoilee sitä, mitä tapahtuu sitten kun miehen hössöttävä suku saa kuulla tästä meidän odottavasta tilasta

Vitamiinit syön paljon hedelmiä, marjoja ja vihanneksia ja sitten lisäksi sitä uutta multivita raskaus+ monivitamiinia, hemoglobiini oli hieman alakanttiin, joten saa nähdä joutuuko ylimääräiselle rautalisälle vielä myöskin..

Vessaravaaminen yöllä kerran-kaksi, päivällä parin tunnin välein... rasittavaa

alavatsa- ja tissikivut
välillä päivä tai parikin välissä ettei mitään, sitten saattaa useamman tunnin olla juilivaa menkkamaista tai pistelyä nivusissa, äkkiliikkeet saa aikaan todella terävät repäisykivut.. Rinnat on liiveissä ollessaan ihan siedettävät, mutta ilman liivejä nukkuessa esim kyljellään tai vaihtaessa asentoa sattuu niin helkutisti.. nännejä ja nännipihoja kutittaa kiusallisesti..

Jokohan tuossa tälle päivälle :)

Vissyliini 8+4
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä