Täällä vaan flunssa ja liman kakominen jatkuu vaikka tänä aamuna otin viimeisen penisilliinitabletin. Raskausko tätä tautia nyt pitkittää, en tiedä?! Vauvan vaatteita olen saanut pestyä ja viikattua hoitopöydän laatikkoihin, mutta siinäpä melkein kaikki, mitä vauvaa ajatellen olen ehtinyt tehdä.
Eilen illalla meni hermot noita entisten asukkaiden likoja kaapista jynssiessä, kun satuin pyörähtämään olkkarissa ja siellä neiti 2,5v iloisesti itsensä suklaalla tuhrien oli tuhrannut myös villasekotteisen olkkarin maton ja isommat muksut vieressä olivat tietämättömiä koko tapahtumasta. Itkin ja paruin täydestä sydämestä, vein tytön suihkuun, jynssin villamaton ja mesosin miehelle. Oikeasti alkaa huolettaa, kun vauva syntyy noin kolmen viikon päästä ja meillä on tavarat purkamatta, kun likaa on kaapeissa niin paljon, että puhdistaminen on oikeasti tuskastuttavan hidasta. Mies kun on töissä päivät ja itse olen niin iso etten enää juuri mihinkään taivu mahani kanssa, en ylös enkä alas. Itku kurkussa sopersin miehelle, että kenen se kuvittelee purkavan tavarat kaappeihin, jahka kaapit joskus saadaan puhtaiksi. Minunhan se on tehtävä oli vauva masussa tai kainalossa, jos mielii, että joku loogisuus meidän taloudessa on jatkossakin. Tällainen oli siis ensimmäinen oikea paniikkitunne tässä raskaudessa, että aika loppuu kesken. Vauvan kun haluaisin tuoda puhtaaseen siistiin kotiin, mutta nyt siitä ajatuksesta pitänee tinkiä.
Kuten arvata saatatte, sairaalakassi ei ole käynyt mielessäkään ja kuten Bom totesi, täälläkin kuvotus on palannut kehiin. Ja Commanderin tavoin yöt ei mene nukkuessa vaan valvoessa.
Tytöille kiitos uudesta pinosta, Tömpsikselle onnea odotukseen ja Auneliinille jaksuja sekä miehelle pikaista paranemista.
Kultatiuku ja Nötterö rv 35+4 (jolla myös on hikka monta kertaa päivässä)
Eilen illalla meni hermot noita entisten asukkaiden likoja kaapista jynssiessä, kun satuin pyörähtämään olkkarissa ja siellä neiti 2,5v iloisesti itsensä suklaalla tuhrien oli tuhrannut myös villasekotteisen olkkarin maton ja isommat muksut vieressä olivat tietämättömiä koko tapahtumasta. Itkin ja paruin täydestä sydämestä, vein tytön suihkuun, jynssin villamaton ja mesosin miehelle. Oikeasti alkaa huolettaa, kun vauva syntyy noin kolmen viikon päästä ja meillä on tavarat purkamatta, kun likaa on kaapeissa niin paljon, että puhdistaminen on oikeasti tuskastuttavan hidasta. Mies kun on töissä päivät ja itse olen niin iso etten enää juuri mihinkään taivu mahani kanssa, en ylös enkä alas. Itku kurkussa sopersin miehelle, että kenen se kuvittelee purkavan tavarat kaappeihin, jahka kaapit joskus saadaan puhtaiksi. Minunhan se on tehtävä oli vauva masussa tai kainalossa, jos mielii, että joku loogisuus meidän taloudessa on jatkossakin. Tällainen oli siis ensimmäinen oikea paniikkitunne tässä raskaudessa, että aika loppuu kesken. Vauvan kun haluaisin tuoda puhtaaseen siistiin kotiin, mutta nyt siitä ajatuksesta pitänee tinkiä.
Kuten arvata saatatte, sairaalakassi ei ole käynyt mielessäkään ja kuten Bom totesi, täälläkin kuvotus on palannut kehiin. Ja Commanderin tavoin yöt ei mene nukkuessa vaan valvoessa.
Tytöille kiitos uudesta pinosta, Tömpsikselle onnea odotukseen ja Auneliinille jaksuja sekä miehelle pikaista paranemista.
Kultatiuku ja Nötterö rv 35+4 (jolla myös on hikka monta kertaa päivässä)