Hip hei!
Mä oon niin punkero... plaah! Jo ennestään iso, nyt ei oo paino noussut raskausaikana kuin 2kg, mihin oon ollut tosi tyytyväinen, mutta huh huh... tuo esikoinen on nyt 10kk tahtois olla sylissä ihmettelemässä kun tehdään ruokaa, laitetaan pyykkejä, imuroidaan ihan mitä vain. ja mä en vaan meinaa jaksaa! Supistaa heti alkuunsa, ei kipeästi, mutta napakasti, tuntuu että happi loppuu. helpottaa kun pikku miehen laskee lattialle, jaksan puuhata ihan hyvin, mmutta hetki vain ja pikku mies taas tavoittelemassa syliin pääsyä...enkä mä henno olla ottamattakaan. Eihän se sen syy ole että me näin pian toinen lapsi haluttiin. Sohvalle jos meinaan mennä istumaan että siinä pitäisin sylissä niin sitten ei kiinnostakaan olla, omat lelut on sillloin kivempia... Äidin mussukka :heart: On niin suloinen kun paijaa mun mahaa ja antaa suukon sille. Että toisaalta, aivan sama vaikka sitten jäisi kotihommia tekemättäkin, ei ne mihinkään karkaa, asiat tärkeys järjestykseen. Meni vaan hermo kun tossa illalla petasin puhtaita lakanoita pinnikseen ja tuntui etten mahan takia yletä kunnolla niitä laittamaan... Kiitos kun sain purkaa..
Ja siis muuten vointi on todella hyvä! Ennen joulua kävin koko arvioinnissa, jonne pääsin oman ison kokoni ansioista, ja Elmeri kasvaa vähän turhankin hyvin, reipas neljä kiloa iloa tulossa. helmikuun alussa uusi käynti, ettei nyt kuitenkaan yli 4.5 kiloa tulisi..
Minulle sairaala kassiin tulee hygienia jutut, kamera, pari jotain lehteä tai kirja, kuivattuja tai tuoreita luumuja, lakuja jotain "parempaa" mehua, villasukat, huulirasva ja vähän rahaa... Mä haluisin päästä mahdollisimman pian sairaalasta pois, mulle esikoisen kanssakin kävi henkisesti todella rankaksi siellä sairaalassa olo. Ja tuskin nyt ainakaan helpottaa kun ei mies voine olla siellä niin pajon seuranani...kävisi esikolle rankaksi.
Mutta jospa nukkumaan... Hyvä tätä alkanutta vuotta kaikille!
Kukkanen1984&Elmeri 31+6
Mä oon niin punkero... plaah! Jo ennestään iso, nyt ei oo paino noussut raskausaikana kuin 2kg, mihin oon ollut tosi tyytyväinen, mutta huh huh... tuo esikoinen on nyt 10kk tahtois olla sylissä ihmettelemässä kun tehdään ruokaa, laitetaan pyykkejä, imuroidaan ihan mitä vain. ja mä en vaan meinaa jaksaa! Supistaa heti alkuunsa, ei kipeästi, mutta napakasti, tuntuu että happi loppuu. helpottaa kun pikku miehen laskee lattialle, jaksan puuhata ihan hyvin, mmutta hetki vain ja pikku mies taas tavoittelemassa syliin pääsyä...enkä mä henno olla ottamattakaan. Eihän se sen syy ole että me näin pian toinen lapsi haluttiin. Sohvalle jos meinaan mennä istumaan että siinä pitäisin sylissä niin sitten ei kiinnostakaan olla, omat lelut on sillloin kivempia... Äidin mussukka :heart: On niin suloinen kun paijaa mun mahaa ja antaa suukon sille. Että toisaalta, aivan sama vaikka sitten jäisi kotihommia tekemättäkin, ei ne mihinkään karkaa, asiat tärkeys järjestykseen. Meni vaan hermo kun tossa illalla petasin puhtaita lakanoita pinnikseen ja tuntui etten mahan takia yletä kunnolla niitä laittamaan... Kiitos kun sain purkaa..
Ja siis muuten vointi on todella hyvä! Ennen joulua kävin koko arvioinnissa, jonne pääsin oman ison kokoni ansioista, ja Elmeri kasvaa vähän turhankin hyvin, reipas neljä kiloa iloa tulossa. helmikuun alussa uusi käynti, ettei nyt kuitenkaan yli 4.5 kiloa tulisi..
Minulle sairaala kassiin tulee hygienia jutut, kamera, pari jotain lehteä tai kirja, kuivattuja tai tuoreita luumuja, lakuja jotain "parempaa" mehua, villasukat, huulirasva ja vähän rahaa... Mä haluisin päästä mahdollisimman pian sairaalasta pois, mulle esikoisen kanssakin kävi henkisesti todella rankaksi siellä sairaalassa olo. Ja tuskin nyt ainakaan helpottaa kun ei mies voine olla siellä niin pajon seuranani...kävisi esikolle rankaksi.
Mutta jospa nukkumaan... Hyvä tätä alkanutta vuotta kaikille!
Kukkanen1984&Elmeri 31+6