Mulla alkaa mennä hermo pian mun työkaveriin. On niin utelias-Alma että voi yhdenkerran. Se joka päivä kyselee kaikkea mahdollista ja sitten selittää ihan ihme juttuja ja sairaslomallaki ku olin ni soitti joka päivä mulle kotiin että miten voit ja joka lääkärikäynnistä tarttis viedä vissiin raportti hänelle, liitty se raskauteen tai ei. Tottakai ymmärrän, että osoittaa kiinnostusta ja välittämistä ja on huolissaan ehkä, mutta kun en ole hänen tyttärensä enkä edes mikään sydänystävä vaan ihan perushyvä työkaveruus meillä on. Jos erehdyn sanomaan että jestas ku jalkoja kutitti illalla, hyvä että unesta sain kiinni, ni se pitää mulle esitelmän maksasta ja miten se voi oireilla just noin ja kai sä olet jo menossa testeihin. Mulla on jaloissa äärettömän kuiva iho jota rasvaan kaikenmaailman tököteillä kolmesti päivässä ja silti ne välillä innostuu kutisemaan ku perkeleet- ja tätä on jatkunut viimeiset kuusi vuotta. Ja sitä esitelmää ei saa millään katki. Tänään se kysy tuleeko mun mies mukaan synnytykseen ja ku sanoin että tulee, ni kyseli et joko ootte käyneet valmennuksessa. Sanoin että ei olla eikä mennä, en halua sellaista, ni johan alkaa asiantuntijaesitelmä siitä, että mies EI pääse mukaan synnytykseen, jos ei ole käynyt valmennuksessa. Sanoin että no höpö höpö, ei mulle kukaan ole tuollaisesta puhunut ikinä missään vaiheessa ja mut täti kiven kovaan väittää että hänen tyttärenmies ei päässyt mukaan jos ei menny, että sillä varmistellaan ettei miehet pyörtyile tmv. Onko joku muu kuullut vastaavasta? Ihan en nyt osta tätä juttua tällaisenaan. Huoh. Ärsyttää.:kieh:
Meillä toi
nimiasia on vähän hassu.
Eli koska haluan, että lapsella on mun sukunimi, johtuen monestakin seikasta eikä vähäisin ole miehen sukunimen lievästi huvittava ääntämisasu. Tai musta siinä ei ole mitään hassua, mut ilmeisesti kuitenkin jotain on, koska se aina vääntelyä ja nauruntyrskähdyksiä aiheuttaa. Ei siis suoraan ole mikään hassu, mutta parin kirjaimen vaihdolla kyllä.
No se on yksi, toinen että haluan jatkaa oman nimen "levittämistä", koska ollaan ns kuoleva suku ja nimi on melko harvinainen. Sitten on sekin itsekäs syy että haluan vain olla saman nimen alla lasteni kanssa. Sen lisäksi sukunimi ei ole mitenkään tärkeä mieheni kotimaassa, koska hänen perheessään on useita eri sukunimiä ja sitä voi ilmeisesti vaihtaa lennossa. On myös yleistä, että tytöillä ja pojilla on eri nimet, vaikka olisivatkin sisaruksia. On ns naisten sukunimiä. Joten miehelle ei ole mitenkään tärkeää että lapsella on hänen nimensä. Kuten ei sekään että minulla olisi, vaikka ollaan naimisissa. No joo, mutta koska annan sukunimen olen tasotuksena luvannut, että mies saa antaa etunimen, kunhan se ei ole mitenkään törkeä tai vaikeasti lausuttavissa/kirjotettavissa suomalaisittain. Ja hyvät nimet sieltä on tullutkin sekä tytölle että pojalle. Me annamme vain yhden nimen, keksikööt itse lisää jos siltä tuntuu.
Löysin oman vanhan vauvakansion vanhempien luota ja ajattelin jatkaa siihen tulokkaalle sitten.
Tottakai unelmoin, että hän sitten jatkaa siihen oman lapsensa jne, mutta yritän olla realisti asian suhteen.
Veti aika hiljaseksi ku joku sanoi tänään siitä, että niin, sitten siinä on kolme sukupolvea ainakin, isoäiti jne.. en kuunnellut, ku tajusin, et mä olen se isoäiti.
