Helmikuun Hehkeät 2011, kesäkuu

Meillä näyttää olevan vähän samat ajatukset Barbamama. Kaikin puolin. Mut joo, en mä mitenkään tuomitse baarissa käymistä, käyköön ketä huvittaa. Mutta mulla on se vietti kadonnut jo kohtuullisen monta vuotta sitten eli ei tulle edes asialistalle moinen.. B) Häitä ja muita juhlia meillä kyllä on kesälle tiedossa ja niissä meinataan olla kyllä ihan normaalisti ....lapsenvahdin sallimissa rajoissa... (biletystä kai sekin edes jonkin moista :xmas: ), joskin mä oon lupautunu kuskiksi.

Tuo on jännä juttu tuo alkuraskauden ultra. Mulla itsellä ei tullu ees pieneen mieleen, ettenkö menis, koska tosiaankin haluan tietää jo alussa, jos kysessä on esim. tm tai ku tai vaikka jo alkuviikoilla sattunut keskeytynyt km. Eihän siihen liikoja kantsi tuudittautua, vaikka siellä syke näkyis, kuitenkin alkuviikot vasta menossa, MUTTA totta on sekin, et jos siellä syke näkyy, paremmat tsänssit on jo kuin siitä pari viikkoa aiemmin. Ja toisaalta jos sille linjalle lähdetään, liikoja ei parane raskaudessa tuudittautua yhtään mihinkään. Kaikki voi mennä totaalisen pieleen vaikka ihan viime hetkillä, niitäkin valitettavasti mahtuu tuttavapiiriin. Mut tää nyt menee jo tälle pohdintalinjalle. Toisaalta sit taas meteoriittikin voi pudota vaikka huomenna päähän...

Eli niin. Oman kokemukseni nojalla tiedän itsestäni ainakin sen verran, et pirun paljon enemmän kirpasee, mitä pidemmälle raskaudessa ehtii ja se menetys tulee. Siksi en suosittele kelleen omille tutuilleni, että jättää sinne nt-ultraan varmistamisen, ettei kyseessä ole just esim. tm. Ne kun pirulaiset usein menevät sinne asti ihan oireettomina. Ja siinä vaiheessa, vaikkei siellä ultrassa ois käynytkään, kyllä kummasti on jo mielessään sen vauvan aatellu ja ehtinyt kiintyä ihan eri tavalla kuin jos ois 6-7 viikkoakin aikaisemmin jo saanut tietää asian oikean laidan.

Joten joo, jokainen päättäköön omasta puolestaan. Mulla ei edelleenkään ole mitään epäselvää siinä, meenkö vai en. Tytöt0406 muuten (asiasta kukkaruukkuun) jännä tuo rakko täynnä -juttu. Oon käyny aika monesti ultrassa (pelkästään tirppanasta varmaan reilun kymmenkunta kertaa), mut ainoostaan nt-ultra on ollu semmonen, jonne täällä on koskaan tarvinnu olla rakko täys.

Pummmmkinille (tulikohan riittävä määrä ämmiä tuohon.. ) onnittelut hyvistä uutisista! :flower:

Jonkinmoisen isyyspakkauksen väsäsin miehelle jo tirppanan odotusaikana. En varmaan kasanne enää uutta. ...ei sitä tiiä, mitä tässä vielä hormonihuuruissa ehtii.

 

Hei vaan kaikille! Ja tervetuloa uudet.

Tietoisesti olen pitänyt hiljaiseloa, uskallan huokaista vasta kun päästään aikaisempien keskenmenoviikkojen ohi (rv8 ja rv11). Lukemassa olen päivittäin käynyt teidän muiden kuulumisia, mutta nyt oli pakko kirjoittaa, erityisesti sinulle Riinu. Meidän perheellä on samanlaiset kokemukset.

Huhtikuussa 2007 syntyi meidän kohtuun napanuorakomplikaation seurauksena kuollut poika, rv 40+1. Siitä seitsemän kuukauden kuluttua olin raskaana, kuten sinäkin.

Raskausaika ei ollut helppo, mutta ei niin vaikeakaan kuin olin etukäteen kuvitellut. Minusta pidettiin hyvää huolta. Seuraava raskaus oli automaattisesti riskiraskaus, pääsin Naisteklinikalle seurantaultriin 3-4 viikon välein. Synnytys käynnistettiin viikkoa ennen la:ta, joka on kuulemma ihan normikäytäntö kohtukuoleman jälkeisissä raskauksissa. Ja tulee tapahtumaan tod. näk. myös tässä raskaudessa, jos niin pitkälle päästään.

Kukaan lääkäri ei todellakaan voinut luvata, että seuraava lapsi syntyisi elävänä, mutta kaikki sen eteen kyllä tehtiin. Meille syntyi Jaakko, 15kk Väinö-pojan kuoleman jälkeen, lääkkeeksi vaan ei korvikkeeksi, kuten ihana kätilö sanoi.

Raskaudesta kertomisesta Me emme kerro tästä raskaudesta kuten emme ole aikaisemmistakaan kertoneet. Huomaavat sitten kun sen aika on. Lapsia on jo sen verran, että onnitteluja harvoin kuulee. Kauhisteluja emme halua kuulla, joten näin on parempi.

Sisaruksille olemme kertoneet yleensä rv14-16. Viime raskaudessa hieman myöhemmin, koska myös heille tuo kohtukuolema on aiheuttanut niin paljon surua ja uusi raskaus aiheutti sitten jälleen menettämisen pelon. Tunsin, että minua tarkkaillaan koko ajan. Välillä tultiin kysymään: äiti, liikkuuhan vauva? Hommasin sitten kotidopplerin, niin saivat kuulla, että vauvalla oli kaikki hyvin.

Baareissa/viihtellä käymisestä olen Barbamama35:n kanssa samoilla linjoilla. Tässä iässä alkaa olla jo muut intressit edellä. Juhannuskin menee töissä, joten juomattomuuttaan ei tarvitse kenellekään selitellä.

Scala rv 6+4

 

Tervetuloa Riinu! Meillä onkin paljon yhteistä: Tyks olis täälläkin se synnytyssairaala. Kaipa sen voi jo laittaa sinne etusivullekin ja ikää on 35.

Samoin Kärppänä heinälatoon en minäkään halua kenenkään muiden bilettämisiä kritisoida. Kunhan kommentoin, että omalta osaltani kiinnostus on hiipunut. Eron jälkeen oli lyhyt hetki, kun se kiinnosti uudestaan, mutta lopahti sekin aika äkkiä. Olihan se ihan erillaista tällä iällä, kun vähintään 90% yökerhon muusta väestä oli reippaasti itseä nuorempia. Huomasin tuolloin, että oman ikäiset puuttuvat sieltä lähes kokonaan. Siellä oli joko kaksikymppisiä tai 50+ ikäisiä heille tarkoitetuissa humppamestoissa. Huvittava hetki tuli koettua kaverin kanssa, kun löydettiin baarista kasarinurkkaus ja olimme ainoat asiakkaat, jotka tunnistivat kaikki vanhat kappaleet ja tanssimme innoissamme. Nuoret katsoivat intoiluamme hämmästyneinä ja dj päätti vaihtaa seuraavien vuosikymmenien musaan, jolloin nämä nuoret vasta innostuivat tanssimaan

Tosiaan rankkoja kokemuksia monella takana tässä porukassa :hug: Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Peukutuksia kaikille tasapuolisesti =)

 

Commander77 on ainut kellä sattuu olemaan sama sairaala ja viereiset päivät on la:t. Eipäs tiedä josko samaan aikaan oltas.

Pelottaa yhä ja edelleen, mutta siitäkin syystä jos kesken menee niin kerrottiin tänään äideille, onhan sitten tukia. Isälle pitäisi vielä kertoa, ettei loukkaannu kun äiti tietää, mutta en kehtaa puhelimessa ja ei jouda tapaamaan. Joutais kyllä jos tietäis mitä asiaa on.

Tänään oli pakko käydä ottamassa verinäyte ja sen jälkee soittelin neuvolaan. Se on sitten 21.7. eka neuvola ja siitä 2 viikkoo niin eka ultra. Täällä on 4 ilmasta ultraa kun ennen oli 2 joten voi olla, että ellei satu jotain niin eipäs käydäkkään yksityisellä. Tosin minun mieli tekis, mutta ehkäpä se on paras ottaa tonne asti. Paljon muilla on ultria?

NoBlood rv 4+3

 

Heissan kaikille!!
Maanantaina ultraan ja mä oon kans sitä mieltä että kannattaa käydä juuri oman terveyden vuoksi tarkistuttaan mikä on tilanne..mulla ne tarkistaa koko alkuraskauden viikoittain sinne np ultraan asti koska se syke tosiaankin voi loppuu koska vaan..enkä halua nyt että kukaan saihkähtää vaan mun kohalla tää on niin totta ja ku kun mun km:t ei tuu itestään ulos niin mistä helkutista sitä sitte muka tietää missä mennään...mulla on ikää jo niin paljon että riskit on kovemmat ku teillä nuoremmilla!!!
Toivon kaikille tasapuoleiseti kaikkea hyvää tähän viikonloppuun!!!

 

Iltoja!

:hug: huonoja uutisia saaneille....

Mulla ehkä sittenkin taas toivo nostaa päätään: vessahätä on entistä useammin, tissit on jonkun verran kipeet ja välillä tulee huono olo, ei kuitenkaan oksu. Mikään haju tai hampaiden harjaus ei tee huonoa, yksilöllisiä juttuja kai nämäkin.

Oon miettiny että meniskö varhaisultraan vai ei...katotaan jos ens viikoks sais jonku ilta-ajan, ei oikeen pysty olee töistä pois.
Ruskeaa tuhrua on tullut nyt parina päivänä, eilen ei yhtään. Mutta tänään taas kun aamulla menin vessaan niin sitä tuli vähän. Ja nyt päivällä ei taas yhtään. Mitäköhän aamuvuotoa toi vois olla

Mukavaa viikonloppua kaikille

Miukkari rv 6+0

 

NoBlood: Meillä on noita kunnallisia ultria vaan kaksi. 4 kuulostaa todella hyvältä hoidolta mun mielestä. Vähän kuitenkin lohduttaa, kun meillä on kuulema laitteina 4D-ultra. Näkee vauvan sit kunnolla ja halutessa saa sukupuolenkin selville :heart:

Joko muilla paikkakunnilla on nuo laitteet "päivitetty" ajan tasalle?

Aamulla herätessä putkahti parissa minuutissa ällötys. Nyt jännittääkin miten tämä päivä sujuu, kun on kaverin häät tiedossa eikä muut tiedä kuin kaksi ystävää joiden kanssa ollaan sinne menossa. Olen ollut myös aika herkällä tuulella, joten saas nähdä rupeanko vetistelemään siellä

Mukavaa viikonloppua kaikille helmiksille :heart:

 

Hauskaa lauantaita!

Olitte jutelleet tosta raskaana baarissa käymisestä. Mä en kanssa oikein oo mikään baari-ihminen ja siinä suhteen ei varmaan tuu käytyä. Mutta en mä niitä raskaana olevia tuomitse, jotka baarissa haluavat sillon tällön kyädä. Sellasta en kyllä ymmärrä, että joka viikonloppu pitää varsinkaan sit kun on jo iso maha. Ja ihan täyteen yökerhoon en kyllä menisi, kun kuitenkin on paljon humalaisia samassa paikassa. Ettei vaan kukaan törmäile liian kovaa tms.

Eilen saunassa rupesi mies kattelemaan mun tissejä ja ilmotti, että ne on kovasti kasvaneet. Ja kuulemma myös sellaset "pinkeet". Eli laitetaan se raskauden piikkiin Ite en ollut asiaa huomannut, kun tota rintavarustusta on ihan riittämiin muutenkin...

Tänään on meidän iskän synttärit ja kamala säätäminen oli, miten saadaan selitettyä että mä olen autolla ilman että kukaan arvaa askautta. Onneks meillä on noita koiria, niin sanotaan ettei saatu niille hoitajaa ja mukaan ei voi ottaa. Miehen sisko vaan on sen verran tarkkasilmänen, että saattaa arvata jotain. Ja mun siskohan on ainoa joka tästä tietää

 

Baarissa käymisestä, et eihän siinä mitään pahaa ole. Tosin voihan siellä joku vähän pitkään kattoo, jos ihan lopussa ison mahan kanssa siel on Ite en oo moneen vuoteen käynyt missään... Muutettiin maalle, et täältä matkaa paljon isompiin kaupunkeihin, et tulis kalliiks taksille matkata. Ja ei oikein muutenkaan ole innostanut. Ja nyt varsinkin, kun on jo lapsi, niin ei ole edes paljon tehnyt mieli edes juoda. Nuorempana on tullut otettu jo ihan tarpeeksi... Jotenkin mä oon unohtanut muun elämän täysin sen jälkeen, kun Sara syntyi. Lapsi kumminkin menee kaiken muun edelle, ja hänen ehdoilla elellään. Toi on kans sellain, mitä ei kaikki ymmärrä, kun en halua hoitoon antaa lasta... Sara on kerran ollut yön hoidossa. Nyt tosin ens viikonloppuna pitäis mennä mun kaverille kahdeksi yöksi, mutta mutta... Mä en vaan teidä, raaskinko... Mies on kans tosi nihkee tossa hoitoon viemisessä. Haluais olla lapsensa kanssa viikonloppuna enemmän, kun viikolla ei hirveesti kerkeä. Meni nyt vähän ohi aiheen.....

Aika moni tietää mun raskaudesta. Mun vanhemmat ja tosi moni mun kaveri. Mä en vaan pysty olee kertomatta Vaikka piti olla hys hys...

 

Olen ollut koko viikon yksin lasten kanssa, mies ollut anopilla remppaamassa keittiötä ja palasi eilen yöllä... En jaksanut koko aikana netissä pyöriä, kun iltaisin oon ollut niin väsynyt, kun lapset on vihdoin nukahtaneet, sillä aikaa olikin jo uusi ketju pystytetty ja kirjotuksia niin paljon, että sori, mä en ehdi lukea kaikkien päivityksiä...

Mitäs uutta... ei vieläkään pahoinvointia, vain polvien turvotus sekä mahan turvotus jatkuu... ens ma on se varhaisultra, saa jotain tietoa, onko vauva oikeesti masussa

Muille kertomisesta: Mies meni sitten hölmöyksissään äidilleen jo sanomaan. Vedin kauheet pultit, kun anoppi ei todellakaan osaa pitää suutansa kiinni, vaikka niin oli luvannut... Sanoin miehelle, että ennen juhannusta asiasta tietää jo puoli sukua, ja mies pahoitti sit mielensä mun vauhkoomisesta... Että näin. Olisin vaan halunnu pitää asian muutaman kaverini tiedossa sinne np-ultraan asti ja fiilistellä itekseni, kyllähän sen nyt tietää, että anoppi rupee hössöttään ja niitä neuvoja rupee sateleen pian ylimäärin "miten sitten pärjäät kun sullakin on kolme lasta"-tyyliin. OTTAA NIIN PÄÄHÄN!!!
Ehkä tää on raskaushormonien takia ylireagointia, tiiä sitten. Mutta oon ihan pissed off just nyt.

Osalle oli tullut täällä ketjussa huonoja uutisia... Voimia teille ja halit myös!

 

BAAREISSA KÄYMISESTÄ: Nykyään ku ei saa siellä tupakoida niin voisin mennäkin. Mulla myös intohimona tanssiminen, ja usein olenkin selvinpäin ihan kuskina, siis ollu kavereille ennen raskauttakin. Mutta, kun on ennestään noi 2 lasta ja viimeiset 6v eläny merimiehen muijana niin eipä ole baareissa tullu käytyä

Mut joo..
Tuli mieleen et nyt tämän uuden miehen kanssa (jolle siis tämä lapsi on ensimmäinen niin mä en tiedä onko tämä raskaushormoneista johtuvaa, mutta mä pelkään että jos se yhtäkkiä kokee tämän lapsiarjen liian rankaksi. No, siis, ei ole ikinä valittanut, vaikka ollaan jo yhdessä asuttukin tovi ja ennen asumista oli täällä jatkuvasti, ja sanoin että ei lapsiarki aina ole helppoa, ja hän sanoi ettei tietenkään, mutta ekaa kertaa elämässään hänellä on sellainen olo että tätä hän on halunnut: siis tavallista arkea, ja jotain merkitystä omalle elämälleen.

Mä olen luonnollisesti tottunut hoitamaan kaikki kotityöt itse, joten hän tänään tiskasi ihan ekan kerran Eli en ole mitään kotitöitä pistänyt koskaan tekemään koska olen vaan tottunut pyörittämään kaiken yksin, ja tietysti järki sanoo ettei tähän arkeen oikeen voi tympiintyä, koska ei hänellä nyt niin raksasta todellakaan ole Mutta mutta... nämä hemmetin hormonit! tekee sen että joku ihme pelko siitä, että hän kyllästyy on tullut.
Yritän tiedostaa että mun hormonit tekee oikkujaan ja olen ihan hiljaa :$ :saint: :ashamed:
Koska ei hän ole mitenkään käytöstään muuttanut että olis aihetta mihinkään pelkoihin
Ekaa kertaa elämässäni olen jopa mustasukkainen ja menettämisen pelkoinen ihan uusi tunne! Yleensä en aikaani tuhlaa synkkiin ajatuksiiin

Tosiaan, hiukan kireältä tuo isäntä on nyt vaikuttanut mutta tiedän et tämä ku mennään viikoksi espanjaan mun vanhempien luo, niin tekee sen. Myönsi itse että jännittää tavata mun vanhemmat Kyllä muaki stressais

Joo, mut ny pakkaa ja siivoamaan
Voidaan paksusti !

 

Huomenta kaikille!
Meikäläisellä tuntuu et oireilut ois nyt vähentyneet. En tiedä kuinka tuohon pitäisi suhtautua, ottaa vaan rauhallisesti vai ruveta panikoimaan. Tai sitten otan vaan päivän kerrallaan ja kuulostelen miltä kroppa tuntuu. Rinnat ei juuri nyt ole niin kipeät kuin ovat aiemmin olleet, öklöä oloa on ollut mutta ei ole tarvinnut oksentaa.
Neuvolassa sanottiin, että raskauden aikana valkovuoto tulee lisääntymään. Sanoin siihen et mulla on aina ollut runsas valkovuoto muutenkin ja nyt tuntuu et se on loppunut eli ihan täysin päinvastoin. Sitäkin odotellessa et rupeaako sitä taas tulemaan "kuin saavista" vaiko ei.
Ravintoloissa käymisestä, en edes muista koska olisin viimeksi käynyt. Ikää on myös sen verran jo ettei se kauheasti innosta. Nuorempana olen kyllä käynyt jopa viikollakin. Mutta en silloinkaan juonut edes joka kerta. Mentiin vaan tanssimaan ja kattelemaan näkyykö tuttuja.
Vieläkään ei olla kerrottu läheisille mitään, vain ne muutamat kaverit tietävät. En tiedä koska olisi "oikea" aika kertoa esim. vanhemmille. Odotanko "riskiviikkojen" jälkeen vai miten... Vaikka toisten kirjoituksista huomasin, että aina on se riski kuitenkin
Haleja kaikille ja tarrasukkia! :heart:

 

Ensin pahoittelut kaikille erittäin ikäviä asioita kokeneille :hug:

Joku kirjoitti treenaamisesta. Itse olen alkuraskaudessa yrittänyt käydä normaalisti jumpissa mutta mulla on niin järkyttävä iltapahoinvointi, joten on ollut täyttä tuskaa. Muutama päivä sitten kävin liikuntakeskuksessa laittamassa kortin tauolle ja nuori personal trainer alkoi heti sättiä että ei raskaus ole mikään sairaus ja että kyllä sinun pitäisi treenata... Jep, meinasin saada raivarit =) Selitin että kyllä niin kovin mielellään kävisin, mutta kun oksennus meinaa jatkuvasti tulla ja aion kyllä heti jatkaa kun vaan olotila antaa periksi. Siihen tuli sitten onneksi yksi vanhempi daami joka ymmärsi yskän.

Baareista: En ole muutenkaan enää muutamaan vuoteen (kun muutettiin kauemmas kaupungista) kovin paljoa käynyt, tosin kaikenlaisia ystävien kanssa kekkereitä ja illallisia on paljon. Joku mainitsi että ei mahan kanssa kantsi täydessä yökerhossa olla, mä en jaksa olla edes ilman mahaa =) Mulla kun myös jo ikää on niin ei jaksa enää teinien seassa pyöriä Älkää nuoremmat pahoittako mieltänne Mielummin istun pariskuntaillallisilla tai jossain rauhallisessa paikassa juttelemassa kuin riehumassa yökerhossa, vaikka joskus pitää kyllä päästä joraamaankin. Kuskina aion olla ne illat kun menoja on, jo matkankin vuoksi. Kesällä tuntuu joka viikonloppu olevan jotain, pakko yrittää jaksaa ja jos en jaksa niin sitten jään hyvällä omallatunnolla kotiin verkkareissa TV:n ääreen.

Nyt olen jo kertonut kahdelle ystävälle, eilen oli pakko kun oltiin syömässä ja sain hirveän pahoinvointikohtauksen - tosin vieläkään en onneksi oksentanut, mutta järkyttävää kuvotusta. Tosin siinä vaiheessa sanoi että vähän arvelikin kun en tilannut ruoan kanssa viiniä mutta oli ihanan tahdikas
Tuo iltapahoinvointi on ihan syvältä! Mutta kestän sen hyvän asian vuoksi =)

Alkuraskauden ultran olen varannut rv 7. Teen sen oman mielenrauhani vuoksi. Täällä eka ultra rv 10-12 aikoihin ja vain 2 ultraa tehdään ilmaiseksi, joten olen kyllä ajatellut yksityisellä ehkä myöhemminkin vierailla.

 

Luoja mulla on pahaolo! Yhtäkkiä alkoi paikat vapista, tuskahiki puskea ja oksettaa :x Lupaavaa! Muissa raskauksissa ei juuri pahoinvointia ole ollut.

Eka raskaus oli täysin oireeton, eli ei ne oireiden puuttumiset kerro mitään välttämättä, eli ei kannata huolestua :heart:

 

Moi taas, tuli vähän taukoa kirjoitteluun, kun iltaisin himmuu ihan väkisin kymmenen aikaan! Ja normista valvon aina 01.00, joten tuntuu, että ei enää ehdi tekemään mitään. Huushollikin on ihan kamalassa kunnossa.

Tuttavilta tuli tänään viestiä; heidän kolmosensa oli syntynyt aikaisin aamulla eteisen lattialle! Onneksi sekä isä että äiti on terveydenhuoltoalalla ja ambulanssimiehetkin oli saapuneet avuksi loppumetreillä. Asuvat ihan keskustan äärellä, mutta silti ei ambulanssi ehtinyt paikalle eli on varmaan tullut tosi nopeaan! Hyvin voi kuitenkin vauva ja äitikin pienestä järkytyksestä huolimatta.

NoBlood: Mulla on edessä suunniteltu sektio, luultavasti vkolla 38, joten LA sinällään ei pidä paikkaansa. Mutta voidaanhan me silti sinne yhtäaikaa osua

Haleja kaikille huonoja uutisia saaneille! Ja jarrusukkia muille!

Mulla on hyvin varma olo siitä, että vauva on 9 kk:n päästä talossa, mutta toisaalta mulla on ollut tosi ongelmattomia raskauksia aiemmin, eli ei kai sitä osaa tarpeeksi jännitellä. Sitten sitä kosahtaa korkealta ja kovaa, jos jotain käy.

Aion osallistua kaikkiin seulontoihin mitä tarjotaan. Keskeytyksestä en vielä osaa sanoa, jos jotain olisi pielessä, sitä pitää miettiä sitten.

Baareissa en käy muutenkaan ollenkaan, joten sitä mun ei ole tarvinnut miettiä. Ja mun ei tarvitse juomattomuuttani selitellä kenellekään, koska olen absolutisti Tosin silti haluaisin kertoa lähimmille ystäville jo, mutta mies haluaa pitää asian salaisuutena. En tiedä miten käy, olen sellainen lörppäsuu, että saatan kyllä möläyttää kun juhannuksena kokoonnutaan yhteen.

Mulla on eka neuvola 14.7. Tarjosivat aikaa jo viikkoa ennen, mutta sellaiselle päivälle jolloin mulla on töissä pitkä päivä, josta ei voi olla pois Harmittaa, olisin paljon mieluummin mennyt silloin aikaisemmin...

Nyt pitää lähteä hakemaan esikoista kaverin luota, että päästään syömään ja päikkäreille!

Commander ja papu (ei aavistustakaan viikoista, en ole vielä laskenut...)

 

Hei,
Testasin ensimmäisen plussani reilu viikko sitten pp 13 (mammaks liuskatestillä haalea, mutta selvä viiva) Seuraavana päivänä pp14 tulos oli sama. Sitten lähdin viikoksi ulkomaille ja olen testaillut ovulaatiotestillä, koska muita ei ollut saatavilla. Ovulaatiotestillä tulee heti vahva testiviiva, joka jää selvästi vahvemmaksi kuin kontrolliviiva. Syön lugesteronia tukena, mutta väestöliitosta sanottiin, että menkkoojen pitäisi tulla läpi jos on tullakseen. Eikä luge kuulema vääristä raskaustestintuloksia. Menen ensi viikolla verikokeeseen, mutta onko teillä mielipiteitä voinko olla jo varma rakaudestani? Minulla on kuvotusta, vatsan turvotusta ja rintojen aristusta ja väsymystä. Nyt kuitenkin iski epätoivo, että kuvittelenko kaiken?

 

lisäys vielä Eka ultra on varattu 23.6. ja jos siellä jotain on ja raskaus pitää paikkansa la olisi 10.2.

 

Emppu kyllä sä raskaana oot..eihän sulla ole vuotajakaan niin miten se olisi voinut ulos tulla!!! Ja raskaushormooni on korkealla niin kauan ku kaikki materiaali on ulkona, joten ei kannata testeihin kuluttaa rahaa..Nauti nyt ja paljon Onnea!!!

 

Nyt oonkin sitten home alone, mies lähti muksujen kanssa kaverinsa 30v juhliin, päiväkäynti...
Baareista: Mulla ei enää menojalka vipata, saa ihan yhen käden sormin laskea viihteellä käynnit vuoden aikana. Ennen lapsia mulla oli monen vuoden bilehilevuodet, baareissa kävin joka vkl ja viina virtasi joskus liiankin paljon. Enää se touhu ei jaksa kiinnostaa, elämä on rauhottunut ja hyvä niin

kysymys teille, jotka haluatte ultrissa käydä: Jos on mahdollista selvittää, niin haluutteko tietää sukupuolen? Mä oon molemmissa aikasemmissa raskauksissa kysyny sukupuolen ja se on jopa pitäny paikkansa, mutta nyt en tahdo tietää. Tulkoon yllätyksenä!! Tulevalle vaaville on sekä tyttöjen että poikien vaatteita odottamassa, joten mitään ei tarvi hankkia.

Seulonnoista: mä kyllä menen varhaisultraan, sekä np- ja rakenneultraan, ihan oman mielenrauhani vuoksi. Pakko saada tietää, että kaikki on ok. Jos kävis niin, että todettais jokin vamma tms, niin haluaisin kaikki mahdolliset tutkimuksen asian varmistamiseksi ja jos kävis pahin mahdollinen, että vauva olis vammainen, niin valitettavasti abortti ois mun ratkaisu. Mieluummin luovun syntymättömästä lapsesta kuin syntyneestä, joka ei eläisi pitkään... tai jonka elämä olisi pelkästään laitoshoitoa.

 

Jep, eipä muakaan niin hirmusti baarit nappaa enää. Olen tykännyt käydä jotain 2 kertaa vuodessa suunnilleen ja silloinkin yleensä on ollut hardcore dj:tä tai jotain muuta erikoisempaa. Alkoholia on kyllä mennyt ihan kiitettävästi just sen takia, kun ei niin usein voi ottaa paljoa. Raskaana ollessa ei kiinnosta kyllä yhtään, kun on nuo pienet tuossa ja väsyttää ja öklöttää. Mielummin sitä satsaa omaa jaksamiseensa ja raskaudesta nautiskeluun. Bändien keikoilla olen käynyt raskaanakin normaalisti =)
Nyt on taas ihan hirveän huono olo... Mandariineja ja nektariineja menee Huomasin lisäksi, että mieli tekee cola-juomia ( mikä ei tietty kamalan hyvä juttu) ja samoin ruisleipää voisi syödä loputtomiin. Rooibos-teetä olen juonut janojuomana ja maitoa, kun se vesi ei uppoa millään :/ Eilen huomasin, kun oltiin lähdössä Viikatteen keikalle, että ei mulle mahdu enää kun suurimmat farkut Pikkasen siis ollaan törsähtäneitä. Kohta siis äitiysvaatteet käyttöön...

Mä ajattelin kertoa noille meidän lapsille sitten kun olen saanut varmuuden että vauva on masussa ja jonkinmoisen ultrakuvan näytettäväksi =) Sen jälkeen kerron kyllä sitten muillekin, jos puheeksi tulee, nyt olen lähinnä vältellyt niitä ihmisiä kenen en välttämättä halua vielä tietävän.

Tervetuloa uusille :flower:

 

Unohtui taas :ashamed: Tuohon sukupuoli juttuun, että kyllä aion varmasti kysyä jossainvälissä mitä näkyy =)

 

Esikoisesta ei kysytty rakenne ultrassa sukupuolta, mut sit neuvola lääkärin viimeisellä käynnillä oli ihan pakko kysyä Ja meillä siis kuuluu täällä neljä ultraa raskauteen. Kaksi neuvola lääkärillä ja kaksi sairaalassa. Ja tässä raskaudessa aioin kysyä ihan varmasti rakenne ultrassa, kumpi siellä on. Jos nyt sinne asti päästään.

En tiedä mikä mulla on... Mulla on vaan niin rauhallinen ja tyyni olo. Olen meinaa niin asennoitunut siihen, että tuol masussa ei ketään ole. Eilen sanoin miehellekkin, et tää tunne on niin vahva. Mä nyt vaan jauhan tätä samaa, anteeksi :ashamed: Syvällä sisimmässäni toki haluan uskoa, että helmikuussa on vauva sylissä ja kaikki on hyvin. Se on se päällimmäinen ajatus, millä mennään päivästä toiseen. Mä oon kyl ihan sekaisin

Täällä olot vaihtelee ihan älyttömästi. Tänään ei juurikaan ole ollut edes huono-olo ja rinnat ei oo kipeenä. Mut huominen saattaa ollakkin sit vastakohta =)

 

Nyt mun on pakko avautua tänne etten höyhennä ukkoa ihan atomeiks kun ovesta astuu sisään. Ukko lähti kavereiden kera juhlimaan klo 10 aamulla. soitti klo 5 että hetki menee vielä. Sen jälkeen ei oo kuulunut mitään. Enää ei vastaa ees puhelimeen. Mulla menee hermot!!! Tiedän jo ennakkoon että ukko juo liikaa koska omasta mielestään kyllä pystyy juomaan paljonkin. Todellisuudessa ei...
Nyt mä jo mietin että jos sille on käynyt jotain. Mua niin suututtaa vois ees ilmottaa jos meneekin pitempään. Mun piti herra hakea kotia. Mun puolesta saapi vaikka kävellä kotia.
Muuten mä huomasin eilen että kaljan haju saa mut oksentamaan Sitä en kestä yhtään. Ukko saa siis viettää ensi yön sohvalla.
Hajuista vielä. Meillä oli saunassa koivuntuoksuinen löylypussi ja se tuoksui niin taivaalliselta. Kävin illalla nuuhkimassa saunaa moneen otteeseen kun tuoksu oli niin ihana. Ennen en ole siitä suuremmin tykännyt mutta nyt koivu on maailman taivaallisin tuoksu, Taidan ripustella noita löylypusseja ympäri asuntoa.
Kävin tänään ostamassa sen body shopin kaakaovoide puikon jonka pitäs estää raskausarpia, tuskin tuo tehoaa mut voin sanoa että ihanaa on. Tissit tuoksuu suklaalle, niitäkin nuuhkin täällä. Onneks ei oo ketään kotona. Saattasivat pitää mua ihan pimeenä =)

 

kääkkis; täällä kans tuota cola-himoa, tänään olen juonut melkein 1.5 litraa Voi järkky! Ehkä se johtuu väsymyksestä, että yrittää vetää sokeria ja kofeiinia jaksaakseen...Mutta ei todellakaan, TODELLAKAAN pitäisi, kofeiinihan lisää keskenmenon riskiä. Vedin sitä tosin kahdessa aikaisemmassa raskaudessanikin, mutta ei pitäisi ottaa turhia riskejä.

Sukupuolesta; ehdottomasti aion kysyä sukupuolta rakenneultrassa. Viime raskauksissa se ei täällä kuulunut normineuvolaohjelmaan, mutta mä olen ollut molemmissa raskauksissa KYSin äitipolin potilaana, joten olen sen saanut siellä. En tiedä onko Kuopiossa ultrien määrä nyt kasvanut, jotain sen suuntaista muistan joltakin kuulleeni...

Minä hemmottelin tänään itseäni käymällä videovuokraamossa. Täällä on siis ollut tosi surkea keli koko päivän, aamulla jaksoin viedä lapset ulos, mutta iltapäivällä iski laiskuus. Mies on ollut koko päivän poissa. Lapset siis katsoi leffan ja äiti köllötteli/siivoili. Nyt on luvassa vielä itselleni vuokraama leffa (Marley&me), joten köllöttely jatkuu

Mietin muuten sellaista, että mulla antaa kaksplussan ja vauvan laskuri eri LA:n, vaikka kuukautisten ensimmäinen alkamispäivä on sama. Miksiköhän?

Commander ja papu 4+2

 

Emppu19 onnea plussasta ja tervetuloa mukaan!

nepula Olen kysynyt sukupuolen edellisten raskauksien rakenneultrassa. Tytöstä ei nähty, koska neiti veti häveliäästi jalat tiukasti ristiin Pojasta taas nähtiin selvästi kumpi on tulossa. Itselläni on halu ottaa siitä selvää heti, kun voi, mutta mies taas ei halua tietää. Saa nähdä kumpi antaa periksi vai kysynkö asiaa salaa

Neiti-81 Olen mietiskellyt samaa jo aikaisemmin, että kestääkö lapseton mies tätä lapsiperheen arkea. Ollaan koitettu treenata sitä tässä pikkuhiljaa. Ensin hän tutustui lapsiini ja lopulta muutettiin yhteen. Olen kysellyt tässä yhdessäolo aikana moneen kertaan miltä arki hänestä tuntuu. Ainakin on suhtautunut tähän asti erittäin hyvin. Hän tulee erittäin hyvin toimeen lasteni kanssa =) Omat lapseni ovat jo isoja, mutta hoitolasten kautta on nähnyt myös hieman osviittaa siitä mitä arki pienten lasten kanssa on. Kovasti tuntuu olevan innoissaan ja tänään kommentoi, että 9kk on ihan liian pitkä aika odottaa =)

).( Oireet ovat taas vahvistuneet hiljaisemman vaiheen jälkeen. Tänään on etonut aika paljon oikeastaan koko päivän. Käytiin miehen kanssa ostoksilla ja teki tiukkaa selvitä reissusta. En ole oksentanut ja toivottavasti sitä ei tulekaan. Aiemmissakin raskauksissa selvisin vain etovalla ololla ja väsymyksellä alkuvaiheesta ja viikosta 9 eteenpäin olo oli tosi hyvä. Samoin rinnat ovat vasta nyt tulleet kipeäksi. Mies huomautti, että nännipihat ovat selvästi suurentuneet. Itse olen huomannut, että rinnat tuntuvat raskaammilta. Painontunnekin tuntuu taas selvästi alavatsalla. Ostettiin tänään parit äitiyshousutkin. Veikkaan, että masu pullahtaa esiin melko pian, kuten teki kakkosestakin.

Barbamama rv 5+5