Helmikuiset 2020

Mekin kotiuduttiin ekasta ultrasta, kaikki hyvin Laskettu aika pysyi samana eli 16.2. Mies naureskeli jälkikäteen kun vedin ihan pokerinaamalla koko käynnin. Mutta olin NIIN valmistautunu johonkin karmivaan uutiseen ja sikiön menetykseen, etten kertakaikkiaan meinaa vieläkään tajuta ettei mikään ollutkaan pielessä Tossa noita kuvia tuijottelen ja ihmettelen et minun sisälläkö nyt oikeasti tollanen matkustaa

Mullakin taitaa olla lähinnä vakiintunut läskimahan, turvotusmahan ja urheilutauon tuoman peruspöhömaha yhdistelmä

Nyt voisi kiinnostaa se fb ryhmäkin, oon vaan täysin pudonnut kärryiltä kenelle piti laittaa viestiä?

13+3

 

Heippa kaikille !
Nyt uskalsin itsekkin liittyä mukaan kun ekassa ultrassa käyty, viikkoja olisi 12+5 ja kaikki oli hyvin Ehkä tässä uskaltaa alkaa pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että vauva olisi tosiaan tulossa ! La meillä on 22.2.2020

 

Mekin kotiuduttiin ekasta ultrasta, kaikki hyvin Laskettu aika pysyi samana eli 16.2. Mies naureskeli jälkikäteen kun vedin ihan pokerinaamalla koko käynnin. Mutta olin NIIN valmistautunu johonkin karmivaan uutiseen ja sikiön menetykseen, etten kertakaikkiaan meinaa vieläkään tajuta ettei mikään ollutkaan pielessä Tossa noita kuvia tuijottelen ja ihmettelen et minun sisälläkö nyt oikeasti tollanen matkustaa

Mullakin taitaa olla lähinnä vakiintunut läskimahan, turvotusmahan ja urheilutauon tuoman peruspöhömaha yhdistelmä

Nyt voisi kiinnostaa se fb ryhmäkin, oon vaan täysin pudonnut kärryiltä kenelle piti laittaa viestiä?

13+3

Mä pelkäsin kanssa siellä ultrassa että tulee huonoja uutisia, et en kerennyt jotenkin sisäistää asiaa. En ole uskaltanut kiintyä tähän vielä hirveesti koska mulla taustalla useita km ja iän puolesta pelkään kromosomijuttuja. Tällä ei ole edes vielä "työnimeä". Tämä on mun viimeinen raskaus niin olis ihana jos pystyis nauttimaan tästä.

 

@Matkallamamaksi Oho, sulla on kyllä hieno vatsa jo! Koitan itsekin lisätä tähän viestiin vatsakuvan vaikka mulla ei kyllä vielä noin iso ole Mutta aiemmin tosiaan sanoin että mustakin olisi kiva katsella mahakuvia.

Onko täällä muilla ollut mielialavaihteluita tai kiukkuisuutta ilmassa? Musta tuntuu että koko ajan ketuttaa joku asia Pahoinvointi mulla on helpottanut selvästi, mistä oon kyllä todella onnellinen. Tuoksut etoo edelleenkin mutta oon nyt valmistautunut siihen että se oire saattaa kestää koko raskausajan.



Vähän tyhmä kuva, mutta olkoon. Illalla otettu joten tuossa on kyllä jotain turvotustakin mukana ja selkä menee notkolle joten sekin vaikuttaa mutta ihmeen aikasin se vatsa on kuitenkin kasvanut. Mielenkiinnolla odotan minkä kokoinen vatsa on sitten loppuraskaudesta ja miten palautuu sitten raskauden jälkeen
Mua vaivaa edelleen jatkuvasti pelko keskenmenosta ja näänkin vähän väliä painajaisia aiheesta. Oon silti yrittänyt nyt asennoitua niin että vauva tulee kunnes toisin todistetaan Kyllä tässä kuitenkin on jo hyvät mahdollisuudet sille että vauvan joskus saa syliin

 

Ootteko muuten muut helmikuun lopun odottajat huomanneet, että se on karkausvuosi ensi vuonna?

 

Ja se uuden fb-ryhmän perustaja oli Miaaak, sinne mahtuu kyllä vielä

 

@Matkallamamaksi Oho, sulla on kyllä hieno vatsa jo! Koitan itsekin lisätä tähän viestiin vatsakuvan vaikka mulla ei kyllä vielä noin iso ole Mutta aiemmin tosiaan sanoin että mustakin olisi kiva katsella mahakuvia.

Onko täällä muilla ollut mielialavaihteluita tai kiukkuisuutta ilmassa? Musta tuntuu että koko ajan ketuttaa joku asia Pahoinvointi mulla on helpottanut selvästi, mistä oon kyllä todella onnellinen. Tuoksut etoo edelleenkin mutta oon nyt valmistautunut siihen että se oire saattaa kestää koko raskausajan.

katso liitettä 7624

Vähän tyhmä kuva, mutta olkoon. Illalla otettu joten tuossa on kyllä jotain turvotustakin mukana ja selkä menee notkolle joten sekin vaikuttaa mutta ihmeen aikasin se vatsa on kuitenkin kasvanut. Mielenkiinnolla odotan minkä kokoinen vatsa on sitten loppuraskaudesta ja miten palautuu sitten raskauden jälkeen
Mua vaivaa edelleen jatkuvasti pelko keskenmenosta ja näänkin vähän väliä painajaisia aiheesta. Oon silti yrittänyt nyt asennoitua niin että vauva tulee kunnes toisin todistetaan Kyllä tässä kuitenkin on jo hyvät mahdollisuudet sille että vauvan joskus saa syliin

Ihana masu sielläkin jo! Ihan selvä kumpu. <3<3

Mulla oli yhteen väliin satunnaisesti mielialan vaihteluja. Sellaisia kummallisia, että saattoi itkettää ja naurattaa vuoronperään suunnilleen ilman syytä. Haha. Viime aikoina sitä ei ole ollut. Oikeastaan ei mitään muutakaan oiretta, kun vaan tuo iskiasvaiva.

Mulla on hieman alkanut helpottaa keskenmenoon liittyvät pelot. Se ei sillä tavalla ole jatkuvasti mielessä kuin aiemmin, mutta käy silloin tällöin mielessä. Ehkä se luottamus tässä pikku hiljaa kasvaa raskauden edetessä, vaikka luonnollisesti mitä tahansa voi sattua milloin tahansa. Olen vaan yrittänyt ajatella myös tuolla kunnes toisin todetaan -ajatuksella. Kaikki on hyvin, niin kauan kuin toisin todetaan. <3 Ehkä se sen verran vielä vaikuttaa takaraivossa, että juuri sen vuoksi haluaisi vitkutella muille kertomista mahdollisumman pitkälle, mutta kyllä tämä piilotteleminen käy löysienkin vaatteiden kanssa pian mahdottomaksi.

 

Mulla on ainakin jo aika iso maha eikä sen piilottaminen onnistu
Ollaan menossa ensi sunnuntaina keskiraskauden ultraan Kauniiseen Odotukseen (joo malttamaton, en kestä odottaa ru:n.........). Tuo ultra maksaa 65e kun siihen sai alennuksen, joten hinta ei päätä huimaa ja ehkä sitten taas tulis parempi mieli.

Mähän söin viime viikolla sellaista parmesanjuustoa jota ei oltu pastöroitu ja itkin tyyliin itteni uneen, että kaikki on pilalla ja toivo on menetetty. Oon nyt vähän jo toipunut siitä, mutta...
Mua ahdistaa noi ruokakiellot, se lista on niin pitkä, että lähinnä mulle tulee olo et jos sitä vähänkin rikkoo (vahingossakaan) niin jotakin peruuttamatonta tapahtuu välittömästi.

 

Ootteko muuten muut helmikuun lopun odottajat huomanneet, että se on karkausvuosi ensi vuonna?

Joo mä tajusin kanssa tän! Meillä LA on kuun alussa, joten jos se ei hirveesti pitkittyis niin ei osu loppuun mutta mistäs sitä tietää

 

Ootteko muuten muut helmikuun lopun odottajat huomanneet, että se on karkausvuosi ensi vuonna?

Jjjep! Oon melkein satavarma että silloin syntyy La 26.2

 

Alkuviikon neuvolakäynnillä sydänäänet kuului oikein hyvin. <3 Oli ihanaa saada jotain konkreettista tietoa siitä, että masussa on asiat kunnossa. <3

Paino ei ollut edelliskerrasta noussut yhtään. Ekalla käynnillä se oli normaalipainoon verrattuna noussut 2,5kg, eli siinä on nyt tämänhetkinen kokonaisnousu. Miten teillä muilla on painon suhteen mennyt alkuraskaus?

Raskausdiabeteksen kanssa on ollut vastoinkäymisiä. Vaikka olen syönyt superterveellisesti ja liikkunut ahkerasti, niin arvot ei ole pysyneet tavoitteissa, eli äitiyspolille lähtee lähete tilannearvioon. Terkkari lohdutteli, että en olisi voinut tehdä mitään enää toisin tai paremmin, kuulun vain niihin joilla ei mallikkaasta ruokavaliohoidosta huolimatta arvot pysy rajoissa, eikö sille voi mitään. Silti tuntuu ikävältä. Kun kaikkensa yrittää, ja se ei vaan riitä.

 

Jjjep! Oon melkein satavarma että silloin syntyy La 26.2

Meillä la 25.2. ja toivon niin et jos menee yli ni menis sitten suosiolla maaliskuun puolelle..

 

Onks teillä edelleen jatkunut pelko siitä, että kaikki ei olis hyvin?
Mua jotenkin joka päivä ahdistaa, että onko ketään enää elossa. Tuntuu niin karmaisevalta et menis sinne ru:n ja todettais et ei ole jotenkin kehittynyt oikeassa suhteessa tai jotakin, en tiedä. Pelkoja on ihan mahdoton hallita.

 

Onks teillä edelleen jatkunut pelko siitä, että kaikki ei olis hyvin?
Mua jotenkin joka päivä ahdistaa, että onko ketään enää elossa. Tuntuu niin karmaisevalta et menis sinne ru:n ja todettais et ei ole jotenkin kehittynyt oikeassa suhteessa tai jotakin, en tiedä. Pelkoja on ihan mahdoton hallita.

Kyllä edelleen pelottaa toisinaan :/ Tai no aika useinkin pelottaa, että kaikki ei oo hyvin. Koitan toistella itelleni vaan, että se on niin pieni todennäköisyys, että asiat ois huonosti. Se vähän helpottaa nyt kun todennäköisyydet on alle prosentin luokkaa, että kaikki ei olis hyvin.

Tänään poks 14+0 ja virallisesti toinen kolmannes

 

Onks teillä edelleen jatkunut pelko siitä, että kaikki ei olis hyvin?
Mua jotenkin joka päivä ahdistaa, että onko ketään enää elossa. Tuntuu niin karmaisevalta et menis sinne ru:n ja todettais et ei ole jotenkin kehittynyt oikeassa suhteessa tai jotakin, en tiedä. Pelkoja on ihan mahdoton hallita.

On ihan samoja tuntemuksia täälläkin. Välillä voi olla päivä välissä etten mieti asiaa, mutta kyllä se usein on mielessä, että onko siellä enää ketää kyydissä. Vielä olisi pari viikkoa seuraavaan neuvolaan, jossa kuunnellaan sydänäänet. Tuntuu jotenkin liian pitkästä ajalta odottaa edes tätä kahta viikkoa saati sitten lokakuun alussa olevaa ru:ta.
Tällä hetkellä kun on vielä se "vaihe", että minkäänlaisia oireita ei enää ole eikä mahakaan ole kasvanut yhtään, joten tämäkin ruokkii tuota pelkoa melko paljon.

Mutta kuten @Päppyrä sanoikin, niin yritän itsekin tuudittautua siihen ajatukseen, että kun nt-ultrassa kaikki oli hyvin, niin se on enää hyvin pieni todennäköisyys, ettei kaikki olisi niinkuin pitäisi.

 

Mulla myöskin pelko on edelleen mukana lähes koko ajan. Nyt kun ei tunne vielä liikkeitä ja edellisestä ultrasta on aikaa niin on ihan epäuskoinen olo että siellä mahassa mitään olis Tai no jotainhan siellä on kun ei uloskaan ole tullut mutta lähinnä se, että onko kehitys jatkunut vielä sen nt-ultrankin jälkeen. Mulla on ens viikolla se neuvolakäynti jossa toivon mukaan löytyisi sydänäänet niin olisi sitten taas yhen päivän edes varmempi olo Mutta siis jotenkinhan tästä epävarmuudesta olis yritettävä päästä eroon koska tulee aika pitkät puoli vuotta jos jatkuvasti pelkää että milloin kaikki menee pieleen.

Ja mua ahdistaa myös noi ruokarajotukset kun lista tosiaan on niin pitkä ja tuntuu että on tahattomasti jotain rajoitusta rikkonut. Varsinkin juustojen kohdalla kun ne ohjeet on välillä vähän ristiriidassakin keskenään

 

Onks teillä edelleen jatkunut pelko siitä, että kaikki ei olis hyvin?
Mua jotenkin joka päivä ahdistaa, että onko ketään enää elossa. Tuntuu niin karmaisevalta et menis sinne ru:n ja todettais et ei ole jotenkin kehittynyt oikeassa suhteessa tai jotakin, en tiedä. Pelkoja on ihan mahdoton hallita.

Samoja ajatuksia pyöritelty täälläkin... Nyt 16+1 ja neuvolassa viime viikolla kuunneltiin sydänääniä mutta pikkukaveri oli niin vilkas että pakeni doppleria saatiin äänet kuulumaan mikä kyllä toi mielenrauhaa silti sitä miettii että jotain ikävää voi vielä paljastua ru:ssa... Onneksi mies on hyvin tukena ja on sanonutkin mulle siitä kuinka pieni riski enää on ja että mun murehtiminen stressaa myös vauvaa että pitäis nyt yrittää rentoutua ja toivoa parasta, koska rakennevikoihin ym. En pysty nyt vaikuttamaan vaikka mitä tekisin. Olen siis koittanut olla rauhallisin mielin ja nyt kun ollaan toisen neuvolan jälkeen kerrottu raskaudesta niin tuttujen ilahtuneet reaktiot ja onnittelut on myös piristäneet mieltä

 

Lohdullista kuulla, että muutkin pelkää. Me varattiin ens viikolle ylimääräinen ultra kun oli tosi hyvä tarjous, n. 60e. Jos se vähän helpottais omaa oloa!

Olis kyllä ihana vaan höllätä ja antaa mennä, iloita ja kokea onnea enemmän.

Mulla myös nuo ruoat tuottaa päänvaivaa ja oonpa mä muutaman kerran syönyt jotakin "väärää" tajuamatta asiaa.
Mulle on myös epäselvää pakastekatkaravut, oon niitä kyllä syönyt jos tiedän et eivät ole pöydällä seisseet useita tunteja mutta jossakin lähteessä sanottiin et nekin pitäis vielä kuumentaa, ei niitä oikeen kuumennettuna mielellään syö ellei sitten tee ihan jotakin ruokaa niistä. Oma suosikki on ihan rehellinen katkarapusalaatti/voileipä.
Viikonloppuna on myös rapujuhlat, niitä aion kyllä syödä hyvin mielin.

 

Lohdullista kuulla, että muutkin pelkää. Me varattiin ens viikolle ylimääräinen ultra kun oli tosi hyvä tarjous, n. 60e. Jos se vähän helpottais omaa oloa!

Olis kyllä ihana vaan höllätä ja antaa mennä, iloita ja kokea onnea enemmän.

Mulla myös nuo ruoat tuottaa päänvaivaa ja oonpa mä muutaman kerran syönyt jotakin "väärää" tajuamatta asiaa.
Mulle on myös epäselvää pakastekatkaravut, oon niitä kyllä syönyt jos tiedän et eivät ole pöydällä seisseet useita tunteja mutta jossakin lähteessä sanottiin et nekin pitäis vielä kuumentaa, ei niitä oikeen kuumennettuna mielellään syö ellei sitten tee ihan jotakin ruokaa niistä. Oma suosikki on ihan rehellinen katkarapusalaatti/voileipä.
Viikonloppuna on myös rapujuhlat, niitä aion kyllä syödä hyvin mielin.

No onpas kyllä hyvä tarjous ultrasta Itsekkin haluis käydä tässä välissä ennen ru:ta ultrassa, mutta täällä kaikki maksaa sen 180-220e, nii ei kyllä nappaa maksaa noin paljoa.

Oon myös miettinyt noita katkarapuja onko ne sallittuja vai ei, joten oon jättänyt ne kokonaan välistä. Muutenkin tuskailen kyllä myös noiden ruokakieltojen kanssa, koska rakastan yli kaiken vuohenjuusto- ja halloumsalaatteja, mutta ne on nyt pannassa pitkän aikaa.

 

No onpas kyllä hyvä tarjous ultrasta Itsekkin haluis käydä tässä välissä ennen ru:ta ultrassa, mutta täällä kaikki maksaa sen 180-220e, nii ei kyllä nappaa maksaa noin paljoa.

Oon myös miettinyt noita katkarapuja onko ne sallittuja vai ei, joten oon jättänyt ne kokonaan välistä. Muutenkin tuskailen kyllä myös noiden ruokakieltojen kanssa, koska rakastan yli kaiken vuohenjuusto- ja halloumsalaatteja, mutta ne on nyt pannassa pitkän aikaa.

Joo toi ultra on kyllä super edullinen, normaalisti jotakin 80e mut sai vielä -20% alennusta!

No just niin kun niitä ei suoraan oo kielletty missään niin oon sitten mennyt ajatuksella et ne on kypsennetty jo kertaalleen niin on ok. En keksi muuta kuin kylmäketjun katkeamisen ongelmaksi ja se on aika harvinaista täällä Suomessa. Ja jos kylmäketjulla perustelis niin jäis aika moni muukin syömättä. Tietty en mistään epämääräsestä tiskistä söis missä ovat seisseet useita tunteja, esim. kaupan salaattibuffet. Taisin joskus neuvolastakin kysyä ja sain toiselta vastauksen, että "saa syödä" ja toiselta ettei saa syödä ellei kuumenna

Mutta joo noi ruoka asiat saa kyllä pään ihan pyörälle ja ahdistaa.

 

Onneksi Suomessa ruoan laatu on yleisesti hyvä ja maalaisjärjellä selviää pitkälle vaikka noi ohjeet on myös minun mielestä melko sekavia kotona jos teen nyt katkarapuja itse niin sulatan ne dippaamalla siivilässä kiehuvaan veteen, liian kauan jos pitää niin niistä tulee purkkaa ravintolassa en söisi niitä seisovasta pöydästä mutta muuten ehkä uskaltaisin ja normaalit ravuthan juhlissa keitetään ja tarjotaan aikas tuoreena joten en olisi huolissaan niistä. Oon huomannut tuttavapiirissä että ensimmäistä odottavat (niinkun minä) ovat ruokien kanssa aika hämmentyneitä mutta ne kellä on jo lapsia ottavat paljon rennommin

 

Mäkin varasin nyt ylimääräsen ultra-ajan ensi viikolle.. Rahatilanne on tällä hetkellä hyvä ja täällä tuo ultra maksaa toimistomaksun kanssa sen 78e, joten totesin että se on ihan ok hinta mielenrauhasta. Takana siis yksi kkm ja huomaa että se edelleen painaa mieltä kun jatkuvasti huolestuttaa ja pyörii mielessä että entä jos raskaus onkin keskeytynyt sen viikon 12 jälkeen. Mies on vähän sitä mieltä et ihan turha käynti ja jaksettaisi kyllä odottaa 5 viikkoa ru:hun. Ymmärrän kyllä senkin pointin hyvin mutta aion silti käydä Toivon vaan että nyt pikkuhiljaa pääsisin eroon tästä murehtimisesta, enhän mä voi loppua 6 kuukautta ravata muutaman viikon välein 80 e maksavissa ultrissa. Toisaalta uskon että kun alkaa tuntea liikkeitä niin ne ehkä rauhottuis vähän mieltä. Ens viikolla on 16 + viikko joten ajattelin sukupuoltakin kysyä vaikka tiiän kyllä että sitä ei välttämättä vielä saada selville

Olo mulla on ollut fyysisesti yllättävän hyvä (se varmaan vähän huolestuttaakin). Pahoinvointi on lieventyny tosi paljon ja tänäänkin oon pirteänä siivoillut koko päivän. Hajut vähän ällöttää edelleen ja iltasin uni tulee 8 mutta sit taas herään myös aamulla aikasin aika piirteenä. Vielä kun tosiaan tietäisi että mahassa kaikki ok niin voisi ehkä alkaa nauttimaan tästä toisen kolmanneksen mukavasta vaiheesta

Tänään 15+3

 

Onneksi Suomessa ruoan laatu on yleisesti hyvä ja maalaisjärjellä selviää pitkälle vaikka noi ohjeet on myös minun mielestä melko sekavia kotona jos teen nyt katkarapuja itse niin sulatan ne dippaamalla siivilässä kiehuvaan veteen, liian kauan jos pitää niin niistä tulee purkkaa ravintolassa en söisi niitä seisovasta pöydästä mutta muuten ehkä uskaltaisin ja normaalit ravuthan juhlissa keitetään ja tarjotaan aikas tuoreena joten en olisi huolissaan niistä. Oon huomannut tuttavapiirissä että ensimmäistä odottavat (niinkun minä) ovat ruokien kanssa aika hämmentyneitä mutta ne kellä on jo lapsia ottavat paljon rennommin

Joo näinhän se on, että suomessa on kyllä hyvä laatu ja maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Mä kans muutenkin kalatuotteissa aina vähän katson ravintolan suhteen missä viitsii syödä ja missä ei, ihan vaan sen pilaantumisen takia.

Mä luulen et just tää kun esikoista odottaa niin on vähän pelokas meno. Ja lisäks musta toi lista on vaan niin ahdistava kun se jatkuu ja jatkuu, tulee siis sellanen olo et suomessa voi käytännössä heti saada listerian jos vähänkin syö listan ulkopuolelta.

Ootteko muuten tuntenut mitään liikkeitä jo? Mä en oo ihan varma, mahassa tuntuu tosi oudolta, ihanku joku sykkis siellä ja välillä sellasia kuplia (tästähän sain tietty hirveen kriisin ja oon lähes 100% varma et sikiö on kuolemassa ja siksi se liikehtii siellä niin hiirveesti). Nyt kun kirjotin ton tohon niin mietin vaan et mikä mua vaivaa, miks mä oon niin pessimistinen

 

@Muhkupallero Miten teillä on noin edullisia noi ultrat? Minkä tahon kautta oot menossa (jos vain haluat jakaa tämän tiedon )?

Mulla pari kavera odotti vuosi sitten esikoisiaan ja he olivat myös hyvin tarkkoja tämän ruokalistan suhteen, niin silloin kaverin kanssa puhuttiin, että sitten kun itse odotan lastan, niin en todellakaan ala tolleen pilkun tarkasti noita ohjeita noudattamaan. Joopa joo, niin se vaa mieli muuttuu kun se kolahtaa omalle kohdalle

Eikös sitä sanota just, että ne ensiliikkeet tuntuu kuplinnalta Itse en ole tuntenut vielä. Tai no siis toki kaikenlaisia kuplintoja ja möyrimisiä mahassa on välillä tuntunut, mutta varmasti vain suolen toimintaa näillä viikoilla vielä (tänään juuri rv14+0).

 

@Fizzyy Meen Perhe-Artelle, niillä on toimipisteet Lahessa ja Helsingissä ja ovat vissiin vähän edullisempia kun yksityiset ultrat muualla Varhaisultra ja muu ultraäänitutkimus niillä on sen reilu 60e plus toimistomaksu n 20e. Näky olevan myös 4D-ultrakin mutta se ilmeisesti tehdään vasta myöhemmässä vaiheessa ja se tais olla n. 140e plus toimistomaksu. Ainakin luulisin että tosta muu ultraäänitutkimus ajasta näkee ainakin sykkeen ja sen että hengissä ollaan

@EllenL Mulla ei oo minkään näkösiä liikkeitä vielä tuntunut mutta mun kaveri joskus kuvaili ensimmäisiä liikkeitä juuri tollasiks kun säkin äsken kuvailit. Eli tuskin on aihetta huoleen kaveri taisi vielä kuvailla että tuntu kun perhonen olisi lepattanut vatsassa. Kovasti odotan et itsekin tuntisi jotain sellasta, voi kyllä olla että joudun hetken vielä odottelemaan kun ensisynnyttäjä ja istukka mahdollisesti etuseinämässä.