***HELMET 2008*** Toukokuu

Juu ei, alle puoli vuotiaalle ei saa laittaa rasvoja

Tässäpäs pari linkkivinkkiä taasen jos jotain kiinnostaa

arska
arskius

 

Nipsuli pitääpäs ottaa selvää rasva-asiasta...

Tosiaan, mun on monesti jo pitänyt kirjoittaa, mutta eipä sitä näköjään muista... niin siis, tuota pullo/imetys asiaa ja siitä kommentoimista ja mielipiteitä. että näin imettävänä äitinä voin todella rehellisesti sanoa, että useasti kadehdin niitä, jotka syöttävät pikkuisiaan pullosta! Tämä imetys kun aiheuttaa tunteita laidasta laitaan ja kun kuitenkin imetettävä on, olipa sitä sitten missä sattuu, niin sen imetyspaikan etsiminen, sivistyneesti sen ihmisten ilmoilla hoitaminen (jos ei ole piilopaikkaa olemassa), ehkä yksin julkisella paikalla imettäminen jne jne jne ei ole aina kivaa eikä helppoa. Ja sit kun tietää, että osa ihmisistä vetää siitä herneet nenään joka tapauksessa, niin se on välillä ahdistavaa. :ashamed: Niin onnellinen kuin olenkin todella vaikean imetyksen alun jälkeen siitä, että se lopulta onnistui, niin ajattelin vain tällä tuoda esille tämän toisenkin puolen. =) Mutta kamalaa on tämä kommentointi, milloin pullosta, milloin tissistä, milloin ulkonäöstä, milloin mistäkin..saisi ihmiset opetella hiukan lisää peruskäytöstapoja ja toisten reviirin kunnioittamista!!!! :kieh:

 

Nipsuli kiitti linkeistä! =)

Ja sama varmaan muuten pätee myös hyttyskarkotteisiin?? :/ Vai kuinka? Mökkilomailua tässä mietin ja Suomen sulo-Suvea itikoineen! |O

 

Painiskelen samanmoisen ongelman kanssa kuin äippäHki eli mistä löytää aurinkohattu? :attn: :attn: Nähtiin muuten se Regattakin eilisellä reissulla. Pitänee joskus käväistä siellä. =)

Velli/puuro-asiaan vielä piti sanomani, että eiköstä tuo velli muuten ole vähän niinkuin maustettua korviketta? Muistaakseni ravintoarvot eivät ole kovinkaat paljoa suuremmat vellissä kuin maidossa. :/

 

Juu, mun käsittääkseni aurinkovoiteita tai hyttyskarkotteita ei suositella vauvoille. :/

 

äippäHki En kyllä uskaltais vauvalle laittaa OFF!:ia tai vastaavaa :| Niin kauheeta myrkkyä, etten itellenikään laita. Mieluummin pukeudun niin ettei kauheesti pääse itikat pistämään. Aurinkovoidetta meinasin kyllä tarvittaessa Artullekin laittaa, jos on niin kuuma keli, ettei kouheesti voi pitää vaatetta päällä. Luotan apteekin lasten aurinkovoiteisiin B)

Äippä70 Saat tekstin, jota haluat kommentoida, siniseksi kun klikkaat tuota "Lainaa"- painiketta. Sillon tekstin eteen ja jälkeen tulee [ quote ] merkit. Kirjota oma vastaukseksi tekstin perässä olevan [ quote ] merkin JÄLKEEN niin oma teksti ei tule siniseksi :wave:
Jos haluat kommentoida useamman ihmisen kirjotusta niin helpointa on vaan laittaa vastaukseesi aina nimimerkki kenelle vastaat ja sitten teksti perään.
Älä ota tuota kommentointijuttua niin itseesi :hug: Mie ainakin olen niin mamma-aivoinen, että yleensä muistan vaan sen viimesen sivun jutut, vaikka olisin just lukenut 2 edellistäkin sivua Sit vaan kommentoin niitä viimesiä viestejä. Eikä se ole siitäkään aina kiinni, että niiden jutut jotka kirjottaa eniten, muistaisi paremmin. Pari päivää sitten ieva taisi muutaman kerran miulta kysyä jotain juttua ennenkun muistin vastata :ashamed:

No niin, nyt mie unohdin ne loput jutut, mitä piti kommentoida....
Meen syömään :wave:

 

No meillä kuitenkin velli pidensi ruokavälejä huomattavasti. Ja poju alkoi nukkumaan sen avulla niin että yhdellä syötöllä mennään. ravintoarvot eivät ole paljoa korkeammat mutta on sen verran paksumpaa että sulaa hitaamin---> pitää nälkää poissa kauemmin, meillä ainakin toiminut tähän asti mutta nyt huomaa että ruokamäärät taas kasvaa, senpä takia kyselin tota puuro hommaa ja tarkoitus sitä alkaa sitten pojulle tarjoamaan pikkuhiljaa

 

SEE: Minä taas olin ajatellut tuota maissipuuroa "yhtenä soseena" sitten kun soseiden aika tulee. =) Hyvä, että teillä auttoi velli tuohon ruokaväliasiaan. Siksipä kaiketi monet vellin ottaakin nimenomaan illaksi, jotta yö menisi pidemmillä syöttöväleillä. Meillä tyttö käy unille klo 19-20, syö kerran yössä, n. klo 00-03 aikaan ja herää n. klo 7-8, jolloin yleensä touhuilee tovin ennen syöntiä.

 

Neuvolan keskusteluapuun piti munkin kommentoida... Minä olen puhunut neuvolassa paljonkin synnytyksen jälkeisestä baby bluesista ja imetyksen epäonnistumisesta. Juttelin asioista sekä terkkarin että lääkärin kanssa, ja kyllä minulle ainakin tuli parempi olo sen jälkeen. Vertaistuki (ja tietysti läheisten) on todella tärkeää, korvaamatonta, mutta suosittelen kyllä ottamaan kaiken ammattilaisten tarjoaman keskustelu- (ja mahdollisesti muunkin) avun vastaan! :attn: Jaksamisongelmat perheissä ovat nykyään todella yleisiä, ja neuvolassa osataankin varmasti keskusteluavun lisäksi tarjota muita palveluita, jos on tarvetta. Ja jos ei osata, niin ainahan voi itse olla aktiivinen ja kysyä apuja jaksamiseen kertomalla kaunistelematta omasta tilanteestaan.

 

ieva, sulla on ollu babybluesia? Jaksatko kertoa miten se sulla oireili? Olisit ensimmäinen vastaantuleva äiti, jonka kanssa voisi vertailla fiiliksiä, itekin kun siitä kärsin, ja jotain kai on jäljellä vieläkin mieltä kaivelemassa...

 

Ippu: Synnytyksen jälkeen itkeskelin aika lailla. Useita kertoja päivässä saatoin purskahtaa itkuun, milloin mistäkin "syystä". Lähinnä itkeskelin tuota imetysasiaa ja sitä, etten jaksanutkaan olla huipputehokas heti synnytyksen jälkeen, vaan olin oikeastikin aika väsynyt pitkään. Imetys surettaa edelleen, mutten enää itkeskele sitä: tein kaiken voitavani ja ymmärrän nyt, ettei äitiys ole imetyksestä kiinni. =) Mulla auttoi huimasti asiaa, kun alusta alkaen puhuimme miehen kanssa kaikesta ja hän tsemppasi todella paljon. Puhuin fiiliksistäni myös neuvolassa ja muutamien ystävieni, sekä babybluesin kokeneiden että kokemattomien, kanssa. Itkuisuuteen auttoi myös se, että lähdin heti alusta alkaen liikkeelle, enkä jumiutunut kotiin. Olenko tosiaan ensimmäinen, jonka tiedät kärsineen sinisistä viikoista? Babyblues, jonkinasteisena, on käsittääkseni melko yleistä. Siitä vaan puhutaan niin vähän. Kai se on eräänlainen tabu tässä superäitiyttä korostavassa maailmassa. :/ Minulla on muuten ystäväpiirissä todella monta babybluesin kokenutta äitiä. Oletko puhunut tästä ystävillesi, joilla on lapsia? Saattaa olla, että joku on kokenut saman, muttei ole puhunut siitä kenellekään. :/

 

Kyllä mullakin oli jonniin moinen baby blues, en ollu lainkaan oma itteni ensimmäiseen kolmeen viikkoon. Mieskin oli jo huolissaan , ja mun mielestä oli muitakin helmien äippijä jotka samasta bluesista kärsi :/ . Mä en kyllä siittä sen kummemmin kelleen puhunu vaan selvittelin itteni kanssa, oon muutenkin semmosta laatua että kovin hevillä en rupee avautumaan, varsinkaan vieraille ihmisille :x . Täällä toki "anonyyminä" jotain..

 

Joo mulla oli kans jonkinmoinen babyblues ja ekaa kertaa elämässäni avauduin siitä neuvolassa ja tosi hienosti asiaan suhtauduttiin.
Keskustelin neuvolantädin kanssa ja neuvolalääkärin kanssa oikeen syvällisesti ja sain tosi hyvän kohtelun.
Tilanne helpotti tosi paljon, kun sai jutella ja jotenki nyt tuntuu hyvältä käydä neuvolassa, kun tietää, että he ymmärtävät ja jaksavat aina tsempata, vaikka nykysin mulla ei enää mitään hätää ookkaan.
Onneksi uskalsin avata suuni ja puhua =)

 

Tämä imetys kun aiheuttaa tunteita laidasta laitaan ja kun kuitenkin imetettävä on, olipa sitä sitten missä sattuu, niin sen imetyspaikan etsiminen, sivistyneesti sen ihmisten ilmoilla hoitaminen (jos ei ole piilopaikkaa olemassa), ehkä yksin julkisella paikalla imettäminen jne jne jne ei ole aina kivaa eikä helppoa. Ja sit kun tietää, että osa ihmisistä vetää siitä herneet nenään joka tapauksessa, niin se on välillä ahdistavaa. :ashamed:

Joo-o, muistan itsekin näitä tunteita kokeneeni esikoisen kanssa-meillä myös oli silloin varsin hankala alku imetyksessä ja melkoista taistelua kunnes lähti sujumaan pojan ollessa 1½kk. Samoin tuntui ahdistavalta jo valmiiksi silloin alussa, jos tiesi jo jonnekin lähtiessä että lapsi on syötettävä julkisella paikalla. Kummasti siihen sitten tottui kun imetyskin lähti sujumaan ja sitten ei tuijotukset enää heilauttaneet, ajattelin vaan että siinähän kattovat jos eivät ole ennen nähneet! Nyt tämän kakkosen kanssa ei muut ihmiset kiusaa enää ollenkaan, jos lapsella on nälkä, niin silloin syötetään!

Aurinkorasvoista yli puolivuotiaille voi mun käsityksen mukaan laittaa rasvaa, jossa on fysikaalinen suoja, sellanen rasva ei siis sisällä mitään kemiallisia suoja-aineita ja niitä on saatavilla ainakin apteekeissa. Viime kesäksi hommattiin pojalle, silloin 1½v., tuollaista rasvaa lähinnä rantapäiviä ajatellen-vaikka pääasiassa suojattiin vaatteilla, niin ne paikat rasvattiin, mitkä jäi näkyviin. Meinattiin kyllä samaista rasvaa käyttää myös tytyllä kun syksyllä mennään Kyprokselle.

 

Mulla ei varsinaista babybluesia ollut, siis suht nopeasti synnytyksen jälkeen ilmenevää alakuloa ja itkuisuutta, mut molempien muksujen kohdalla mieliala on kolahtanut rajusti alaspäin kun ovat olleet n.2kk. En tiedä tapahtuuko mulla siinä kohtaa jokin hormonaalinen juttu vai mikä, mut mielialat heittelee silloin aika lailla, itkettäis koko ajan, tuntuu ettei jaksa yhtään mitään, eikä mikään oikein jaksa kiinnostaa. On molemmilla kerroilla kestänyt vähän toista viikkoa ja sit mennyt ohi-ihmetyttänyt itseänikin, kun tuo alkaa aika lailla yhtäkkiä ja loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

 

Mullakin oli synnytyksen jälkeen alakuloinen ja itkuinen olo, jota kesti pari kolme viikkoa. Päivät meni aina ihan ok, mutta iltaisin mielen valtasi toivoton ja surullinen olo. Itkin silmät päästäni joka ilta, usein äitini sattui soittamaan juuri niihin aikoihin. Hän sitten patisteli minua ulos yksinäni, vartin kävelylenkille ilman vauvaa ym.
Mies oli/on onneksi tosi ymmärtäväinen, tietää tunnemyrskyn johtuvan hormoneista.
Mainitsin kyllä täälläkin asiasta, samanlaisia kokemuksia kuulin useilla olleen :hug:

Huh, olen ihan huppelissa, join puoli tölkkiä olutta nyt maate :wave:

 

Iltaa :wave:

Ihanan aurinkoisista ilmoista ollaan nautittu ja typykin pääsi tänään hellehattunsa kanssa ulos B) Me ostettiin hattu Bobosta, siinä on melko leveä lieri. Koitan päivittää tänään profiiliin kuvan neidistä hattu päässä.

Baby bluesista en varsinaisesti ite kärsiny, mut kyllä hormonit mut on saanu herkemmin itkemään. Pari kaveriani kyllä on siitä kärsinyt ja myöskin äidilläni oli paha masennus pikkusiskoni jälkeen. Joten yleistä se kyllä on, joten Ippu, kannattaa tosiaankin jutella asiasta neuvolassa. Kaverini sai ainakin myös heti jutteluajan ja tilannetta seurattiin myös jälkikäteen. :hug: !

Hieman jo kateellisena lueskelen kääntymisistä, meidän typy ei ole viime aikoina edes osoittanut mielenkiintoa kääntymiseen :ashamed: Välillä sillä on kausia, että yrittää, mut välillä ei edes yritä. Masulta selälle kyllä siis kääntyy, mut ei toisinpäin. Viihtyy masullaan hirmu hyvin, mutta äidin pitää sinne ensin auttaa :heart:

Jos niitä kuvia sit laittais koneelle...

 

Hieman jo kateellisena lueskelen kääntymisistä, meidän typy ei ole viime aikoina edes osoittanut mielenkiintoa kääntymiseen :ashamed: Välillä sillä on kausia, että yrittää, mut välillä ei edes yritä. Masulta selälle kyllä siis kääntyy, mut ei toisinpäin. Viihtyy masullaan hirmu hyvin, mutta äidin pitää sinne ensin auttaa :heart:

Ei meilläkään vielä käännytä, kova on kyllä yritys ja hirmuinen treenikausi päällä, täysosuma vain vielä puuttuu! Mutta elä hättäile, kyllä sitä ehtii, kukin omaan tahtiinsa =) sitten kun on siihen valmis-mikäs tässä kiire on, valmiissa maailmassa. Meillä tuo esikoinen oli niiin aikainen liikkeelle lähtijä, että nyt ei haittaa yhtään jos tämä kakkonen ottaisi vähän rauhallisemmin!

 

Ai niin, löysin ihan henkkamaukasta tytylle kunnollisen lierihatun, jossa lippaa on kyllä tosi reilusti!

 

Kiitos hattuvinkeistä! :flower: Mennään huomenna Itikseen, niin eiköhän sieltä jostain liikkeestä joku kiva hattu löydy. =)

 

Me ostettiin stockkalta tämmönen, toki taijetaan ostaa vielä tommonen ihan peruslierikin

 

Ihana kuva nipsuli! =) E on kyllä söötti tyttö! Ja kivannäköinen on tuo hattukin! Onko se froteeta vai mitä kangasta?

 

Onnittelut kääntymisaskeleen ottaneille! Meillä taisi olla vahinko se viimeviikkoinen. Ei ole sen jälkeen tyttö kääntyillyt, eikä oikein edes yrittänyt. Nakkina ollessaan riehuminen on kyllä melkoista, muttei varsinaisesti yritä kääntyä. Ja masullaan ei nykyään viihdy juuri lainkaan. :/ Pystyssä pitäis kekottaa. Sylissä tietysti. :heart:

 

Ieva: *kiittää* Hattu on tollasta ihan niinkos trikoota, tais olla beigenkin värisenä .

 

Onnea kääntyjille =) mutta älkää ihmeessä muut stressatko jos ei vielä käännytä. Esikoinen meillä kääntyi selältä mahalleen vasta yli puolivuotiaana B) mutta käveli omin avuin jo vähän yli 10-kuisena. Vauvat päättävät oman tahtinsa. =)

Meillä ei vielä käännytä selältä mahalleen, mahalta selälleen kyllä onnistuu.