Heippa!
Eilen tuli
eka nauru minkä laskin nauruks, muut on ollut sellasia hörähtelyjä
Makoiltiin lattialla ja yllytin Jiitä kääntymään ja taputin peittoo. Se oli pojusta ihan hullunhauskaa =) Tai sit se nauro että "äiti, usko unelmiis, en käänny"
Mulla alkaa
hiusten tila normalisoitua, eli ohenee takaisin sellaseks siimaks. Raskauden aikana tukka oli tosi ihana ja tavallisesti paljaana olleet kohdatkin peitty. Mulla on ollut sellasta hiustenlähtö ongelmaa jo vissiin viis vuotta, kävin tutkituttamassa pääni=) ja sanoivat että syön väärin ja stressaan liikaa. Stressaus on mun elämäntehtävä, sille en voi mitään. Syöminen sujuu hienosti, mutta ei taida riittää, muutosta tapahtuu vaan alempana kun päässä...
Tänään on mitä todennäköisemmin tasan vuosi siitä
kun Jii sai alkunsa =) Mies ei vaan usko, mutta muistan kirkkaasti ettei pitkään ennen sitä päivää tai pitkään sen jälkeen ollut mitään.. toimintaa
Poika on niiin kultanen kun se herää nykyään
melkein joka aamu kuudelta, ehkä vähän ennen. Ja oon tosi väsynyt enkä jaksa tehdä mitään, tunnustan heti että kohta alkaa olla reilusti yli viikko siitä kun täällä on imuroitu... :ashamed:
Sitten kun poika torkkuu aamupäivän näitä 15 min uniaan niin enhän mä mitään kerkiä nukkua. Ne "viralliset" päiväunetkin on nykyään paljon lyhyempiä kun ennen tai sitten poika nukahtaa nille vasta joskus neljän viiden aikaan, jolloin sitten kyllä nukkuu kymmeneen asti |O Ja taaas herätään kuudelta ja taaas jää hommat tekemättä kun äiti ei jaksa... Ei muuten mitään, mutta kun tarvis saada jo puhtaita astioitakin