***HELMET 2008*** Toukokuu

Ciba: meillä ihan sama juttu. just vedettiin 70 min kävelylenkki, eikä tyttö nukkunut kuin vartin siitä vaikka oli ihan selkeesti väsynyt ennen lenkkiä. Nyt yritän vielä nukuttaa omaan sänkyyn, mutta tuolla se kuuluu vielä ähräävän unirätin kanssa hereillä |O
Yöt menee meilläkin tosi hyvin, mutta päivällä toinen vetää vaan pikkunokosia ja on taas meno päällä...

 

Jee jee, nyt nukahti!

 

Hei, voiko olla jotain todellista tässä, vai onkohan vaan joku placebo-efekti mut musta tuntuu että mun maidontuotanto on huomattavasti parempi kun on kireet rintsikat päällä kun että on kokonaan ilman rintsikoita ??? :xmas:

...tai sit vaan näyttää täydemmiltä kun ei roiku

 

Meillä on aika karseeta tänään ollu, en oo nukkunu lähes ollenkaan kun piti vahtia ettei A tukehdu räkäänsä... flunssan saanu pieni raasunen. nyttenkin koko päivän on ollu tyytymätön ja inissy tai rääkyny suoraa huutoa pikemminkin kun henki ei kulje.. ollaan kokeiltu imeä nenästä semmoisella niistäjällä (mut en tiedä onko siitä ollu mitään apua) ja näkyviä isoja ulospäintulevia könttejä ollaan aviteltu ulos pumpulitikulla (siitä touhusta A oikein suuresti loukkaantuukin... :ashamed: ) ja pitkiä loiroja sieltä saakin vedettyä ulos kun saa köntistä kiinni :x mut onko jotain konstia että sais pieneltä kurkussa olevan sitkeän rään jotenkin poijjes?? kuumetta ei sentäs ole, mut johonkin varmaan sattuu kun niin epätyytyväinen on toinen...

 

emmie: meillä oli räkätauti kuukausi sitten. Mä annoin keittosuolatippoja nenään tosi tiheään ja imin sen jälkeen rään pois (kun eka pehmenee vähän). Sängyn päätyä nostin yöksi koholleen, jotta hengittäminen olisi helpompaa. Muita konsteja en kyllä tiedä pienen olon helpottamiseksi. Onko pikkuisella myös kuumetta?

 

itsensä laittamisesta : täytyy myöntää ettei joka päivä tule laitettua tukkaa muuta kuin sitaista kiinni ja naamaan vähän puuteria ja ei muuta kuin menoksi.

Nuha Meillä on ollut kohta viikon ajan isommalla tytöllä kauhee yskä ja nuha. Kuume iski sitten eilen mieheen, joka ollut pois töistä. O:llakin oli eilen tosi huono päivä, nukku kitisemällä ja nenä tukossa. Illalla oli jo kuuman oloinen, lämpöä 37,8. Minä jo ajattelin, että täytyy lähtä päivystykseen, mutta ei onneksi noussut tuon korkeammalle. Koko yö tulikin nukuttua toinen silmä auki ja seurailtua tilannetta.
Tänään ollut ihan virkulla tuulella ja nukkunutkin ihan kohtuullisesti. Toivottavasti päästiin näin vähällä. Räkää on tosiaan saanut ottaa pikku nenästä pois, tässä tuntee tosiaan itsensä ihan kiduttajaksi.
Aamulla laitoin keittosuolatippoja tytön nenään, niin eiköhän yks livahtanu suuhunkin. Siitähän se vasta huuto alkoi. Siinä kyllä lähti viimeseksi unet silmistä. Hohhoijaa..

 

Käytiin 3kk neuvolassa ja saatiin rokotuskin. Tässä siis ootellaan enemmän itkuisuutta illaksi, neuvolan täti kehotti antamaan ihan reilun annoksen särkylääkettä jos on itkuisampi, ei tarvi ees ottaa sitä varten kuumetta.

Kyseli samalla mun fiiliksiä. Tarjosi muuten ulkopuolista keskusteluseuraa! Siis että jos mä haluan avautua mun äiti-fiiliksistä.. Ihan kiva joo, mut ei kiitos. Oikeesti mä arvostan sitä että se on kuunnellu mua mutta enköhän mä pärjää ihan sillä että juttelen muiden äitien kanssa
Vai oonko mä niin erilainen äiti kun avoimesti voin tunnustaa että emmä tästä äitiydestä aina tykkää? Siis en kadu pätkääkään ja suunniteltu lapsihan tämä oli, kyllä mä olen iloinen että mulla on perhe elämäni miehen kanssa. Mutta kyllä mua välillä veetuttaa ihan kybällä jos tyttö vaan huutaa. En mä kato kieroon naisia jotka eivät halua lapsia tms. Ei äitiys ole, ainakaan mulle VIELÄ, mikään taivaan portit avaava olotila. Toisaalta eipä mulla ole koskaan ollutkaan äitinä olemisesta mitkään vaaleanpunaiset kuvitelmat. Lähinnä kovaa hommaa ja ehkä vaikein "ammatti" minkä mä tiedän..

Ai niin ne mitat: pituus 60,6 cm ( 51cm) ja paino 5,2 kg (3250g), py 40.

Ai niin, te ootte parhaimpia!
:flower:

 

Käytiin 3kk neuvolassa ja saatiin rokotuskin. Tässä siis ootellaan enemmän itkuisuutta illaksi, neuvolan täti kehotti antamaan ihan reilun annoksen särkylääkettä jos on itkuisampi, ei tarvi ees ottaa sitä varten kuumetta.

Kyseli samalla mun fiiliksiä. Tarjosi muuten ulkopuolista keskusteluseuraa! Siis että jos mä haluan avautua mun äiti-fiiliksistä.. Ihan kiva joo, mut ei kiitos. Oikeesti mä arvostan sitä että se on kuunnellu mua mutta enköhän mä pärjää ihan sillä että juttelen muiden äitien kanssa
Vai oonko mä niin erilainen äiti kun avoimesti voin tunnustaa että emmä tästä äitiydestä aina tykkää? Siis en kadu pätkääkään ja suunniteltu lapsihan tämä oli, kyllä mä olen iloinen että mulla on perhe elämäni miehen kanssa. Mutta kyllä mua välillä veetuttaa ihan kybällä jos tyttö vaan huutaa. En mä kato kieroon naisia jotka eivät halua lapsia tms. Ei äitiys ole, ainakaan mulle VIELÄ, mikään taivaan portit avaava olotila. Toisaalta eipä mulla ole koskaan ollutkaan äitinä olemisesta mitkään vaaleanpunaiset kuvitelmat. Lähinnä kovaa hommaa ja ehkä vaikein "ammatti" minkä mä tiedän..

Palaanpa taas. Sama tunne hiipii etenkin silloin, kun on kotona koko päivän pojan kanssa ja omat sosiaaliset aikuiskontaktit klo 21.00 (mies työriennoissa) mennessä tasan nolla. Vaikka poika on maailman ihanin (kenenpä ei olisi??) ja toisten äitien kanssa on hauska puhua "vauvaa" (siis lapsiasioita), välillä haluan nähdä ihmisiä, joille tämä lapsiperhe-elämä on ihan tuntematon alue.

 

Oikeassa olette, ei tää vauvan kanssa eläminen aina mitään helppoa/herkkua ole. Ihan voin sen myöntää. Joskus tuntuu vähän yksinäiseltä, jos mies on yötä työreissuilla tai muuten paljon pois kotoa harrastusten takia esimerkiksi. Hattua nostan niille, jotka yksin pärjäävät etenkin pienen lapsen kanssa :flower:
Välillä on powerit aika nollassa, kun illalla päänsä tyynylle kallistaa.
Mutta en pois siltikään vaihtaisi.

 

huomatkaa mihn aikaan täällä roikun... elämää on mulla joo

Ei kai tohon aikaan tarvii muuta elämää ollakaan kuin netti tai uni?

 

Hassu kysymys, mutta kuinka pitkiä matkoja teette matkarattailla? Käyttekö ihan lenkillä jne? Vai käytättekö ainoastaan autolla liikkuessa (esim. kauppakeskukset)?

Meillä ei olla vielä käytetty matkiksia ollenkaan. Kauppareissut tehdään yleensä kävellen lenkin yhteydessä, niin ei tulis mieleenkään lähteä matkiksilla. Ja jos taas mennään kauppaan autolla esim. jonkun reissun yhteydessä, niin silloinkin meillä on mukana yhdistelmien runko, kun kaukalon saa napsautettua siihen runkoon kiinni, ns. TravelSystem on siis. Matkikset hankittiin oikeastaan ihan matkoja varten. =) Tosin nyt su ollaan lähdössä Itä-Suomeen sukuloimaan, niin otetaan kyllä ihan kunnon vaunut mukaan, kun tyttö saapi nukkua yöunet vaunukopassa. =)

 

Hö...taas mie poikkeen muista...minusta vauvan kanssa on pelkästään ihanaa ja helppoa :heart: Vauvan kanssa jaksaa touhuta ja olla...vauvalta saa niin aitoa alautetta heti jne. Kertaakaan(!!) en tän reilun 3kk aikana oo tuntenu oloani raskaaksi...päinvastoin
Vauvat on HELPPOJA...toista se on nuo esimurkut :headwall: :headwall: :headwall: Ne voisin jolleen lahjottaa, jos joku vaan suinkin haluaa Voin vaihdossa ottaa sen vauvan
Just eilen illalla mies muisteli, että tasan yhen ainoon kerran se on noussu likkaa yöllä syöttämään ja sekin oli 5.30 kun oli jo heränny
Esikon se yösyötti aikoinaan melke kokonaan :kieh:

 

ieva myö saatas ravaa 6 kertaa päivässä kauppaan, jos vaunuilla mentäs Tänää käytiin taas ja takahutikka aivan täynnä kamaa...ja meillä siis on ISO auto (grand voyager) 7 kassia ruokaa, säkki paskapaperia, vaippapaketti, limua 2 sellasta 2x2L....

 

Mä luulen, että omalla kohdallani kyse (jos tästä vauva-elämän raskaudesta puhutaan) on ekan lapsen aiheuttamasta iiiiisosta elämänmuutoksesta. Tottakai se on myös positiivinen muutos, mutta tuo mukanaan niin valtavasti muutoksia edelliseen elämänvaiheeseen verrattuna.
Varmasti toka lapsi olisi helpompi pala sulattaa, pienempi muutos se olisi kuin muuttua lapsettomasta parista lapsiperheeksi =)

 

pessi, totta..

*muoks* ja se on totta, että pienet lapset-pienet murheet ja isot lapset-isot murheet :/

 

Vauvan tulossa mulle ja miehelle vaikeinta on ollut vastuu joka loppujen lopuksi tuli "yllättäen". En osannut oikeasti millään arvata miten kokonaisvaltainen vastuu vauvasta onkaan kannettavana. Vaikka koko raskausajan yritti itseään psyykata vanhemmuuteen ei siihen oikeasti pystynyt varautumaan. Synnytyksen jälkeen mulle tuli välillä paniikkiajatuksia kuten "apua, mä haluun pakoon tätä"... Meille on Luoja suonut helpon vauvan ja olen vauvasta todella kiitollinen, mutta kyllä mulle edelleen tulee mieleen että voisko sittenkin perua koko jutun... :ashamed:

No kutsu käy taas...

 

Vauvat on HELPPOJA...

Puhu vaan omasta vauvastas. =) Meillä on päiväunirytmit ihan päin prinkkalaa, kuten myös Ciballa ja oliko Pessillä (?). Väsyneenä sitten kitistelee puoli päivää. :'( Laitoin jo oman aloituksen aiheesta, niin en jaksa tähän enää vuodattaa... |O Mä nautin kyllä äitiydestä, mutta välillä olo on niin voimaton...
*muoks* Ja aikuisten seurassa viihdyn minäkin paremmin kuin hyvin!

 

Vauvat on HELPPOJA...

Puhu vaan omasta vauvastas. =) Meillä on päiväunirytmit ihan päin prinkkalaa, kuten myös Ciballa ja oliko Pessillä (?). Väsyneenä sitten kitistelee puoli päivää. :'( Laitoin jo oman aloituksen aiheesta, niin en jaksa tähän enää vuodattaa... |O Mä nautin kyllä äitiydestä, mutta välillä olo on niin voimaton...

Mulla on ollu 4 täysin erilaista vauvaa...että tiedän myös sen nurjan puolen

 

...niin, ja kun sitten käy pienelle laittamassa tutin suuhun ja näkee kuinka ihanasti se unirättiään nuuskii, ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsesta :heart: :heart: :heart:

 

...niin, ja kun sitten käy pienelle laittamassa tutin suuhun ja näkee kuinka ihanasti se unirättiään nuuskii, ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsesta :heart: :heart: :heart:

Tai menee 10veelle sanomaan hyvät yöt, nii sieltä tulee jotain tyyliin "haista #¤%&/("...
On ne vauvat niin helppoja...ne ei intä ainakaan vastaan

 

Vauvat on HELPPOJA...

Puhu vaan omasta vauvastas. =) Meillä on päiväunirytmit ihan päin prinkkalaa, kuten myös Ciballa ja oliko Pessillä (?). Väsyneenä sitten kitistelee puoli päivää. :'( Laitoin jo oman aloituksen aiheesta, niin en jaksa tähän enää vuodattaa... |O Mä nautin kyllä äitiydestä, mutta välillä olo on niin voimaton...

Mulla on ollu 4 täysin erilaista vauvaa...että tiedän myös sen nurjan puolen

Ok. Musta tuntuu, että meillä oli helppoa ekat kolme kuukautta lastahoidosta huolimatta, mutta nyt on menny elämä ihan hupsuks. No, onneks tuo tyttö yöt nukkuu. =) Hulluks tulisin, jos olisin päivät vaan tässä kotona vauvan kanssa. Pakko päästä joka päivä johonkin vauvan kanssa tai ilman vauvaa. =)

 

...niin, ja kun sitten käy pienelle laittamassa tutin suuhun ja näkee kuinka ihanasti se unirättiään nuuskii, ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsesta :heart: :heart: :heart:

Tai menee 10veelle sanomaan hyvät yöt, nii sieltä tulee jotain tyyliin "haista #¤%&/("...
On ne vauvat niin helppoja...ne ei intä ainakaan vastaan

Musta tuntuu joskus, että tuo tyttö inttää... |O Kun on sängyssään/vaunussa ihan unipöpperössä ja minä yritän "nukuttaa" niin vänistelee vastaan ihan kuin sanois, että "V*ttu mä mitään nuku!". :headwall: |O

 

Vauvat on HELPPOJA...

Puhu vaan omasta vauvastas. =) Meillä on päiväunirytmit ihan päin prinkkalaa, kuten myös Ciballa ja oliko Pessillä (?). Väsyneenä sitten kitistelee puoli päivää. :'( Laitoin jo oman aloituksen aiheesta, niin en jaksa tähän enää vuodattaa... |O Mä nautin kyllä äitiydestä, mutta välillä olo on niin voimaton...

Mulla on ollu 4 täysin erilaista vauvaa...että tiedän myös sen nurjan puolen

Ok. Musta tuntuu, että meillä oli helppoa ekat kolme kuukautta lastahoidosta huolimatta, mutta nyt on menny elämä ihan hupsuks. No, onneks tuo tyttö yöt nukkuu. =) Hulluks tulisin, jos olisin päivät vaan tässä kotona vauvan kanssa. Pakko päästä joka päivä johonkin vauvan kanssa tai ilman vauvaa. =)

Meillä eka oli TOSI huono nukkuja, kakkonen vähän parempi, mut muuten "omanlaisensa", kuten edelleenki :ashamed:
Kolmonen nukkui jopa nyt likkaa paremmin, mut sillä oli se refluksi ja olin yksin lasten kanssa...moni olis ottanu lopputilin :snotty:
Jos likka ei nuku nyt päikkäreitä tai vähän kitisee (se ei kuole vaikka kitisee joskus hetken yksin), niin on tää silti NIIN helppoa ja ihanaa... :heart: Mulla kun tosiaan on se vertailukohde siellä 5 vuotta sitten menneisyydessä :snotty:

 

...niin, ja kun sitten käy pienelle laittamassa tutin suuhun ja näkee kuinka ihanasti se unirättiään nuuskii, ei voi muuta kuin olla onnellinen lapsesta :heart: :heart: :heart:

Tai menee 10veelle sanomaan hyvät yöt, nii sieltä tulee jotain tyyliin "haista #¤%&/("...
On ne vauvat niin helppoja...ne ei intä ainakaan vastaan

Musta tuntuu joskus, että tuo tyttö inttää... |O Kun on sängyssään/vaunussa ihan unipöpperössä ja minä yritän "nukuttaa" niin vänistelee vastaan ihan kuin sanois, että "V*ttu mä mitään nuku!". :headwall: |O

Mut jos ei sitä nukuta...sit kuiteskan...?
Voisko sillä olla kuitenki joku muu vialla just sil hetkellä?
Ihan vaan heittelen veikkauksia...esim meillä jos ei olla jutusteltu tarpeeksi, niin ei todella nuku :kieh:

 

Mä luulen, että omalla kohdallani kyse (jos tästä vauva-elämän raskaudesta puhutaan) on ekan lapsen aiheuttamasta iiiiisosta elämänmuutoksesta. Tottakai se on myös positiivinen muutos, mutta tuo mukanaan niin valtavasti muutoksia edelliseen elämänvaiheeseen verrattuna.
Varmasti toka lapsi olisi helpompi pala sulattaa, pienempi muutos se olisi kuin muuttua lapsettomasta parista lapsiperheeksi =)

Peesi tähän. Ei tähän voinut täysillä varautua, ja paljon on asioita tullut ihan puskista yllärinä, vaikka suht helppo vauva onkin ollut. :/