***HELMET 2008*** Toukokuu

Onpas kuumaa keskustelua käyty tänä iltana...Herkkä aihe kyllä ja herättää varmasti tunteita puolin ja toisin. Itse oon ollut kotiäiti esikoisen syntymästä eli loppuvuodesta 2005 alkaen ja tarkoitus on olla kotona myös tytyn jälkeen varmaan ainakin sinne 2009 syksyyn-sitten katsotaan miehen kanssa josko vaihdettais osia, näin on alustavasti mietitty. Puhuttiin jo ennen esikoisen syntymää, että halutaan pitää poika mahdollisimman pitkään kotona jos vaan muuten tullaan toimeen ja samalla linjalla yritetään mennä edelleen.

Ymmärrän kyllä niitä, jotka palaavat töihin, oli syy sitten raha tai oma halu. Jos en olis ammatissa jossa voi tehdä keikkatöitä, olisin palannut töihin jo ajat sitten, ei yhden hoitajan palkalla ja kotihoidontuella pitkälle pötkitä. Kun keikkailin kotihoidontuen lisäksi pärjättiin kivasti ja syksyllä aloitan taas samat hommat, vaikka ei ainakaan vielä kauheasti houkuta. Ja on noissa töissä sekin puoli, että saa vaihtelua kotona oloon, itse en olisi mitenkään jaksanut koti-äitinä näin pitkään jos en olisi välillä päässyt haistelemaan työelämää-ja tässä hyvänä puolena myös se, että mies joutunut olemaan töissä ollessani pojan kanssa kahdestaan ja saaneet luoda omaa keskinäistä suhdettaan ilman äitiä. Miehelle on ollut tärkeää myös huomata että pärjää lapsen kanssa itsekseen ja samalla oon saanut itse opetella olemaan erossa lapsesta.

Kokopäivätöihin en tosiaan aio kuitenkaan palata, ei haluta laittaa lapsia vieraalle hoitoon kun ovat vielä näin pieniä ja lisäksi oltais molemmat kolmivuorotöissä, joten siinä olis sitten yhtälö ratkaistavaksi. Mun on muutenkin vaikea kuvitella lapsiani päiväkotiin, kun en ole itse koskaan hoidossa ollut, äitini oli perhepäivähoitaja ja kotona kun olin alle kouluikäinen.

kenzie älä ota itseesi tästä keskustelusta :hug: mun mielestä on tosi hienoa, että isä jää hoitamaan Mitjaa-tämä tulee varmasti näkymään heidän väleissään kun Mitja on
vanhempi.

Jokainen meistä varmasti tekee kaikkensa lastensa eteen ja valintoja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, eiköhän jokainen yritä tehdä omaan tilanteeseen sopivat ja mahdolliset ratkaisut. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Kiva, onhan täällä joku muukin "rääpäle" meidän neidin lisäksi :D :LOL:
Meillä siis 3kk mitat oli 5400/57 =)
Päivittelin muutama viikko sitten meidän pimun "pienuutta" ja sitä, että meillä oli edelleen käytössä 56-vaatteet ja toiset luopuivat jo 62:sta. Silloin onnistuit minua hyvin lohduttamaan kokeneemman äidin viisaudella. Nyt olen jo iloinen pienestä vauvasta: saan käyttää pitkään niitä suloisia vaatteita, joita hän on saanut. Siis meillä on edelleen koko joukko 56-vaateita ja ne 62-vaatteet käytössä. Tyttö kuitenkin kasvaa hyvin käyrällään, että kaikki on hyvin. Meillä vaan on pieni lapsi.

Illalla täällä oli käynyt kiihkeä koti vs. työ -keskustelu. Tietämättä asiasta mitään keskustelimme kotona juuri eilen illalla lapsen hoitoon viemisestä. Surimme ja surkuttelimme, että joku muu hoitaa lastamme. Tarvii sitten lähempänä miettiä, onnistuisimmeko kasvattamaan lasta kotona pidempäänkin. Ekaa kertaa elämässäni koin vakiviran taakaksi. Jos sitä ei olisi, kynnys jäädä kotiin yksityiseksi pph:ksi olisi kyllä tosi matala ja mieskin sitä kannattaisi. Mutta kun on se helkkarin virka, kynnys on aika hitsisti korkeampi. Että kai se on pakko mennä töihin viimeistään, kun viimeinen täyttää kolme. (Huom. meillä on vasta yksi lapsi ;) ) Kun olisi kuitenkin synti hukata varma palkanmaksu ja kallsi ja pitkä koulutus. Sisko jatkoi opintojaan, kun lapsi oli vuoden ja hänelle se sopi. Hän sanoi, että ei hän juuri pidempään olisi jaksanut kotona ollakaan. Serkun luonteelle taas sopi mennä töihin heti vanhempainrahakauden jälkeen, kaksi muuta serkkua ovat olleet lasten välin kotona ja sitten töihin. Minä taidan liittyä tähän jälkimmäiseen joukkoon. En vaan henno olla poissa näkemästä Suuria Elämyksiä. Meistä jokainen on erilainen. Toisille sopii kotona olo ja toisille ei, mutta uskon, että meistä helmistä jokainen on lapselleen paras mahdollinen äiti.

Ja voi minun sinisilmäisyyttäni! Naapurin kissat ovat pyörineet tässä reilun kuukauden, käyttävät kuistinympärystämme vessanaan ja kaivavat kukat ylös kukkamaista. Pari viikkoa takaisin kerroin naapurille, että heidänkin kissansa pyörivät pihassamme tekemässä tuhojaan ja että olemme hommaamassa kissanloukkua toimittaaksemme vapaana juoksentelevat kissat eläinkotiin. Sanoin, että kannattaa pitää kissat sisällä, ettei heidän lapsilleen tule harmia kissan ollessa hukassa. -Kyllä me kissoistamme huolehdimme ja pidämme huolen ettei ne jatkossa tule teidän pihaanne häritsemään, kivahti naapurin rouva.

No, edellisyönä jäi kissa loukkuun, heti kun loukun pihaan saimme eläinsuojeluyhdistykseltä. Eläinsuojelutäti haki kissan päivällä eläinlöytökotiin. Ja eilen illansuussa naapurin mies oli käynyt uhoamassa ovemme takana, että kyllä hän meille nyt hankaluuksia ja riesan järjestää, kun olimme kissansa loukuttaneet. Me kun olimme todenneet, että jos kissa loukkuun jää, se menköön löytöeläinkotiin, kun kerran naapuri oli luvannut kissansa pitää poissa pihastamme. Viime yönä kissa oli ollut taas loukussa, mutta se oli päästetty ulos. Mikäköhän webbikamera tuohon kuistille pitäisi laittaa, että he hoksaisivat, etteivät he voi tuohon tulla? Minua alkaa pelottamaan, että millaisen riesan heistä saimme. Tekevätkö he elämästämme ihan kauhean? Lisäksi minua pelottaa, mitä he oikein aikovat tehdä. Pelottaa laittaa tyttöä ulos nukkumaan (tähän asti olen pelännyt vain niitä vaunujen ympärillä pyöriviä kissoja) . Pelottaa laittaa pyykkiä narulle. Pelottaa käydä postilaatikolla, kun se on heidän puolellaan. Pelottaa säilyttää pihalla mitään. Pelottaa, millaista on elää epäsovussa rajanaapurin kanssa, kun ovien välillä on 20 metriä. Pelottaa ihan kaikki!

Ja minun kun vaan oli tarkoituksena estää heidän lastensa mielipaha...
 
Lätkästä olitte puhuneet illalla vielä. Täällä eräs erittäin anti-urheilullinen ihminen :wave: EVVK. Olen varmaan saanut yliannostuksen miehen kautta, joka juuttaan päivä pitää päästä salille tai lenkille tai säbä-harkkoihin (no nyt onneksi kausi jo loppunut tältä keväältä ).
Voin vain kuvitella, kuinka isi raahaa pientä poikaansa futista tms. pelaamaan kunhan oppii kävelemään :xmas:

Yöpukuna meillä käytetään tällä hetkellä pelkästään lyhythihaista bodyä ja sukkia. Sukat tosin löytyy pois potkittuina jo alkuyöstä. Sellainen hikipossu tuo pikkuinen, että kuuma tulee niissä vetskarillisissa potkupuvuissa (jotka kyllä on käteviä ).

Poika on alkanut pulauttelemaan kovasti. Monta kertaa päivässä saa vaihtaa yläosan, ellei halua puklunhajuisessa olla :x

Tillukas, eikös se ole vaan helpottavaa, kun on vakivirka odottamassa? Näin ainakin luulisi.

Huih, tänään pitäisi olla kylmä ja sateinen päivä. Nyt ainakin vielä aurinko paistaa. Eilenkin meinasi tukka lähteä päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Tillukas, eikös se ole vaan helpottavaa, kun on vakivirka odottamassa? Näin ainakin luulisi.
Mulla on ekaa kertaa elämässäni nyt vakipaikka oottamassa...ja olen todella helpottunut siitä. Tietää että on paikka mihin mennä sitten joskus.... =)

Kotiäitinä olin v. 1997-2004 enkä todellakaa kaipaa siitä sädekehää pääni päälle, kuten monesta kirjoituksesta näin vois ymmärtää :whistle:
En ole koskaa, enkä tule ottamaan kantaa siihen, kumpi on lapselle parempi...meillä kun on kokemusta molemmista vaihtoehdoista =)

Moni on tässä keskustelussa luullut, että SYYLLISTÄN töihin menijöitä, ei ei ei ei....vaan se pakko on se avainsana, jota jäin vain ihmettelemään :whistle:
Joten annetaan nyt ko keskustelun olla...jookos :p
 
Joo minäkään en syyllistä ketään, minäkin vain ihmettelen sitä pakko mennä töihin juttua.
En vaan jaksa ymmärtää sitä, koska me pärjättiin miehen sairaanhoitajan tuloilla pelkästään ja asuntolainaa maksellaan ja mä tosissaan olin ilman tuloja melkein kaksi vuotta ja nyt, kun saan äippärahaa, niin se on ruhtinaallista verrattuna nolla tuloihini.
Mutta vaikka me pärjättiin ja pärjätään nytkin, niin on vaan vaikea ymmärtää miten jotkut ei pärjää.
Eikä me kuitenkaan mitenkään olla köyhäilty, mutta mun puolesta tämä asia on tässä.
Itse haluan vaan lapset kotona pitää, koska mulla on joku antipatia äitiäni kohtaan joka pisti mut 6kk iässä tarhaan.
Joten kait tämä on ihan mun henkilökohtanen ongelmani.
Älkääkä kukaan nyt suuttuko minulle, mitään en pahalla sano :wave:
 
Olipas tullu tekstiä...huh...

Jääkiekko, ei oo tullu paljo pelejä kateltua...unten mailla jo aina niihin aikoihin...sm-liigaa jonkin verran tulee katteltua...NHL....yäk! meitsi fanitti yhteen aikaan ruutua...siis Jarkko ruutua. mut nyt sen veli tuomo kyllä vie voiton :ashamed: :whistle:

Töihin lähtöön sen verran että kaikki tehköön mun puolesta niinku haluaa. mun kaveri oli ihan kauhuissaan kun sanoin lähteväni töihin kun äippäloma loppuu jos vaan saadaan hoito järjestymään hyvin. sehän on ihan jokaisen oma valinta! ;)

Mä oon vieläkin todella pahalla päällä.

cruella miehet on kyllä välillä niin et tekis mieli... :kieh: :kieh: :kieh: :'(
aargh...

Just tuli soitto et keittiön kalusteet ja kaapistot muuallekin tulee huomenna. jee!!!

Nyt täytyy kiirehtiä vessaan, sitterin kans... :LOL:

Jepsu
 
En tiedä, ilmaisinko asiani huonosti vai onko mut tahallaan(?) ymmärretty väärin :whistle: :ashamed:
Lukekaapas se miun eka viesti ko.aiheesta te, joita asia vielä vaivaa =) Oikeen silleen ajatuksen kanssa =) :hug: Että mitä mie mahdan tarkottaa...

Löytyy sivulta 25 =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cruella DeVille:
Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Alkuperäinen kirjoittaja Cruella DeVille:
jahvetti: mitä tekees? lähe käymää kuperkeikassa? :attn:
Kuperkeikkaan menossa tänään kyllä :whistle: :LOL:
Mennään vaa eka käymää Vaasanmyllyllä kotkas...
höh, mä lähen nyt. mut me tullaa joku päivä käymää kuhan aikataulut passaa =)

Eikös se aukee vasta 11?
 
SEE
Huomenta.Keskustelu näköjään käy edelleen kuumana. Viimeisen kerran anteeksi jos jotain loukkasin mutta en todellakaan syyllistä ketään. Vissiin meitä ei nyt Jahvetin kanssa haluta ymmärtää :'(

Hyvää päivän jatkoa kaikille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja SEE:
Huomenta.Keskustelu näköjään käy edelleen kuumana. Viimeisen kerran anteeksi jos jotain loukkasin mutta en todellakaan syyllistä ketään. Vissiin meitä ei nyt Jahvetin kanssa haluta ymmärtää :'(

Hyvää päivän jatkoa kaikille!

Eiköhän tuon keskustelun tuosta töihin menon pakosta vois jo haudata. Joku menee joku ei ja lapset on jokaisen omia. Hyviä äitejä me kaikki ollaan kuitenkin lapsillemme, koukussa Helmi-pinoon ehkä :headwall:, mutta kuitenkin. :D
On asioita joihin ei todella ole yhtä oikeaa kantaa ja pakkokin on suhteellista, kuten koulussa jo todettiin. "Onko pakko tehdä lisätehtäviä?" Joten viedään kaikki lapset Jahvetille! :LOL: :hug: Vitsi.

Mä olen muuten edelleen ihan kipeänä. Penisiliinikuuri ei tee yhtään hyvää N:lle, sen masu on kipeä ja mun suun limakalvot on kuivana koko ajan. Viime yönä heräsin siihen että olin IHAN tukossa. Nenä oli niin tukossa etten pystynyt nielaisemaankaan. Ja kurkku oli täys limaa. Meinasin alkaa ja aloinkin hiukan hyperventiloimaan ja tuli ihan paha olo kun oli niin paljon limaa joka puolella. Mut sit mies rauhoitteli ja pakotti ottamaan nuhasuihketta ja nosti tyynyillä mun patjaa ylemmäs ja laittoi jaloille viltin. Sit helpotti ja jatkoin unia. Olipahan taas kokemus. Astmaatikkona toi hengenahdistus on ihan kamalaa kun alkaa heti jännäämään ja hengittämään liikaa. Hui.
 
Piti käydä katsomassa että N on hengissä kun on nukkunut jo 1,5 tuntia. :eek: :D

Harvinaista. Jokohan se rytmi alkais löytyä ja N nukkuis kahdet pitkät unet per päivä. Eilen meni vähän siihen suuntaan ja oli outoa.
 
Vanamo.. Arvaappa vaan kuinka monta kertaa mä olen pikku-ukkelin herättänyt, kun olen käynyt tönimässä ja työntänyt pääni vaunuihin ja kuunnellut hengittääkö, kun ulkona nukkuu ja samaa teen yölläkin, kun käyn pinnasänkyyn kattomassa :ashamed:
Niin ja yöllä käyn isompiakin lapsia kuulostelemassa hengittääkö, kun nukkuvat.... hullu minä!
 
Ei ole täälläkään päivää tai yötä etten kävis kuulostelemassa ja tunnustelemassa että hengittääkö meidän mötkö... :ashamed: Itseasiassa jo ennen J:n syntymää olen aloittanut tän kyttäämiseni, miestä olen joskus käynyt katsomassa että hengittääkö se ja joskus teininä myös meidän äitiä! Kenties jotain yksinjäämisen pelkoa, eh...
 

Yhteistyössä