Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Kiva, onhan täällä joku muukin "rääpäle" meidän neidin lisäksi
Meillä siis 3kk mitat oli 5400/57 =)
Päivittelin muutama viikko sitten meidän pimun "pienuutta" ja sitä, että meillä oli edelleen käytössä 56-vaatteet ja toiset luopuivat jo 62:sta. Silloin onnistuit minua hyvin lohduttamaan kokeneemman äidin viisaudella. Nyt olen jo iloinen pienestä vauvasta: saan käyttää pitkään niitä suloisia vaatteita, joita hän on saanut. Siis meillä on edelleen koko joukko 56-vaateita ja ne 62-vaatteet käytössä. Tyttö kuitenkin kasvaa hyvin käyrällään, että kaikki on hyvin. Meillä vaan on pieni lapsi.
Illalla täällä oli käynyt kiihkeä koti vs. työ -keskustelu. Tietämättä asiasta mitään keskustelimme kotona juuri eilen illalla lapsen hoitoon viemisestä. Surimme ja surkuttelimme, että joku muu hoitaa lastamme. Tarvii sitten lähempänä miettiä, onnistuisimmeko kasvattamaan lasta kotona pidempäänkin. Ekaa kertaa elämässäni koin vakiviran taakaksi. Jos sitä ei olisi, kynnys jäädä kotiin yksityiseksi pph:ksi olisi kyllä tosi matala ja mieskin sitä kannattaisi. Mutta kun on se helkkarin virka, kynnys on aika hitsisti korkeampi. Että kai se on pakko mennä töihin viimeistään, kun viimeinen täyttää kolme. (Huom. meillä on vasta yksi lapsi
) Kun olisi kuitenkin synti hukata varma palkanmaksu ja kallsi ja pitkä koulutus. Sisko jatkoi opintojaan, kun lapsi oli vuoden ja hänelle se sopi. Hän sanoi, että ei hän juuri pidempään olisi jaksanut kotona ollakaan. Serkun luonteelle taas sopi mennä töihin heti vanhempainrahakauden jälkeen, kaksi muuta serkkua ovat olleet lasten välin kotona ja sitten töihin. Minä taidan liittyä tähän jälkimmäiseen joukkoon. En vaan henno olla poissa näkemästä Suuria Elämyksiä. Meistä jokainen on erilainen. Toisille sopii kotona olo ja toisille ei, mutta uskon, että meistä helmistä jokainen on lapselleen paras mahdollinen äiti.
Ja voi minun sinisilmäisyyttäni! Naapurin kissat ovat pyörineet tässä reilun kuukauden, käyttävät kuistinympärystämme vessanaan ja kaivavat kukat ylös kukkamaista. Pari viikkoa takaisin kerroin naapurille, että heidänkin kissansa pyörivät pihassamme tekemässä tuhojaan ja että olemme hommaamassa kissanloukkua toimittaaksemme vapaana juoksentelevat kissat eläinkotiin. Sanoin, että kannattaa pitää kissat sisällä, ettei heidän lapsilleen tule harmia kissan ollessa hukassa. -Kyllä me kissoistamme huolehdimme ja pidämme huolen ettei ne jatkossa tule teidän pihaanne häritsemään, kivahti naapurin rouva.
No, edellisyönä jäi kissa loukkuun, heti kun loukun pihaan saimme eläinsuojeluyhdistykseltä. Eläinsuojelutäti haki kissan päivällä eläinlöytökotiin. Ja eilen illansuussa naapurin mies oli käynyt uhoamassa ovemme takana, että kyllä hän meille nyt hankaluuksia ja riesan järjestää, kun olimme kissansa loukuttaneet. Me kun olimme todenneet, että jos kissa loukkuun jää, se menköön löytöeläinkotiin, kun kerran naapuri oli luvannut kissansa pitää poissa pihastamme. Viime yönä kissa oli ollut taas loukussa, mutta se oli päästetty ulos. Mikäköhän webbikamera tuohon kuistille pitäisi laittaa, että he hoksaisivat, etteivät he voi tuohon tulla? Minua alkaa pelottamaan, että millaisen riesan heistä saimme. Tekevätkö he elämästämme ihan kauhean? Lisäksi minua pelottaa, mitä he oikein aikovat tehdä. Pelottaa laittaa tyttöä ulos nukkumaan (tähän asti olen pelännyt vain niitä vaunujen ympärillä pyöriviä kissoja) . Pelottaa laittaa pyykkiä narulle. Pelottaa käydä postilaatikolla, kun se on heidän puolellaan. Pelottaa säilyttää pihalla mitään. Pelottaa, millaista on elää epäsovussa rajanaapurin kanssa, kun ovien välillä on 20 metriä. Pelottaa ihan kaikki!
Ja minun kun vaan oli tarkoituksena estää heidän lastensa mielipaha...