Hellurei!
Eilinen päivä oli taas aivan erilainen, tyttö nukkui kohtalaisen hyvät kahdet unet. Toiset liinassa ja toiset "vaunuissa" mahallaan. Nyt oon taas koettanu kyljellään nukuttaa, niin kyllä vaan ähisee ja pyörii pää..
Jälkivuoto tais nyt loppua. Mullakin oli tuota loppuu-eipäs lopu viikon verran, mut nyt ei oo mitään näkyny muutamaan päivään. Reilun kolme viikkoo kesti.
Peittoja ei oo heiluteltu, ei yhtään jaksa kiinnostaa koko puuhat vielä! :ashamed: Väsyttää ja neitiki nukkuu niin usein vieressä.. "Sotavammat" on varmaan parantuneet jo, kun ei tullut kun pari pientä nirhaumaa. Ja sekin minun ajatuksia seksin suhteen häiritsee, et tahdon olla 100% varma etten tuu raskaaksi!! Toiset jo haaveilee siitäkin, ootte te hurjia..
"vauva-arjesta ja masuvaivoista: Eiks o ihanaa lukea täällä palstalla et hei, noillakin on tollasta ja toi kuulostaa niiiin tutulta! Tulee mieleen et hei, tää on normaalia ja sitä on muillakin! harvoilla se arki on pelkkää ruusuilla tanssimista. Ihanaa kun on tällanen palsta! Kiitos, että olette olemassa " Näihin
Nelekan sanoihin on helppo yhtyä!! Ja oon mäkin sitten neljännen äiti, kun jaksan vielä tälläsestä innostua!
Ei vaan löydy sitä vertaistukea live-elämästä..
Neleka muuten, mulla ei kyse ollut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Sairastuin siihen "muuten vaan", pitkään jatkuneen stressin ja ehkäpä myös eletyn elämän takia.. (pieni epäilys on myös hormonikierukan vaikutuksesta asiaan) Paljon oon sellaista kokenut, jonka voisin antaa heti pois, mutta niiden asioiden ansiosta olen nyt se ihminen mikä olen. Raskaaksi tultuani jouduin lopettamaan lääkityksen (mielialalääke) kertaheitolla, ja kävinkin sitten läpi jonkinmoisen notkahduksen voinnissa. Selvisin, mutta tuolla se jossakin kummittelee, pelko uusimisesta on ehkä liiankin valtava! Päivä kerrallaan, eihän tässä muukaan auta. Terapeutille onneksi pääsen vielä kun vaan soitan ja varaan ajan, hänestä oli suuri apu toipumisessa aiemminkin, ja jos yhtään tuntuu sinne suuntaan. Mutta se siitä!
Mulle laitettiin kolmosen jälkeen se
hormonikierukka kun olin lopettanu imetyksen. Papa piti olla otettuna 2kk sisällä, ja jos menkat ei oo alkanu niin raskaustesti suositellaan tehtäväks myös. Sen voi laittaa siis muulloinkin kuin menkkojen aikaan, mut siksi laitetaan yleensä silloin, että on helpompi kun paikat on jo valmiiksi auki. Tosin tässä on paljon paikkakunta/lääkärikohtaisia eroja, kantsii kysellä omassa neuvolassa.
Vauvan eka neuvola olis nyt perjantaina. Eli 1kk iässä, kauhee mihin tää aika menee?!?! Kotikäynnin teki äitiysneuvolan kätilö, neiti oli sillon reilun 2vkoa. Muita käyntejä ei ole tehny, eikä vauvaa ole käytetty missään. Täällä vain siis se yksi kotikäynti pian synnärin jälkeen, sit 1kk seuraava käynti neuvolassa.
Ievaliinalle juu jaksamista sen isännän kanssa.. Miten nuo miehet jaksaaki olla niin tolloja? Sitä kun me naiset vielä ollaan tässä melkosissa hormonihuuruissa, ja herkästi otetaan itteemme, pitäs miesten osata huomioida se!
Meillä se kyllä täs kotosalla muistaa edes jotaki autella, vähintäänkin isompien kanssa, mutta ne viikonloppu/iltajuoksut... :kieh: Nytkin se harmitteli, kun ois samana lauantaina liiton osaston saunailta ja kaverin kesäbileet, on se kauhee kun ei tiiä lähtiskö ryyppäämään vai kenties ryyppäämään. |O Kyllä se mietti sitten sitäkin, että antaiskos omantunnon kolkuttaa ja jättäs lähtemättä, että ois niinkun mullekin mieliks. Tämä tulee siitä, kun sille naputin et vois joskus jättää menemättä ihan omasta tahdostaan eikä siks että mie nalkutan.. :kieh:
Anzzulle vielä voimia tavata eksä! Tiiä kuin se iskä innostuu pikkuneidistään..
Ja nyt Serranosien pariin, pikkuakka nukkuu *kopkop* ja vois santsata kaffetta tän kerran toisenki kupin..
Räpis ynnä uinuva rintsessa huomenna 4vkoa