Huomenta heinämasut!
Huonosti nukuttu yö takana. Joskus kahden aikoihin sain unenpäästä kiinni ja hieman ennen kuutta heräsin ja sen jälkeen en ole saanut nukuttua.
No, lähdin sit koirien kanssa lenkille ja söin aamupalan. Täytyy kohta yrittää vähän vielä torkahtaa tai muuten oon kiukkuinen kun ampiainen koko päivän...
Jotenkin muutenkin on v****tanu koko aamun...
Anoppi on taas koko viikonlopun jaksanu rinkutella pikkupäissään, ja muistutella kuinka vauva on varmasti poika (vaikka tietää varsin hyvin että meille rakenneultran mukaan ootetaan tyttöä..) mua keittää tollanen ihan sikana!!
Aivan sama se on kumpi sitten onkaan, kunhan kaikki menis vielä loppusuoralle asti hyvin ja saatais pikkuinen onnellisesti maailmaan, oli sitten tyttö tai poika!
Ja jätäppä vastaamatta hänen puheluun, niin kohta soi miehen puhelin että missä ***** on kun ei vastaa puhelimeen. Tosi raivostuttava tapaus kun on ottanu kaljaa.. :kieh: :kieh:
Aamulenkillä tuntui pientä menkkamaista vihlontaa alavatsalla. Ainut positiivinen asia tässä aamussa =) Tietää ainakin että jotain tapahtuu kohdunsuulla.
Tuntuu että viikonlopun aikana täällä on ollu aika hiljaista. Onkohan moni jo hakemassa vauvelia kotiin
Aina kun sivut avaa, niin jännittää valmiiksi, onko tullut uusia vauva-uutisia!
Minustakin olisi ihana lukea jo vauvansa saaneiden synnytyskertomuksia.
Kun vaan vauvautuneet ehditte ja jaksatte niin riipustakaa kertomuksia synnytyksistänne niin saadaan me yhtenä kappaleena vielä olevat fiilistellä mukana
Nyt painun takaisin pehkuihin ja toivottavasti herään hieman paremman tuulisena!!
Toivottavasti en onnistunu tartuttamaan tätä kurjaa oloa teihin muihin mammoihin!
vali-vali-vali-vali tannuli 36+2
Huonosti nukuttu yö takana. Joskus kahden aikoihin sain unenpäästä kiinni ja hieman ennen kuutta heräsin ja sen jälkeen en ole saanut nukuttua.
No, lähdin sit koirien kanssa lenkille ja söin aamupalan. Täytyy kohta yrittää vähän vielä torkahtaa tai muuten oon kiukkuinen kun ampiainen koko päivän...
Jotenkin muutenkin on v****tanu koko aamun...
Anoppi on taas koko viikonlopun jaksanu rinkutella pikkupäissään, ja muistutella kuinka vauva on varmasti poika (vaikka tietää varsin hyvin että meille rakenneultran mukaan ootetaan tyttöä..) mua keittää tollanen ihan sikana!!
Aivan sama se on kumpi sitten onkaan, kunhan kaikki menis vielä loppusuoralle asti hyvin ja saatais pikkuinen onnellisesti maailmaan, oli sitten tyttö tai poika!
Ja jätäppä vastaamatta hänen puheluun, niin kohta soi miehen puhelin että missä ***** on kun ei vastaa puhelimeen. Tosi raivostuttava tapaus kun on ottanu kaljaa.. :kieh: :kieh:
Aamulenkillä tuntui pientä menkkamaista vihlontaa alavatsalla. Ainut positiivinen asia tässä aamussa =) Tietää ainakin että jotain tapahtuu kohdunsuulla.
Tuntuu että viikonlopun aikana täällä on ollu aika hiljaista. Onkohan moni jo hakemassa vauvelia kotiin
Aina kun sivut avaa, niin jännittää valmiiksi, onko tullut uusia vauva-uutisia! Minustakin olisi ihana lukea jo vauvansa saaneiden synnytyskertomuksia.
Kun vaan vauvautuneet ehditte ja jaksatte niin riipustakaa kertomuksia synnytyksistänne niin saadaan me yhtenä kappaleena vielä olevat fiilistellä mukana
Nyt painun takaisin pehkuihin ja toivottavasti herään hieman paremman tuulisena!!
Toivottavasti en onnistunu tartuttamaan tätä kurjaa oloa teihin muihin mammoihin!
vali-vali-vali-vali tannuli 36+2
huomenta !
ihan ekaksi onnea vauvansa saaneille =) =) =) :flower: :flower: :flower:
tääläkin huonosti nukuttu yö takana..närästi ja siitä tuli huono olo :x :x
pömppis sitten innostu samalla joraamaan ja minä yritin nukkua eihän siitä mitään tullu kello oli 1.30 kun sain unesta kiinni
huomenna pitäs sinne äitipolille sitten mennä jo aamusta 7.40 ja taas kuulee mitä tehdään jos tehdään...mutta luulen etten kotia tule enään ilman vauvaa..mutta sen näkee sitten huomenna siihen asti jännitetään vaan...
eilen pidin sylis semosta 6-7kk ja kauhee myllerys alko mahas tuli mustasukasuus kohtaus
sitten ilalla huomasin että ilmeisesti limatulppaa on irronnu kun oli liannu mun pikkarit...
mutta nyt nautimaan hiljaisuudesta muut viel vetelee sikeitä joten saa kahvit juoda rauhas ja lehden lukea
onkohan smilexille tullu lähtö jo vai onko vaan muita kiireitä ettei näy ??
bambiino ja pömppis rv 38+5
p.s kait täälä heinämammois saa kirjotella jos ei ole yhteisöön liitynny ? vai poistuuko heinämammat kokonaan sinne ?
ihan ekaksi onnea vauvansa saaneille =) =) =) :flower: :flower: :flower:
tääläkin huonosti nukuttu yö takana..närästi ja siitä tuli huono olo :x :x
pömppis sitten innostu samalla joraamaan ja minä yritin nukkua eihän siitä mitään tullu kello oli 1.30 kun sain unesta kiinni
huomenna pitäs sinne äitipolille sitten mennä jo aamusta 7.40 ja taas kuulee mitä tehdään jos tehdään...mutta luulen etten kotia tule enään ilman vauvaa..mutta sen näkee sitten huomenna siihen asti jännitetään vaan...
eilen pidin sylis semosta 6-7kk ja kauhee myllerys alko mahas tuli mustasukasuus kohtaus
sitten ilalla huomasin että ilmeisesti limatulppaa on irronnu kun oli liannu mun pikkarit...mutta nyt nautimaan hiljaisuudesta muut viel vetelee sikeitä joten saa kahvit juoda rauhas ja lehden lukea
onkohan smilexille tullu lähtö jo vai onko vaan muita kiireitä ettei näy ??
bambiino ja pömppis rv 38+5
p.s kait täälä heinämammois saa kirjotella jos ei ole yhteisöön liitynny ? vai poistuuko heinämammat kokonaan sinne ?
Onnea Mintulle ja koko perheelle! :flower:
Tannulille iiiiso sympatia hali :hug: ettekö voi laittaa yöksi kännyköitä äänettömälle...? Tiedän kokemuksesta, että tuollainen on hirvittävän uuvuttavaa, ja sitä ei tarvitse suvaita. Kännykkä kiinni vaan, sanot sitten miten asiat on, kun on selvinpäin. Teille tulee rankkaa, jos hän soittelee, kun vauva on jo tullut. Stemppiä! Minun kohdallani tilanne kärjistyi niin pahaksi, että meillä on ko. juopon kanssa yksi soittopäivä viikossa. Jos soittaa eri päivänä, niin en vastaa, eikä vastaa miehenikään. Näin tilanne pysyy jotensakin hallinnassa ja humalainen ei hallitse minua ja elämääni, vaan minä itse päätän omasta elämästäni.
aik 38+
Tannulille iiiiso sympatia hali :hug: ettekö voi laittaa yöksi kännyköitä äänettömälle...? Tiedän kokemuksesta, että tuollainen on hirvittävän uuvuttavaa, ja sitä ei tarvitse suvaita. Kännykkä kiinni vaan, sanot sitten miten asiat on, kun on selvinpäin. Teille tulee rankkaa, jos hän soittelee, kun vauva on jo tullut. Stemppiä! Minun kohdallani tilanne kärjistyi niin pahaksi, että meillä on ko. juopon kanssa yksi soittopäivä viikossa. Jos soittaa eri päivänä, niin en vastaa, eikä vastaa miehenikään. Näin tilanne pysyy jotensakin hallinnassa ja humalainen ei hallitse minua ja elämääni, vaan minä itse päätän omasta elämästäni.
aik 38+
:flower: :flower: onnea minttu sekä koko perhe ihanasta pikku prinssistä!!!
Meillä neiti otti ja sairastui flunssaan, voi kakka.. koko eilisen yön kitisi ja itki.. eikä missään asennossa tuntunut rauhoittuvan. No unethan mullakin jäi sitten pari tuntisiksi. kolmen maissa kävin pissalla ja joka ikinen paikka niin selkä ku vatsaki jomotteli jo lupaavasti, mutta myös päätä särki ihan sairaasti. Kunpa mie en nyt tulisi kippeeksi, ku sanotaan että luonto järjestää niin ettei vauva synny jos on kipeä.. tiedä sitten onko totta.
huh ku tulee aika pitkäksi näin loppuvaiheilla, ku merkkejä on vaikka ja mitä, mutta paikat aukenee näköjään TOSI TOSI hitaasti. Ihan välillä ärsyttää
pipsa 39+2 4pv laskettuun.
Meillä neiti otti ja sairastui flunssaan, voi kakka.. koko eilisen yön kitisi ja itki.. eikä missään asennossa tuntunut rauhoittuvan. No unethan mullakin jäi sitten pari tuntisiksi. kolmen maissa kävin pissalla ja joka ikinen paikka niin selkä ku vatsaki jomotteli jo lupaavasti, mutta myös päätä särki ihan sairaasti. Kunpa mie en nyt tulisi kippeeksi, ku sanotaan että luonto järjestää niin ettei vauva synny jos on kipeä.. tiedä sitten onko totta.
huh ku tulee aika pitkäksi näin loppuvaiheilla, ku merkkejä on vaikka ja mitä, mutta paikat aukenee näköjään TOSI TOSI hitaasti. Ihan välillä ärsyttää
pipsa 39+2 4pv laskettuun.
Tannuli: Mitä se anoppi sanois kun sanoisitte silloin ku se on selvin päin että jos soittais vain selvänä..
bambiino: Ettei sulla vain tänään tule jo lähtö sinne synnyttämään?
bambiino: Ettei sulla vain tänään tule jo lähtö sinne synnyttämään?
Huomenta..Tai päivää kai jo tähän aikaan voi sanoa..
Mintulle ja iskälle onnittelut pikkupojasta myös täältä! :heart:
Olisipa tosiaan mukava päästä lukemaan noita synnytyskertomuksia. Että terveiset kaikille jo vauvansa saaneille, niitä odotellaan..
(Vaikka eipä ehkä ihan ekana taida olla mielessä kotiin tullessa, että "pitääpä mennä nettiin kertomaan synnytyksen yksityiskohdat.. )
Jisse, mulla nousi ekassa raskaudessa painoa myös tuo n. 20kg. Nyt tämän toisen raskauden alussa painoa oli jo n. 10kg enemmän, kuin ekan alussa, ja nyt ollaan hyvin samoissa lukemissa, kuin ykkösenkin odotuksessa loppuvaiheessa. Että kyllä se paino muillakin nousee, älä huolehdi.. :hug:
Sain eilen lenkillä aikaan jo aika napakoita supistuksia, tuntu ettei ne jääny tuohon mahan päälle, vaikka kivuttomia olikin. Samaten menkkajomotusta löytyy. Mutta en mä silti oleta, että mä olisin sairaalassa juurikaan ennen tuota kymmenettä päivää..Kunhan nyt ei hurjasti yli menisi..
Vielä muutama päivä pitäis yksin kotona olla, kaikki tekeminen meinaa loppua. Ja päivät kuluu NIIN hitaasti. Täällä palstallakin käyn vähän väliä, vaikkakin yritän joka kerta olla kirjoittamatta, ku ei kerran mitään sen kummempaa asiaakaan oo..
No joo, hauskaa sunnuntaita.. :wave:
Pinuski
Mintulle ja iskälle onnittelut pikkupojasta myös täältä! :heart:
Olisipa tosiaan mukava päästä lukemaan noita synnytyskertomuksia. Että terveiset kaikille jo vauvansa saaneille, niitä odotellaan..
(Vaikka eipä ehkä ihan ekana taida olla mielessä kotiin tullessa, että "pitääpä mennä nettiin kertomaan synnytyksen yksityiskohdat.. )Jisse, mulla nousi ekassa raskaudessa painoa myös tuo n. 20kg. Nyt tämän toisen raskauden alussa painoa oli jo n. 10kg enemmän, kuin ekan alussa, ja nyt ollaan hyvin samoissa lukemissa, kuin ykkösenkin odotuksessa loppuvaiheessa. Että kyllä se paino muillakin nousee, älä huolehdi.. :hug:
Sain eilen lenkillä aikaan jo aika napakoita supistuksia, tuntu ettei ne jääny tuohon mahan päälle, vaikka kivuttomia olikin. Samaten menkkajomotusta löytyy. Mutta en mä silti oleta, että mä olisin sairaalassa juurikaan ennen tuota kymmenettä päivää..Kunhan nyt ei hurjasti yli menisi..
Vielä muutama päivä pitäis yksin kotona olla, kaikki tekeminen meinaa loppua. Ja päivät kuluu NIIN hitaasti. Täällä palstallakin käyn vähän väliä, vaikkakin yritän joka kerta olla kirjoittamatta, ku ei kerran mitään sen kummempaa asiaakaan oo..
No joo, hauskaa sunnuntaita.. :wave:
Pinuski
Oikein paljon onnea mintun poppoolle!!
Pitkästä aikaan sain nukkutuksi heräämättä kertaakaan, toisen huutoon, tiettysti aamulla sain nukkua rauhassa pidempään.
Me oltiin eilen kavereiden juhlissa, joten hieman meni myöhäseen yö, pahoinvoiden alkuilta "supistuksia". Ihanaa kun esikko on nyt hoidossa, niin saa vain olla. Tosin mitään en osaa ilman häntä tehdä, vaiks mahdollista.
Minulla on viimeinen lääk ed. vasta 7.7. synnytystien arviointi samalla. Minulle viimksi veikattiin painoksi 3300-3500kg. melkein pari kuukautta vauva oli vain arvioiden mukaan 2700. syntyi sitten 2740g.
Ei kait luulisi pienuudella niin paljon olevan haittaa, tai mistä minä tiedän!
Taidan menää tekemään hotmailin, jotta pääsen yhteisöön mukaan.
Oikein paljon jaksamisia loppumetreille!
rv35,3
Onnittelut kaikille vauvautuneille!:flower:
(. ) Täällä kanssa kärsitään huonosti nukutuista öistä. Tuntuu, että mikään asento ei ole hyvä, kun jalkoja särkee ja jalkapohjia kuumottaa. Muuten kuitenkin kaikki ok. Mulla kanssa maha pitää välillä melkoista kurinaa, mahtaa kuulostaa kummalliselta vauvan korviin.
Noista appivanhemmista sen verran, että mua kanssa ärsyttää se, että appiukko joka kerta kommentoi tätä raskautta, että kyllä sieltä poika varmasti tulee. Ymmärrän kyllä, että heillä on ennestään kaikki lapsenlapset tyttöjä, mutta eiköhän tärkeintä ole se, että vauveli olisi terve. Varsinkin kun tämä on meidän ensimmäinen, ei ole yhtään väliä kumpi sieltä tulee. Kolme kertaa olen nähnyt unta vauvelin sukupuolesta ja kaikilla kerroilla se on ollut tyttö, että saa nähdä pitävätkö unet paikkaansa.
Näin ensikertalaisena tuli sellainen mieleen, että missä vaiheessa synnytystapa-arvioiti tehdään ja tehdäänkö se automaattisesti kaikille?
Tsemppiä ja voimia kaikille tosi toimissa oleville!
neitikevät 37 + 0
(. ) Täällä kanssa kärsitään huonosti nukutuista öistä. Tuntuu, että mikään asento ei ole hyvä, kun jalkoja särkee ja jalkapohjia kuumottaa. Muuten kuitenkin kaikki ok. Mulla kanssa maha pitää välillä melkoista kurinaa, mahtaa kuulostaa kummalliselta vauvan korviin.
Noista appivanhemmista sen verran, että mua kanssa ärsyttää se, että appiukko joka kerta kommentoi tätä raskautta, että kyllä sieltä poika varmasti tulee. Ymmärrän kyllä, että heillä on ennestään kaikki lapsenlapset tyttöjä, mutta eiköhän tärkeintä ole se, että vauveli olisi terve. Varsinkin kun tämä on meidän ensimmäinen, ei ole yhtään väliä kumpi sieltä tulee. Kolme kertaa olen nähnyt unta vauvelin sukupuolesta ja kaikilla kerroilla se on ollut tyttö, että saa nähdä pitävätkö unet paikkaansa.
Näin ensikertalaisena tuli sellainen mieleen, että missä vaiheessa synnytystapa-arvioiti tehdään ja tehdäänkö se automaattisesti kaikille?
Tsemppiä ja voimia kaikille tosi toimissa oleville!
neitikevät 37 + 0
Heipsistä taas!
Äkkisilteen tulin vielä kurkkaileen, onko tapahtunut mitään öiseen aikaa
Täällä painaa tuo vaavi tuolla alhaalla niin kovasti itteensä ulospäin, etten istuun enkä seisoon oikein kykene. Ei kyl suppaile mitenkään erkoisemmin tai kivuliaasti kuitenkaan.
Minä en myöskään ole kirjautunut sinne yhteisöön, koska epäilen etten osaisi ja aika on varmasti niin kortilla tämän kolmannen synnyttyä, etten paljoa muutenkaan ehdi kirjoitella. Mutta jos joku on halukas jatkaan jutustelua ihan tällain avoimena vaikka tuolla lapsen saaneidenpuolella, jollain ketjulla, niin voisin sellaiseen sitten mukaan tulla :wave:
Yänään tuleekin isommat muksut kotia, ovat olleet isänsä luona viikon kesälomalla ja nyt alkaa taas tämä normaali arki ja kiireet. Onneksi tuo uusi mieheni on ainan ihana ja ottaa niin hyvin nämä miun edellisetkin lapset huomioon ja auttaa mahottoman paljon, vaikka häläkin paljon hommia muutenkin.
Ensi keskiviikkona seuraava neuvola, toivoisin kyl jo etten sine enää joutuisi menemään mutta taitaa olla toiveajattelua.
Tälle päivälle on synttärikemut, minne pitäis lapsien kanssa mennä, serkkuni muksujen yhteissynttärit. Tosin on kyl niin tönkkö olo, et saas nähdä uskallanko lähtee.. Tosin on aina kiva suunnitella kaikkee ja mielummin joutua perumaan synnytyksen takia, kun vetkutella nyt ja odotella turhia
Mutta Tsemiä mahoille ja :hug: niitä tarvitseville!!!
Enää huomien ja on meidän oma kuukausi :heart:
Jisse ja Juulis rv37+5
Äkkisilteen tulin vielä kurkkaileen, onko tapahtunut mitään öiseen aikaa
Täällä painaa tuo vaavi tuolla alhaalla niin kovasti itteensä ulospäin, etten istuun enkä seisoon oikein kykene. Ei kyl suppaile mitenkään erkoisemmin tai kivuliaasti kuitenkaan.
Minä en myöskään ole kirjautunut sinne yhteisöön, koska epäilen etten osaisi ja aika on varmasti niin kortilla tämän kolmannen synnyttyä, etten paljoa muutenkaan ehdi kirjoitella. Mutta jos joku on halukas jatkaan jutustelua ihan tällain avoimena vaikka tuolla lapsen saaneidenpuolella, jollain ketjulla, niin voisin sellaiseen sitten mukaan tulla :wave:
Yänään tuleekin isommat muksut kotia, ovat olleet isänsä luona viikon kesälomalla ja nyt alkaa taas tämä normaali arki ja kiireet. Onneksi tuo uusi mieheni on ainan ihana ja ottaa niin hyvin nämä miun edellisetkin lapset huomioon ja auttaa mahottoman paljon, vaikka häläkin paljon hommia muutenkin.
Ensi keskiviikkona seuraava neuvola, toivoisin kyl jo etten sine enää joutuisi menemään
mutta taitaa olla toiveajattelua.Tälle päivälle on synttärikemut, minne pitäis lapsien kanssa mennä, serkkuni muksujen yhteissynttärit. Tosin on kyl niin tönkkö olo, et saas nähdä uskallanko lähtee.. Tosin on aina kiva suunnitella kaikkee ja mielummin joutua perumaan synnytyksen takia, kun vetkutella nyt ja odotella turhia
Mutta Tsemiä mahoille ja :hug: niitä tarvitseville!!!
Enää huomien ja on meidän oma kuukausi :heart:
Jisse ja Juulis rv37+5
Kävin taas vakoilemassa tuplien sivuilla ja löysin sieltä Ronjan synnytyskertomuksen. Ajattelin kun Ronja on myös tässä meidän listassa kopioida kertomuksen tänne, kun näin ekakertalaisena kiinnostaa miten muilla on mennyt kun oma synnytys lähestyy.
Ronja kirjoittaa: Ja tässä synnytyskertomusta:
To 19.6 aamulla kello 7.30 havahduin kotona napsahdukseen ja lapsivedethän ne sitten meni a-vauvalta. Lähdettiin rauhassa sairaalaan, kotona mietin vielä, että pitää varmaan meikata (öhhh, miksi...?). Supistelut alkoi joskus klo 10.00 ja siitä eteenpäin olikin aika mooonta tuntia tuskaa. Sain ilokaasua ja epiduraalin ja varmaan jotain muutakin, mutta siinä vaiheessa ei paljoo kiinnostanu (ilokaasu ei kyllä auttanu sitten mitään). Oksentelin koko päivän ihan vaan pelkästä kivusta. Ponnistusvaihe alkoi klo 22.45 ja neiti syntyi klo 23.40 imukupin avustuksella, painoa oli 3305g ja pituutta 50cm, pisteitä tuli 9.
B-vauvalta puhkaistiin kalvot 23.58, ponnistusvaihe alkoi klo 00:05 ja herra syntyi 00.15 perätilassa. Painoa oli hänellä 3200g ja pituutta samoin 50cm, pisteitä tuli 5/8, kun lapsi oli alussa vaisu ja harvapulssinen, mutta virkistyi sitten onneksi nopeasti.
Istukka ei suostunut irtoamaan, vaan jouduttiin repitään pois. Verta tuli menetettyä 1,5l, mutta sain sitten lisää tilalle. Nyt hemppa rupee varmaan taas lähestymään normaalia (vaikea sanoa, kun ei ole mitattu).
Huomasitte jo ehkä, että meidän kaksosilla on ikiomat syntymäpäivät Vaikka kokemus oli tuskainen eikä repeämiltä vältytty, voin kyllä sanoo käsi sydämellä, että oli sen arvoista. Luonteeltaan neiti vaikuttaisi erittäin tempperamenttiselta ja prinsessamaiselta, herra taas on rauhallinen ja pohdiskelija, tarkkailee vain tilanteita ja vaikuttaa älykkäältä
Ronja kirjoittaa: Ja tässä synnytyskertomusta:
To 19.6 aamulla kello 7.30 havahduin kotona napsahdukseen ja lapsivedethän ne sitten meni a-vauvalta. Lähdettiin rauhassa sairaalaan, kotona mietin vielä, että pitää varmaan meikata (öhhh, miksi...?). Supistelut alkoi joskus klo 10.00 ja siitä eteenpäin olikin aika mooonta tuntia tuskaa. Sain ilokaasua ja epiduraalin ja varmaan jotain muutakin, mutta siinä vaiheessa ei paljoo kiinnostanu (ilokaasu ei kyllä auttanu sitten mitään). Oksentelin koko päivän ihan vaan pelkästä kivusta. Ponnistusvaihe alkoi klo 22.45 ja neiti syntyi klo 23.40 imukupin avustuksella, painoa oli 3305g ja pituutta 50cm, pisteitä tuli 9.
B-vauvalta puhkaistiin kalvot 23.58, ponnistusvaihe alkoi klo 00:05 ja herra syntyi 00.15 perätilassa. Painoa oli hänellä 3200g ja pituutta samoin 50cm, pisteitä tuli 5/8, kun lapsi oli alussa vaisu ja harvapulssinen, mutta virkistyi sitten onneksi nopeasti.
Istukka ei suostunut irtoamaan, vaan jouduttiin repitään pois. Verta tuli menetettyä 1,5l, mutta sain sitten lisää tilalle. Nyt hemppa rupee varmaan taas lähestymään normaalia (vaikea sanoa, kun ei ole mitattu).
Huomasitte jo ehkä, että meidän kaksosilla on ikiomat syntymäpäivät
Vaikka kokemus oli tuskainen eikä repeämiltä vältytty, voin kyllä sanoo käsi sydämellä, että oli sen arvoista. Luonteeltaan neiti vaikuttaisi erittäin tempperamenttiselta ja prinsessamaiselta, herra taas on rauhallinen ja pohdiskelija, tarkkailee vain tilanteita ja vaikuttaa älykkäältä Paljon onnea Mintulle ja myös miehellensä :flower: :hug: .
Täällä edelleen yhdessä kasassa.Muutama kivuton supistus on tullu ja pientä menkkamaista jomotusta havaittavissa mut eipä muuta.Taitaa näillänäkymin mennä yliaikaseks.
Toisaalta mietin myös sitä ,kun ei esikonkaan synnytystä edeltäny viikkokausien supisteluja tms.Silloin edellisenä iltana ukko nauratti minuu silleen et pissit mäni housuun ja nauraessa leuka paukutti masuun(huijas korttipelissä...) ja aamuyöllä alko tulee sit supistuksia.Poika synty 20 tunnin päästä ekoista suppareista.Niin ja tosiaan laskettuna aikana,eli eräpäivänä(heh heh).
Varmaan menee nyt samaan tapaan tämäkin.
Vaavi ei nyt enää niin paljon muksauttele,alkaa olla varmaan aikaslailla ahdasta.Mietin vaan sitäkin(mitäpä en kokoajan miettis...)et jokohan alakaa olla mitenkin kalkkeutunut istukka.
Nyt ukkostaa joten piuhat seinistä
Ievaliina ja pikkumies 39 ja jtn
Täällä edelleen yhdessä kasassa.Muutama kivuton supistus on tullu ja pientä menkkamaista jomotusta havaittavissa mut eipä muuta.Taitaa näillänäkymin mennä yliaikaseks.
Toisaalta mietin myös sitä ,kun ei esikonkaan synnytystä edeltäny viikkokausien supisteluja tms.Silloin edellisenä iltana ukko nauratti minuu silleen et pissit mäni housuun ja nauraessa leuka paukutti masuun(huijas korttipelissä...) ja aamuyöllä alko tulee sit supistuksia.Poika synty 20 tunnin päästä ekoista suppareista.Niin ja tosiaan laskettuna aikana,eli eräpäivänä(heh heh).
Varmaan menee nyt samaan tapaan tämäkin.
Vaavi ei nyt enää niin paljon muksauttele,alkaa olla varmaan aikaslailla ahdasta.Mietin vaan sitäkin(mitäpä en kokoajan miettis...)et jokohan alakaa olla mitenkin kalkkeutunut istukka.
Nyt ukkostaa joten piuhat seinistä
Ievaliina ja pikkumies 39 ja jtn
Alkuperäinen kirjoittaja suomalainen:Tannuli: Mitä se anoppi sanois kun sanoisitte silloin ku se on selvin päin että jos soittais vain selvänä..
bambiino: Ettei sulla vain tänään tule jo lähtö sinne synnyttämään?
voipi olla että tulee sitä en tiedä....
seksii ollaan harrastettu ahkerasti jos auttas asiaan
mutta ilmotelen sitten kun tiedämme asiasta itekin tarkemmin :wave: :wave:
Onnea Mintulle ja koko perheelle! :flower: Onnittelut myös muille vauvautuneille, jos olen jotakuta unohtanut erikseen onnitella! :flower: :flower:
Mä menen kohta vararikkoon, jos ei vauva ala pian syntyä. Tänäänkin eksyin alennusmyynteihin ja mukaan lähti kolme mekkoa. Ja sittenpä vasta ihmeissäni olenkin, jos ultrassa tytöksi todettu vauva onkin sittenkin poika
Tänään on ollut ihana päivä. Käytiin miehen ja pojan kanssa eläinmuseossa. Mentiin myös italialaiseen ravintolaan syömään. Poika nukkui rattaissa ja minä & mies saatiin rauhassa nauttia pastasta ja jälkkärisuklaakakusta. Päivän kruunasi vielä ne aleshoppailut.
Mulla on vointi edelleen hyvä, eikä merkkejä synnytyksen alkamisesta ole. Jotain pientä vihlontaa ja kivuttomia suppareita silloin tällöin, ei muuta. Tosin esikostakin ekat vähänkin kivuliaat supparit tuli vasta pari tuntia lapsiveden menon jälkeen. Silloin en todellakaan olisi edellisenä päivänä osannut aavistaa, että yöllä synnytys käynnistyy ja seuraavana päivänä on poika sylissä. Mitenköhän nyt käy
Krissie rv 38+4
Mä menen kohta vararikkoon, jos ei vauva ala pian syntyä. Tänäänkin eksyin alennusmyynteihin ja mukaan lähti kolme mekkoa. Ja sittenpä vasta ihmeissäni olenkin, jos ultrassa tytöksi todettu vauva onkin sittenkin poika
Tänään on ollut ihana päivä. Käytiin miehen ja pojan kanssa eläinmuseossa. Mentiin myös italialaiseen ravintolaan syömään. Poika nukkui rattaissa ja minä & mies saatiin rauhassa nauttia pastasta ja jälkkärisuklaakakusta. Päivän kruunasi vielä ne aleshoppailut.
Mulla on vointi edelleen hyvä, eikä merkkejä synnytyksen alkamisesta ole. Jotain pientä vihlontaa ja kivuttomia suppareita silloin tällöin, ei muuta. Tosin esikostakin ekat vähänkin kivuliaat supparit tuli vasta pari tuntia lapsiveden menon jälkeen. Silloin en todellakaan olisi edellisenä päivänä osannut aavistaa, että yöllä synnytys käynnistyy ja seuraavana päivänä on poika sylissä. Mitenköhän nyt käy
Krissie rv 38+4
Vauva uutisia!
Meille syntyi pieni poika silloin perjantaina 27.6.08 klo: 16.12
Painoa oli 2860g ja pituutta 47cm
Raskausviikkojahan meillä oli 38+2
Laitan tähän vähän synnytyskertomusta:
Lähin kotoa kaverille kyläileen ja autossa tuli eka kunnon selkäpoltto supistus. Viilsi oikein kovasti suoraan selkään. 10 minutin välein tasasesti niitä tuli. Olin pari tuntia kaverilla ja lähettiin sit kotiin. Autossa tiheni 7 minutin välein ja kotiin päästyä ne tuli jo melko kipeinä 3-5 minutin välein. Äiti toi pikkuveljen esikoista hoitamaan joskus puolen päivän tienoilla. Kahen aikaan alko oleen jo niin tukalat paikat että oli pakko alkaa tekeen lähtöä sairaalaan. Silloin ne supistukset tuli jo 2 minutin välein ja supistuksen aikana ei pystyny enää liikkumaan. Puol kolmen aikaan oltiin sairaalassa ja mentiin esivalmisteluhuoneeseen. Olin siinä vaiheessa jo 5 cm auki. Vaihdoin vaatteet ja toimitin vessa jtuut ja sit mentiiinkin jo saliin jossa otettiin käyrää n. 20 minuttia. Silloin sain pelastavan ilokaasu maskin jota olin jo haaveillu Synnärillä oli niin kauhee ruuhka että siinä vaiheessa kätilö totesi vain et nyt ei oo resursseja muita kivunlievityksiä antamaan kun joka salissa on synnytys käynnissä ja lääkäri niissä kiinni että katotaan sitä sit myöhemmin, jos nyt pärjäisit tolla ilokaasulla. Sanoinkin sit etten tähän väliin muuta kyllä tarvikkaan että pärjään kyllä sen ilokaasun voimin ihan hyvin. Mies lähti käväseen ulkona tupakalla ja soittamassa töihin niin silloin tuli ekat sellaset "hikisupistukset". Tarkotan tolla sitä et ne oli niin kovia että hiki nousi pintaan jo pelkän supistuksen voimasta. Miehen tullessa takasin sanoin et nyt soitetaan kätilö paikalle kun tuntuu et vauva vois syntyä kohta. Kätilö tuli sinne ja katto tilanteen et jaaha... hämpä puhkasee noi lapsivesikalvot et tää vauva syntyy nyt. puhkas kalvot ja seuraavalla supistuksella kun sain kunnon asennon niin sainkin jo ponnistaa vauvan mailmaan. Yhellä supistuksella/ponnistuksella poika sit syntyi. sen supistuksen aikana kätilö vain sanoi et: tää syntyy nyt... ponnista... älä ponnista, autan käden... ponnista... nyt tää synty...
Kaikki meni siis oikein mallikkaasti. Poika sai pisteitä 8/9 (väristä lähti nuo muutama piste)
Synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 7h, sairaalassa siitä 1h 45min ja ponnistus aika 1min
Nyt ollaan vielä täällä sairaalassa. Huomenna varmaan päästään kotiin jahka kotiintulotarkistus on tehty. Sokerit meinas olla parilla ekalla mittauksella vähän liian alhaalla, mut ne parani siitä sitten. alilämpöisyyttä on vähän ollu joten villavaatteissa poju majailee untuvapeitteissä, mut muuten kaikki on menny oikein hyvin. Oma olo on mitä mainioin kun ei haavan haavaa tullu. Voimakkaat jälkisupistukset on vaan riesana ollu, mut nekin alkaa jo helpottaa. Maito alkaa pikkuhiljaa nousemaan.
Nyt näyttää poju heräilyn merkkejä tuossa joten täytyy varmaan alkaa taas syöttään häntä niin saahaan tuo painokin tuosta nousuun
Oikein suuria voimahaleja ja jaksamista täältä kaikille :hug:
Palkinto häämöttää edessä päin =)
Ja oikein paljon onnitteluita vauvansa saaneille :flower:
Kojo ja poju 2 vrk
Meille syntyi pieni poika silloin perjantaina 27.6.08 klo: 16.12
Painoa oli 2860g ja pituutta 47cm
Raskausviikkojahan meillä oli 38+2
Laitan tähän vähän synnytyskertomusta:
Lähin kotoa kaverille kyläileen ja autossa tuli eka kunnon selkäpoltto supistus. Viilsi oikein kovasti suoraan selkään. 10 minutin välein tasasesti niitä tuli. Olin pari tuntia kaverilla ja lähettiin sit kotiin. Autossa tiheni 7 minutin välein ja kotiin päästyä ne tuli jo melko kipeinä 3-5 minutin välein. Äiti toi pikkuveljen esikoista hoitamaan joskus puolen päivän tienoilla. Kahen aikaan alko oleen jo niin tukalat paikat että oli pakko alkaa tekeen lähtöä sairaalaan. Silloin ne supistukset tuli jo 2 minutin välein ja supistuksen aikana ei pystyny enää liikkumaan. Puol kolmen aikaan oltiin sairaalassa ja mentiin esivalmisteluhuoneeseen. Olin siinä vaiheessa jo 5 cm auki. Vaihdoin vaatteet ja toimitin vessa jtuut ja sit mentiiinkin jo saliin jossa otettiin käyrää n. 20 minuttia. Silloin sain pelastavan ilokaasu maskin jota olin jo haaveillu
Synnärillä oli niin kauhee ruuhka että siinä vaiheessa kätilö totesi vain et nyt ei oo resursseja muita kivunlievityksiä antamaan kun joka salissa on synnytys käynnissä ja lääkäri niissä kiinni että katotaan sitä sit myöhemmin, jos nyt pärjäisit tolla ilokaasulla. Sanoinkin sit etten tähän väliin muuta kyllä tarvikkaan että pärjään kyllä sen ilokaasun voimin ihan hyvin. Mies lähti käväseen ulkona tupakalla ja soittamassa töihin niin silloin tuli ekat sellaset "hikisupistukset". Tarkotan tolla sitä et ne oli niin kovia että hiki nousi pintaan jo pelkän supistuksen voimasta. Miehen tullessa takasin sanoin et nyt soitetaan kätilö paikalle kun tuntuu et vauva vois syntyä kohta. Kätilö tuli sinne ja katto tilanteen et jaaha... hämpä puhkasee noi lapsivesikalvot et tää vauva syntyy nyt. puhkas kalvot ja seuraavalla supistuksella kun sain kunnon asennon niin sainkin jo ponnistaa vauvan mailmaan. Yhellä supistuksella/ponnistuksella poika sit syntyi. sen supistuksen aikana kätilö vain sanoi et: tää syntyy nyt... ponnista... älä ponnista, autan käden... ponnista... nyt tää synty... Kaikki meni siis oikein mallikkaasti. Poika sai pisteitä 8/9 (väristä lähti nuo muutama piste)
Synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 7h, sairaalassa siitä 1h 45min ja ponnistus aika 1min
Nyt ollaan vielä täällä sairaalassa. Huomenna varmaan päästään kotiin jahka kotiintulotarkistus on tehty. Sokerit meinas olla parilla ekalla mittauksella vähän liian alhaalla, mut ne parani siitä sitten. alilämpöisyyttä on vähän ollu joten villavaatteissa poju majailee untuvapeitteissä, mut muuten kaikki on menny oikein hyvin. Oma olo on mitä mainioin kun ei haavan haavaa tullu. Voimakkaat jälkisupistukset on vaan riesana ollu, mut nekin alkaa jo helpottaa. Maito alkaa pikkuhiljaa nousemaan.
Nyt näyttää poju heräilyn merkkejä tuossa joten täytyy varmaan alkaa taas syöttään häntä niin saahaan tuo painokin tuosta nousuun
Oikein suuria voimahaleja ja jaksamista täältä kaikille :hug:
Palkinto häämöttää edessä päin =)
Ja oikein paljon onnitteluita vauvansa saaneille :flower:
Kojo ja poju 2 vrk
onnea kojo, ja kiitos ekasta synnytystarinasta. Sullahan oli hurjaa touhua nyt taisi alkaa poikakausi, ku tyttöjä on tullut tasaseen tahtiin.
Mie oon käyny tekemässä lehmille aitaa, ja pyöräilyttäny esikkoa ja tehny ruokaa ja leikkasin hiukka nurmikkoaki, ja se aiheutti sen että kaikki mahdollinen oire katos hassua.
Noh, sehän on vain niin että odottavan aika on pitkä. pitäisi nyt saada tuo pääkoppa uskomaan ettei kannata odottaa synnytystä ennen esim. 9pv?!?! mutta miten aivot saa käännettyä siihen asentoon ettei tutkis mitään oloja sun muita.
Tää naisen elämä on yhtä odottamista....
ekaksi odotetaan että löytyis se elämän rakkaus, sitten odotetaan että jospa se elämän rakkaus kosisi, sitten odotellaan vauvakuumeen kourissa että tää elämän rakkauski alkais kuumeilemaan, sitten odotellaan sitä positiivista raskaustestiä, ja ku se positiivinen testi on sulla taskussa sen jälkeen odotat että pääset ensimmäiseen ultraan, jonka jälkeen odotetaan ja toivotaan että vaavi pysyisi massussa, ja ku keskenmenon uhka on pienimmillään aletaan pikkuhiljaa odottelemaan raskauden kolmannesta ja sitten ku tää loppuaika häämöttää aletaan odottamaan synnytystä ...
ollaan me naiset hassuja.
Petasin tänään muuten vauvan sängynkin valmiiksi.. ja ripustin soittorasian pinnasängyn reunalle, esikko yritti kiikkua sängyn reunaa pitkin pinnasänkyyn oisi halunnut olla vauva katso ihan ihmeissään ja silmät suurina ku sanoin että et sie voi siellä nukkua ku vauva siellä nukkuu sitten ku äiti ja isi sen käy hakemassa
riepu reppana ku on vielä niin pikkunen
nyt taisi alkaa poikakausi, ku tyttöjä on tullut tasaseen tahtiin. Mie oon käyny tekemässä lehmille aitaa, ja pyöräilyttäny esikkoa ja tehny ruokaa ja leikkasin hiukka nurmikkoaki, ja se aiheutti sen että kaikki mahdollinen oire katos
hassua. Noh, sehän on vain niin että odottavan aika on pitkä. pitäisi nyt saada tuo pääkoppa uskomaan ettei kannata odottaa synnytystä ennen esim. 9pv?!?! mutta miten aivot saa käännettyä siihen asentoon ettei tutkis mitään oloja sun muita.
Tää naisen elämä on yhtä odottamista....
ekaksi odotetaan että löytyis se elämän rakkaus, sitten odotetaan että jospa se elämän rakkaus kosisi, sitten odotellaan vauvakuumeen kourissa että tää elämän rakkauski alkais kuumeilemaan, sitten odotellaan sitä positiivista raskaustestiä, ja ku se positiivinen testi on sulla taskussa sen jälkeen odotat että pääset ensimmäiseen ultraan, jonka jälkeen odotetaan ja toivotaan että vaavi pysyisi massussa, ja ku keskenmenon uhka on pienimmillään aletaan pikkuhiljaa odottelemaan raskauden kolmannesta ja sitten ku tää loppuaika häämöttää aletaan odottamaan synnytystä
...ollaan me naiset hassuja.
Petasin tänään muuten vauvan sängynkin valmiiksi.. ja ripustin soittorasian pinnasängyn reunalle, esikko yritti kiikkua sängyn reunaa pitkin pinnasänkyyn oisi halunnut olla vauva
katso ihan ihmeissään ja silmät suurina ku sanoin että et sie voi siellä nukkua ku vauva siellä nukkuu sitten ku äiti ja isi sen käy hakemassa riepu reppana ku on vielä niin pikkunen
Onnea Kojo pikkuisesta pojasta! Kuulostipa helpolta tuo synnytys noin kerrottuna.. Nyt vain nauttimaan uudesta perheenjäsenestä. Tuo synnärin ruuhka kyllä vähän pistää huolestuttamaan..
Täällä vielä odotetaan. Huomenna neuvola, sitten lisää..
Pinuski 38+3 :wave:
Nyt vain nauttimaan uudesta perheenjäsenestä. Tuo synnärin ruuhka kyllä vähän pistää huolestuttamaan..Täällä vielä odotetaan. Huomenna neuvola, sitten lisää..
Pinuski 38+3 :wave:
Hei!
Sen verran kerkisin selata, että uutinen meidän tytöstä oli jo ehtinyt tänne, kiitos pörrö kun kerroit viestiä. Ja suurimmat kiitokset kaikille teille ihanista tsemppiviesteistä ja onnitteluista! =) :hug: :heart:
Ja oikein sylin täydeltä onnea kaikille vauvan saaneille! :flower: :heart: :hug:
Ja iso rutistus myös niille, jotka toivoisivat jo pääsevänsä synnyttämään! :hug:
Meidän pikkuinen tyllerö siis syntyi 24.6. ja kotiin päästtin pe iltana. Synnärillä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla koko viikon, kunnes perjantaina alkoi tosiaan tapahtua. Toisaalta oli kiva olla yksin kolmen hengen huoneessa, mut toisaalta tuli välillä hirveen yksinäinen olo ku ei nähny juuri ketään ja yksinään siellä itkeskelin ku tunteet heitti äärilaidoilla ja imetys takkusi. Synnytys meni sit lopulta tosi helposti voisin sanoa siihen mitä odotin ja se 2 vuorokauden kärvistely kotona ja unen puute oli ehdottomasti pahimmat jutut. Synnytyksen jälkeen ja ekana päivänä olin euforisen onnellinen tuosta kauniista ja ihanasta pikkuneidistä, mut sen jälkeen on ollu välillä tosi huonot fiilikset ku maito ei meinannu ekana nousta ja nyt ku sitä tulee niin imetys on silti tosi vaikeaa välillä. Kotona en eka yönä nukkuna ollenkaan ku vauva heräs 2 tunnin välein ja söi aina 2 tuntia kerralla ja kakkas vuorokauden aikana n.12 kertaa... Silloin tuntu että me ei selvitä tästä hengissä... Lisäksi mulla oli lämpöä maidonnoususta ja kaikkee... (Mietin et meniköhän neidin masu sekaisin ku söin rautatabletin? Mulla itellä ainakin meni. No, en syö niitä enää ku en koe et tarvisin ja hemppa oli 137 ennen synnytystä, sen jälkeen ei oo mitattu sanoottiin vaan et kantsii syödä varulta.)
Viime yö meni tosi hyvin, vaikkei se imetys vieläkään huudotta suju, mut sain nukuttua joka välissä, enkä ollu enään niin paniikissa siitä, että vauva karjuu välillä ku ote tissistä irtoaa/maitoa ei tuu tarpeeks/tulee liikaa... tai jotain. Sit on vaikee yrittää imettää karjuvaa vauvaa. Mut kyllä me molemmat koko ajan opitaan. Imetys ei onnistu makuultaan ollenkaan niin pitää sit istua ja sekin yöllä väsyttää, mut tosiaan nyt alkaa jo löytyä uskoa siihen, et joskus vielä tää sujuu. Ollaan annettu pullostakin ruokaa välillä ja siitä on huono omatunto ollu, ku en pysty täysimetykseen ainakaan vielä... mut jotenki ku olin kahen tunnin välein imettäny 2 tuntia kerralla ja vieläkin vaan toinen raivoaa ja hamuaa, niin se oli kyllä pelastus, et mieskin pysty syöttään, vauva rauhottu ja sain sit nukkua kuites ihan vähän. Imetysohjeita luin imetystukisivuilta ja siellä sanottiin, ettei sais antaa missään tapauksessa lisämaitoa, et se vaan vaikeuttaa, mut en pystyny toteuttaan sitä ainakaan vielä ku eihän sekään käy että äiti ei nuku ollenkaan. Olin muutenki ottanu niin ressin siitä et pitää pystyä täysimetykseen niin kotona eka yön aina vaan jännitin seuraavaa imetyskertaa ja sitä et jos se ei taas suju ja eihän sitä nuku ku on paniikissa... No, nyt on parempi mieli tosiaan ja viime yön 4x2 tunnin unet oli ihan taivaan lahja, en oo ainakaan viikkoon nukkunu niin paljon vuorokauden aikana.
Tänään sit käytiin eka kertaa ulkoilemassa vauvan kanssa ja se jännitti ihan sikana kans. Et mitä jos se huutaa kuin syötävä tuolla ulkona, että mitä mie teen? Syötin mahollisimman paljon ennen ku lähettiin. No alkumatkasta se vähän itkeskeli ja sain sit sylissä rauhotettua sen ja sitte käveltiinkin 5 kilometrin lenkki tuolla kauniissa jokimaisemassa ja mies kävi kaupassakin ku me ooteltiin pihalla. Alko tuntua, et onhan tässä vielä elämää jäljellä ja että kyllä tää vauvan kanssa elo varmaan sittenkin alkaa sujua. Jotenkin mie vaan jännitän kaikkea ihan hirveesti ku toinen on niin pieni ja avuton ja ihan vaan meidän osaamattomien tollojen vastuulla. Onneksi vähän jo alan oppia sitä rauhottaan ja en oo niin paniikissa siitä itkusta ja karjumisesta. Että se synnytys tuntuu tässä valossa aika paljon helpommalta jutulta kuin nää alkupäivien tunteiden heittelyt, imetyksen vaikeus ja muutenkin tää koko myllerrys. En ole ihan täysin vieläkään tajunnut, että tuo ihana ilmestys on meidän lapsi ja että olen nyt äiti, mutta päivä päivältä äiti-sanan sanominen alkaa tuntua luontevammalta ja tuo suloinen vauva enemmän meidän vauvalta kun alan vähän oppia sen viestejä lukemaan. Katsotaan kuinka kauan piltti nukkuu, että ehtisinkö lukaista teidän kuulumisia.
Viola ja Pingu 5vrk
PS. Kojo, se taisit olla sie joka tulit siihen samaan huoneeseen ku oltiin lähdössä, vai oonko väärässä? Oli tosi mukava jutella ja onnea vielä teille pikkuisesta pojasta! :heart:
Sen verran kerkisin selata, että uutinen meidän tytöstä oli jo ehtinyt tänne, kiitos pörrö kun kerroit viestiä. Ja suurimmat kiitokset kaikille teille ihanista tsemppiviesteistä ja onnitteluista! =) :hug: :heart:
Ja oikein sylin täydeltä onnea kaikille vauvan saaneille! :flower: :heart: :hug:
Ja iso rutistus myös niille, jotka toivoisivat jo pääsevänsä synnyttämään! :hug:
Meidän pikkuinen tyllerö siis syntyi 24.6. ja kotiin päästtin pe iltana. Synnärillä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla koko viikon, kunnes perjantaina alkoi tosiaan tapahtua. Toisaalta oli kiva olla yksin kolmen hengen huoneessa, mut toisaalta tuli välillä hirveen yksinäinen olo ku ei nähny juuri ketään ja yksinään siellä itkeskelin ku tunteet heitti äärilaidoilla ja imetys takkusi. Synnytys meni sit lopulta tosi helposti voisin sanoa siihen mitä odotin ja se 2 vuorokauden kärvistely kotona ja unen puute oli ehdottomasti pahimmat jutut. Synnytyksen jälkeen ja ekana päivänä olin euforisen onnellinen tuosta kauniista ja ihanasta pikkuneidistä, mut sen jälkeen on ollu välillä tosi huonot fiilikset ku maito ei meinannu ekana nousta ja nyt ku sitä tulee niin imetys on silti tosi vaikeaa välillä. Kotona en eka yönä nukkuna ollenkaan ku vauva heräs 2 tunnin välein ja söi aina 2 tuntia kerralla ja kakkas vuorokauden aikana n.12 kertaa... Silloin tuntu että me ei selvitä tästä hengissä... Lisäksi mulla oli lämpöä maidonnoususta ja kaikkee... (Mietin et meniköhän neidin masu sekaisin ku söin rautatabletin? Mulla itellä ainakin meni. No, en syö niitä enää ku en koe et tarvisin ja hemppa oli 137 ennen synnytystä, sen jälkeen ei oo mitattu sanoottiin vaan et kantsii syödä varulta.)
Viime yö meni tosi hyvin, vaikkei se imetys vieläkään huudotta suju, mut sain nukuttua joka välissä, enkä ollu enään niin paniikissa siitä, että vauva karjuu välillä ku ote tissistä irtoaa/maitoa ei tuu tarpeeks/tulee liikaa... tai jotain. Sit on vaikee yrittää imettää karjuvaa vauvaa. Mut kyllä me molemmat koko ajan opitaan. Imetys ei onnistu makuultaan ollenkaan niin pitää sit istua ja sekin yöllä väsyttää, mut tosiaan nyt alkaa jo löytyä uskoa siihen, et joskus vielä tää sujuu. Ollaan annettu pullostakin ruokaa välillä ja siitä on huono omatunto ollu, ku en pysty täysimetykseen ainakaan vielä... mut jotenki ku olin kahen tunnin välein imettäny 2 tuntia kerralla ja vieläkin vaan toinen raivoaa ja hamuaa, niin se oli kyllä pelastus, et mieskin pysty syöttään, vauva rauhottu ja sain sit nukkua kuites ihan vähän. Imetysohjeita luin imetystukisivuilta ja siellä sanottiin, ettei sais antaa missään tapauksessa lisämaitoa, et se vaan vaikeuttaa, mut en pystyny toteuttaan sitä ainakaan vielä ku eihän sekään käy että äiti ei nuku ollenkaan. Olin muutenki ottanu niin ressin siitä et pitää pystyä täysimetykseen niin kotona eka yön aina vaan jännitin seuraavaa imetyskertaa ja sitä et jos se ei taas suju ja eihän sitä nuku ku on paniikissa... No, nyt on parempi mieli tosiaan ja viime yön 4x2 tunnin unet oli ihan taivaan lahja, en oo ainakaan viikkoon nukkunu niin paljon vuorokauden aikana.
Tänään sit käytiin eka kertaa ulkoilemassa vauvan kanssa ja se jännitti ihan sikana kans. Et mitä jos se huutaa kuin syötävä tuolla ulkona, että mitä mie teen? Syötin mahollisimman paljon ennen ku lähettiin. No alkumatkasta se vähän itkeskeli ja sain sit sylissä rauhotettua sen ja sitte käveltiinkin 5 kilometrin lenkki tuolla kauniissa jokimaisemassa ja mies kävi kaupassakin ku me ooteltiin pihalla. Alko tuntua, et onhan tässä vielä elämää jäljellä ja että kyllä tää vauvan kanssa elo varmaan sittenkin alkaa sujua. Jotenkin mie vaan jännitän kaikkea ihan hirveesti ku toinen on niin pieni ja avuton ja ihan vaan meidän osaamattomien tollojen vastuulla. Onneksi vähän jo alan oppia sitä rauhottaan ja en oo niin paniikissa siitä itkusta ja karjumisesta. Että se synnytys tuntuu tässä valossa aika paljon helpommalta jutulta kuin nää alkupäivien tunteiden heittelyt, imetyksen vaikeus ja muutenkin tää koko myllerrys. En ole ihan täysin vieläkään tajunnut, että tuo ihana ilmestys on meidän lapsi ja että olen nyt äiti, mutta päivä päivältä äiti-sanan sanominen alkaa tuntua luontevammalta ja tuo suloinen vauva enemmän meidän vauvalta kun alan vähän oppia sen viestejä lukemaan. Katsotaan kuinka kauan piltti nukkuu, että ehtisinkö lukaista teidän kuulumisia.
Viola ja Pingu 5vrk
PS. Kojo, se taisit olla sie joka tulit siihen samaan huoneeseen ku oltiin lähdössä, vai oonko väärässä? Oli tosi mukava jutella ja onnea vielä teille pikkuisesta pojasta! :heart:
TYTTÖ SYNTYI 27.6.2008 klo. 21.04
Eli viimeksi ku kirjoittelin niin siitä reilu 4h niin vauva oli jo maailmassa
Painoa pikkuisella 3245g ja pituutta 49,5cm.
Palaan myöhemmin kertomaan lisää synnytyksestä. Kaikki kuitenkin meni todella hyvin; vielä 12min ennen syntymistä luin lehteä ja luulin et vauva syntyy vasta aikaisintaan seuraavan päivän aikana.. (epiduraali puudutus auttoi siis hyvin )
Tänään kotiuduttiin sairaalasta. Tylleröinen vain nukkuu ja syö :heart:
ONNEA VAUVANSA JO SAANEILLE!!!
NiiVe ja tytsy aikalailla tasan 2vrk
(tähän aikaan perjantaina vielä odoteltiin et milloin istukka syntyy..)
Eli viimeksi ku kirjoittelin niin siitä reilu 4h niin vauva oli jo maailmassa
Painoa pikkuisella 3245g ja pituutta 49,5cm.
Palaan myöhemmin kertomaan lisää synnytyksestä. Kaikki kuitenkin meni todella hyvin; vielä 12min ennen syntymistä luin lehteä ja luulin et vauva syntyy vasta aikaisintaan seuraavan päivän aikana.. (epiduraali puudutus auttoi siis hyvin
)Tänään kotiuduttiin sairaalasta. Tylleröinen vain nukkuu ja syö :heart:
ONNEA VAUVANSA JO SAANEILLE!!!
NiiVe ja tytsy aikalailla tasan 2vrk
(tähän aikaan perjantaina vielä odoteltiin et milloin istukka syntyy
..)Hienoa lukea.. Siis PALJON PALJON ONNEA Mintulle , Kojolle NiiVelle !! ..ja tietty iskille ! :flower: :flower: :flower:
Huomenna itellä lääkäri käynti, saas nähdä josko olis jotain muutoksia tapahtunut alakerrassa.
Nyt nukkuu...tai kukkuu.. (niiku aikas usein nykyään)
Äippä 38+2
Huomenna itellä lääkäri käynti, saas nähdä josko olis jotain muutoksia tapahtunut alakerrassa.
Nyt nukkuu...tai kukkuu.. (niiku aikas usein nykyään)
Äippä 38+2
Ihanaa, lisää vauvauutisia! Paljon onnea teille! :flower:
Violalle toivottelen jaksamista ja kovasti voimia. Itselleni ensimmäisen lapsen saaminen oli sen luokan mullistus, että välillä mietin selvitäänkö tästä edes hengissä. Vauva tuntui niin pieneltä ja minä ja mies ihan avuttomilta hoitamaan semmoista suloista nyyttiä. Imetyksen vuoksi minäkin itkin monet itkut ja stressasin milloin mistäkin. Jälkeenpäin ajateltuna sitä lisämaitoa olisi oman mielenterveyden vuoksi voinut joskus antaa, eikä vaan jääränä olla sitä vastaan. Loppujen lopuksi täysimetys onnistui, mutta ei se helppoa ollut. Tsemppiä sinullekin siihen, mutta älä ole liian ankara itsellesi.
Jos vauva on kovin itkuinen ja huonosti nukkuvaa sorttia, voi arki tuntua aika rankalta. Lohdutuksen sanaksi muistutan, että jossain vaiheessa tilanne helpottaa.
Krissie rv 38+4
Violalle toivottelen jaksamista ja kovasti voimia. Itselleni ensimmäisen lapsen saaminen oli sen luokan mullistus, että välillä mietin selvitäänkö tästä edes hengissä. Vauva tuntui niin pieneltä ja minä ja mies ihan avuttomilta hoitamaan semmoista suloista nyyttiä. Imetyksen vuoksi minäkin itkin monet itkut ja stressasin milloin mistäkin. Jälkeenpäin ajateltuna sitä lisämaitoa olisi oman mielenterveyden vuoksi voinut joskus antaa, eikä vaan jääränä olla sitä vastaan. Loppujen lopuksi täysimetys onnistui, mutta ei se helppoa ollut. Tsemppiä sinullekin siihen, mutta älä ole liian ankara itsellesi.
Jos vauva on kovin itkuinen ja huonosti nukkuvaa sorttia, voi arki tuntua aika rankalta. Lohdutuksen sanaksi muistutan, että jossain vaiheessa tilanne helpottaa.
Krissie rv 38+4
PALJON ONNEA MINTULLE, KOJOLLE JA NIIVELLE PIKKU NYYTEISTÄ!
Niitähän alko tupsahtelemaan nyt ihan urakalla =)
Jaksamisia kovasti vielä meille kaikille odottajille, kyllä mekin kohta ollaan vuorossa
Violalle kovasti myös jaksamisia sinne vauva-arjen keskelle. Kyllä se oma tapa hoitaa sieltä pikkuhiljaa kehittyy ja luottamus omaan osaamiseen kasvaa. Ja omakin jaksaminen on tosiaan tärkeää ja pääasia on, että pikkunen saa ruokaa, joten koita olla liikoja stressaamatta sitä imetystä. Kyllä se varmasti siitä lähtee sujumaan =)
Me vietettiin miehen kans pitkästä aikaa viikonloppu ihan kahdestaan. Lauantaina ravattiin ympäri kaupunkia tekemässä viimesiä hankintoja ja aleja kiertämässä. Illalla tehtiin hyvää ruokaa ja katottiin elokuva ihan kotosalla. Illan päätteeks koitettiin myös saada synnytykseen vauhtia petipuuhilla, mutta mitä vielä! Päivän touhuista olin niin poikki, että nukuin kun tukki eikä supistuksista siis tietookaan. Tänään käytiin vielä uusinta kierros kaupungilla, mutta siitäkin seurauksena oli vaan armoton väsymys ja jalkasärky.
Tosin kaikkiin näihin avituskeinoihin menetin kyllä uskoni heti esikoisen kohdalla, kun oli ihan sama miten rehkin ja mitä tehtiin, niin mitään ei tuntunu missään. Supparit alko sinä päivänä kun sitten illalla piti lähtee sairaalaan. Joten eiköhän se tämäkin tule sitten kun on valmis =) Toivotaan vaan että se hetki koittaisi pian!
Ja Tannulille iso :hug: ! Meillä on sitten vissiin vähän saman sortin anopit. Meillä ei anoppi onneks kaljapäissään mulle soittele, mutta miehelle senkin edestä ja keksii päähänsä yhtä sun toista. Esikoisen kohdalla se puheli kaikille ihan loppuun asti miten meille odotetaan kaksosia, vaikka hyvin varhasessa vaiheessa raskautta kyllä tehtiin selväksi, että ihan yksi on vaan tulossa. Muutenkin se aina keksii noita juttuja lottovoitosta syöpään, mutta oon onneks tässä vuosien varrella jo oppinut tunnistamaan mitkä jutut kannattaa kuunnella ja mitkä ei. Raskasta on elää tuollaisen ihmisen kans, mutta eipä ole juuri vaihtoehtoja. Harmittaa vaan kun lapsille jää toinen mummo melko etäiseksi, kun eihän sille voi esim. hoitoon antaa.
Mutta nyt pitää kyllä alkaa suunnittelemaan nukkumaan menoo, sen verran alkaa jo uni painaa silmää. Jospa sitä vielä ensi yönkin saisi nukuttua hyvin.
Änkkäpöö ja Toivoilona 37+4
Niitähän alko tupsahtelemaan nyt ihan urakalla =)
Jaksamisia kovasti vielä meille kaikille odottajille, kyllä mekin kohta ollaan vuorossa
Violalle kovasti myös jaksamisia sinne vauva-arjen keskelle. Kyllä se oma tapa hoitaa sieltä pikkuhiljaa kehittyy ja luottamus omaan osaamiseen kasvaa. Ja omakin jaksaminen on tosiaan tärkeää ja pääasia on, että pikkunen saa ruokaa, joten koita olla liikoja stressaamatta sitä imetystä. Kyllä se varmasti siitä lähtee sujumaan =)
Me vietettiin miehen kans pitkästä aikaa viikonloppu ihan kahdestaan. Lauantaina ravattiin ympäri kaupunkia tekemässä viimesiä hankintoja ja aleja kiertämässä. Illalla tehtiin hyvää ruokaa ja katottiin elokuva ihan kotosalla. Illan päätteeks koitettiin myös saada synnytykseen vauhtia petipuuhilla, mutta mitä vielä! Päivän touhuista olin niin poikki, että nukuin kun tukki eikä supistuksista siis tietookaan. Tänään käytiin vielä uusinta kierros kaupungilla, mutta siitäkin seurauksena oli vaan armoton väsymys ja jalkasärky.
Tosin kaikkiin näihin avituskeinoihin menetin kyllä uskoni heti esikoisen kohdalla, kun oli ihan sama miten rehkin ja mitä tehtiin, niin mitään ei tuntunu missään. Supparit alko sinä päivänä kun sitten illalla piti lähtee sairaalaan. Joten eiköhän se tämäkin tule sitten kun on valmis =) Toivotaan vaan että se hetki koittaisi pian!
Ja Tannulille iso :hug: ! Meillä on sitten vissiin vähän saman sortin anopit. Meillä ei anoppi onneks kaljapäissään mulle soittele, mutta miehelle senkin edestä ja keksii päähänsä yhtä sun toista. Esikoisen kohdalla se puheli kaikille ihan loppuun asti miten meille odotetaan kaksosia, vaikka hyvin varhasessa vaiheessa raskautta kyllä tehtiin selväksi, että ihan yksi on vaan tulossa. Muutenkin se aina keksii noita juttuja lottovoitosta syöpään, mutta oon onneks tässä vuosien varrella jo oppinut tunnistamaan mitkä jutut kannattaa kuunnella ja mitkä ei. Raskasta on elää tuollaisen ihmisen kans, mutta eipä ole juuri vaihtoehtoja. Harmittaa vaan kun lapsille jää toinen mummo melko etäiseksi, kun eihän sille voi esim. hoitoon antaa.
Mutta nyt pitää kyllä alkaa suunnittelemaan nukkumaan menoo, sen verran alkaa jo uni painaa silmää. Jospa sitä vielä ensi yönkin saisi nukuttua hyvin.
Änkkäpöö ja Toivoilona 37+4
R
RouvaSumppisuu
Vieras
:flower: :flower: :flower: Onnittelut Minttu, Kojo ja Niive !!! :flower: :flower: :flower:
Violalle täältäkin tsemppi :hug: , hyvin se vauvanhoito sujuu ihan varmasti! Itse olin kanssa esikoisen kanssa välillä ihan stressipeikkona pohtimassa kaikkea maan ja taivaan väliltä, toivottavasti osaan nyt ottaa iisimmin ja nauttia niistä kaikista niin nopeasti ohimenevistä hetkistä ilman turhia tunnontuskia siitä teenkö nyt ihan varmasti oikein...
Sumppis ja pikku-B rv. 39+0
Violalle täältäkin tsemppi :hug: , hyvin se vauvanhoito sujuu ihan varmasti! Itse olin kanssa esikoisen kanssa välillä ihan stressipeikkona pohtimassa kaikkea maan ja taivaan väliltä, toivottavasti osaan nyt ottaa iisimmin ja nauttia niistä kaikista niin nopeasti ohimenevistä hetkistä ilman turhia tunnontuskia siitä teenkö nyt ihan varmasti oikein...
Sumppis ja pikku-B rv. 39+0
:flower: :flower: :flower: ONNEA VAUVAUTUNEILLE!! :flower: :flower: :flower:
Kojolle ja Mintulle sylintäydeltä onnea pienien prinssikääröjen saamisesta :hug: :heart:
Vio-lalle ja Niiveelle myös sylintäydeltä onnea taasen pienien prinsessakääröjen saamisesta :hug: :heart:
IHANAA miten me heinämammat poksahdellaan tämän tästä itse olen ollut todella laiska nyt olemaan koneella, kun jotenkin sitä aika menee vauvaa hoitaessa ja ihastellessa :heart: Pääkonekkin temppuilee...ilmeisesti modeemi rikki ja joudun tässä miehen työkoneella päivitteleen näitä tietoja ja innolla tulen aina lueskelemaan kuka on taasen saanut vaavan kainaloon...
Nyt iltapalan syöntiin ja sohvalle kattomaan leffaa miehen kanssa....
Voikaa hyvin!! :wave:
Piparminttu ja neiti 4 vrk
Kojolle ja Mintulle sylintäydeltä onnea pienien prinssikääröjen saamisesta :hug: :heart:
Vio-lalle ja Niiveelle myös sylintäydeltä onnea taasen pienien prinsessakääröjen saamisesta :hug: :heart:
IHANAA miten me heinämammat poksahdellaan tämän tästä
itse olen ollut todella laiska nyt olemaan koneella, kun jotenkin sitä aika menee vauvaa hoitaessa ja ihastellessa :heart: Pääkonekkin temppuilee...ilmeisesti modeemi rikki ja joudun tässä miehen työkoneella päivitteleen näitä tietoja ja innolla tulen aina lueskelemaan kuka on taasen saanut vaavan kainaloon... Nyt iltapalan syöntiin ja sohvalle kattomaan leffaa miehen kanssa....
Voikaa hyvin!! :wave:
Piparminttu ja neiti 4 vrk
Similar threads
- RouvaSumppisuu
- Lapsen saaminen 19 20 21
- RouvaSumppisuu
- Lapsen saaminen 21 22 23
- RouvaSumppisuu
- Lapsen saaminen 20 21 22
- RouvaSumppisuu
- Lapsen saaminen 18 19 20