Heinävauvat 2011

Veera: Voi itkuuu! Inhottava kuulla, varsinkin kun ollaan niin samoilla viikoilla. Tähän asti ilmeisesti onkin menny kaikki tosi hyvin. Nyt vaan otat rennosti ja lepäät, niin eiköhän se siitä. Huomasin muuten vasta nyt, et olit joskus helmikuussa kyselly tuola henkilökohtaisissa viesteissä...ja arvaa oonko huomannu...sorryyy Facebook on paras.

Täälä menee ihan hyvin, varsinkin kun jäin lomalle. Jaksan vielä tosi hyvin lenkkeillä koiran kanssa tuola metsässä mäkisessä maastossa. Kunhan vain laitan tukivyön. Jos istun tai makaan kauan, niiin nouseminen sattuu alavatsassa ja selässä. Samoin kääntyminen yöllä sängyssä sattuu. Inhottavaa...ja nyt on alkanu taas vihloa tissejäkin. Tällaista pientä. Jos lenkkeilen oikein nopealla tempolla ja askeleella, niin vatsa kyllä muistuttaa ottaa iisisti. Vauva voi kaiketi hyvin, koska potkut on kovat ja se potkii kovasti tuonne kylkeen. Vauva oli jo kääntynytkin.

On kyllä aivan ihana olla lomalla! Voi nukkua päikkäreitä ja tehdä mitä tykkää. Tällaista herkkua mulla ei oo oikeastaan ollu ikinä. Opiskeluaikoina koko ajan töissä ja viimeisen opiskeluvuoden kun väänsin gradua olin jo kokopäivä töissä ja sitten aloitinkin jo nykyisen työni. Toki on ollu lomaa, mutta ollaan matkusteltu aika paljon, joten ihan kotona en juurikaan lomilla ole ollut. ETTÄ IHANAA kyllä on.

Meillä on sama systeemi sairaalassa, et sielä saa vaatteet, mutta sitten pitää olla omat kun lähtee kotiin. Koska ajattelitte muuten pakata tuon synnärilaukun valmiiksi? Ite en tiiä...siis lähtöhän voi tulla ihan koska vain...

Minä ja vauveli 30+2

 

Heippa mammat!
Ikävää, että Haimilla on vointi kurja:/ Toivottavasti on vain tilapäistä ja pystyt vielä loppuraskauden aikana nautiskelemaankin! Yritä nyt vain lepäillä mahd. paljon.
Mulla alkoi tosiaan perjantaina loma! Oltiin heti alkuun anoppilassa rentoutumassa 4 päivää, kultsi palasi tänään töihin. Vaikka mietinkin silloin alkuvuodesta, että onkohan liian aikaista jäädä jo toukokuussa pois töistä, niin nyt kyllä olen NIIIIN onnellinen siitä ratkaisusta! Vielä viime viikolla jaksoin kyllä ihan olla töissä, mutta olin jotenkin aiempaa väsyneempi työpäivien jälkeen. Ja tietty oli tuplasti hommaakin, kun piti saada omalta osalta asiat päätökseen. Perjantaina oli hieman ehkä haikea, mutta toisaalta mahdottoman onnellinen olotila kun jätin työhuoneen taakseni.. Työkaverit olivat ostaneet vauvalle pikkuisia paketteja vaikka kuinka monta ja olivat muutenkin järjestäneet pienet vauvajuhlat Ihania työkavereita! <3 Kävin vielä tänään työmaalla palauttamassa yhdet unohtuneet avaimet, ja täytyy myöntää, ettei vielä ainakaan ole yhtään ikävä töihin Tapasin vielä myös ylemmän esimieheni, joka toi mulle oman Espritin hoitolaukkunsa (lähes käyttämätön!), eikä ottanut siitä hintaa laisinkaan! Onpa ihana ihminen muutenkin, toi mulle jo aiemmin kaksi kassillista poikansa käytettyjä vaatteita Mulla on tosiaan määräaikainen työsopimus tämän vuoden loppuun, mutta lupaili jo, että ottavat mut takaisin sitten kun haluan palata töihin
Eilen saatiin kultsin kanssa sisustusvimma kotiin palattuamme.. päätettiin sitten vihdosta viimein vaihtaa jo aiemmin suunnittelemalla tavalla huonekalujen paikkaa. Entisestä pikkumakkarista tuli siis vauvan huone, ja me itse siirryttiin isompaan Nyt mahtuu pinnasänkykin meidän sängyn viereen! Vauvanhuone on hiomista vaille valmis, ajatuksena olisi ostaa uusi matto ja verhot, ja myös pinnasänky puuttuu vielä. Siinä rehkiessämme tuli myös hieman haaveria.. no mulla tietty, ylläri, ylläri, kipeytyi selkä ja kultsi sai painavan sohvan jalkapöytänsä päälle satuttaen sen aika pahasti:/ onneksi ei tainnut murtua, eikä siinä pahasti turvotustakaan tänä aamuna ollut. Töihin pystyi lähtemään ainakin Mutta haavereista huolimatta on ihana kun saatiin nyt homma vihdosta viimein tehtyä! Vauvan tulo tuntuu koko ajan konkreettisemmalta ja nopeasti lähestyvältä
Vointi on ollut mulla vaihteleva.. välillä on tosi hyviä päiviä, ei ole juuri mitään vaivaa, ja toisinaan taas selkävaivat, supistukset ja närästys vaivaavat ikävästi. Öisin heräilen useasti, koska asennon vaihtaminen tekee kipeää. Vielä viime viikolla vauva oli keksinyt kääntyä poikittain, ja voitte vain kuvitella, ettei punkeaminen tuntunut kovin kivalta. Nyt taitaa olla pikkuinen taas pää alaspäin, huomennahan se selviää neuvolakäynnillä Viime perjantaina oli aamuyöstä tunnin verran n. 10 min välein menkkamaista kipua vatsalla ja selässä, mutta olin sitten lopulta nukahtanut, eikä niitä sen jälkeen ole ollut, onneksi! Kivuttomia supistuksia kyllä herkästi on. Tänään piti käydä hakemassa apteekista Gavisconia, Renniestä ei enää ole merkittävää apua närästykseen. Öisinkin heräilen siihen, että kurkkua polttelee ikävästi:/ Toivottavasti Gaviscon auttaa vaivaan. Mites muilla, onko teillä vointi hyvä, vai onko tullut pikkuhiljaa vaivoja? Piskuinen: Lomailu on ilmeisesti tuntunut oikein ihanalta?
Kirjoittelin aiemmin jossain vaiheessa mielialaan liittyvistä vaihteluista ja pelonsekaisista tunteista.. Nyt tuntuu siltä, että parin viime viikon aikana on tapahtunut jonkinlaista muutosta. Itseasiassa nämä jäljellä olevat reilut 2 kk tuntuu nyt yllättäen kauhian pitkältä ajalta, ja välillä toivoisin kovasti saavani mussukan jo syliin <3 En malttaisi odottaa millainen vauveli meille tulee, mitä piirteitä on perinyt multa, mitä isältä ja millainen luonne pikkuisella mahtaa olla Nyt tunnen olevani kokonaisvaltaisesti valmis äidiksi, eikä mitkään masun kasvut tai tissien vuotamiset enää ahdista, nyt ne tuntuvat täysin normaalilta Mulle ainakin tämä odotusaika on ollut pikkuhiljaa äidiksi kasvamista. Mites teillä muilla? Onko ollut alusta asti "äidillinen" olo, vai onko tunteet kehittyneet pikkuhiljaa? Itse olen nyt äärettömän onnellinen siitä, että meille on annettu mahdollisuus saada oma pikkuinen ja että kaikki on mennyt tähän asti hyvin
Huh, tulipas tekstiä Hyvää vointia kaikille tasapuolisesti!

http://dl.dropbox.com/u/23233341/Kuvia/Rv 31/HPIM2953, muoks.jpg
- Pauliina ja minimini rv 30+0

 

Heipparallaa, mäpäs olen ollut laiska kirjottamaan tänne, vaikka olenki lueskellut missä menette.

Meillä on mennyt aikalailla odotus ylä ja alamäkeä.. Selkäkivut on kamalat, liitoskivut ja muut kaikki mahdolliset kivut mitä voi vaan kuvitella.
Päänsärky, huimaus ja pyörymisen tunne ollut nyt läsnä raskaudessa ja on pahoinvointia, johtuuko kenties sitten kuumuudesta ja siitä että olen ollut aika huono muistamaan veden tärkeyden keholleni.
Vatsa oli/on (nyt helpottanut) myös aivan tajuttoman kipeä ja kävinkin sitten ylimääräsellä neuvolakäynillä ja eipä ne siellä mitään osannut sanoa, neuvoivat menemään terveyskeskukseen mutta kun enään niin pieni hetki seuraavaan ultraan niin päätin odotella sinne sitten, kun vauva kuitenkin liikkuu ja sykkeet jne olivat normaalit..

Ohhhooh ja maha vaan kasvaa, jotenki sitä löytää ittensä aina liian ahtaasta tilasta, ei vaan tajua että ainiin mulla oli tää pesunasäkkikin tässä edessä roikkumassa. xD
Mullakin maha tullut alaspäin, ei ole niin ylhäällä kun aikaisemmin, alkaa näyttää enemmän sellaselta spurgun kesämahalta tää pakki

Meillä on kaikki vauvaa varten ollut jo pidemmän aikaa, vaatteet, hoitopöydät, pinnasängyt ja muut tarvittavat asiat.
Saatiin myös mun ukiltani (työnsä puolesta) montamontamonta pahvilaatikollista vaippoja (eri kokoja) sitten monia pahvilaatikoita kosteuspyyhkeitä ja pussikaupalla erilaisia öljyjä ja vauvan voiteita, shampoita jne.. Se oli tosi positiivista, koska me säästetään piiiiiitkä penni kun ei tartte ite ostella vaippoja ja muuta tuollasta olleskaan.

Nukkuminen on ollut nyt aivan kamalaa kivuista johtuen ja jotenkin alkaa ne ajatukset jo siitä vauvasta käymään kokoaika realistisemmiksi mitä lähempänä LA on.
Jotenki tuskastuttaa jo, mutta toisaalta on ihanaa olla raskaana.

Hyvää odotusta kaikille! =)

Jenni ja vauveli 30+0

HEEEIII MUUTES ONKS TEILLÄ FACES JOKU RYHMÄ?

 

jenni, on ryhmä!! Lisää mut kaveriks (Veera Haimilahti) niin sana lisättyä sut meidän ryhmään (niin ja pistä viestiin että oot täältä kaksplussasta)

En nyt jaksa kirjotella enempiä, mutta jaksuja kaikille!!

veera + elle 30+4

 

Laitoin pyyntöä tulemaan ^

 

^^ ja mä kuittasin

Neuvolassa kävin äsken. Sf-mitta 28cm, eli käyrillä. Sydänäänet hyvät. Vauvan pää on kohta kiinnittynyt, se antaa vielä vähän myöden kun terkka kokeili, mutta sano että kohta kiinnittyy ja siksi tuntuukin niin raskaalta tää olo ja maha on laskeutunut.. Ja siitä se paine johtuu alavatsalla ja helpommin tulee harjotussupistuksia.. Sanoi myös että pitää soitella päiväsaikaan sinne neuvolaan ja muuhun aikaan synnärille jos tulee jotain..

Kauhee ku lähettiin kävelee pois neuvolasta, matkaa ei siis ole kuin torin poikki ja sit toi ylämäki tossa.. mut rupes aivan hulluna taas supistelee tossa matkalla ja sattumaan mahaan ja vauva potki kun terkka mahaa paineli siellä neuvolassa yms.. ääh, inhaainhaainhaa.. noh, onneks ei enää kauan. vaikka tavallaan tää on ihanaa vieläkin tää raskausaika, mut mulla on alkanu masennusmaisia oireita (3v sit todettu keskivaikea masennus), ahdistaa käydä isoissa kaupoissa, ahdistaa tavata ihmisia vaikka oliskin tuttuja, ahdistaa soittaa kenellekkään. Kaikkein hauskinta ja rennointa ja mukavinta mulla on anssin ja lapsen tulevan kummin kanssa. Anssin seurasta nautin eniten, nauran ja oon ilonen. Muut ihmiset tuntuu että ahdistaa vaan.. En jaksa soittaa kenellekkään ja toivon että kukaan ei soita mulle.. kauheeta, en haluu olla taas masentunut. Tästä mainitsin neuvolassa ja terkka pyysi täyttämään kotona sellasen lomakkeen mistä voidaan sitten yhdessä keskustella enskerralla yms.. ihan hyvä.. Ja eiköhän tää iloksi muutu vielä, kun myönnän kuitenkin ja tiedostan tän olotilan ja oon siitä jo neuvolassa puhunut, en ole siis yksin tän kanssa.. !

Sellasia ajatuksia.. Huomenna koira osatrimmattavaks, toinen käynti olis sitten 6.6 ja silloin trimmataan loppuun. Jos olisin vaikka siinä kunnossa elokuun lopulla että voisin helsinkiin kaivariin mennä ton koiran kanssa erikoisnäyttelyihin.. *Sertien metsästys alkakoon*

No, mitäs teille muille?

Veera + Elle 30+5

 

Heippa kaikille!

Juuri tulin toistaiseksi viimeiseltä fysioterapiakäynniltä. Sovittiin, että jos selän tilanne pahenee huomattavasti, niin tulla sitten uudestaan. Muuten mennään siten, että syvien vatsalihasten ja lantionpohjalihasten harjoittamista pitää jatkaa päivittäin. Niillä saa tukea selkärangan viereisiin lihaksiin, eikä lantionotko pääse ärsyttämään hermoja liiaksi. Tai jotain sinne päin.

Muuten täällä on vointi ihan hyvä. Välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän. Kaikenlaiset asiat mietityttää välillä enemmän ja välillä vähemmän. Osaanko kasvattaa lapsen tähän kovaan maailmaan, niin että hän säilyy ehjänä? Mistä tiedän, että paljonko vaikka pienelle vauvalle on sopivasti vaatetta keskellä kesää? Säilynkö itse selväjärkisenä, jos vaikka vauva on kovin itkuinen? Kaikki on niin isoa kysymystä. Tuntuuko muista ollenkaan samalta?

Äippäloma alkaisi vasta 16. kesäkuuta, mutta olen ottanut jonkinlaiseksi rajapyykiksi tuon helatorstain tienoon. Mulla on tavallinen neuvola ensi viikon keskiviikkona. Voinko sanoa terkkarille, että varataan lääkäriaika sitten siihen helatorstain paikkeille, että en nyt enää jaksa olla töissä ja nyt riittää? Sen jälkeen ei mun poisjääntikään olisi mitenkään niin iso juttu, kuin jos joutuisin vaikka huomenna jäämään.

Töissä olen puhunut siitä, että välillä on vähän huono omatunto, kun ei pysty läheskään kaikkea itse tekemään, vaan joutuu hirveän paljon pyytään apua. Onneksi ovat tosi ymmärtäväisiä ja käskevät lopettaa moiset omantunnon tuskat. Onneksi meillä on töissä joka päivä "työllistettyjä", joista on ollut mulle valtava apu. Lähin esimies sanoikin, että minä ja pari tällaisista työllistettyä suojatyöntekijää olemme yhteensä kokonainen työntekijä ja että parempi vaihtoehto on olla töissä delegoimassa muita, kuin kokonaan pois.

Tämmöisiä mietteitä täällä. Haimille edelleen jaksamista :hug:
Pirana 30+6

 

Pirana, Pauliina, Piskuinen; Kiitos voimientoivotuksista!

Kaikille hyvää vointia!! :heart: :hug:

 

Heipparallaa!

Haimille kovasti tsemppiä & jaksamista! Menikö huono olo ohi?

Pirana: Tuo on normaalia että miettii kaikennäköstä. Välillä tuntuu että osaa kaiken ja kohta on taas ettei tiedä miten päin olisi ja tekisi ja toimisi. Näitä kasvatuskysymyksiä ja muita saa miettiä vaikka ois kuin mones tulossa. Jostain on vaan se positiivinen vire löydettävä niin pysyy mielikin virkeänä loppuun asti

Omaa napaa sen verran että olin kaks päivää osastoseurannassa raskausmyrkytyksen takia. Eilen pääsin pois kun labratulokset oli normaalin rajoissa. Paineet oli vielä vähän koholla mutta levolla sekin pitäisi laskea. Sairaalassa ei muuta saanut tehä kuin maata ja kävellä vessan ja sängyn väliä. Jos teit vähänkään jotain muuta, heti tuli napinaa kätilöltä. Tänään menen neuvolaan tarkastuttaan paineet ja pissan valkuaisen, ja äippäpolille on tiistaina kontrollikäynti. Olo on nyt jo paljon parempi mitä se oli maanantaina, että jospa tämä tästä.. Vielä kun sais vahvistuksen sille asialle että pittääkö olla levossa vai saako elää normaalisti jos ei oo oireita..?! Vanhempi kätilö sanoi sairaalassa että lepohoito jatkuu kotonakin, mutta eilen nuori kätilö kotiuttamisen aikana sanoi pikaseen vain että normaalit neuvolakäynnit eikä muuta kommentoinut. Otappa sitten selevää.. Pittää kysyä neuvolassa tänään. Mutta kyllä sen tietää sitten kun alkaa olo huononemaan ettei kaikki oo hyvin, sen verran se paineen nousu vaikuttaa olotilaan :/ Panadol Fortea pittää kuulema ottaa vaikkei oireitakaan olis, se kuulema tasapainottaa sitä tilaa. Nappia naamaan heti aamusta

Päivänjatkoja!

Fiini & möngertäjä 29 + 6

 

ÄÄRRRSSS! Kirjotin kamalan pitkän tekstin ja sitten vahingossa painoin nappia ja PAM, koko teksti poissa! En kyllä jaksa nyt kirjoittaa enää niin pitkälti!

Haimille ja Fiinille toivotan jaksamisia ja parempia vointeja! : )

Lyhyesti, täällä sujuu kutakuinki hyvin. Alkuviikon migreenit ja sairaslomapäivät kärsitty, kuten myös selän säryt ovat jo hieman pienemmän. Maanantaina ei meinannut päästä sängystä ylös saati istumasta! Töitä olisi vielä 4päivää jäljellä, joten keskiviikkona sitten olisin jo virallisesti lomalainen! Aloitan jo hieman aikaisemmin kun osasto on raskas ja siellä saa välillä olla varpaillaan, että koska joku potkaisee tai vahingossa lyö, kun ei dementikoista koskaan tiedä?
Turvotusta on ++++ ja tuntuu vaan että sitä tulis lisää, naama on kuin pallokala ja lalat kuin mitkäkin! Kenkien käyttö puristaa todella!

Pirana: Etpä ole ainoa kuka miettii tuollaisia asioita, varsinkin samoilla aalloilla mennään lapsen pukemisen kanssa.. sitä tavallaan vähäs stressaa jo nyt, että osaanko pukea oikein ja tarpeeksi, ettei liian vähää muttei liikaakaan!

Äidiksi kasvamisesta kysyi joku myös, itse tunnen että tässä raskausaikana kasvaa pikkuhiljaa äidiksi, ottaa vastuuta ja huomioi masuasukin! Pienet vaatteet ja kaikki vauvantarvikkeeet tekee siitä tulevasta äitiydestä vielä jotenkin aidomman, että pian se poju on jo sylissä ja meidän kanssa kotona! IHANAA! :heart:

Toivottelen kaikille aurinkoisia päiviä,
ja jaksamista! :flower:

Riina ja formula 30+1

 

Heippa!

Fiini:: Millainen olotila tulee tuosta raskausmyrkytyksestä? Tiedän kyllä, että verenpaineet siinä nousee ja valkuaista on pissassa, mutta miltä se siis itsestä tuntuu.

 

Heips!

hohoioiihh.. kävin äskön kaupassa ja kapusin portaita kotio hyvä että en jäänyt tonne rappukäytävään.. täytyy hommata sinne joku lepotuoli Mun pohkeet alkaa olla niin nesteessä että oikeeen itkettää katella noita puunrunkoja.. NILKAT MITKÄ NE ON? xD

Haimi:



Mikä koiruus teillä on vai onko useampia, meilläkin on 2kpl koiria tällähetkellä
Toinen kohta 3-v malamuutti narttu ja kohta 1-v Amerikanakita.. Miten olet jaksanut ulkoilla koiran/koirien kanssa. Meillä mies käyttää nyt pääsääntösesti molemmat, minä vanhempaa kun jaksan ja kykynen.. Nuorempi vetää hihnassa viellä niin kovasti että ei edes tällä 80kilolla pysty koiraa pitelemään vaikka koko painolla vastaan laittasi, joten en tahdo ottaa riskejä jos tulisi tosi tilanne, sillä olisin luultavasti mahanikanssa mukkelismakkelis pitkin teitä.
Ja ONNEA KEHÄÄN JOS MENETTE

Raskausmyrkytyksestä sen verran että luulin juuri että itselläni oli se.. joten siksi kävinkin neuvolassa siellä ylimääräsellä käynnillä tarkistelemassa tilannetta, mutta kaikki vaikutti olevan okei, paitsi vatsan herkkyys..

Tossa netistä otettu lista oireista:
korkea verenpaine
valkuaista (proteiinia) virtsassa
äkillinen turvotus ja painonnousu
päänsärky
ylävatsakipu
silmäoireita (valonarat silmät, erilaisia näköhäiriöitä)

Pläyh.. Eipä tässä kai kummempia.. Ens torstaina taas ultra, jippiii!

Jenni ja 30+2

 

Pirana: Musse tuossa luettelikin noita oireita, joita mullakin oli ja on. Ainoa mitä mulla ei tuosta listasta ollut, on tuo turvotus ja painonnousu. Mutta kaikillehan ei tule kaikkia oireita vaikka myrkytys oiskin. Olo meni yhtäkkiä tosi kehnoksi: pää tuli kipeäksi, suolisto tyhjeni vaikka ensin tuntui että piti oksentaa, pahoinvoiva olo ja kauhea väsymys. Päässä tuntuu humisevan eikä jaksa edes istua, pakko maata. Yleistila tavallaan huononee eikä sitä voi olla huomaamatta. Tähänkin auttaa yleensä lepo jonka ne sairaalassa opetti mullekkin. Pelkkää makoilua kaks päivää ja nyt olo alkaa olemaan hyvä. Tässäpä jotain tiedon jyvästä

Nyt olo alkaa olla hyvä, toivottavasti pysyiskin eikä sahais taas takas huonompaa. Neuvolassa kävin tänään iltapäivällä, paineet oli hyvät ja pissa puhdas mutta vielä käskivät ottaa levon kannalta että kaikki oireet häviäis. Voinnin mukaan saa jotakin touhuta mutta pääasiassa levätä. Terkkari sanoi ettei raskausmyrkytyksen kanssa ole leikkimistä ja oli tosi totinen ja käski soitella heti jos tuntuu tulevan taas huono olo.

Mammoille hyviä vointeja! Nyt tämä suuntaa suihkuun..

Fiini & möngertäjä 29 + 6

 

Heippa ihanaiset!

Nyt näyttää siltä, että meillä kaikilla alkaa olla vaivaa jos toisenlaista näillä isoilla viikoilla. No hyvinhän meillä onkin tähän asti menny ja kai se on normaalia, että nyt sitten alkaa vähän tullakin jotain. Inhottavia nuo raskausmyrkytykset (Fiini), toivottavasti saat viettää normaalisti loppuraskauden. Jaksamisia!

Veera: Voi kurjuus! No mutta tärkeintä on, että jaksat viettää aikaa kuitenkin oman miehen ja ystävän kanssa. Ei kai niillä muilla nyt niin väliä ole. Älä ressaa sitä, vaan keskity vain omaan jaksamiseen.

Pauliina: UUH-LA-LAA! Loma on alkanu niin ihanasti! Ihan käsittämätöntä, että joka päivä saa vaan olla ja tehdä ihan mitä haluaa. Ei oo ollu vaikeuksia päästä töistä eroon, vaikka aluksi niin luulinkin. Siis työkaverit on niin ihania ja me ollaan niin tiukka perhe, mutta jotenkin tuo jaksaminen alkoi jo olla sellaista, että ei haitannu lähteä. Sekin kyllä lisäs sitä, että oli kivempi lähteä, koska sijainen oli sen verran mukava. Eihän se mua korvaa mutta kuitenkin, että saivat hyvän sijaisen mun tilalle. Mä hyppään sielä kuiteski sen verran paljon, että ikävää ei varmaan ehdi syntyä. Töihin kun on vain 800m matkaa Meilläkin oli pienimuotoiset läksiäiset kun istuttiin nyyttäreillä työkaverin luona. Oli tosi kivaa Mulla on vakituinen paikka, joten palaan sitten näillä näkymin töihin syyskuussa ensi vuonna. HUH! Onpas kaukana.

En nyt sanoisi, että mua olis missään vaiheessa ahdistanu mammaksi tuleminen, lähinnä pelottanu vähän, että kuinkas sitä sitten jaksaa pikkutaaperon kanssa. Se on niin uus tilanne, etten osaa vielä käsittää sitä. Meidän vauveli on jo osa meidän perhettä ja aamullakin tokaisin, että koko perhe herää samaan aikaan, kun ensin minä, sitten koira, kissa ja sitten mies ja sitten vauva. Mies on kotosalla ja nautitaan toistaiseksi yhteisesti lomasta. Odotan myös, että vauveli olis jo tässä. Ihan vain siksikin, että olo alkaa käydä melko hankalaksi vatsan kanssa...välillä parempi ja välillä huonompi. Vaihtelevalla menestyksellä. Oon kuitenkin myös ihan äärettömän onnellinen tästä pienestä masuasukista...en voi vieläkään käsittää tätä rakkauden ja onnen määrää. :heart:

Vähän huonompia uutisia omasta jaksamisesta on se, että iskiasvaiva iski eilen oikein olan takaa. Ikinä ennen ei ole vaivannu, mutta raskauden aikana olen huomannu, että on alkanu vaivata. Eilen se iski niin pahasti, etten päässy 2-3 tuntiin kävelemään ollenkaan ja mies joutui lähes kirjaimellisesti kantamaan sänkyyn. En tiedä johtuuko siitä, että selkärangassa on jotain, vai painaako kohtu vain iskiashermoa... Ennemmin ei oo vaivannu, että kai se sitten selviää raskauden jälkeen. Verenpaineet on normaalit, ei turvotusta ja muutenkin olo hyvä, että valittaa ei saa.

Meillä kaikki on valmiina vauvelia varten ja eilenkin kävin ostelemassa kaikenlaisia tarvikkeita, tuttipulloista öljyihin. Joten tervetuloa vain piskuinen!

Minä ja vauveli 31+0

 

Heissulivei!

Ompas siitä aikaa kun viimeks oon kirjotellu

Pari viimestä yötä oon nähny unta vaan synnytyksestä. Viime yönä synnytin alakautta ensin kolme lasta ja sit sanottiin, et kolme on viel tulossa. Ja sit oltiin just keisarinleikkausta alottamassa kun herätyskello soi.

Alkaa pieni paniikki iskeen, et oikeesti kohta ollaan synnyttämässä ja se vauva on kohta kotona. Vaikka onhan se nytkin, mut masun ulkopuolella Pakkasin sairaalakassinkin valmiiks jo, ihan vaan sitä varten, et jos sattuu tuleen äkkilähtö aikasemmin niin ei tarvi sit miettiä et mitä pitäs mukaan ottaa.

Mullon ollu täs nyt muutaman päivän menkkamaisia kipuja. Erittäin lieviä, mut sellasia kuitenkin, et pelkään ton syntyvän ennen aikojaan. Nyt ei ois ehkä paras aika syntyä kun auto on huollossa. Toivottavasti hän nyt kuitenkin pysyis siel viel muutaman viikon.

Autokin vietiin kaksviikkoo sitten maanantaina huoltoon ja ne oli ottaneet sen sisään vasta seuraavana perjantaina. Se on pitäny jo moneen kertaan saada pois sieltä ja tänään taas vaihteeks mies soitti sinne ja kysy, että joko sen nyt vois hakee et kun kolmatta viikkoo kuitenkin ollu siel. Muuten kuulemma joo, mutta kun he olivat käynnistäneet sen niin pellin alla oli menny rikki joku minkä ne oli jo korjannu. Eli ei saatu autoo ei..

Viime aikoina on ollu itsetunto aika matalalla. Jostain luin, että odottavat äidit jakautuu kahteen ryhmään. Toiset häpeilee isoo olemustaan ja tuntee olonsa epämukavaks ja pysyy poissa vieraitten silmistä ja toiset taas esittelee ylpeinä isoo masua tiukoissa vaatteissa. Ite kuulun tohon ensimmäiseen joukkoon. Tunnen itteni raskausarpien peittämäks valaaks, joka ei meinaa päästä ees sängystä ylös ominavuin. Ehkä sekin helpottaa sit kun on synnyttäny ja pääsee alottaan kiloista-eroon kuurin

Kävinpä lääkärissä niitten kondyloomien takia. Menin sinne sit kuuleen sen, että mitään ei oo tehtävissä ennenkun lapsi on syntyny. Ja lasku tulee sitten perässä. Voi argh! Ei voi mitään sit.

Tää nyt on vaan tällänen päiväkirjamainen selitys

Jabbadaa ja pikkuimmeinen 34+1

 

Jabbadaa:Mä taidan kuulua tuohon välimaastoon. Koen itseni kyllä arpien peittämäksi valaaksi, mutta kun toisaalta olen ihan ylpeäkin vatsasta. Riippuu paljolti, mitä on päällä On ihan normaalia, et itsetunto on alhaalla... NIIN MULLAKIN! Oon pitäny itseeni kuitenkin ihan hyvännäköisenä ja hyväkuntoisena naisena ja nyt on kaikki ihan päälaellaan. Kävelyssäkin joutuu puuskuttamaan ja vatsa on jumalattoman kokoinen... Eli et oo yksin! Ehkä eniten ottaa päähän just se, et kaikenlainen normaalielämäkin on vaikeeta kengännauhoista alkaen...ja varsinkin kun ollu tosi menevä ja touhuava, niin ottaa päähän. Mut onneks tää on väliaikaista ja pian ohitse Aihe on muuten melko vaiettu ja tuntuukin, että tällaista ei saisi ääneen sanoa...

Mä en ole nähny unta synnytyksistä, mutta kyllä sitä on vähän alkanu funtsia. Kaikki sujuu varmasti ihan hyvin, mutta kyllähän sitä vähän jänskää...Mä voin hyvin, mutta liikkuminen alkaa hankaloitua. Huomaan, et perinteisellä lenkkipolulla ylämäkeen käveleminen on viikko viikolta raskaampaa

Täälä ei sitten muuta kummempaa...Päivät menee ihan sairaan nopeasti, vaikka lomailee... Ihan käsittämätöntä. Mies lähtee huomenna Tukholmaan maratonille ja sitä jännitetään täällä, et kaikki menis hyvin.. Hyi kamalaa!

Minä ja vauveli 31+4

 

Kamala kun on tottunu tekeen kaiken aina ite, eikä oo juurikaan tarvinu apuja pyydellä ja nyt tarvii jo apua siihen, et pääsee lattialta ylös.. Onhan se ihanaa saada vauva, mut rehellisesti sanottuna tää avuttomuus pistää välillä kiroon tätä mahaa ja ylimäärästä painoo. Iteppä oon itteni tähän tilaan saanu. Ja tosiaan, sentään jotain positiivista: onneks tää on vaan väliaikasta, eikä oo enää montaa viikkoo jälellä.

Jabbadaa ja masuasukki 34+3

 

Täällä alko lomat jo! Eilen oli ensimmäinen lomapäivä ja se oli vilahduksessa ohi, samoin jo tämä päivä niin pitkällä mennää!
Olen yrittänyt siivoilla ja muuta, mutta maha on edessä ja kumartelu hyvin vaikeaa, ja viimeksi siivoamisesta ja liiallisesta touhuamisesta selkä tuli todella kipeäksi. Mies ymmärtää onneksi, jos en enää kaikkea jaksa tehdä.

Mä olen Jabbadaa samoilla linjoilla, tunnen itseni valaaksi. Maha on täynnä punaisia arpia, ja niitä senkun tulee vain lisää! Olishan se kiva tuntea itsensä hehkeäksi, mutta jotenkin se ei oo vaan mahdollista, ku mikää ei mahdu päälle ja olo on turvonneella pullataikinalla.
Siiitä puheen ollen, jalat on aivan kamalan turvonneet, neuvola on onneks ens keskiviikkona niin pääsee puhuun siitä. Lenkkeily on rankkaa jo täälläkin! : )

Mutta eipä tänne oikee muuta ihmeellistä!
odottelen vaan keskiviikkoa, että pääsis sydänääniä kuuleen ja sitten taas tunnustellaan onko poju jo kierähtäny vai vieläkö ollaan perätilassa.. Siitä tulikin mieleen, onko teillä 2 vai 3 ultraa?
Kun kaverillani on vain 2, ja itse kuitenkin olen menossa 3 ultraan, jossa saadaan sitten painoarviot sun muut ja varmistetaan missä asennossa poju on, että jos sitten joudutaan käätelemää.. mihin on jo varauduttu kaikilta osin.

Mutta päivän jatkojaa!
Riina ja formula 31+0

 

Mukavaa perjantaita naiset!
En olekaan tänne pitkään aikaan kirjoitellut.. aika menee jotenkin siivillä näin lomalla ollessa! Nyt tosiaan 2 viikkoa lomaa takana, ja elämä hymyilee! Lähes joka päivälle on ollut jotain kivaa touhua ja olen jaksanut vielä tosi hyvin kaikenlaista touhutakin. Vointi on kaikinpuolin hyvä: migreeniä ei ole juurikaan ollut, verenpaine pysyy kurissa, närästys helpottaa Gavisconilla ja mieliala on erinomainen Itselläni oli tuo mieliala aikaisemmassa vaiheessa vaihteleva ja jännäsinkin, että miten tilanteen käy kun raskaus etenee pidemmälle.. Mulla ei ole koskaan ollut taipumusta masennukseen, mutta välillä tunnistan kyllä alakuloisia kausia voinnissani. Haimi: miten jakselet? Toivotaan, että mieliala kohenee viimeistään synnytyksen jälkeen kun pääset vaivoistasi eroon ja saat ihanan pienen nyssykän syliisi Ihanaa että sulla on mahtava aviomies, joka jaksaa tukea ja auttaa! Pidä huolta itsestäsi ja pikkuisesta, teet vaan kaikkea sellaista mikä tuntuu hyvältä ja kivalta. Ja oot sitten vaikka tekemättä mitään jos siltä tuntuu Haleja!
Joku kyseli tuosta laukun pakkaamisesta.. itse en ole sitä vielä tehnyt, mutta voisin kuvitella että pakkaan laukun tässä muutamien viikkojen sisällä Tuppaan yleensä olemaan tuollaisissa asioissa ihan liiankin ajoissa, mutta ehkäpä sen laukun olisi hyvä olla varmuuden vuoksi pakattuna jo hyvissä ajoin Mulla ei kyllä mikään viittaa siihen, että pikkuinen olisi jo matkalla kohti uloskäyntiä.. Supistelua on jonkin verran, muttei juurikaan kipeitä sellaisia. Häpyluun seudulla ei tunnu kipua, virtsarakkoa kyllä painaa välillä melkoisen paljon. Eilenkin meinasi pisu lirahtaa housuun kun huomasin pisuhädän liian myöhään.. Vauveli liikkuu hirmuisesti ja potkii välillä aika napakastikin oikealle kylkeen! Kiva tietää että nupukka voi hyvin, olisi kamala olla huolissaan jos liikkeitä tuntuisi huonosti.
Meillä isäntä näki toissayönä ensimmäisen unen vauvasta.. siinä unessa vauva osasi jo heti synnyttyään kontata ja kuinka ollakaan, heti kun mies selkänsä käänsi, niin vauva ui vessanpöntössä! Stressiä? Eiii kai.. Mä näin viime yönä unta, että synnytin vauvan ja se oli niin söpö! Aamulla heräsinkin sitten siihen, että tissit vuoti..hehe. Kaksi kuukautta pitäisi vielä (luultavasti) odotella pienokaisen tuloa.. nyt on tullut jo vähän sellainen malttamaton olo, kun oon laittanut pikkupyykkiä lipastoon kauniisiin riveihin
Ultrista joku kyseli.. meillä oli silloin alkuraskaudesta se niskaturvotusultra ja keskiraskaudessa rakenneultra. Muita ultria meillä ei täällä sitten olekaan, jos kaikki menee hyvin. Mehän tosiaan käytiin äitipolin ultrassa kahteen kertaan rakenneultran jälkeen, mutta nyt loppuraskauden aikana ei enää ultraa tehdä. Vauvan koko ei sinällään mua mietitytä, sf-mitta kasvaa tasaisesti keskikäyrällä (rv 30+1 26 cm) ja vauva ei tunnu munkaan mielestä käteen isolta. Ehtiihän se toki vielä kasvaa ja kyllähän sitä kokoarviota sitten tarvittaessa tehdään äitipolilla. Sokerirasituskin oli kaikinpuolin kunnossa, joten mitään sokerivauvaa ei näillä näkymin ole odotettavissa..
Kuinkas pitkään te muuten meinaatte uskaltaa reissata ennen synnytystä? Siis tarkoitan lähinnä kotimaan matkailua (mökkireissua, sukulointia)? Me käydään Lahdessa melkoisen usein ja uskon, että käydään ainakin rv 36 asti ihan normaalisti. Kesäkuun puolessa välissä olisi vielä tarkoitus lähteä Varkauteen mökille, mulla silloin rv 34. Pääseehän sielläkin sairaalaan jos jotain alkaa tapahtumaan. En vaan haluais jumiutua vielä tänne kotiin ihan vallan..

Jaahas, kai tässä pitäisi ryhtyä tämän päivän hommaan: ikkunoiden pesuun

Jaksuja kaikille!
-Paula ja nupukka rv 31+2
http://dl.dropbox.com/u/23233341/HPIM2968, muoks.jpg

 

Uaaaa, miten paljon kaikkea asiaa täällä on! Olen ollut viimeiset viikot aivan epäsosiaalinen ja väsynyt möllykkä, enkä ole edes netissä jaksanut pyöriä... Jotenkin sitä alkaa vaan käpertyä omaan pieneen maailmaan.

Mahtavaa, että teillä joillain onnellisilla on jo loma alkanut! Itselläkin on töitä enää 7 päivää, ensi viikon torstai on viimeinen työpäivä, ihanaa!!! Viimeisen palaverin sain hoidettua tänään, nyt vaan yritän saada kaapit siivottua ja hyvästeltyä eskarit ja ihanat työkaverit. Pauliina, meiän ois tarkoitus lähteä vielä juhannuksena Kainuuseen (JOS oma vointi sen sallii) mökkeilemään. Mun oli tarkoitus jäädä vielä juhannuksen jälkeen kerrostalokuumuutta pakoon mökille äidin ja isän hemmoteltavaksi, mutta ehkä en taida uskaltaakaan, on se la siinä kuitenkin sen verran lähellä. Hirveetä ois synnyttää monen sadan kilometrin päässä lapsen isästä! Täytyy saada aika kulumaan siis kaupungissa. Miten te muut aiotte viettää äitiysloman ennen synnytystä? Voimia keräämällä, leffoja katselemalla, siivoamalla? Voi toivottavasti ei tuu ihan hirveitä helteitä...

Jabbadaa kirjoitit itsetunnosta. Mulla oma olo vaihtelee koko ajan, välillä oma vartalo ja maha tuntuu ihanalta, välillä taas ahdistaa ihan hirveesti. Kävin lapsuusmaisemissa nyt viikonloppuna pitkästä aikaa, ja aloin itkemään, kun äitini kysyi, olenko varma, etten odota kaksosia. Tiedän, että äiti tarkoitti kommentin vain hyvällä, mutta oon NIIIIIIIIIN kyllästynyt noihin "ohhoh, ootpas iso, tuleekohan sieltä sittenkin useampi kuin yksi lapsi tai onkohan laskettu aika sittenkin jo ihan kohta" -kommentteihin. Mulla on koko ajan hirvee huoli siitä, miten isoksi tää vauva kasvaa... Ultrassa arvioitiin, että syntymäpaino ois 4 kilon luokkaa (mikä on kyllä aika paljon, kun ono 158 cm itse...) ja sokereita mittailen edelleen. Nyt flunssaisena sokerit on heitellyt aika paljon, vaikka ne muuten on ollu kunnossa. Uusi ultra on taas parin viikon päästä, silloin mitataan vasta lantion koko ja tehdään synnytystapa-arvio. Ja rf-mitta huitelee koko ajan yläkäyrillä...
Turvotusta mulla ei oo kuitenkaan kauheesti ollu, eikä kilojakaan oo kertynyt ihan hirveesti (noin 6 ja puol nyt). Olo on silti ihan pönkelö.Tulipahan vuodatusta!

Miten Veera sulla olo? :hug: Onneksi pystyt myöntämään ääneen, että olo tuntuu välillä kurjalta, etkä pidä asioita vaan itsessäs! Entäs Piskuinen sun iskias, onko yhtään helpottanut? Jabbada, toivottavasti saat kasvatella vauvaas ihan rauhassa vielä, ettei se vielä päätä syntyä!

Kaikista kolotuksista huolimatta ihanaa odotuksen jatkamista teille kaikille mahtavuuksille! Kohta, kohta, kohta saadaan omat ihanamme syliin! :heart:

-Pörde ja jättimaha-asukki 32+0-

 

Pauliina: Hih! Meillä on niin sama! Mä naatiskelen lomasta täällä myös. Ihmeen paljon tulee touhutta ja mentyä, vaikka lomalla oonkin eli mä en todellakaan vain makaila kotona. Mä en aio hirveesti matkustaa enää...oikeastaan siksi, että on tullu matkustettua niin paljon tässä ihan raskaudenkin aikana ympäri maailmaa. Jos nyt jotain pientä, niin sitten ilman muuta. Kyllä sairaalaan pääsee muuallakin kuin vain kotipaikkakunnalla . Mulla näyttäis tuo sf-mitta tasaantuvan, kun ei ole kohtu pariin neuvolakertaan ollu, joten en tiiä lähetetäänkö mua edes kokoarvioon...saas nähdä...Arvot on ollu ihan hyviä ja vointikin, vaikka raskastahan tämä alkaa olemaan todella. Kaksi ultraa mulla on ollu nyt ja en tiiä tuleeko enää.

Pörde: Iskias vaivaa aina välillä, mut mitään pahoja ei oo tullu...muutamia vihlauksia. Pari supparia on tullu, jotka on vetäny ihan istumaan ja hengittelemään. Muuten älä välitä noista kommentoista...tai yritä olla välittämättä. Aivan helvetin ärsyttävää ja mäkin jossain vaiheessa vihasin, kun joku sanoi jotain tollasta. Nyt kun tilanne on normalisoitunu, niin en enää välitä. Mä oon niin iloinen vain, että oon pysyny suht. hehkeenä, eikä ole mitään turvotusta yms. Saas nähdä, mitä tapahtuu, kun helteet alkaa.. :/ (jos alkaa).

Täällä vauveli on tosi aktiivinen ja saa myös hikkoja aika usein. Tänäkin aamuna heräisin hikkaan Se on suloista, mutta samalla häiritsevää väliillä, kun ei sille voi tehdä mitään Muutenkin olo on edelleen ihan hyvä...joten ei kai sen kummempaa...

Vointeja kaikille!

Minä ja vauveli 32+2

 

Moikka!

Kiitos kaikille tsempeistä ja jaksamisia kaikille :hug: :heart:

Olo on ollut nyt muutaman päivän ihmeen hyvä! Alkaa tasaantumaan nää olot (tai ehkä niihin on vaan tottunut). Siis on turvotusta ja selkäsärkyä ja supistuksia (muutama kivuliaskin ollut), tissit vuotaa, välillä ei sormukset mahu enää sormeen mutta oon silti jaksanut tosi hyvin, ihanaa! (koputtaa puuta).
Meillä oli tosi hyvä viikonloppu Anssin kanssa, vaikka ei edes tehty mitään ihmeellistä, oltiin vaan, mutta siitä jäi hyvä mieli ja sen voimalla taas jaksaa

Facebookissakin kirjottelin, mutta siis töissä olen ollut eilisen ja tän päivän (eilen 2h ja tänään 5,5h). Työ on seisomatyötä joten ottaa jalkoihin ja selkään tosi paljon, eikä siellä voi pitää pitkiä housuja koska muuten läkähtyy (eli tukisukkia ei voi laittaa kun näkyvät rumasti).. mutta tänäänkin ihmeen hyvin jaksoin.. nyt jalkapohjia ja selkää kolottaa mutta ei pahasti..

Kaverilta tuli viesti tänään aamulla että heille on viimeyönä syntynyt poikavauva viikoilla 39+. Mittaa oli 49cm ja painoa 3645g KAIKKI SAA POIKIA!!! missä tytöt??

niin ja lomalla olen koulusta nyt, tavallaan jee, tavallaan buu. Aika tylsiä päiviä varmaan tulee olemaan, kun kauheesti ei pysty tehä eikä oo autoa, pyörää yms millä liikkua minnekkään.. :/ Mutta, ehkä tää tästä, otan vaan puistossa aurinkoa ja oon koiran kanssa.. Niin ja jos jollain on tekemisen puutetta nii tervetuloa lahteen

Huomenna neuvolaan ja pikkuveljen sukkulaviestiä kattomaan Huomenna sitten neukkakuulumiset täällä tai facessa!!

Koittakaahan nauttia kesästä ja pitäkää leuka pystyssä naiset !! :heart:

veera + elle 32+3

 

Moikka moi!

Hyvä että Haimi oot paremmassa kunnossa jo! : )
Itse alan meneen sitten tätä alamäkeä. Lauantaina olin taysissa. Ensin acutassa tarkkailussa, kun kuume nousi, selkäsärky oli jumalaton, ja mahakipu. Ei ollut supistuksia vaan ihan repivä mahakipu. Päätä särkenyt 3päivää. Pissatestejä, verenpaineita, EGK:n, ottivat sokeritkin, CRP:t.. Verenpaine alhainen, mutta pulssi 122, CRP 20, koholla -muttei niin hälyttävästi ja pissaassa oli valkuaista ja joku muu plussalla. Lääkäri seuraili tota pulssia, joka nousi sitten 133. itsekkin jo tunsi että rinnassa tykytti ja lujaa. Olen sairastanut n. 2vuotta sitten munuaisaltaantulehduksen ja lääkäri epäili, että on ollut pissatulehdus, joka on edennyt jo munuaisiin. Pisti kuitenkin vielä äippäpolille kohdunsuun tarkistukseen, klamydia ja muihin testeihin ja tarkistettiin että vauva voi hyvin!

Tuloksena koko 7tunnin reissusta acutassa oli PISSATULEHDUS! En tajua miten sellainen voi aiheuttaa niin pahat kivut! toiset ulvovat polilla synnytyskipujaan, ja minä.. pissatulehduskipuja (melkein yhtä voimakkaasti, odottakaahan vain kun synnyttämään menen!) Antibioottikuurilla mennään ja odotetaan virtsanviljelytulosta.. josta selviää enemmän.

Positiivisinta tässä koko reissussa oli se, että meidän poju voi todella hyvin, painoa jo 1883g ja POIKA ON VIHDOIN KÄÄNTYNYT; eli nyt ollaan päääedellä! (ja tämä asennonmuutos, voi tehdä niistä pissakivuista pahempia - sanoi lääkäri!)

Nyt voin itsekkin jo paremmin, pesin eilen koneellisen vauvanvaatteita, että pääsen laitteleen niitä laatikkoihin! :heart:
Huomenna onneksi neuvola-aika, pääsee sinne purkamaan vielä tätä jäätävää selkäkipua, jonka takia en nuku juur yhtää. Eli hyvin väsyneenä mennäään päivästä toiseen.

Kaikille aurinkoista Viiiikkoa!

Riina ja formula 31+5

 

Moikka kaikille! Näinkin kauan meni että uskalsin tulla tänne. LA 21.7 eli rv 32 plus 5. Ensimmäistä odottelen ja rehellisesti kuvittelin aina että olisin jo tässä vaiheessa täynnä rakkautta ja malttamatonta odotusta, mutta toisin on. Vieläkin tuntuu mahdottomalta enkä osaa ajatella vauvaa sisälläni oikeana pienenä ihmisenä ollenkaan, koen olevani masentunut ja että elämä on ohi. Välillä en edes halua koko vauvaa ja ajattelen että se on pilannut kaiken. Mutta sitten hyvinä päivinä (mitä on liian vähän) en malta odottaa että saan sen pienen nyytin syliin ja että voin täyttää sen rakkaudella. Oon aina halunnut lapsia ja tiennyt että tuun perustaan perheen suht nuorena, mutta tää onkin pakokauhua kipua ja liuta kaikkia vaivoja. Huono omatunto että ajattelen mitään tämmösiä vaan pahentaa tillannetta. Tunnen itteni huonoksi ja hyödyttömäksi, pelkään etten selviä vauvan kanssa tai osaa. Kaiken keskellä käyn läpi omaa äiti tytär suhdetta läpi kaikki yöt itkemällä ja miettimällä miksei kukaan auttanut sillon kun olin pieni tyttö ja mitä jos toistan tajuamatta samoja virheitä ja kasvatan vahingossa tähän maailman yhden hukassa olevan lisää. Miten te muut selviätte tästä kaikesta?

 

Haimi: Kiva, että jaksat paremmin! On täälläkin välillä tylsiä päiviä, mutta pitää ottaa ilo irti niistäkin, kun vielä ei oo mitään. Ens kuussa onkin sitten jo eri meininki

Riinja: Voi itkuuuuu! Tosi kurjaa! Ja näillä viikoilla! Onneks syy kuiteski selvis. Mulla yks kaveri on koko raskauden ajan kokenu suuria kipuja vatsassa ja vasta nyt selvis, että mikä on. Helpottavaa, mutta olla tosi raskas koko raskausaika. Nyt vain lepäät ja annat antibiootin tehdä tehtävänsä!

Wilmainkeri: Tervetuloa joukkoon ja jaksamisia heti alkuun. Omasta kokemuksestasi voin sanoa vain sen verran, että vuosi sitten en olisi ollut valmis äidiksi. Olen niin onnellinen, että meillä nappasi vasta viime syksynä ja minulla on ollut aikaa kasvaa ihmisenä tänä aikana ja rakastua lapseeni joka päivä uudelleen. En malta odottaa, että piskuinen on vatsallani ja pieni perheemme saa uuden lisäyksen.
Oma lapsuuteni oli aluksi hyvin onnellinen, mutta 8-vuotiaani vanhempien eron jälkeen kaikki muuttui. Alkoholismi oli läsnä isäpuoleltani ja oma isäni katkaisi välit minuun ja veljeeni kun olin 12-vuotias. Tähän päivään mennessä en ole puhunut isäni kanssa kertaakaan ja nyt täytän 27-vuotta. Äitini kanssa olen läheinen, vaikka omat sotamme meilläkin on ollut. Olen antanut anteeksi äidilleni valinnat, mitä hän nuorena teki. Täytyy aina muistaa, että vanhemmatkin ovat ihmisiä, jotka tekevät vain sen, minkä osaavat juuri sillä hetkellä. Isäni tekoja en ole koskaan ymmärtänyt enkä tule varmaan koskaan ymmärtämään. Olen kuitenkin lakannut pohtimasta, että miksi minulle kävi näin tai noin ja miksi olen joutunut kokemaan niin paljon surua, tai miksi minä en saanut tuollaista tai tällaista lapsuutta. On osa aikuisuutta ymmärtää antaa anteeksi ja kohdata itsensä omana itsenä. Paras neuvoni on päästää irti, antaa anteeksi, ja iloita elämästä sisälläsi. Sinä, et tee samoja virheitä kuin vanhempasi...koska sinä olet sinä. Puhuminen auttaa ja asioiden käsittely. Asioista irtipäästäminen on varsin vapauttavaa, kun ymmärtää, ettei minun tarvitse kantaa vanhempieni takkaa harteillani. Se ei ole sinun tehtäväsi. Päästä irti ja ala elämään. Niin minäkin tein. Ja vielä jaksamisia! Voit huomata, että lapsi voi muuttaa elämäsi täysin, mutta on myös täysin normaalia pelätä muutosta, joka on tulossa.

Minä ja vauveli 32+4