**~**HEINÄVAUVAT 2007**~**

Heinämasukki, meillä mennään samalla tavalla. Eka imetetään ja sit lisäruokaa. On ollu jokaisen muksun kohdalla samalla lailla ja uskottava se on et maito ei riitä. En koe itseäni huonoksi äidiksi, vaan hyväksyn tosiasian ja annan hellyyttä vaaville muulla tavalla! =) =) Ja voin sano ettei me olla ainoita! :hug: (sanokoot muut mitä sanoo, mut kaikki on kokeiltu ja yritetty)

Ja kiitos jumppavinkeistä! Otettiin tytsän kanssa pieni jumppatuokio ja tulihan se kakka sieltä! Jee!!! Harvoin sitä kakasta iloitaan :LOL:

Painosta sen verran et mulle tuli n 13 kiloo raskausaikana, joista on nyt lähteny 8kg. Vielä 5 niin olisin lähtöpainossa... (Ja siitä pitäis tiputtaa vielä monia kiloja...) Mut eipä olis vaatteitten kanssa ongelmia.

Nyt sit nukkumaan kun sain tytön syötettyä!

Mä ja nirppu-tyttö huomenna tasan viikko ikää
 
JoannaH luulee, et se pääsee meistä eroon kun tollasia miettii ;) No ei kai, kuten jo sanottu, tottakai sä kuulut joukkoon vaikka menis syyskuulle =)

Heeeei, meillä irtos eilen vihdoin napatynkä! *tuulettaa* Johan sitä on odoteltu, hyvä että se nyt lähti.. musta se on niin ällö :LOL:

Imetyksestä sanottakoon, ettei kukaan oo huono jos se ei onnistu. Mullakin kun tulee tuota maitoa, mut se on ilmeisesti vähän laihaa.. pitäis kai olla syömässä niinku hevonen et se täyttäis tarpeeksi. Mutta korviketta menee tissittelyn päälle jos toinen lisää haluaa, enkä koe olevani mitenkään huono äiti. Pojan nälkähän siinä on etusijalla, jos ei riitä niin sitten ei riitä, olemassa on kuitenkin näitä apuja (korvikkeet) pientä ajatellen.

Me on pidetty nyt pari päivä taukoa d-tipoista, kun meni niin itkuksi sen antamisen jälkeen. Se täti viime tiistaina kotikäynnillään sanoi, että jos tulee jotain niin voi pitää taukoa ja yrittää sit uudestaan, kun tuo suolisto kuitenkin kehittyy koko ajan huimaa kyytiä. Tänään ois tarkotus taas kokeilla ja katsoa, josko se pojan suolisto jo sen kestäisi ilmän vääntöjä.

Vaan nyt menen, joka pieree tuolla sen verran lahjakkaasti että taitaa olla taas vaipanvaihto edessä :LOL:

-Mie&Jäbä 3vkoa-
 
Kaupassa ollessa lorahti ihan kunnolla limatulppaa.. onneksi oli suoja housuissa, olis saattanu olla alkkarit ihmeissään siellä... Kiire tuli pois ku tuntu et jotain vaan valuu ja valuu. Mut ei mulla mitään veriviiruja kyllä siinä ollu. Uskoisin että se on limatulppaa ku se oli niin outoa liisterimäistä mömmöä. Vähä niinku tuo mitä tuolta tulee nokasta -> :snotty:

No, kattellaan ja kuulostellaan. Saattoihan se olla muutakin vuotoa. :/
 
Heips! :wave:
Jospa minäkin saisin kerrottua vähän kuulumisia. Meillä oli maanantaina neuvola ja olikin hienosti tullut painoa lisää. Paino 3250g, pituus 51cm ja päänympärys 34cm. Jätkä vaan nukku kokoajan.

Torstaina käytiinkin sitten Tampereella sydänpolilla. Siellä otettin ekg,verenpaine ja tehtiin sydämen ultraäänitutkimus. Muuten kaikki kai oli ihan hyvin, mutta joku vaihe kai oli vähän liian pitkä sydämessä. Jotenka saatiin sitten kotiin päiväks joku laite. Se kai otti sydänfilmiä..?? Ja niitä piuhoja oli joka paikassa.. :kieh: Jätkäkin päätti herätä sitten justiinsa tutkimusten ajaksi Tampereella, kun olisi pitänyt olla hiljaa ja paikoillaan. Sitten täti metsästi meille jostain tutin, kun meillä ei muuten oo käytössä. No ilmeisesti viimeistään puolivuotiaana mennään taas tarkastamaan joku juttu sinne. Jos ymmärsin oikein..

Muuten meillä menee hyvin. Herra on kovin tyytyväinen ja rauhallinen. =) Meillä ei oiken ees itketä. Kun heräillään ja on nälkä, niin sitten vaan tuhistaan kauheesti!

Mulle tuli painoa lisää joku 13 kg ja vaan joku 6-7 kg jäi laitokselle. Ja pahasti tuntuu, että tuohon se on nyt jumahtanut..Ei oo kerta pariin viikkoon muuttunut mihinkään. Esikoisesta kyllä lähti imettämällä vähän ylimääräistäkin, mutta niinhän ne jotkut on sanonutkin. Siis, että ensimmäisetä yleensä lähtee, toisesta pysyy samassa ja seuraavista tulee lisää..En tiiä sitten kuinka hyvin pitää paikkansa..

t. mä ja Jomppe (3vkoa)

p.s. Me muuten edelleen odotellaan tuloksia..
 
B) Nyt mie uskallan jo ajatella että ehkä ollaan viikon päästä vauvan kanssa jo kotona. Ei vieläkään tunnu miltään. Eilen tosin mahan kovettumisen ( en osaa niitä suppareiksi sanoa ku ovat niin olemattoman tuntuisia..... ) yhteydessä rupesi sattumaan reiteen ihan tolokusti. Se onkin ainoa edistysaskel tähän mennessä. Tämä päivä ja huominen vielä "armon aikaa", sitte tiistaina synnärille.. Ajattelin vaan että ei taida paljoa nukuttaa maanantain ja tiistain välisenä yönä... :xmas: Heti aamulla on se aika sinne kontrolliin..
 
tuleva mami: Kai niitten kohta pitäis tulla, kun lääkäri sanoi, että viikko tai kaksi. Kätilö kyllä sanoi, että voi mennä neljäkin. Kyllähän niitä silleen odottaakin, vaikkei se enään oo kokoajan mielessä, eikä se tunnu enään maailmanlopulta.. =) Alkuun oli kyllä aika kauheeta. Ensimmäiset asiat mitä sillon tuli mieleen oli, et kuinka kauan on elinikää vauvalla ja et Jomppe ei sit ikinä vois saada omia lapsia. Se on vaan sit ,et mitenkä sitä oikein kertoo kaikille mummoille yms., jos ne on positiiviset. Muutamalle kyllä nyt jo kerrottu, mutta ei sitä oo vielä halunnu kaikille kertoo.
 
Perjantaina oli pojalla neuvola, 820g oli paino noussu syntymästä ja pituuttakin 4,5cm tullu. Hurja miten se kasvaa!

Lauantaina oli minun ukin, pojan isoukin hautajaiset. Ukki kuoli samana päivänä kuin poika syntyi. Oli vielä ehtinyt kuulla uudesta lapsenlapsenlapsestaan, sitten yöllä nukkuessaan oli lähtö tullut. Oikeestaan aika helpottava olo, ukki oli jo vanha ja oli pitkään ollut huonossa kunnossa, puhe- ja liikuntakyky täysin poissa, mutta ihan "järjissään" oli loppuun saakka. Oli aika väsyttävä reissu, yhden päivän aikana käytiin siellä, aikaisin aamulla lähdettiin ja illalla oltiin takaisin kotona, n. 700km tuli yhdelle päivälle autossa istumista. :eek:

Tänä aamuna oli toinen rinta parista kohdasta älyttömän kipeä, tuntui sellaset kovat pahkurat niissä aroissa paikoissa. Ihmettelin kun tärisytti vaan koko aamun ja päätä särki. Mittasin kuumeen ja sitä olikin yli 38. Oliskohan rintatulehdus kyseessä? Oon nyt imettäny vauvaa tuosta kipeestä rinnasta enemmän, että tyhjenisi. Olo onkin nyt jo paljon parempi ja kuumekin laskenut, mutta rinta on kyllä tosi kipeä vielä, kävellessä sattuu inhottavasti. Eikä kärsi tuota pikkuistakaan kunnolla pitää sylissä. :(

Vauva on tänään itkeskellyt hirmuisesti, surettaa katsoa kun raukalla tuntuu mahaan koskevan niin kovasti. Tähän saakka ei ole vielä kunnolla itkenyt ollenkaan. Vaikuttas vähän että heti kun D-vitamiinit aloitettiin, kaverilla on masun kanssa ollut vähän vaivoja. Taidan käydä toiset tipat huomenna, DeVitolit on nyt käytössä.

Tämmösiä ikävämpiä kuulumisia vaihteeksi...
 
meilläkin on Jekovitit menny kohta viikon verran ja masuvaivoja on hiukan tullut. Aloitin kuitenkin d-vitamiinitippojen kanssa samaan aikaan antamaan maitohappobakteereita (Rela Drops). . . jospa niistä olisi jonkinmoista helpotusta suoliston toimintaan. Mitään kamalia huutokonsertteja ei ole ollut, toivottavasti ei tulekkaan.

Unikonna ja vaavi lähes 3vkoa
 
Moikka!
Jälkivuodosta oli jotain puhetta...mulla verinen vuoto kesti alle 2 viikkoa mutta sit alko tuleen semmosta kirkasta limaa ja sitä tulee vieläkin, nyt synnytyksestä 1 kk :whistle:
Painosta oli myös jotain eli mulle tuli kaikiaan 12 kg ja kaikki lähti pois 2 viikossa, kaikki omat vaatteet mahtuu päälle, mutta nyt eilen kävin vaakassa nii oli tullu 3 kg jo takas :eek: täytyy vissiin tosissaan yrittää jättää se suklaa pois :(
Meillä on jatkuva tissinäyttely menossa, usein siis syödään päivisin, onneksi tämä vauva ymmärtää, että yöllä nukutaan sen 3 tunnin pätkät sentäs!
Hyvin pienissä pätkissä on itellä unet, mutta kummasti sitä vaan jaksaa, mies enempi väsy, vaikka ei edes valvo yöllä vauvan kans! Laitettiin jo varulta eri huoneeseen peti, että voi mennä sinne nukkumaan jos ei muuten onnistu. Töissä kun pitäs kuitenkin jaksaa olla pirteenä! Tähän asti ollu kesälomalla ja isyyslomalla!
Meillä ristiäiset 25 pv ja mua ei yhtään kiinnostas järkkäillä mitään... |O
pakkohan se on! Nimessä olis vielä 2 vaihtoehtoo vissiin pitää arpoo kumpi tulee ei ossoo päättää!
Ihana kun tuli uudelleen vielä kesä ja lämmintä
=) :wave:
 
Mä oon joka päivä käyny kurkkaamassa, mutta aina kun oon alkanut kirjoittaa, niin joku on herännyt. :D

Käytiin neuvolassa torstaina ja poju oli kasvanut kahdessa viikossa 2 senttiä. Eli pituus on 48cm ja painoa 3030gr. Pakkohan sen painon on noustava, kun poika syö kuin hevonen. Torstaina on taas neuvola. Painon takia. Pääosin rintamaidolla mennään, mutta oon joutunut antamaan korviketta yöllä, kun ei tuu baareista maitoa. Yöt menee hyvin. Pojulla on ennätys 9,5 tuntia unta. Välissä oli kyllä hereillä varttitunnin, kun pikkuiselle tuli nälkä.

Ristiäiset on 1.9. Pitäs alkaa suunnittelemaan.

Viipi ja poju Vilperi 2 viikkoa ja 5 päivää...
 
Nettipimento vihdoinkin ohi - kiitoksia vaan Sonera :headwall: :headwall:

Kiitos kaikille onnitteluista ja terveisistä :) Menipäs muuten aika kauan aikaa lueskella näitä pinoja läpi.

Täällä kaikki ihan mukavasti: vauva nukkuu ja syö hyvin. Iso-veli ei vielä ainakaan ole ollut mustasukkainen ja miehelläkin vielä tämä viikko lomaa. Kieltämättä himpun verran pelottaa ensi viikko kun jään käytännössä ihan kokonaan yksin poikien kanssa, miehellä kun alkaa harjotuskausi teatterissa.
Pään tilanteesta sen verran, että alotettiin nyt lääkitys, jotta jaksaisin/pärjäisin paremmin tässä arjessa - tarkoitus aloittaa sitten se terapia, mutta vielä en ole yksinkertaisesti edes jaksanut etsiä sitä terapeuttia. Päivä kerrallaan - välillä huonommin, välillä paremmin.
Ennen synnytystä tunteet oli vauvaa kohtaan todella ristiriitaisia: välillä sitä masukkia rakasti yli kaiken ja välillä tuntui taas ihan alienilta
:ashamed:

Ja sitten se synnytyskertomus...
Kun 39 viikkoa oli tullut täyteen olin ihan totaalisen kypsä kaikkeen: ulkona satoi ties kuinka monetta päivää putkeen ja vauva vaan viihtyi mahassa. Olo oli ihan totaalisen kypsä. Seuraavana aamun - ihmeellisen hyvin nukutun yön jälkeen - heräsin joskus viiden aikoihin siihen kun mahaa kouraisi. Nukahdin, mutta kun mahaan sattui uudestaan, tajusin viimein, että sehän oli supistus ja ihan mojova sellainen. Nousin ylös, kävin suihkussa ja kuulostelin oloa. Supisteli säännöllisesti ja napakasti, mutta kuitenkin niin, että välillä pystyi rentoutumaan ennenkuin seuraava kipuaalto tuli. Huvitti kun laitoin Mutterille viestin, että lähden synnyttämään ja sielläkin oli supisteltu jo hyvän aikaa :)
Herätin miehen ja kerroin, että pikkuhiljaa pitäisi varmaan valmistautua lähtemään... Olo oli ihmeen rauhallinen: ulkona paistoi pitkästä aikaa aurinko ja otettiin vielä viimeiset mahakuvatkin pihalla. Vietiin poika hoitoon isovanhemmille; automatka kahdeksan ruuhkassa ei ollut miellyttävä kun piti istua paikallaan. Itse oli kyllä ihmeen rauhallinen, mies sen sijaa ajeli muutamaan otteeseen jo päin punaisia valoja.
Sairaalaan tultiin kahdeksan aikoihin ja päästiin suoraan saliin. En ollut kyllä uskoa kun kätilö totesi synnytyksen olevan jo hyvässä vauhdissa: 5cm auki :eek: Supistukset olivat koventuneet, mutta edelleen niiden välissä pystyi vielä rentoutumaan, joten halusin jatkaa ilman lääkkeitä. Kun sai olla ihan paikallaan, pystyi rentoutumaan niin, että jaksoi sen kovimman kivun yli. Pyysin ja sain kohdunkaulan puudutuksen, mutta siitä ei kyllä ollut mitään hyötyä. Olin pyytänyt, ettei kalvoja puhkaistaisi ellei olisi pakko. Kun ne lopulta puhkaistiin, pääsinkin sitten heti pukkaamaan lasta maailmaan. Olin toivonut saavani synnyttää jakkaralla ja kaikki menikin ihan mukavasti kunnes sain järkyttävän jalkakrampin takareiteen, jolloin oli pakko siirtyä sängylle. Siinäkin sitten tarvittiin toinen kätilö apuun kun en vaan saanut pidettyä jalkaa enää ylhäällä - kaikenlaista sitä voikin sattua synnytyksessä, reisilihas on edelleen kipeä, se ilmeisesti revähti tai jotain...
Jälkeenpäin katsoin papereista, että ponnistuaika oli 13 minuuttia, eli lyhyempi kuin esikoisella. Silti se tuntui pidemmältä ja rankemmalta. Jossai välissä totesinkin, että en jaksa enää, voidaanko pitää tauko :LOL: Jälkeenpäin on naurattanut, että mitähän ihmettä mielessä oikeen liikkui: kahvilleko kenties olin kuvitellut kesken ponnistamisen häipyväni :whistle:
Kello 10.13 meille syntyi sitten toinen poika. Synnytys kesti lopulta vain n. neljä tuntia. Kesti hetken aikaa ymmärtää, että homma oli tosiaan ohi: kätilökin huomautti, ettei enää tarvitse ponnistaa - lapsi syntyi jo :D
Synnytyksestä jäi hyvä mieli. Kätilö otti ihanasti toiveeni huomioon ja synnytys oli "lähes luomu" kuten olin toivonutkin. Pari ristipistoa piti alaosastoon laittaa, mutta toipuminen on sujunut huomattavasti viime kertaa paremmin.
Ja mikä mukavinta: Mutterin kanssa sairaalaan "sovitut" treffit sitten tosiaan toteutuivat :D
Niin juu, vauvan "tekniset tiedot": 3560g ja 49cm.

Hyviä vointeja kaikille!
 
jenmo
Katotaan ehdinkö kirjottaa ennen ku vauveli herää..
Mulla oli elämäni hirvein migreenikohtaus just..Ohi on nyt menossa, mut kuumetta mulla on vielä. Ilmeisesti johtuu kohonneesta stressitasosta (!!!?) tai jostain...
Kohtaus alko perjantai-iltapäivällä, jolloin koitin vielä kestää Panadolin voimalla.
Yö meni kipujen kans valvoessa. Lauantaina olin sängyssä vauvan kans päivän, kun en päässyt sängystä ylös. Tuntu niinku ois lyöty monta kertaa sekunnissa puukkoa oikean silmän "yli" ja toista oikeaan ohimoon. Yhtä helvettiä oli koko se päivä. Iltapäivällä kun nousin vessaan ja syömään, pyysin miestä hakemaan sukulaiselta Panacodia (omat oli loppu). Haki, otin heti kaksi ja koitin kestää. Illalla en en enää kestänyt vaikka painoin todella kovasti oikealle puolelle päätä kylmäpussia (jota ei ees sais paljaalle iholle käyttää, mut kun oli pakko). Mies soitti OYS:iin. Lämpöä mulla oli sillon 37.3. Sairaalaan piti lähteä. Oksetti ihan helvetisti ja sattu niin et tuntu että kuolen. Mulla ois ollu kohtauslääkettä kotona, mut en halunnu sitä kun sen jälkeen on oltava imettämättä vuorokausi. Lisäks halusivat lämmönnousun takia mut sairaalaan. Jade nukku, saatiin sille hoitaja, mut vauva piti raahata päivystykseen. Jossa sit ootettiinki kauan......... Kolmelta yöllä pääsin kotiin! Neljältä yöllä nukkumaan. Pikatulehdusarvo otettiin, ei oo tulehdusta onneksi. Kuumetta mulla oli 38 sillon yöllä. Lääkkeitä vaan lisää (Paratabseja ja Panacodeja) ja kotiin. Itkuhan siinä pääsi kun monta tuntia ootin enkä ois kestäny niitä valoja enkä mitään..Hoitajille oli kaks lääkäriä sanoneet et mut täytyy laittaa paaripaikalle heti ja hämärään huoneeseen, mut eivät tehneet mitää. Lisäks ootin lähtiessä kymmenen minuuttia ennen ku sain hoitajan kiinni. Piti pyytää häneltä lääkkeitä mukaan, mut oli niin paha olo et ei ääntä lähteny. Itkin vaan käytävässä ja lopulta lääkäri kysy mikä on. sanoin ettei hoitajat kuuntele tai ees pysähdy kun koitan puhua heille. Lääkäri kävi pyytään lääkettä ni samantien sama eukko anto ne joka just äsken oli kävelly mun ohi pysähtymättä. Vittu et oli taas kohtelua, ja tulee palautetta OYS:lle heti kun siihen kykenen! Mies ei ollu lopuks enää siellä vaan vei vauvan kotiin ku mun äiti pääsi meille ja osaa antaa pullosta maitoa vauvalle. Yksin siis jouduin loppuyön SEISOMAAN KÄYTÄVÄSSÄ kuumeessa ja migreenissä itkien, eikä KUKAAN hoitajista välittänyt! Yhdeltä mieheltä kysyin kauniisti, anteeksi, oletteko hoitaja. Hän vastasi En, olen kirurgi ja lähti käveleen nokka pystyssä! Vaikka näki ihan varmaan että multa oli taju lähtee siinä vaiheessa. Mies tuli onneks sit pian hakeen mut ja sain itkun loppumaan kotimatkalla.

Tämmöstä tällä kertaa, anteeksi sekavuus. En oo nukkunu kunnolla taas aikoihin ja lääkkeetki pistää pään sekasin. Nyt pois koneelta ennenku kohtaus uusii.

Jenmo ja poju ens lauantaina 1kk
 
Hui kauheeta kun tekee pahaa lukea noita teidän kertomuksia OYS:n tapahtumista. Siellä täytyy olla johdossa jotain vikaa kun henkilökunta ei jaksa olla palvelualtista... Ainahan joukossa on joku joka pilaa sairaalan maineen, mutta OYS:ssa tuntuu olevan niin yleistä tuo että siellä on vika ilmeisesti ylempänä. Valituksia vain ylöspäin, jos vaikka heräisivät!!!

Toi migreeni on kyl semmonen vaiva, että sääliksi käy sua, Jenmo85. Mulla kun on toi sama vaiva. Unohdin vaan kysyä laitoksella että saako imetysaikana käyttää tota panacodia. Raskausaikana kun sitä sai käyttää. Eli sitä ilmeisesti saa käyttää kun oot käyttäny. Nyt ei onneks oo ollut mitään kohtauksia joten viimeksi raskausaikana käytin panacodia. Onneksi saan kuitenkin aloittaa estolääkityksen jos kohtauksia alkaa jälleen tulla elämää häiritsevästi.

Tuosta imetyksestä ja huonosta omasta tunnosta... Mulla tulee maitoa vaikka toisille jakaa ja varmasti neiti saa tarpeeksi. Silti olin vähällä luovuttaa, mutta tuo neidin nautinnollinen ilme rinnalla ja pullon hylkiminen sai jatkamaan. Mulla vaan ongelmana oli haavoille menneet nännin päät. Näytti siltä että tuo neiti amputoi nännit kokonaan pois. Nännin juuri kun oli syvällä katteisella haavalla ja imettäminen sattui niin paljon että henki ei kulkenut ja vesi valui silmistä. Jos tämä olis ollu ensimmäinen lapsi niin olisin kieltäytynyt jo heti sairaalasta tullessa imetyksestä mutta aikasemmat kokemukset anto voimaa jatkaa. Yli kaks viikkoo taisteltiin ja nyt alkaa sujua. Mutta siis en lainkaan ihmettele jos joku luovuttaa parin viikon taistelun jälkeen, oli syy mikä tahansa, eikä se ole lainkaan tuomittavaa eikä siitä tarvitse huonoa omaa tuntoa kantaa. Jokainen tekee vanhempana parhaansa eikä enempää voi tehdä ja jokainen löytää varmasti sen tien mikä itselle on paras. Niin tulee käymään lapsen kasvaessa muissakin asioissa eikä yhtä oikeaa tietä ole. Eli elkää kantako huonoa omaa tuntoa imetyksen lopettamisesta, sikäli että se on turhaa...

Maria & laiturintolppa 2vk ja 6pv
 
Voi hitto sitä sun migreeniä Jenmo... :hug: ku ei pysty mitenkään auttamaan, että antais jonkun ohjeen että tee niin tai näin. Itkun paikka.. Parempia päiviä sulle...

Minua jännittää ihan hulluna se huominen.. jotenki vielä toivon et vaikka yöllä lähtis synnytys itestään käyntiin. =)
 
moiks, kyselinkin jo aiemmin muualla samaa...eli vaihdatteko vaipan ennen vai jälkeen syötön? vaihdan itse ennen, mutta usein kakat tulee syötön aikana....neuvola käski jättää kakat sinne ja vaihtaa unien jälkeen, mut tekis mieli vaihtaa heti puhtaat, mut sitten typy heti virkoaa ja uni karkaa.... :eek: mites muut teette?

millaisia pätkiä teillä muuten nukutaan? tääl nukutaan ä-pakkauksen laatikossa 1-3h pätkiä, eilen ja tänään typy heti kitisee kun laittaa nukkumaan, liekö helteestä...nukahtaa sit syliin.... :heart:
 
vaihdan ite syötön välillä. Tää neiti kun pitää pieniä taukoja syönnissä. Yleensä suurin osa kakoista tulee heti alku syötön aikana, mutta kun siihen puhtaaseen vaippaan on niiiiin kiva rusauttaa... :D ja ne kakat kyllä jätän unien yli kun tuo nukkuessaankin rusauttelee. :headwall: :D

nukkumisesta, meillä nukutaan päivästä riippuen 1min-3h. Toissapäivänä pisin uniaika oli 13 min ja tänään reilu 3 tuntia.
 
jos kuuluu tarpeeksi iso rusaus niin vaihdan kyllä heti syötön jälkeen vaipan vaikka nukkuisikin jo. Meillä tosin nuo unenlahjat ovat sellaiset, että aikas hyvin taintuu takaisin kun saa posken tissiä vasten :LOL: Mutta pienemmän kuuloiset rusaukset saavat jäädä odottamaan.

Nukkumisesta, meillä on nyt useampana yönä nukuttu puoli kahdestatoista vähän yli neljään, sitten taas tainnuttu tissille ja jatkettu unia puoli kahdeksaan ja taas tissittelyn jälkeen jatkettu vielä tuonne puoleen yhteentoista - kahteentoista unia. Sitten on valvottu pari tuntia ja torkuttu ja taas valvottu. Illasta yhdet pidemmät unet ja sitten pari tuntia valvomista ennenkuin on sitten ollut yöunien aika taas.

Nyt vähän mietityttää millaiset bileet jäbä meinaa pitää ensi yönä, kun nyt on kuudesta lähtien nukkunut... ...hyvin pienen hetken oli tuossa kahdeksan jälkeen hereillä, hädin tuskin tuntiakaan... Varmaan yrittää seurustella yöllä kun nyt nukkuu niin makoisasti... pitäisi itsekin yrittää kai mennä nukkumaan, mutta jostain syystä olen aivan pirteä!!!

Jälkivuodosta: miula jälkivuoto on nyt ruskehtavaa ja sitä tulee todella vähän, joinakin päivinä side on täysin puhdas ja vuotoa tulee vain vessassa käynnin yhteydessä. Saisi kyllä pikkuhiljaa loppua...

jossu + mikko 2 vkoa
 

Yhteistyössä