Aina sekään ei vaan auta et ajoissa lähtee, kuten ei minun tapauksessa. Puudutetta eivät anna täällä ainakaan enenkuin 3cm auki ja lääkäreitä saa yleensä odottaa, joten jos synnytys etenee nopeasti niin sitä ei vaan keritä antamaan. Toisaalta nopea eteneminen tarkoittaa että kaikki on nopeasti ohi ja tietysti onhan noissa puudutteissa kaikissa omat riskinsä ja haittansa. Ponnistamaan pääseminen helpottaa oloa, siinä keskittyy johonkin muuhun kuin vain kivun kestämiseen+ tietää et ollaan loppusuoralla. Näin ainakin itse koin.Alkuperäinen kirjoittaja ***Minttu:
Itte oon niin asennoitunut, että yli lasketun ajan mennään ja reippaasti, et en oo edes paljon miettiny synnytystä. Mut voihan se tosiaan tapahtua koska vaan! Jännää... Vähän jännittää onko tällä sama rytmi synnyttyäänkin.... Yö meni kivuliaita supistuksia kestäessä kahden panacodin voimin, mutta mitään todellisia supistuksia ne ei olleet. Supistukset on jatkuneet tähänkin päivään, mutta ne ei tihene eikä muutu kipeämmiksi. huokaus. Eilen oli taas sellaisia menkkamaisia tuntemuksia ja selkää särki. Mutta ei muuta. Tässä sitä eletään toivossa ettei nyt ainakaan yli menisi. Mutta aikaahan tässä vielä on, hännänhuippuna. Toivoin jopa niitä helteitä takaisin kun aiheuttivat supisteluja. Mutta jos nyt ei sittenkään! Oli se niin tukalaa. Huomattiin äidin kanssa, että koira oli viipottanu keskelle vilkasta asfalttitietä ja enkös ponkassu salamana (tai niin kovaa ku nyt tässä vaiheessa pääsee..) perään. Poimuri lensi kaaressa metsään, mut hauva saatiin onnellisesti pois tieltä loppujen lopuksi. Menin episodin jälkeen istumaan kannon päälle ja rupes jomottamaan nivusista ja häpyluun kohdalta. Oli hieman vaikeuksia nousta ja käveleminen on edelleen aika vaivalloista. Mutta vauva liikkuu entiseen malliin eikä mitään vuotoja eikä muuta ole, joten ei kai tää niin vaarallista...