Hei,
Meillä on nyt nimiäiset pidetty eikä nimeä tarvitse enää salailla naapureilta, jee . Juhlat oli viime vkl ja ne olivat ihanat! Yllättäen se oli mies, joka liikuttui sekä laulaessaan laulua vauvalle että puhetta pitäessään ihan kyyneliin Toki itselläkin oli hieman tippa linssissä...
Täällä on nyt palattu arkeen. Se onkin tosi uudenlaista arkea meille, koska esikoinen aloitti eskarin vähän kauempana ihan uusien kaverien kanssa eikä enää mene tuohon lähipäiväkotiin. Nyyh. Monenmoista lapsiin liittyvää liikutusta ollut siis tässä ihan lähipäivinä.
Vauva neidin kanssa menee hyvin. Hän on semmoinen rauhallinen ja jäntevä vauva, voimaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin esikoisella samassa iässä. Ilmankos masussakin oli raskausaikana tällä kertaa paljon enemmän liikettä! Hän nukkuu edelleen paljon ja pitää huolen siitä, että ruokaa on saatavilla - tuntuu että aina muutaman päivän välein hän syö tiheämmin ja sitten seuraavana päivänä maitoa tuntuu nousevan enemmän. Öisin meillä herätään pari kertaa ja noin 4-3 tunnin välein syömään ja vaippaa vaihtamaan. En ole tästä harvasta syömisvälistä öisin ollut kovin huolissani, koska päivisin hän syö tiheämmin ja tuntuu myös vaatteista päätellen kasvavan kovaa vauhtia. Esimerkiksi viime yönä hän söi 23.00, jolloin käytiin nukkumaan ja heräsi kolmelta sekä kuudelta syömään ja sitten nukuttiin vauvan kanssa viellä puoli yhdeksään. Tuo oli kyllä yö parhaimmasta päästä ja nyt on tosi hyvä olo kun sai nukuttua. Toisina öinä taas saatetaan olla hereillä tunninkin verran masuvaivan takia. Onneksi ei kuitenkaan joka yö.
Masuvaivaa meillä on siis jonkun verran, yleensä muutamia kertoja vuorokaudessa noin tunnin verran kerrallaan. Sitä lääkitään cuplaton-tyyppisillä tipoilla. En ole ihan varma auttavatko ne oikeasti, mutta eivät myöskään pahennakaan. Ja se helpottaa omaa oloa, että voi jotenkin yrittää auttaa masuvaivaista pikkuista sen sylissä kanniskelun lisäksi.
Silloin kun esikoinen syntyi, mulla oli heti (siis jo siellä sairaalassa!) mielessä, että haluaisin ehdottomasti lisää lapsia. Aika pitkään kuitenkin meni, että ryhdyttiin ajatuksesta toimintaan Nyt mulla on yllätyksekseni täysin sama fiilis, vaikka olin ajatellut etukäteen, että kaksi lasta voisi olla ihan hyvä määrä. Mielessä on käynyt, että onkohan tämä joku hormonaalinen juttu, joka liittyy synnytykseen tai imetykseen...Millaisia ajatuksia teillä muilla on tästä, onko lapsiluku jo täynnä vai vieläkö toivotte lisää näitä ihania nyyttejä?!
AnMaaria ja Pikkusisko (3 viikkoa + 1 päivä)
Meillä on nyt nimiäiset pidetty eikä nimeä tarvitse enää salailla naapureilta, jee . Juhlat oli viime vkl ja ne olivat ihanat! Yllättäen se oli mies, joka liikuttui sekä laulaessaan laulua vauvalle että puhetta pitäessään ihan kyyneliin Toki itselläkin oli hieman tippa linssissä...
Täällä on nyt palattu arkeen. Se onkin tosi uudenlaista arkea meille, koska esikoinen aloitti eskarin vähän kauempana ihan uusien kaverien kanssa eikä enää mene tuohon lähipäiväkotiin. Nyyh. Monenmoista lapsiin liittyvää liikutusta ollut siis tässä ihan lähipäivinä.
Vauva neidin kanssa menee hyvin. Hän on semmoinen rauhallinen ja jäntevä vauva, voimaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin esikoisella samassa iässä. Ilmankos masussakin oli raskausaikana tällä kertaa paljon enemmän liikettä! Hän nukkuu edelleen paljon ja pitää huolen siitä, että ruokaa on saatavilla - tuntuu että aina muutaman päivän välein hän syö tiheämmin ja sitten seuraavana päivänä maitoa tuntuu nousevan enemmän. Öisin meillä herätään pari kertaa ja noin 4-3 tunnin välein syömään ja vaippaa vaihtamaan. En ole tästä harvasta syömisvälistä öisin ollut kovin huolissani, koska päivisin hän syö tiheämmin ja tuntuu myös vaatteista päätellen kasvavan kovaa vauhtia. Esimerkiksi viime yönä hän söi 23.00, jolloin käytiin nukkumaan ja heräsi kolmelta sekä kuudelta syömään ja sitten nukuttiin vauvan kanssa viellä puoli yhdeksään. Tuo oli kyllä yö parhaimmasta päästä ja nyt on tosi hyvä olo kun sai nukuttua. Toisina öinä taas saatetaan olla hereillä tunninkin verran masuvaivan takia. Onneksi ei kuitenkaan joka yö.
Masuvaivaa meillä on siis jonkun verran, yleensä muutamia kertoja vuorokaudessa noin tunnin verran kerrallaan. Sitä lääkitään cuplaton-tyyppisillä tipoilla. En ole ihan varma auttavatko ne oikeasti, mutta eivät myöskään pahennakaan. Ja se helpottaa omaa oloa, että voi jotenkin yrittää auttaa masuvaivaista pikkuista sen sylissä kanniskelun lisäksi.
Silloin kun esikoinen syntyi, mulla oli heti (siis jo siellä sairaalassa!) mielessä, että haluaisin ehdottomasti lisää lapsia. Aika pitkään kuitenkin meni, että ryhdyttiin ajatuksesta toimintaan Nyt mulla on yllätyksekseni täysin sama fiilis, vaikka olin ajatellut etukäteen, että kaksi lasta voisi olla ihan hyvä määrä. Mielessä on käynyt, että onkohan tämä joku hormonaalinen juttu, joka liittyy synnytykseen tai imetykseen...Millaisia ajatuksia teillä muilla on tästä, onko lapsiluku jo täynnä vai vieläkö toivotte lisää näitä ihania nyyttejä?!
AnMaaria ja Pikkusisko (3 viikkoa + 1 päivä)