***Heinäkuun Onnenhiput 2011 Kesäkuussa***

Saabas, ihanan näköistä! Meillä lähes kaikki yhä alkutekijöissään:ashamed: Voi Nappula raukkaa Varsinkin miehen mielestä aikaa on vielä niiiin paljon. Hän jättää kaiken AINA viimetippaan. Nyt kyllä sanoin, että viikonloppuna mennään sitten tarvikeostoksille Täytyy ottaa ohjat omiin käsiin...

Neuvolakuulumisia keskiviikolta:

Paino: + 438/vko (Yhteensä nyt 10,5 kg:O)
Verenpaine: 100/58
Pissa: Puhdas
Hemoglobiini 106, nyt tutkitaan että onko veressä rautavarastoja...
Sf-mitta: 33 cm
Syke: ~140
Liikkeet: ++
Lapsiveden määrä: Normaali
Tarjonta: Nappula on saattanut kääntyä raivotarjontaan!! Th ei ihan varma ollut, mutta
mahdollista =) Kovastihan tuo tuolla myllää, mutta itsekään en varmaksi osaa sanoa.
Neuvolalääkärissä parin viikon päästä sen sitten näkee...

Tähän loputtomaan ja kamalaan närästykseen saan ilmeisesti jotain reseptilääkettä.

Pelkoja löytyy kyllä. Kokemamme myöhäinen keskenmeno toi tähänkin raskauteen pelon
menettämisestä. Mitään suurempia todennäköisyyksiä ei ole. Suurimman osan ajasta olen rauhallinen, mutta koko raskauden ajan olen saanut "ahdistuskohtauksia". Neuvolapsykologilla olen käynyt juttelemassa ja kokenut sen hyväksi.
Voi kunpa kaikki nyt menisi hyvin loppuun asti:heart:

Täälläkin lämpimät ilmat tuo turvotusta lisää, mutta vielä ei hirveän pahaksi ole mennyt.

Hjannah & Nappula 33+3:heart:

 

Nenna toivottavasti ei sentään vielä ala vauva ulos tulemaan!

Ihana kuulla, etten ole ainut joka pelkää vieläkin! suurimman osan ajasta menee ihan ok pelkopuolella, mutta säännöllisesti kerran tai pari viikossa, saan hirveän kohtauksen ja olen varma että jotain pahaa tapahtuu! Näitä ajatuksia sitten pyörittelen itsekseni päässäni kun en kehtaa niistä kellekkään kertoa! Pitävät mua nyt jo ihan hysteerikkona! Mun suurimmat pelot on ne, että oon syönyt jotain mistä vois tosiaan tulla joku noista bakteereista (listeria, toksoplasmoosi, salmonella) tai että napanuora kiertyy vauvan ympäri! Synnytystilannetta en niinkään pelkää, mut sit mua on nyt jo alkanut pelottamaan kätkytkuolema! Joo tiedän että menee vähän yli, mut en voi mitään ajatuksilleni! Sit on hirveetä kun voin olla päivän ihan masentunut, kun vaan huolehdin asioista!

Mut nyt ulos pihatöihin!

Tiinu ja Jäppinen 32+3

 

Saabas tosi ihanalta näyttää, mukava tuoda vauva kotiin!

meillä on maanantaina ylimääränen ultra, kiva päästä näkemään neiti ( ? )
mietin tässä et jos meän vauva onkin vaihtanut sukupuolta, niin tulee kovasti hommia laatikosto on täynnä vaal.punasta ja tyttömäisiä vaatteita jotain neutraaliakin on kyllä. sängyssäkin on tyynyliina jossa lukee 'suloisia unia pieni tytöntyllerö!' mies naurahti sen nähdessään et toivottavasti se nyt sit on tyttö.

mä en jotenki osaa pelätä, välillä toki käy mielessä ikävät asiat, jos vauvalla oliskin joku hätä tms.. mut en kyllä pelkää.........

täällä oltu koko perhe kipeenä, kauheetä yskimistä ja räkätautia! alkaa onneks helpottaa.

ihana keli saapui tänne pohjoseenkin, esikon kans mentiin ulkoileen heti aamusta.

33. rv täälläkin jo menossa :wave:

 

Heissun.

Ihan ekana poskistarallaa rv 36!!!!

Ja niistä peloista: täältäkin niitä löytyy. Ihan älytöntä, esikoisen aikana en pelänny mitään, keskenmeno ei käyny edes mielessä, saatika se et näillä viikoilla tai synnytyksessä menis jotain pieleen. Mä luulen että tän toisen kanssa tajuan paremmin mitä menetän jos vauvalle kävis huonosti. Sitä napanuoraa stressaan ja myös sitä kätkytkuolemaa.

Mulla ei oo ollu vielä mitään mainittavia supistuksia tai oloja että tää täältä olis joskus ulos tulossa. Isoin ahdistusolo on helpottanu jo ja tänään ekaa kertaa katoin mahaa peilistä ja jopa hymyilin. Jotenkin tää raskausaika vaan ei oo mua varten. Mieliala kohenee sitä mukaa kun viikot vähenee. Toisilla taitaa käydä just päinvastoin.

Ihanasti Saabas on saanu jo kamppeet ojennukseen.

Yks hyvä puoli tässä et hommaa lapset suht pienellä ikäerolla on se et kaikki tavarat on edelleen tallessa, ei tarvii ku vähä kaappeja penkoa ni löytyy sitterit ja puuhamatot.

Mä luulen et mulle on iskemässä joku tosi veemäinen flunssa, poika on ihan räkänen ja yskänen. Että jes, toivottavasti kerkeen toipuu kunnolla ennen synnytystä.

Ei tällä kertaa kummempia, rohkasevaa huomata etten oo ainoo joka pyörittelee näitä huolia mielessään.

Possu ja pikkusiskosaukko 36+0

 

Ihania kuvia Saabas laittanut Mä olen jotenkin laiska ottamaan kuvia, saatika siirtämään niitä koneelle Ehkäpä reipastun tässä.

Peloista, kyllä välillä mietityttää nuo asiat mistä olette täällä kirjoittaneet. Aika kohtuudella kuitenkin, yllättävän rauhallinen olen. Ystäväni äiti on terveydenhoitajana neuvolassa, ja hänen kanssaan juuri juteltiin tästä. Hän sanoi, että on surullista miten monien raskautta varjostaa kova pelko ja ahdistus, kun kuitenkin todennäköisyys sille, että joku menee pahasti pieleen, on todella, todella pieni. Itse ajattelen myös, että en voi näihin asioihin vaikuttaa, ne menevät kuten menevät. Esikoisen raskaudessa olin ahdistuneempi ja mietin enemmän kaikkea, mikä voi mennä pieleen. Nyt on ollut yllättävänkin levollinen olo.

Enemmän lähiaikoina on ollut mielessä synnytys. Edellinen meni oikein hyvin, ja mikäli kaikki menisi samalla tavalla, olisin tosi iloinen. Kuitenkin mietyttää, mitä jos synnytys onkin ihan erilainen, mitä jos kohdalle sattuu ikävä kätilö, mitä jos kipu onkin paljon paljon voimakkaampaa kuin viimeksi.. Mulla oli nopea synnytys, on hyvin mahdollista, etten ehtisi edes esim. epiduraalia saamaan vaikka haluaisin... Mitä jos vauva onkin paljon isompi kuin edellinen, en ole itse mikään iso.. Tämäkin on vähän hassu huoli, koska alakäyrällä ovat mitat menneet, samoin sf-mitta.. Mutta kaikkia näitä pyöritän päässäni. Ja toisaalta, välillä tulee todella rauhallinen olo ja pystyn asennoitumaan asiaan niin, että menee kuten menee ja siitä selvitään. Mies on vieressä, olen ammattilaisten käsissä ja olen hommasta jo kerran selvinnyt kunnialla. Olen paljon nyt lukenut netissä eri asennoista avautumisvaiheessa, kuunnellut Synnytä rentoutuneena -cd:tä, palautellut mieleen edellistä synnytystä... Jännittää, pelottaakin vähän, ja toisaalta odotan kovasti Viimeksi tosiaan kaikki meni hyvin, tuolloin sanoin heti synnytyksen jälkeen että voisin synnyttää vaikka heti uudestaan

Meillä kans kaikki hankinnat ovat hyvin tyttömäisiä, kun 4D -ultrassa lääkäri oli täysin varma siitä, että tyttö tulee. Aika vaaleanpunaista tulee olemaan pojalla, jos sellainen yllärinä tulisikin

Kotiintulovaatteita en ole vielä katsonut, tänään ajattelin pestä ekan satsin vauvan vaatteita. Itselle tosiaan jotkut venyvät legginsit ja tunika, mukavaa ja pehmeää päälle

Mä ajattelin tässä vähän panostaa kauneudenhoitoon ennen synnytystä. Kävin kampaajalla ja äsken tein itselleni ranskalaisen manikyyrin. Ajattelin myös varata jalkahoidon. Olo alkaa olla niiiin turpea että.. Turvotus paheni heti, kun ilmat lämpenivät.

Ihanaa, että Niisku-Rouvakin on päässyt näin pitkälle!

Mayinga 36+4

 

Ensiksi neuvolakuulumisia:

Paino: +1838/vko (eikä mikään ihme, tää turvotus on ihan hirveetä!)
Turvotus: ++
Paineet: 118/81
Pissa: puhdas
SF: 33,5
Mahanympärys: 108 (ei oo kasvanu viime kerrasta ollenkaan)
RT-tarjonta ja sykkeet 140, liikkeet ++

Ananasta käski syömään purkillisen kerrallaan ja kotimaisia mansikoita sitten jos niitä ehtii tulla ennen synnytystä. Pitää soittaa heti neuvolaan/synnärille jos tulee huono-olo, kovaa päänsärkyä, ylämaha kipua. Viikon päästä seuraava käynti. Niin ja sanoi taas, ettei tarvi mitään isoa vauvaa odottaa että sirppanalta tuntuu.

Yöllä tuli vähän limatulppaa, tai näin ainaki luulisin ja niin terkkariki arveli. Pieni limamöykky jossa ihan pikkusen verta.

Mä en oikeastaan osaa pelätä yhtään enää, ja mua kyllä pitää muistuttaaki välillä noista kielletyistä ruoka-aineista... Kyllähän mä tiedän, ettei ikinä voi olla mistään varma, mutta uskon että tällä vauvalla on kaikki hyvin

Merlina ja muru 35+1

 

Heippa!

Kirjoittelin eilen pitkät pätkät bittiavaruuteen, nyt uusi yritys.

Peloista: alussa pelkäsin keskenmenoa (yksi takana monta vuotta sitten) ja 11. viikolla tulikin selittämätöntä verenvuotoa. Sitten pelkäsin nt-ultrassa kun kätilö ultrasi ihan mielettömän kauan ja mittasi niskaa monta kertaa, mutta ei sanonut mitään. Samoin rakenneultrassa (sama ultraaja) ei saanut laskimoa selvästi näkyviin ja yritettiin saada vauvaakin kääntyyn kaikilla mahdollisilla keinoilla. Nyt pelottaa synnytys, sairaala, kätkytkuolema, jnejne. En kuitenkaan mässäile peloillani ja nukun yöni rauhassa. Toki mieli purkaa välillä käsittelemättömät asiat hyvinkin vilkkailla ja erikoisilla unilla, mutta hyvä niin.

Valmistelut ovat viimeistä silausta vaille valmiina ja Saabasin tavoin olen järkännyt kaiken koon ja käyttötarkoituksen mukaan kaappiin (jotta mieskin löytää...). Taidan laittaa vielä varmuuden vuoksi jonkin sortin selitysteipit hyllyjen reunoihin. En ole mitenkään energinen tai reipas odottaja, mutta arvelin, että jaksamiseni kuihtuu loppua kohden kokonaan, joten otin varman päälle.

Kun luen noita teidän raportteja neuvola-/lääkärikäynneistä/synnytysvalmennuksista/jne. tuntuu, että asuisin josasin periferiassa. Tampereella ei ole synnytysvalmennusta, mutta saa kattoa netistä ihan hölmön videon. Perhevalmennukseen pääsee kyllä. Oma neuvolani on koko heinäkuun kiinni, edellinen neuvolalääkäri oli rakenneultran jälkeen ja seuraava olisi sitten rv 37. NYT olis kiva tietää miten siellä kohdunsuulla on asiat, varsinkin jos sillä on uimisen kannalta jotain merkitystä. Onko joku päässyt jo perille asiasta?

Voikaa hyvin!

MR 32+2

 

Perjantaita arvon naiset.

Joku puheli kuplamaisesta tunteesta kohdunsuulla. Mulla tuntuu usein jos kävelen tai oon muuten rasittunut. Ihan kuin ois kupla tai joku vesi-ilmapallo puhkeamassa. Hirvittää kulkea tuolla kun tuntuu että lapsivedet saattais valahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Oon epäilly kanssa tota limatulpan tulemista, mutta kai se on vaan raskauteen kuuluvaa eritystä. Mitään veriviiruja ei ole ollut mutta kauheita klönttejäkin saattaa tulla. :x

Mä en oikeastaan pelkää tällä hetkellä mitään. Mies sitten senkin edestä. Hän jouti edellisen puolisonsa kanssa synnyttämään juuri ennen laskettua aikaa kohtuun kuolleen vauvan. Ymmärrettävää on että se tapahtuma kummittelee vieläkin. Miehen äiti kanssa on huolissaan ja aina ensimmäiseksi kyselee vointiani ja sitä potkiiko vauva. Pelko vauvan menetyksestä on varmasti jollainlailla läsnä kunnes ukko syntyy ja parkaisee ensimmäisen kerran.

Te joilla on kaksi lasta tai useampia, oliko kaikki toisen lapsen kohdalla jotenkin helpompaa? Elättelen toiveita täällä että ois. Lähinnä tarkoitan vauva-aikaa mutta miksei synnytystäkin.

Vaihtoehtoinen kivunlievitys kiinnostaisi kanssa. Ensimmäisessä synnytyksessä sain suoraan epiduraalin joka kyllä toimi hyvin. Vauvan vointia jouduttiin seuraamaan tarkasti ja olin koko synnytyksen ajan sängyssä monitorien takia. Mikäli nyt on vaan mahdollista niin haluisin jotain lievempää ja olla itse aktiivisempi. Kokemuksia?

Tuittumuru

 

Tuittumuru Mulla on tosiaan kaksi lasta, kolmas tulossa. Aina on ihan lapsikohtaista, miten helppoa tai vaikeaa on. Mulla tämä kakkonen oli selvästi vaativampi vauva ja näin myös vauva-arki rankempaa. Toisaalta oma varmuus oli kasvanut huimasti, joten asioihin suhtautui aivan eritavoin. Erilailla ymmärsi, että aikansa kutakin... Joskushan ensimmäinen voi heittäytyä todella hankalaksi vauvan tulon myötä, joka ei ainakaan helpota asioita, mutta meillä ei kyllä ollut yhtään moisia ongelmia, kunhan muisti vauvan nukkuessa olla täysin läsnä vanhemmalle. Synnytys taas on monella tutulla ollut helpompi seuraavista, mutta itsellä paljon pahempi. Taitaa siis olla ihan tuurista kiinni tuokin... Itse kyllä sanoisin, että jokainen vauva on omanlaisensa haaste, riippumatta mones on, oma rentous tosin saattaa useamman kohdalla helpottaa

 

Päiviä

Peloista Olen aina pelännyt pahinta ja ajatellut kaikki asiat sen ikävämmän kautta jottei sitten tippuisi niin korkealta kun oikeasti jotain ikävää tapahtuu. Ihmisjärkikin sen sanoo että jos aina ajattelee kaikkesta pahinta kaikesta tulevasta niin miten sitä sitten voi nauttia elämästä mitenkään.

Ekassa raskaudessa oli pelkoja koska olimme yrittäneet tosi kauan ja kaksi km oli ennen neidin tuloa. Toinen huomattiin vasta np-ultrassa joten se pysäytti ja sai minut ajattelemaan aina pahinta.

Nyt tää raskaus on muutenkin erilainen joten pelkoja on jo pelkästään sen puolesta ja sitten kun ei oikeesti voi 100% varmuudella tuntea vauvoja erikseen. Kun on yksi vauva masussa ja tulee potkuja on onnellinen että kaikki on hyvin. Mä Yleensä aloitan siinä kohtaa kun vauva potkii sen panikoitumisen et kumpi tää mahtaa olla? vahingoittaako toista? kun se toinen oli niin pieni verrattuna toiseen.

Synnytystä pelkään niinkuin aina ennenkin. Viimeksi saliin mentäessä sanoin miehelle et jos mulle jotain käy niin sä pärjäät varmasti. Miksi mä sanon tuollaista kun ihan normaaliin "toimenpiteeseen" oltiin menossa eli synnyttämään ja synnytyskin sujui paremmin ku hyvin. Silti pelkään sitä omaa kuolemista enemmän kuin sitä että vauvalle tapahtuisi jotain.

Nyt on tilanne ihan eri kun on kaksi. Mä pelkään mitä enemmän tulee viikkoja että sen huonommin ne vauvat alkavat voida siellä kohdussa koska oma olo on ihan hirveä. Samoin pelkään seuraavaa neuvolaa ja ultraa koska alitajunnassani kolkuttaa toisen vauvan pieni painoarvio. Jos napanuora on jotenki solmussa tai istukka heikentynyt tai jotain.

Napanuorasta synnytyksessä: Eli mulla on molemmilla lapsilla ollut napanuora joko vartalon ympäri tai kaulan ympäri. Sitä on sitten löystetty ja jatkettu ponnistamista. Itse olen syntynyt napanuora kaulanympärillä ja silloin olin sininen ja jouduin keskolaan surantaan. Hyvin ollaan tähän päivään asti päästy siitä huolimatta.

Aikaisempien synnytysten ja vauva ajan eroista:
Neiti 2008 esikoinen, vedet meni 40+5 neuvolakäynnillä klo 14, epiduraali klo 19-21 ei oikeen onnistunut anestesia lääkäri hommissaan. Sen jälkeen vauhditusta tipalla koska epi laimensi omia supistuksia. ja neiti syntyi 01.13 repeämiä oli ja tikkejä tuli 2-3
Vauvana oli todella helppo ja tyytyväinen kaikkeen. Nukkui tosi pienenä jo yönsä ja kaikki oli aina hyvin. ei suuremmin itkeskellyt. Nyt onki uhmaiässä saanut tarpoa hänen tahtonsa kanssa.

Poika 2009: alkoi supistella klo 5 aamuyöstä, menkkamaisesti rv 40+5, vietiin neiti hoitoon klo 8 käytiin kahvilla ja aamiaisella miehen kanssa. klo 11.30 sanoin et täytyy mennä kotiin lepäämään jos kuitenkin tulee lähtö illalla. klo 11.45 tuli kaksi niin kipeää supistusta että sanoin miehelleni et nyt täytyy kyllä lähteä. Klo13 oltiin sairaalassa ja sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutteen. Olin 4cm auki. Kävin suihkussa ja kun en jaksanut enää olla siellä juoksin supistuksen välissä huoneeseen sängylle, soitin kelloa ja kätilö tuli. puki ja sitten mä vaan huusin ja kuului poks meni vedet ja poitsun pää oli puoliksi ulkona, löysättiin nuoraa ja ponnistin heti uudelleen ja poika oli ulkona klo 15.14 Se kävi nopeasti ja suht kivuttomasti yksi tikki...

Neiti 3855g 51cm pipo 36 cm
poika 3970g 50cm pipo 36cm

No jos nyt sais kokemuksen pikkusimmista vauvoista, mutta en usko.

Tulipahan stoori...

Niisku-rouva + pirpanat 32+6

 

Piti vielä sitä sanoa että neidistä ponnistus aika oli 13min ja pojasta 4 min
poija on ollut vauvasta asti haasteellisempi ja jatkuu vieläkin. Joten katsotaan millasia sisupusseja näistä on tulossa

 

Merlinaa piti tietenkin kiittää uudesta pinosta!

Tiinu, jos vain mitenkään saat kerrottua huolesi esim. miehellesi niin se varmasti keventää
oloasi. Minulle psykologi suositteli peloista puhumista juurikin miehelle. Niinpä olen hänelle kertonut mikä pelottaa.
En mässäile enkä halua pelotella miestäni mutta jakaminen helpottaa. Mies on ollut rakenneultrasta lähtien ihailtavan rauhallinen ja levollinen vauvan suhteen eikä kuulemma ahdistu
mun jutuista yhtään. On kuulemma tottunut, kun mulla on murehtiminen verissä(siis kaiken muunkin suhteen). On kuitenkin helpottavaa huomata etten ole ihan täysi kahjo, vaikka tässäkin vaiheessa pelkoja ajoittain esiintyy. Mutta on myös ihanaa että monet osaavat nautiskella raskauden etenemisestä, ilman turhaa stressiä=)

Lääkäri haluaakin minut näytille tän närästyksen/vatsaoireiden takia ensi viikolla. Ei halua sokkona
lääkettä määrätä vaikka oireet selkeät ovatkin.

 

Heeei..

Oli kyllä niin turha lääkärineuvola käynti!
Ei se sanonut mitään muuta, kun että pää tuntuu alhaalla.. Jotain se mumisi kohdunkaulasta ja 2 senttimetristä, mutta en kyllä usko että sitä niin paljoa on enää jäljellä, kun kuukausi sitten sairaalassa mitattiin pituudeksi 1.9cm, ja sen jälkeen on ollut paljon kivuttomia ja kivuliaita supistuksia. Ei voi olla mahdollista, ettei siellä olisi muka tapahtunut mitään.
Ei ultrattu, eikä kokeiltu lantiota. :O Terkkari puhui sillon kun tota lääkäri aikaa varailtiin, että todennäköisesti ultrataan, ja lääkäri kokeilee lantion jne, että vauva mahtuu tulemaan, mutta eihän se tehnyt yhtään mitään. Jäi kyllä niin pas*an maku suuhun. : /
Ei se kirjoittanut neuvolakorttiinkaan mitään hyödyllistä.
Sitäkin se mumisi, että kyllä se sieltä on tulossa. :O öö.. kyllä se sieltä joo varmasti tuleekin, mutta kuinka lähellä sitä ollaan?
Maanantaina on neuvola, niin mä kyllä kysyn siltä terkkarilta, että olisiko mahdollista päästä käymään jollain KUNNON lääkärillä, joka kattoiskin sillä käynnillä jotain, ja selittäisi hieman paremmin missä mennään. :kieh:

Tulipas oikein purkautuminen

Todella turhauttava käynti.

Emilien ja prinsessa 36+3

 

Terveiset äitipolilta!
Sain sitten ihan virallisen raskausdiabeetikon tittelin Lääkäri meinasi alottaa jo tabl- hoidon, mutta suostui vielä siihen että käyn ens ti ravitsemusterapeutilla ja seuraataan hetki noita sokereita tuon tiukan dietin kanssa. Juu, olipas kiva. Mä en ole huomannut mitään vaikutusta mun syömisillä tuohon paastoarvoon. Toissapäivänä ja sitä edellisenä aamusokerit oli 5.7. No eilen sitten oikein testasin ja söin klo 22 mansikkakakkua (meidän neidin 4v synttärit) niin paljon kuin alas meni. Aamusokerit oli klo 08 5.2! Heh. Että olis luullut olevan vaikutusta. Ja paino noussut tähän mennessä 2.5kg vaan. Hoitaja oli sitä mieltä että ei sitä syömättäkään voi olla ja hyvin mahdollista että mulla nuo sokerit ei vaan pysy nyt kuosissa vaikka mikä ois ruokavalio.

No mittailivat äitipolilla sitten verenpaineen ja kattoivat pissan (kun edellisestä neuvolakäynnistä 2vkoa). Ja käyrääkin ottivat. Kaikki hyvin. Vauvan painoarvio oli 2.5kg, eli täysin keskikäyrällä. Niin ne on muutkin lapset olleet tässä vaiheessa ihan normimitoissa ja sitten ottaneet loppuspurtin. Seuraava kontrolli jo 3viikon päästä. Lääkäri ja hoitaja oli kyllä kivoja ja sen puolesta jäi hyvä maku käynnistä. Lääkäri itse kysyi haluanko että tarkistaa kohdunsuun. Sanoin että ei tarvii. Eipä sillä ole niin enää väliä vaikka synnytys käynnistyisikin ja mulla tuo ennenaikasuus nyt ei ole realistinen. (5 pitkää synnytystä takana).

Pelkoja on täälläkin. En osaa niin pelätä itseni puolesta, mutta ainahan se tietty huoli on siitä että onko lapsi terve. Ja tietty tuo kätkytkuoleman pelko on takaraivossa. Mutta noille ei voi itse mitään. Korkeimman kädessä nuo asiat on.

Kotiintulovaatteita en ole vielä pakkaillut enkä muutenkaan sairaalajuttuja. Ei ole kiire.

Mulla kaikki synnytykset käynnistyneet saman kaavan mukaan. Kipeät supparit ja limatulpan irtoaminen alkavat samaan aikaan. Ja kaikisssa viidessä synnytyksessä sama kaava! Heh. Se limatulppa voi olla sellaista keltastä rään näköstä tai sitten siinä voi olla vertakin mukana.
Niin ja kaikissa synnytyksissä on multa pitänyt kalvot puhkaista. Siinä toinen yhtäläisyys.

Tällaista tänään!
Reppis ja Enni rv 34+2

 

Limaatulpasta vielä. Mulle th sano, että se limatulppa voi olla jopa nyrkin kokonen jos tulee kerralla ja vaihtelee rusehtavasta kirkkaaseen jossa veriviiruja ja tarkottaa lähinnä sitä että paikat alkaa aukeamaan ja toiset tosiaan lähtee sitten hei synnyttää ja toiset monen viikon päästä

 

Limatulpasta, toiset ei sitä huomaa ollenkaan Mä en nimittäin edellisessä raskaudessa huomannut. Muutenkin olin aivan täysin oireeton ennen synnytyksen käynnistymistä, ei supistuksia, ei suolen tyhjentymistä, ei mitään.. Vointi oli tosi hyvä loppuun asti. Supistukset alkoivat yht'äkkiä keskellä yötä ja tulivat heti n. 4 minuutin välein. Ihan puskista tuli tuo synnytyksen käynnistyminen, kun ei mitään ennakoivia oireita ollut

Emilien, ei ollut paljon hyödyllisempi munkaan neuvolalääkäri toissapäivänä. Käsittääkseni lantion tilavuutta ei edes luotettavasti voi katsoa kuin röntgenillä, käsikopelo ei anna luotettavaa tietoa? Paikkojen aukiolo ei sekään välttämättä tarkoita mitään.. Mulla oli nyt kohdunkaula hieman lyhentynyt, kohdunsuu puolipehmeä ja sormelle auki, mutta siitäkään ei voi mitään päätellä, voi mennä reippaasti yliaikaiseksi. Tympeä ja lyhytsanainen oli myös mun lääkäri. Ainoa hyödyllinen tieto oli, että vauva on raivotarjonnassa, sykkeet normaalit, koko viikkojen mukainen...

Peloista, mä olen myös puhunut miehelle noista synnytykseen liittyvistä ajatuksista, se on helpottanut paljon. Sanoin hänelle, että jos sattuu joku ikävä kätilö ja olen tosi kipeä, niin hän pitää sitten mun puolia Ja ottaa tosissaan sen, mitä sanon.

Ensimmäinen satsi vauvan vaatteita pyörii koneessa :heart:

 

Tuittumuru: Meille on tulossa nyt kolmas. Ensimmäinen oli 4170g syntyessään...Ponnistusvaihe 56min...välilihaa leikattiin. Vauvana erittäin tyytyväinen, tosin tissillä koko ajan heh.
Toinen 3510g, ponnistusvaihe 11min, pari tikkiä. Vauvana oli myös erittäin tyytyväinen ja samoin tissillä yötä päivää... Mielestäni toiselta toipuminen oli paljon nopeampaa tosin hormoonit jyllä, itku oli herkässä ja jälkisupistukset paljon kovempia. Minun mielestä "haasteellisuudet" kahden kanssa alkoi vasta kun kakkonen oli joku 5kk. Sitten kun toinenkin alkoi vaatia aktiviteetteja ja söi muutakin kuin tissiä. Tässä vaiheessa alkoi myös paljastua kakkosen "luonne" ja sitä meinaan on vaikka muille jakaa...edelleen...

Mua ei oikeastaan pelota tällä hetkellä mikään raskauteen/synnytykseen liittyvä. Muutama asia joka mietityttää on: toinen on se, että molempien poikien synnytykset ovat alkaneet samalla tavalla, ensin limatulppa ja siitä parin tunnin päästä supistukset...mitä jos nyt ei meekkään niin, varsinkin jos tämä vielä käynnistetään...jotenkin se mietityttää... Toinen asia joka askarruttaa, että miten saan tämän koko revohkan joka aamu liikkeelle. Yksi eskariin joka aamu klo 8.30, toinen kerhoon 2*viikossa klo 8.30...Niin ja tietty ilman autoo ja kolmelle pukemiset...No miehellä on siinä alussa ainakin lomaa, että jospa se siitä lähtee.

Vessaremontti saatiin vihdoin valmiiks, kyllä tuli hieno!!! Sittenn kivasti eilen hajos imuri ja toinenkin vessanpönttö...Imuri onneks meni takuuseen...Meinaa kyllä konkurssi tulla kun rahaa menny viime kuukausina aivan tuhottoman paljon!!!!
Tänään on miekkonen koonnut lasten kanssa hoitopöydän ja laitettiin se paikoilleen+korit+alusta...Nyt se vielä tuolla autotallissa kasaa pinnasänkyä. Ihan outoa ajatella, en tahdo edelleenkään uskoa, että meille tulee vauva...

Juhannuksesta: Onkos teillä kauheita juhannussuunnitelmia? Me tässä just arvotaan, että uskaltaako lähtee mun äitille ja niille Seinäjoelle juhannukseks missä aina ollaan...Eihän tästä ole kun 1.5h ajomatka...Noh pitää nyt kattoo mitä lääkäri sanoo ensi viikolla, onko paikat kiinni ym.

Minttu-82 ja Ilmari 32+1:heart:

 

Limatulppaa en esikoisen aikana huomannut ollenkaan.. Saa nähdä miten tästä sitten, vielä ei ainakaan mun mielestä ole mitään tullut.

Juhannuksesta ollaan puhuttu että jos oltais vaan ihan kotona Tampereella, kun sillon tulee se rv 38 täyteen, joten ei uskalla oikein lähteä kummankaan vanhemmille kun kummassakin olisi synnytyssairaalaan sitte joku 100km, Tampereella vain 7km.

Minttu-82, onhan siellä seinäjoellakin sairaala jossa pääsee synnyttämään jos sattuukin että siellä tulee lähtö. Tuskin ne ovella käännyttävät

Pelkoja täällä on sen verran, että jos kaikki ei menekkään synnytyksessä hyvin? Että tapahtuu jotain kamalaa.. Ja sitten sekin vähän että kun sillon rakenneultrassa rv 20 huomattiin siellä sydämessä se kalkkeutuma, jota ei kuitenkaan enää ollut rv. 30.. että jos onkin jotain sydänvikaa tai jnt..

Neuvolalääkäri olisi täällä vasta keskiviikkona, vähän jännittää onko paikat millämallilla..
Tänään kaupasta kävellessä tuntui yhtäkkiä alhaalla sellasia vihlauksia, painoiko sitten vauvan pää jonnekkin..(?) Iskias kipu alkaa hellittämään! JES!

SaaBas + Tyyne POKS 35+0

-Hassua kuvitella että max. 7 viikkoa niin se pikkuinen nyytti on oikeesti sylissä! :heart:

 

Tääl on uus epämiellyttävä vaiva alkanu tuos pari päivää sitten.
Sattuu ylämahaan oikeelle puolelle ihan tuohon rinnan alle niin kovaa ettei voi edes koskea,mitä se on?
Ja supistuksia yritää tulla,alkaa mutta loppuu samntein.
Ja nyt tuntuu ihan päivittäin se tunne tuolla kohdunsuulla että sieltä kohta poksahtaa....
Voi jee,onkohan nää nyt jotain merkkejä jostain....

Edelliset synnytykset...
Esikko oli 3160 ja ponnistus oli 10min,ja päälle kolme kk koliikki :O
Kakkonen oli 3210 ja ponnistus 5min ja nukku ku enkeli välittömästi yönsä.
Kolmonen oli 3250 ja ponnistus 2min ja hirvee sylihullu,nukahti siis vain syliin vielä yli vuoden ikäsenä.
Nelonen oli se 2400 ja ponnistin vajaan minuutin,ja kiltti oli hänkin.

 

Reppasenkelille tsempitykset raskausdiabeteksen kanssa! Myöskään mulla ei tunnu olevan mitään logiikkaa tuon paastoarvon kanssa. Vaikka illalla olis ennen iltapalaa 4,7 niin aamulla voi olla 6,1 ruisleipä-iltapalasta huolimatta. Pari viikkoa olen yrittänyt saada jo iltainsuliiniakin kohdilleen huonolla menestyksellä... eli toisilla ei auta Maamme laulutkaan tässä asiassa, kovasta yrittämisestä puhumattakaan. Ei siis kannata ottaa omaksi epäonnistumiseksi vaikka lääkityksen saisikin...

Limatulppaa tullut täälläkin jo parin viikon ajan. Joka viikko parina päivänä pyyhkiessä paperiin jää kellertävää limaa. Äitipolin kätilön mukaan juurikin limatulppaa ja ihan normaalia, että tulee jo näillä viikoilla.

Mä niin haaveilen mansikoista, ananaksesta ja kaikista muistakin hedelmistä. Helsinginreissulla oli jo tarjolla kotimaista mansikkaa ja tuli testattua sekin, että niillä saa nuo sokeriarvot heittämään häränpyllyä. Jahka tämä muksu syntyy, ryntään kyllä tankkaamaan marjoja, karkkia ja kaikkea muutakin tällä hetkellä "kiellettyä".

Huomenna tuleekin jo rv 34 täyteen eli jos lähtee syntymään niin sitten saa vissiin jo tulla...

Sarah85 + Nisu

 

Poks poks 33+0!!!! JEEEE!!!

Juhannussuunnitelmia.... no mä ajattelin olla jo silloin jakaantunu ja vauvojen kanssa kotona. Mutta kuin hassulta se kuulostaakin ni väitän et käynnistykseen mennään. Mä kiersin eilen koko hemmetin Ikean ja ei mitään, ei yhtään mitään. Päänsärky tuli. Et kyl kyrpii. Mua ei mitenkään ole luotu kaksoisodottajaks ja jollain viel tulee kahdet kaksoset peräkkäin. Kyl tää on oman kropan kiduttamista.

Anteeks, mul on ihan jäätävä päänsärky ja meidän koira 2v herätti mut ensimmäisen kerran koko elämänsä aikana ku hälle iski phätä keskellä yötä!!! Meinas rappusille paskoa ku oli niin kiire että. Jotenki kaikki saa mut nyt vaan niiiiiiiiin kiukkuseks. Uskon et se on se pelko ja ahdistus loppuraskaudesta.

ja niistä kohdun kaulan mittauksista.

Tässä odotuksessa.

4cm kiinni, rv 27 n. sentin ja sormelle auki --->sairaalalepo, kotiutuksessa ultralla kohdunkaula 3,45cm avautuu sisäpuolelta painettaessa vauvoja alaspäin. rv 30 pehmeä n. 2cm KIINNI! Eli se riippuu niin paljon lääkäristä ja tutkinta tavasta. Jotkut ultraa ja jotkut vetää käsikopelolla

Jos si rauhottuis... ja menis takasin nukkumaan.

niisku-rouva+ pirpanat 33+0

 

Kiitos Sarah! Aamusokeri oli sitten 6.1 Kyllä ottaa päähän!

Noihin synnytyksiin piti kommentoimani:
1. 3820g, ponnistus 15min
2. 4090g, 7min
3. 4510g, 4min
4. 4490g, 2min
5. 4020g, 9min

Tavoitteena olisi tällä kerta että vauva kasvaisi korkeintaan tuohon 4kg. Saa nähdä kuin käy.
Reppis ja Enni rv 34+3

 

Juhannussuunnitelmista Ajattelin olla synnyttämässä Jos näin ei tapahdu niin eiköhän me jossain kaverilla tai jomman kumman porukoilla olla, sairaalaan tulee olemaan matkaa max. 16km.

Mulle iski flunssa toissa yönä ja viime yö oliki sitten jotain ihan hirveetä! Nenä tukossa, kurkkuun sattu, joka lihas kipeänä, mikään asento ei ollu hyvä, ravasin vessassa 20min välein, kuorsasin kuulemma ihan hirveästi ja mies meniki välillä olohuoneeseen nukkumaan, välillä vaan huusin sille ku olin niin väsyny ja olo paska ja lopulta oli pakko herätä ku oli niin hemmetin kuuma! Meän makkariin paistaa suoraan aamuaurinko -.-

Ihan varmasti teen synnytystapa-arvio ultran jälkeen kaikkeni, että tämä lapsi tulis pihalle. En ees halua aatella minkälainen tuska olis muutaman viikon päästä. Mun tuurilla toki pitää käynnistää viikolla 42+0 kun ei millään haluais tulla ulos -.- Olis niiin ihana nukkua ilman, että joka ikinen liikahus sattuu, olis kiva ylipäätään että joka askeleella ei sattuis ja kolottais. Ja mun jalannumero on kasvanu nyt 36-> 39!!! Ei se mikään ihme, ettei omat kengät mee jalkaan -.-

Tänään pitäs vielä mennä mun kaverin (ja tulevan kummin) valmistujaisiin/lakkiaisiin, saa nähä minkä itkupotkuraivarin kautta kun mikään kiva juhlavaate ei mee päälle

Huh olipa ihana avautua, kaikesta huolimatta haluan että vauvalla on kaikki hyvin ja saan terveen lapsosen syliin<3

Merlina ja muru 35+2

 

Poks Poks 35:heart: Ja pokspoks 100kiloa:kieh: Eli 14kiloa nyt tullut.Turvotustakin on kyllä paljon!

Edelliset synnytykset: Ekan kesto: 8 tuntia,ponnistus 17min.Rv 41+1.54cm 4230g Teholla alkuun,niin vahva lääkitys että oli vieroitus oireita monta kuukautta->kiljui eikä nukkunut.Aina ollut levoton.3 vuotiaana ADHD epäily,diagnoosin vaikea asteinen adhd sai 5 vuotiaana.Nyt ekalla viimeistään saa lääkistyksen.Maanantaina tosin pakko soittaa neurologille lääkityksen aloituksesta,tytölle tullut pakkoliikkeitä: /
Joten alusta asti joutunut kasvattamaan erilailla ja täysillä.Ei olla vaan kateltu mitä tulee vaan aina pitää olla tarkkana.

Toka syntyi kun esikoinen oli just 4v.Rv 42+1 4020g ja 52cm. kesti 4tuntia josta ponnistus jotain pari min.pari viikkoa oli rauhallinen,sen jälkeen yökiukku ja heräilyt TUNNIN välein siihen asti kun täytti vuoden.oli kyllä rankkaa kun odotti samalla kolmosta.Muuten rauhallinen päivisin

Kakkosen ja kolmosen ikäero 1v11pv. Rv 41+0. 4626g ja 52cm. synnytyksen kesto vajaa 6 tuntia josta ponnistus pari min.Kolmonen aina ollut kiukkupussi.ei nuku vieläkään öitä heräämättä.Herää 2-6 kertaa yöhön.Täytti siis viime viikolla 2v.

En tiedä onko mitään tehnyt niin erilailla.kaikki vauvat ollut omanlaisia.
Jotenkin arkea vaan elää.jos joku kiukkuaa niin sitten kiukkuaa.Syödään kun nälkä ja nukutaan kun väsyttää.Varmana aina uuden vauvan syntyessä joku reagoi jotenkin mutta ei ehkä tule niin ajateltua kun tosiaan ihan tätä arkea tässä eletään,uusi perheenjäsen "vaan" tulee.
ja arki välillä todella hankalaa ja uuvuttavaa eskoisen juttujen ja muiden nukkumattomuuden takia.

Täällähän alkaa kohta jo vauvoja syntymään!.
pikkarainen Ihana ajatella että varmaan ennen juhannusta sulla vauva jo sylissä! Toivottavasti kaikki menee hyvin

nenna kyllä varmaan niitä synnytyksen merkkejä alkaa tulemaan,sanoohan sen jo viikotkin

Täällä samaa!.Pallo jalkojen välissä kävellään.Ja tuntuu että alapäästä räjähtäisi jotain
Siitä pitikin kysyä että osittain se johtuu varmaan suonikohjuista.Onko muilla alapäässä niitä?.

Mutta siis huomaa että keho alkaa valmistautumaan synnytykseen.Ja loppuaika tulee olemaan tosi hankala..
Eilenkin tuntui siltä että tämä syntyy mutta sitten nukahdin.Inhottava ajatella että vielä 5 vkoa jäljellä ja nyt jo sellainen olo että on tuolla jo huulilla roikkumassa

Mutta ihan pikana nyt vaan,myöhemmin lisää

MM itu 35+0:heart:

 

Reppasenkeli: Onko sulla ollut kaikilta toi raskausajandiabetes? Mulla ei ole testattu aikaisemmin, mutta oletan että ainakin kakkoselta on ollut, koska hänen sokereissa oli niin häikkää synnytyksen jälkeen ja joutui lastenosastolle. Tosin kakkonen painoi vain 3510g kun esikoinen taas 4170g. Mullaa nuo paastoarvot on ollut tosi hyviä, alle 4. Mullahan olikin ongelma ne kaksi muuta arvoa. Nyt en ole kahteen viikkoon syönyt MITÄÄN hyvää ja noudatanut ohjeita kirjaimellisesti. Tänään on kummitytön isoveljen yo-juhlat ja ajattelin oikein tarkoituksella testata, että nouseeko sokerit herkuista. Koska kotona mitattuna arvot on ollut 1h ruuan jälkeen 5-6,5 kun sairaalassa ne oli 1h jälkeen 12 ja 2h jälkeen 10. Tiistaina on äippäpoli saa nähä mitä ne sanoo...

Kotiintulovaatteista: Millä te osaatte itelle niitä valita, kun ei tiiä yhtään mikä mahtuu päälle??? Mulla on aina ollut vaan jotkut varmat golleget jotka varmasti mahtuu...Noh nyt on toivottavasti sen verrran lämmin, että josko keksis jotain muuta. Täytyy kyllä sanoa, että kun tästä mahasta pääsee eroon, niin mun kaappiin ei jää mitään vaatetta!!! Vein kauhian kasan kirppikselle silloin ku otin mammavaatteet käyttöön... Oon aatellu, että jos sitten alesta kävis jotain itellekin kattoon... Vauvalle oon aatellu ottaa semmosen gollegepuvun, lyhythihaisen bodyn, sukat ja ehkä varuuks jotain muuta, kun eihän sitä yhtään tiedä kelejä.

Minttu-82 ja Ilmari 32+2 :heart: