pieni tarina...
Oikeestaan koko 14pv oli pientä fiilinkiä että jotain vois tapahtua.Illalla eritoten kun cittarissa kävin alko jo ne kivat supistukset,mitkä kyllä tuli aina ku cittarissa kävi
Ajattelin että sinne pitää mennä kuluttaan koko päivä että saa jotain tapahtuun.
No siitä sitte tosiaan kotiin ja supistukset loppu,ylläri pylläri
Yöthän mulla oli jo pitkään huonoja,nukkuminen jäi muutaman aamuyön tuntiin ja nytkin kuhkin hereillä vielä kahden aikaan,jolloin makasin kyllä sängyssä jo mutta uni ei tullu. Sitte tuli se eka supistus,juuri kun olin unen rajamailla.
Oikein havahduin et mitäs hittoo tapahtuu enneku tajusin et supistushan se.
En sitten millään jaksanu uskoo et oikeesti ne olis nyt justiinsaniitä kaivattuja supistuksia ja koitin vaan parantaa asentoo,kunnes varttin päästä tuli taas...ja taas....ja taas...sitte pitiki jo alkaa keloottaan niitä.
Lopuks niitä tuli 8-10 min välein ja ajattelin että koska ne oikeesti nyt tuntuu niin soitin sit synnärille että pitäskö jo lähtiä näytille.
Sairaalaan matkustin tyylikkäästi taksilla (jossa muuten oli nahkapenkit,eli ei oiks niin kauheesti haitannu jos vedet olis tullu) ja sisään kirjauduin 6.30
Siitä sitte heti tunniks käyrille,jonka jälkeen tarkistettiin kohdunsuu.
Se oli edelleen 3cm mutta kaula oli kadonnut.Yökkäri vielä kehtas sanoa että voihan se olla että kotiin pääset vielä...
Sitte pääsin "odotushuoneeseen" jossa vaihdoin sairaalatamineet päälle.
Samassa huoneessa oli pariskunta,ja siellä äiti oli todella tuskissaan ja itki supitsuksien voimakkuutta.
Itellä ei tullu supistuksen supistusta niin kauan ku istuin,mutta appajee ku nousin ylös tai kävelin,alko sellaset tuskat ettei mitään rajaa
Kohta se naapurisänkyn mies jo soitti kelloa ja kertoi että alkaa emännällä oleen pitelemistä kivuissa ja kätilä tulikin huoneeseen ja teki tutkimuksen (oli 4cm auki) ja kiikutti neitosen suoraan saliin.
Siinä vaihees mä ajattelin et mä ole edelleen vaan se 3cm auki oska mulla ei vielä itku tullu,mutta kyllähän se sit seuraavan 15min aikana alko itkuksi muuttua ja soitin sitä kelloa minäkin.
Kätilö tulla taapersi sitten sinne ja sanoin että mä sit kans haluan sen spinaalin,ja hön teki siinä sitten sisätutkimuksen ja kappas vain,mä olinki jo 7cm auki!!!
Ja sitte tuli kätilölle kiire saada mut saliin et ehtisin saamaan sen spinaalin.
Saliin saavuttiin siis klo:9.15.
Siinä sain sitte ilokaasumaskin naamalle siksi aikaa kunnes tehtii paperit (vasta tässä vaiheessa???) ja odoteltiin anestesia lääkäriä...
9:31 laitettiin nesteytys tippaan.
9:45 sai spinaalin ja voi taivas mikä ihanuus se oli!!!!!!!!!
11:13 päätettiin puhkasta kalvot jotta synnytys saisi vauhtia ennenkuin spåinaalin vaikutus lakkaa.
11:17-12:00 odotellaan voimakkaampia supistuksia tuloksette. Supistuksia kyllä tuli mutta ei niin paljon että vauva lähtisi päätä työntämään ulos.
12:00 sitten tippaa laitettiin lisäkkeeksi syntocinonia ja tadaa,johan alkaa tapahtua!!
Tulee ponnistamisen tarve lähes saman tein,mutta vauva ei vaan laskeudu.
Päätetään kääntyä kyljelleen koska vauvan pää on hitusen vinossa ja näin tulisi helpommin ulos.
Jep,niin tuli,sitten alko iida tulla maailmaan ja kun pää oli ulkona alkoi jo huuto
Sitten,ilman supistusta työnsin neidin pihalla kokonaan.
(itse sain taas hyvät repeemät ja neljä tikkiä.papereissa tästä kerrotaan näin:repeämä peräaukon suuntaan melko pinnallisesti,siinä suihkutaa suoni verta (ja sitä todella SUIHKUS!!). vuoto saadaan rauhoittumaan ristiompeleella.viimeinen ommel lähellä peräaukon suuta (herääpä kysymys,uskaltaako mennä enää isolle hädälle??
)
Napanuora oli neidin vartalon ympärillä ja paperiin kirjoitettiin: syntyy reippaasti itkevä vauva
Iida pääsi heti tissille ja imikin kiivaasti ekan tunnin.(tässä vaiheessa maitoa ei vaan tullut vielä...)
Sitten pääsin pesulle niinkuin iiduskakin.
Punnituksessa neidillä oli siis painoa 3800g ja pituutta 49cm ja piippa oli 34,5cm <3
Maito ei siis millään noussut.
Imi ja imi ja imi mutta ei. Neiti alkoi oleen kärttyinen ja seuraavana yönä ei nukkunut.
Hoitsut otti neidin itselleen että sain itse nukkua mutta eihä se uni mulle sairaalassa tule...
Seuraavana päivänä sain lääkärin tekemään tutkimuksensa vaikka normisti ei lauantaina tee ja onneksi onnistuin.
Neidillä todettiin jonkinasteinen infektio synnytyksen aiheuttamana ja tulehdusarvot oli 25
Ei muuta kuin antibiootti- ja kipulääke tippaan ja tarkkailuun.
Itse lähdin sitten kumminkin kotiin tänään jo,koska en voinut neitiä edes pidellä aihauttamatta kipua toiselle.
Eli pelkästään silitys sattui pieneen
Hetki sitten tuli kotiin yösyötöltä ja iidan tila on parempi.
Sain hänet syliini ja syöttää pullostakin.
Arvot on paremmat jo nyt ja enää tyttö ei kitissyt turhia.
Seuraavat päivät,niin kauan kuin tarvetta olen menen syöttämään neidin aina kolmen tunnin välein 12.00, 15.00, 18.00, ja 21.00.
Vaikka oli tosi vaikeeta jättää oma laspi sinne niin tiedän että sen on hyvä olla siellä ja saa tarvitsemaan hoitoa ja pääsee sitten varmasti kotiin.
Ilman mun sinnikkyyttä,tää infektio olis huomattu vasta myöhemmin jolloin tulehdusarvotkin olisi ollu omaa luokkaansa,eli oli hyvä että vaadin sen lekurkäynnin täksi päiväksi.
Tämmöinen ihanuus oli siis mun 15pv
