Huomenta!
Nyt sitten kuulumiset loppuraskaudesta ja synnytyskertomus.
Loppuraskaus siis meni älyttömän väsymyksen, pahoinvoinnin, päänsärkyjen ja kipujen kanssa, siihen lisänä vauvan matalat sykkeet, jonka takia sai äippäpolilla käydä lähes viikottain. Sykkeet olivat siinä keskimäärin 110-115 ja eivät nousseet edes vauvan liikkuessa, mutta joillakin kuulemma vaan on matalampi syketaso. Monet lääkärit niitä käyriä katselivat ja lohduttelivat, että ei syytä huoleen, niin kun ei ollutkaan kun terve poika syntyi
Uniongelmia tuli siinä 36 raskausviikon tienoilla, ei vaan uni tullut ja tunnin pätkät unta oli aivan luxusta! Meinasivat osastolle ottaa lepäämään, mutta lääkäri epäili, että siitä ei hyötyä olisi, koska osasto oli täynnä ja ei siellä saisi rauhassa lepäiltyä. Hyvä niin, en osaa nukkua yleensä vieraissa paikoissa.
Oksentelu palasi kuvioihin samoilla viikoilla kun väsymys, tiedä sitten mistä johtui. Kamalia migreenikohtauksia sain myös, luultavasti väsymys ja syömättömyys/oksentelu aiheutti.
Synnytys
Edellisenä päivänä oli neuvola, josta taas lähetettiin käyrille kun vauvan syke ei noussut yli 112. Käyrillä taas kaikki ok ja vauvan painoarvio (3,3kg) ja napavirtaukset katsottiin ultralla. Siitä sitten kotiin.
Olo oli koko päivän sellainen, että nyt tapahtuu jotain, mutta illalla kuitenkin menin normaalisti nukkumaan. Yöllä heräilin todella useasti ja ihan hikisenä, luultavasti supistuksiin aina heräsin, mutta en niitä silloin yöllä tuntenut.
Aamulla heräsin sitten kokonaan siinä puoli kuuden aikaan ja kuudelta tuli ensimmäinen kipeä supistus. Siitä sitten tulivat n.7-10 min välein. Ekassa synnytyksessä tein sen virheen, että kivuissani jäin paikalleni makaamaan, niin päätin nyt tehdä toisin. Lämmitin kauratyynyn, sidoin sen kiinni alaselälle ja aloin tiskaamaan. Miehelle sanoin, että nyt sattuu ja aivan h*lvetisti. Siinä sitten tiskailun jälkeen aloin imuroida, pyyhkiä pölyjä ja lattioita, supistukset voimistuivat jatkuvasti, mutta tulivat edelleen 7-10min välein. Katselin sairaalakassin kamat vielä läpi ja lähdin pesemään autoa, se homma jäi kyllä kesken
Menin sisälle lepäämään sohvalle ja sanoin, miehelle, että laittaa esikoisen päiväunille, niin saan itse hetken levättyä. No sohvalla tuli sitten aivan järkyttävä supistus ja huusin, että nyt lähdetään.
Siinä sitten lähdimme n.11.30 ajelemaan vanhempieni luo viemään esikoista ja siitä sitte sairaalalle. Sairaalalla olimme siinä yhden aikaan. Supisti jo todella kovaa ja 5min välein. Kohdunsuu oli 5cm auki ja lähdimme siitä sitten saliin päin kun olin vaihtanut sairaalavaatteet.
Salissa sitten odoteltiin hetki kätilöä ja heti kätilön tultua aloimme puhumaan kivunlievityksistä kun olo oli jo niin tukala. Päädyimme spinaaliin. Spinaali vei pahimman kärjen supistuksilta, mutta silti jouduin keskittymään supistukseen ja hengittelyyn kun teki niin kipeää.
Tilanne tunnin päästä puudutuksesta oli sama kun saapuessa, 5cm auki, joten kalvot puhkaistiin. Hetken päästä taas katsottiin, 7cm auki ja supistuksen aikana kätilö avitti vähän kohdunsuuta aukeamaan.
Kohta tulikin jo tukala olo ja tarve ponnistaa, niin pyysin mistä soittamaan kelloa, "kello on puol neljä" kuului vastaus
Huusin sitten reppanalle, että ei vittu kun soita nyt sitä saatanan kelloa!. Kätilö tuli ja sanoin että ponnistuttaa ja antoi luvan alkaa ponnistamaan omien tuntojen mukaan. Ensin ponnistin kyljelläni ja sitten käännyin selälleen. Kamalin vaihe oli pään syntyminen, kun piti pidätellä, ettei tule repeämiä. Sitten olo olikin helpottunut, kun vauva oli ulkona. Mies leikkasi napanuoran ja vauva pääsi paitani alle pötköttelemään.
Pieniä limakalvonirhaumia oli tullut, niihin laitettiin muutama tikki, eikä tikkaaminen tällä kertaa tuntunut missään! Siinä sitten ensi-imetys ja lähdin suihkuun kun mies jäi kätilön kanssa mittailemaan vauvaa. Joimme synttärikahvit ja lähdimme osastolle
Mies lähti tunnin sisällä kotiin ja minä jäin ihmettelemään pientä poikaamme <3 Kantoliinaan herra pääsi kun iltapala-aika koitti ja siinä hän viihtyi hyvin. Syömisen jälkeen istuskelin poika liinassa ja lueskelin sairaalakansiota ja täyttelin lappuja.
Eka yö meni imettäessä ja naapurin kuorsausta kuunnellessa. Unta sain ekaa kertaa viiden aikaan ja kuuden pintaan tuli hoitsu kyselemään vointia ja mittaamaan vauvan lämmöt. En sit enää edes yrittänyt nukkua ja sanoin, että haluan kotiin. No eipä oltu pyyntöä kuunneltu, vaikka kolmen hoitajan kanssa asiasta puhuin :/ Seuraava hoitsu otti asian hoitaakseen ja sitten jäätiin lääkäriä odottelemaan. Aika mateli, mutta lopulta kahden aikaan oli poika tarkastettu, uusi lääkäriaika varattu ja päästiin kotiin.
Kotona kaikki menikin helposti, siitä lisää sit tuolla vauvapuolella
Synnytys oli nyt kokemuksena mukavampi kun edellisellä kerralla. Aivan ihana kätilö, joka kuunteli toiveitani ja toimi sen mukaan miten minulla olisi parempi olla. Osastolla oli myös tällä kertaa ihanaa henkilökuntaa ja antoivat olla rauhassa vauvan kanssa ja imettää omaan tahtiin. Nyt en voi muuta kun kehua tätä synnytyskertaa.
Spinaalipuudutus oli mielestäni parempi kuin epiduraali jonka ekassa synnytyksessä sain, vaikka ei kipua vienyt kokonaan pois. Tunsin koko ajan missä mennään ja sen kun vauva liikkui synnytyskanavassa eteen päin. Epiduraali kun vei kaikki kivut ja tuntemukset, niin aika sokkona sai ponnistella.
Siinä nyt tämmönen tarina, lukekoot kuka jaksaa
A-H & poika 8vrk
voi muuten olla virheitä, en jaksanut lukea pitkää tekstiä läpi
