Iltaa arvon mammat!
Taas olen käynyt täällä lueskelemassa teidän juttuja, mutta kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Aluksi haluaisin todeta
SMSM:lle siitä tulojutusta, että kiireessä muotoilin viestini ehkä vähän huonosti. En tarkoittanut kyseenalaistaa sun Kelalta saamaa päätöstä, päinvastoin tosi hienoa, jos tuollaisenkin päätöksen voi saada. Ikävää siinä on tietysti se, että senkin saa vasta valittamisen jälkeen. Meille yrittäjille tuota mahdollisuutta ei käsittääkseni ole, jos on ollut yrittäjä jo muutaman vuoden, mutta meille on sitten tarjolla onneksi muita mahdollisuuksia. Kelassa ärsyttää se, että niiden kanssa pitää aina tietää, miten valittaa ja mistä - muuten on turha odottaa mitään. Ikävää siinä on se, että pitää aina tietää melkein niitä paremmin niiden käytännöt, että sieltä saisi sen mihin on oikeutettu. Toivottavasti jaksatte hakea muut muutosta vaikka niiden SMSM:n mainitsemien pykälien perusteella, jos on kerran mahdollisuus.
Kardemumma, aivan paras toi sun uni! Mulla on ollu taas jotenkin ihmeellisen latteita unia viime aikoina. Ehkä sieltä on tulossa jotain parempaa kamaa taas hetken kuluttua.
Kaaduin tosiaan viime viikolla koiraa ulkoiluttaessa, mutta lähdin kuitenkin reippaana tyttönä Turkuun työmatkalle vielä samana päivänä, koska vauva tuntui liikkuvan ihan hyvin. Vasta päivän mittaan hiipi huoli, että entäs jos jotain onkin sattunut. Kirjoitin sitten aamulla meidän ihanalle neuvolatädille s-postia (johon se yleensä vastaa nopeammin kuin puhelimeen) ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Ohjeet kuuluivat, että aina jos kaatuu, pitäisi käydä jossain näytillä. Olin onnistunut kehittämään jo kaatumista seuraavana aamuna paniikin, että vauva liikkuu liikaa(!) Soitin Kättärille ja koska niitä numeroita oli useita, aloitin puhelun sanomalla "En nyt ole ihan varma, soitinko oikeaan numeroon..." Tähän kommentoitiin langan päässä kysymällä: "Oletko raskaana?" Oli sitten oikea numero
Eivät kuitenkaan ottaneet mua sinne, kun ei ollut pahempia kipuja (vatsa oli vähän arka) eikä vuotoa ja vauva liikkui normaalisti. Neuvolantäti kutsui samana päivänä kuuntelemaan sydänäänet, jotka olivat ihan hyvät. Neuvolantäti sanoi myös, että onneksi kovin harvoin kaatuessa sattuu mitään vakavaa, ja jos sattuu, niin sen huomaa kivusta, vuodosta tai siitä, että vauva ei liiku normaalisti.
Muuten on mennyt ihan mukavasti, paitsi tunneskaala tuntuu jämähtäneen jonnekin ärsyyntymisen ja itkun tuhertamisen välimaastoon. Kierrokset nousee nollasta sataan ihan sekunnissa mitä pienimmistä asioista ja itkettää ihan koko ajan. Mies joutuu tulilinjalle todella usein, mutta on ainakin toistaiseksi ollut tosi ymmärtäväinen.
Äitiyspakkaus tuli perjantaina. Oli vuoden 2009 mallia. Mulla Kelan päätökset ja pakkaus tuli tosi nopeasti papereiden jättämisen jälkeen. Ei mennyt varmaan kuin muutama päivä siitä kirjeestä, jossa kerrottiin, että äitiyspakkaus postitetaan muutaman viikon kuluttua, niin se oli jo postissa odottamassa. Tsemppiä teille, jotka vieläkin odottelette päätöstä Kelalta.
Perjantaina saapui Matkahuollon rahtina Ruotsista myös mahtava norjalainen Voksi-makuupussi, johon ihastuin monta vuotta sitten nähtyäni norjalaisella ystävälläni samanlaisen. Pussi ei ole halvimpia, mutta monikäyttöisyydessään nerokas ja hyvin pidettynä ikuinen. Pussi "kasvaa" vauvan mukana ja sopii vielä jopa 3-vuotiaille. Sen saa kiinni rattaisiin, ja siitä saa myös kantokassin. Kiinnostuneet voivat käydä tutustumassa aiheeseen osoitteessa:
http://www.voksi.com/
Kesti vähän aikaa löytää ruotsista nettikauppa, kun Norjasta tilattaessa olisi joutunut maksamaan vielä verot ja tullit päälle. Kokeiltiin sen solmimista täällä miehen kanssa lauantaina. Vielä vaatii pientä totuttelua, mutta on varmasti kätevä ja lämmin veneillessä ja talvella vaunuissa. En ole Suomessa törmännyt vastaavaan, mutta Norjassa se kuuluu ilmeisesti vauvaperheen vakiovarusteisiin.
Meillä on täällä keskiviikkona perhevalmennus, jonka aiheena on synnytys. Olen lukenut viime päivinä pehmeästä ja luonnonmukaisesta synnytyksestä. Toivoisin itse, että pärjäisin ilman kivunlievitystä, mutta olen sen kyllä valmis ottamaan, jos tarvis vaatii. Lähinnä synnytyksen kivunlievityksessä jännittää kaksi asiaa: joko pelästyy kipuja heti niin paljon, että vaatii kaikki huumeet samantien, vaikkei niitä tarvitsisikaan tai sitten päätyy leikkimään sankaria niin kauan, että on myöhäistä saada enää mitään kivunlievitystä. Toivottavasti vauva voisi tulla maailmaan ihan rauhassa ja että olisin itse myös tajuissani sitä todistamassa. Miehelle olen jo antanut kauheat ukaasit siitä, mitä kaikkea sen pitää vahtia, jos joudun jostain syystä sektioon ja makaan heräämössä taju kankaalla. Toivottavasti rauhallinen mieli säilyy loppuun asti, eikä ylihuominen synnytysvideo aiheuta mitään paniikkia.
Tänään käytiin neuvolassa. Paino +350g (+463), verenpaine oli 121/79 ja sf-mitta 29,5, vauvan sykkeet +130. Toinen lääkäri on parin kolmen viikon kuluttua. Silloin päästäneen selvyyteen siitä, onko se vauva raivotarjonnassa vai ei. Todennäköisesti on, mutta asiasta ei voida olla ihan varmoja, koska istukka etuseinässä vaikeuttaa tunnustelua.
Työmotivaatio on aivan nollassa. Pitäisi jaksaa huomenna tarkastaa käännöksen vedos loppuun ja sitten olisi sekin homma pulkassa. Muita hommia on kuitenkin vielä jäljellä ja varmaan niitä joutuu osittain jatkamaan vielä äitiysloman puolellakin, vaikkei huvittaisi pätkääkään. Toivottavasti säätiedotukset pitävät paikkansa ja keskiviikkona on lämmintä. Silloin päästään hakemaan vene talvisäilytyksestä. Olen kaivannut merelle niin kauan, että ihana päästä vähän tuulettamaan päätään. Täytyy vaan olla tämän pötsinsä kanssa varovainen, ettei kolhi sitä veneessä koko ajan joka paikkaan. Ruorin ja penkin väliin ei taida olla enää mitään asiaa (koska ei mahdu), mutta tälläänpähän itseni sitten kannelle istumaan teemuki kädessä ja nautin elämästäni.
Paljon voimia kaikille pakkolevossa oleville ja supistuksista kärsiville!
Voikaahan hyvin kaikki muutkin! Kauniita unia!
Solnushka 32+3
