Heinäkuun Hurmaajat 2010

ephs: Kyllä minä ainakin vielä yhdessä kasassa olen :) Jotenkin vaan oon "vierastanut" tätä vauva-puolta, kun kaikki muut juttelee vauvoistaan eikä muita odottajia näkynyt täällä olevan..:) Mulla samanlainen tilanne kuin sulla. Huomenna vika neuvola, joka on tosiaan ihan turha.. Ja sitten keskiviikkona kontrollikäynti sairaalan puolella. Saas nähdä sitten et kuinka pitkään pitää vielä odotella.. Täälläkään ei siis MITÄÄN merkkiä et synnytys lähenisi tms.. :( Kovasti tsemppiä sinullekin! :) Kyllä me täältä perästä tullaan :D

Onnittelut uusille vanhemmille!:)
 
ei täälläkään vauvaa ole =) Minä oon käynyt viimeksi viime viikon ti neuvolassa,ja pe aamu
sitten on 41+5 jolloin menen sairaalaan missä tekevät yliaikaiskontrollin,ja toivossa elän ettei tarviis enää kotiin lähteä =) Itse olen viihdyttänyt lukemalla kauhutarinoita käynnistetyistä synnytyksistä :ashamed: Ja vauvan koko pelottaa,koska nuo aiemmat ovat ajoissa tulleet ja n.3,5kg olleet..kai suosiolla poistan kaikki 50cm vaatteet lipastosta ei ne tälle jätille mahdu :ashamed:
Mies on ihana ja mahtava,ja jaksaa vaikka itse olen täysin loppu/sekaisin unenpuutteesta ja jatkuvista supistuksista jotka ei kuitenkaan merkkaa mitään :'(
Voimia kaikille joilla vauvan masua vääntää tai muuten vaan kiukutaan,meilläkin kuopus oli koliikki/allergikko/tempperamenttinen vauva ja lujilla silloin oltiin..eikä paljon lohduttanut kun kaikki sanoi että kyllä se huuto joskus loppuu..onneksi nyt on mies 7viikkoa kotona ja voidaan nukkua vuorotellen jos taas sama tilanne iskee =)
hipsu ja jätti 41+2
 
kardemumma:
Meidän nööti on itkeny ihan hirmusti ja ikää on vajaa 3vk. Onneksi yöt on ollu aika hyviä. En tiedä ovatko disflatylit auttaneet vähän siihen. Aamua kohti alkaa yhä enemmän ähräämään mahaansa ja monta päivää on käytännössä huudettu tuolta puolen päivän tienoilta puolen yön tienoille. Saman ajan sitä on yrittänyt neitiä nukuttaa ja saanu sen välillä unille, mutta heränny massuvaivoihin 1-15min sisällä ja taas alkanu huuto ja kipristely.
Muistathan kardemumma, ettei se ole sinun vika, että suolisto ei ole oikein vielä valmis tähän elämään. Olet tosi hyvä äiti ja kunhan jaksat vaan antaa syliä sille pää punaisena huutavalle raasulle niin kaikkesi olet silloin tehnyt. Enempää ei voi.. :hug:

Mä sain eilen korvatulpat ja ne oli tosi hyvät. Oli paljon mukavampi hyräillä jotain röllin unilaulua ja pitää lasta lähellä, kun huuto ei kirjaimellisesti sattunut korviin. Meillä on ollu näitä koliikkilapsia 2 edellistäkin, joten kokemusta on, että tämä menee kyllä ohi. Vaikkakin on nyt tooosi raskasta. Rela-tipat tuntui kyllä että eilen ehkä vähän auttoi, eli sai nukuttua muutaman vähän paremman pätkän päivällä, vaikka ähräsikin mahaansa.
Sitä vaan yrittää ajatella, että aikansa kutakin ja päivä kerrallaan eteenpäin. Olen asennoitunut, että tämä helpottaa varmaan jossain vaiheessa lokakuuta kunnolla. Tämä on nyt sinne tätä..
Ja kun tuntuu, ettei sitä huutoa jaksa niin sitte laittaa vauvan hetkeksi sänkyyn (jos ei ole muita hoitajia paikalla) ja menee toiseen päähän taloa minuutiksi tai kahdeksi niin jaksaa taas paremmin. Ja sekin on normaalia, että joskus tulee mieleen ikäviäkin ajatuksia kun on tosi väsyny ja voimaton sen lapsen itkun kanssa, kuten ärräpäiden kanssa toiveita, että olisit jo hiljaa. Sitte pitää vaan ottaa sitä etäisyyttä hetkeksi.

Voimia Kardemumma kovasti! Sinä olet hyvä äiti lapsellesi! Autat minkä voit ja se syli on sille vauvalle tosi iso apu kuitenkin sillä hetkellä kun on paha olla.
Monesti sitä miettii miten tällaisen lapsen kanssa pärjäävät sellaiset, joilla ei ole elämä muutenkaan kohdillaan (huumeäidit ym). No sillä ne varmaan toi neuvolasta esitettä ravistelusta vauvaperheisiin ja sano, että kun se on kuitenkin melko yleistä.


Ja lisätäänpä vielä kun meillä ollaan vielä "yöunilla" eli meidän esikolle annettiin sen huutaessa multa pakastettua ylimääräistä maitoa ja minä olen näin jälkikäteen ihan varma, että imetyksen päälle melko huimiakin määriä juonut parin viikon ikäinen oli aivan varmasti yli täynnä ja joskus oksentelikin sitte ihan urakalla. Väitän siis neuvolan olevan väärässä. Meillä ainakin syödään ihan vaan lohtutissiä ja sitte ollaan välillä liiankin täynnä. Eiköhän se ole tuttipullon kanssa aivan sama asia.
 
Meillä muuten kans aamuyöstä alkaa se mahan kipristely ja kauhee ähellys (hirveillä äänitehosteilla). Tuntuu et ois kakka ja pierut tiukassa tms ja toinen ihan tuskissaan. Viime yönä ollaan valvoskeltu vähän väliä klo 4 eteenpäin. Tosin isi ja äiti oli senverran väsyneitä ettei ihan heti heränneet eli pikkusella oli kunnon hepulit menossa kun herättiin...

Miten pian syötöstä muiden vauvat röyhtäsee / puklaa ? Meillä saattaa mennä monta tuntia syötön jälkeen ennen ku tulee vasta puklu... Kiva sitten ku yölläkin puklailee sänkyynsä ja siel sitten puklussa nukkuu raukka...
 
millanen oli tainnut vauvansa saada niin suuren suuret onnittelut :heart: (en ennee muista oonko onnitellut vai en, dementia) :LOL:

ja suuren suuret tsempit vielä kasassa oleville :heart: harmi jos tunnette olevanne hieman ulkopuolisia, mutta kirjotelkaa toki vielä omista mietteistänne ja vaivoistanne jos siltä tuntuu, en mie ainakaan millään muotoa moisesta pahastu (ei oikein oikea sana, mutta en muutakaan keksinyt) ja vastahan sitä itekkin vähän aikaaa sitten samoissa oloissa pyörittiin. Kyllähän niitä tuntoja pitää saada purkaa ja samaan päämääräänhän me kaikki päädytään eli äideiksi :heart:

Saas nähdä miten käy, tänään alotettiin täällä D-tipat... Jonnii tovin päästä tipan annosta pieni kävi kitisemään ja huutamaan ja masua tais kipristää, siihen onneksi auttoi äitin syli ja siinä samassa piereskely, herättiin joskus tuolla 10 maita ja siinä siten syöpöteltiin tuonne puol 11 asti ja vieläkin pieni mies vaan hereillä...varmaan taas tuolla iltapäivän puolella sitten käy nukkumaan...
Viime yö meni suht hyvin, eka nukuttiin 3h, syötiin, nukuttiin 4,5h, syötiin ja sitten vielä semmonen 3h unta :heart: Ois minuu kyllä vielä nukuttanut, mutta pitihän se jo herätä ku pieni mies sitä niin vaati :LOL:

Keittiötä sain jo vähän raivattua ja vielä kun sais pikkasen imuroitua, tulis kaveri tänään kylään ni olishan se ihan jees jos enimmät koirankarvat olis poissa, mutta en ota stressiä..pyykkiäkin pitäs pestä, mutta sen ennättää tekeen vaikka illalla kun mies tulee kotiin ja viihdyttää poikaa

Dana Kiitos onnitteluista :D Kyllähän se mies sen verran muisti eilen sitä hääpäivää että onnittelu kun tuli kotiin ja oli ostanut suklaalevyn...hmm..kait sitä siihen pitää sitten olla tyytyväinen :/

Joo vaan taas tekee pieni mies tissitilausta joten pitää lähtee laittamaan ruoka tarjolle :D

Rae ja vaavi 2vko :heart:
 
Heidi ja Hipsu: tylsää teidän kannalta mutta ihanaa etten nyt ihan yksin täällä vielä ole:)
mulla kans sama juttu noitten vaatteitten kanssa, haalisin vaikka kuinka paljon 50-56 centtisii kun pieni kokosta vauvaa povattiin, mut tiiä sitten minkäkokonen on sitten kun lopultas maailmaan putkahtaa, tuskinpa kauan ainakaa menee nuo 56 centtiset, jos ollenkaan kun en tykkää yhtään käyttää vähänkään liian jämtejä vaatteita.

neuvolassa tuli sitten vikaa kertaa äsken käytöä ja ainoa mikä muuttunut niin sf oli nyt 37, viimeks oli 38 ja pää on ihan alhaalla eikä saanu kunnol liikutettuu, et jotain edes tapahtunu! :D ä-polille sain numeron ja sinne sitten soittelen huomen aamul ja varaan aikaa mut periaattees tän viikon aikana, viimeistään maanantaina pitäis kolmihenkisest perheest tulla nelihenkinen :D
 
Olkaa hyvät vaan uudesta pinosta:) Ilo oli se meille tehdä:D

Onnea Odotan, Virpi ja Millanen :flower: Olikohan vielä muita?

Ja kovasti voimia heidille, hipsulle ja ephs:lle kyllä ne teidänkin vauvat pian maailmaan saadaan:)

Olitte jutellut imetysrytmistä Meillä neidillä on jo tullu hieman rytmiä. Tänään taitaa olla jo kolmas vaiko neljäs päivä kun mennään samoilla kellon ajoilla:D n. 8.30 heräillään ja syödään sit tehään aamupesut. Sit seurustellaan äiskän ja vielä tän viikon iskän kanssa aamupalalla. Sit joskus 11-11.30 olis taas hirmu nälkä:) Ja taasen nukahdettiin klo 12.15 ja vedellään unia tonne klo 14.30 asti sit syödäään ja nukutaan klo 18.00 asti. Ja taas syödään ja nukutaan n. klo 19-19.30 syödään ja tehään iltapesut. Sit seurustellaan hetki ja n. klo 20-22 menee "yö unille" ja vetäsee sen 4h unta (ja äiti ei tällön tajua itte nukkua) Sit yö meneekin 2-3h unilla.

Meillä neiti heräili kans kun laitto tissiltä sänkyyn mut sit sain vinkin että kietoo johkin peittoon tai lakanaan kun tissittelee ja laskee sit siinä nukkuun. Niin sama tunne säilyy kun tissillä. Ja meillä tää oikeesti toimi. Nyt on vaan fleece peitto puklussa eikä oikeen viitti näillä keleillä villapeittoon kietoo niin on sit nukuttukin vähän huonommin.
Mut mä teen siis niin et ku tyttö herää nälkäänsä niin otan ensin tissille iman peittoo ja kun nukahtaa ekan kerran tai alkaa nypyttään tissiä nostan röyhdylle ja käydään tarvittaessa vaihtaan vaippa. Ja sit kiedon peittoon ja annan vie samaa tissiä mut en sit enään röyhtäytä saatan vaan pitää sylissä hetken vähän koholla.

Kardemummmalle Voimia Sulon itkuisuuteen :hug: Kuten muutkin jo kommentoivat niin kyllä se onneks jossain vaiheessa helpottaa.

dana meillä neiti puklaa jonkin verran ja johtuu varmaan meillä siitä että aina ei tuu röyhtyä. Tai että äiti velloo liikaa kun toisella on masu täys :LOL:
Johtuisko toi itkeminen/huutaminen siitä että on masussa ilmaa? En muuta kyllä keksi. Meeillä saattaa tyttö huutaa kun ottaa tissiltä liian aikasin et sit rauhottuu kun pääsee taks tissille:)

Satttuuko muilla imettäessä siihen rintaan mistä ei imetä?? Mulla tulee ihan älytön kipu:( Täti sanoi että johtuu siitä kun maito lähtee toisessa liikkeelle. Sit kun on vie isot rinnat niin voi auts:(

Nyt olis niin sanottua omaa aikaa kun neiti nukkuu:) Taitaa mennä kämpän siivoomiseen jos en saa miestä innostuun lähteen kaupoille. Tarvis uusia vaatteita kun hukun vanhoihin:( farkut on pesunkin jälkeen ihan löysät :kieh:

Ihanaa tiistain jatkoo kaikille:)

- Chili ja neiti 29pvä :heart: :heart:
 
Meillä herra ei ole nukkunut ollenkaan sen jälkeen ku 10 aikaan herättiin..tissillä ollut ajoittain mutta ei sekään pientä nukuta ku korkeintaan 2min..nyt sitten pää punasena huutaa ku jokin ei mene mielen mukaan...sais kyllä nukkua ku toinen on vielä niin pieni..en ymmärrä miten tää jaksaa olla näin paljon hereillä :eek:
 
Hieno pino, kiitokset tekijälle. :) Ihana toi etusivu! :heart:

Täällä alkaa väsymys nostaa päätään oikein urakalla. Imetysrytmi ihan hukassa, etenkin öisin; ensin syödään 10-15 toista puolta, poika nukahtaa siihen, herää 15 min päästä ja sit toinen puoli, taas 10-15 min ja taas nukahdus. Sit taas 10-15 min ja herää ja kitisee kunnes saa pullosta lisää. Tai aina ei edes rauhotu, vaan jatkaa taas alta puolen tunnin päästä kuin haluaisi lisää. Viime yönä mahtavat 2,5 tuntia unta. Jei... Ja tosiaan kun toi nukahtaa, niin se kans nukkuu, enkä saa sitä hereille ja syömään yhtään nopeammin. :/

Kaikesta huolimatta aloteltiin tänään ne Jekovitit.. saas nähdä kuin käy.

[/b]Kardemummalle[/b] jaksamista lapsen itkujen kanssa! Meilläkin esikoinen oli kova itkemään, illat ja päivät meni sylissä eikä rauhoittunut mihinkään. Meille suositeltiin kokeilla jopa vaunuihin nukuttamista sisällä päivällä, et jos pieni olisi rauhoittunut siihen heijaukseen. Suunnilleen 3 kk kohdalla helpotti selkeästi silloin.

Väsymyksestä varmaan johtuen, mutta miehen kans ollaan oltu kans tosi kireenä viime päivät. Se ei puhu mulle oikeastaan mitään, menee ja tekee kotitöitä tai lähtee koiran tai vanhemman lapsen kans jonnekin, en edes tiedä missä käyvät. Sit istuu jossain ja lukee tai tekee ristikkoa, illalla painuu sänkyyn sanomatta mitään jne. Sit laitoin merkille, et se ei vauvalle ole sanonut sanaakaan. Ei hellyttävää lepertelyä eikä mitään, vanhemman lapsen kans kyl leikkii. Siis vaihtaa kyl vaippaa jne, mut ei sano vauvalle mitään.. Outo, ja kun yritän sanoa jostain, niin poistuu paikalta. Että osaa ärsyttää! Anteeksi vuodatus... :ashamed:

Ehkä tää tästä. Ajan kanssa. Ja ajan kulumista odotellessa...
 
Tänään pistin neitokaisen ekaa kertaa liinaan. Rengasliinan ostin huutonetistä edulliesti ja nyt sain katottua youtube videoita joissa sitä opetetaan laittamaan. Tyytyväisenä tuhisee ja näyttää verikin kiertävän :D Vissiin sitten oikein laitoin? Onko muita jotka liinailevat? Tuntuu ihanalta kun sai kädet vapaaksi. Kyllä tätä neitoa saa kanniskella tosi paljon, tykkää olla lähellä. :heart: ei se haittaa. Jos nyt lähtis käymään käyttään koirat vaikka ihan minilenkin ja kattos miten sujuu. Varmaan tässä liinassa viileempikin kuin vaunuissa?
heidi hipsu ja ephs, kohta ne teidänkin nyytit on masun ulopuolella ja pääsette tois toimiin. Ei voi enää kauvaa kestää
:hug:
Chili25 kiitos vinkistä nukuttamisessa, taidan kokeilla heti illalla. Nyt on liian monen yösyönnin jälkeen neiti jäänyt nukkumaan viereen (olen herännyt vähän ennen seuraavaa syöttöä) ja en todellakaan sitä haluais sillä enhän ite silloin nuku sikeästi ja pelkään oikeasti kamalasti sitä että kääntyisin vahingossa päälle. Kehto on sängyssä kiinni minun puolella ja se pitäisi olla oikein hyvä paikka ja turvallinen ennenkaikkea.
 
Miten ton pienen ihmisen sais röyhtäsemään kunnolla / puklaamaan heti syömisen päälle jos sille on kerta tarvetta ?

Mites muuten muut ovat palautuneet synnytyksestä ?
Mä oon ihan yllättynyt et synnytyksestä on aikaa reilu 2 viikkoa ja alkaa olemaan suht hyvä olotila (lukuunottamatta tätä hemmetin univelkaa).
 
Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Niistä saa voimaa!

Välillä tuntuu, että jotenkin mustamaalaan tota pientä poikastani.. Ja ehkä se luki eilen kirjoittamani synkistleyn, koska nukkui illalla ennätysunipätkänsä (6 tuntia, hallelujaa!) ja päästi mut tosiaan elokuvaa kattomaan ja oli nukkunut koko erossaoloaikamme miehen ja anoppini eli mummin sylissä. Että osaa se siis olla tyyni unelmalapsonenkin, kun sille pälle sattuu :D Mutta siis helpompiakin lapsia varmasti on. Mutta ei tuo siis mitenkään aamusta iltaan huuda.

Tänäänkin on ollut varsin kiva päivä. Perinteeksi alkaa muodostua ihanat aamupäivänokoset, jotka Sulolla venyi tänään 2.5 tuntiin -- tosin sylissä pitää olla tai mun ihan vieressä, muuten herätään.. No, sainpa nukuttua itekin. Sitten käytiin kaupungilla shoppaamassa sunnuntaina kastettavalle kummitytölleni lahjaa ja kaverien kanssa kirjaston kahvilassa kahvilla. Turun uus kaupunginkirjasto on niiiin hieno, inspiroiva ja ihana paikka -- sinne vois tehdä aikanaan lastenosastolle vaikka päivittäin retken Sulon kaa. Jesh!

Nukkuminen Missä teidän vauvat nukkuu? Me ei etukäteen oikein suunniteltu asiaan, mutta pinnasängyssä oottaa kyllä hienot Marimekko-lakanat :D -- mutta toistaiseksi koko sänky on lähes käyttämätön, kahet-kolmet päikkärit Sulo on siellä nukkunut kai elämänsä aikana. Eli nukkuu meidän välissä, jotenkin se sänkyyn siirtely ois liian työlästä. Ja vaikka kuvittelin, että ois haikeeta nukkua miehestä "kaukana", nyt en vaan hennois mitenkään laittaa tota lasta siitä välistämme pois. Sen tuhina on ihaninta kuultavaa ja kun nukkuu ihan naama kiinni siitä, se tuoksu on aivan huumaava :heart: Meillä on 160cm leveä sänky, eikä kyllä tunnu mitenkään mahdolliselta, että kumpikaan mitenkään kierähtäisi Sulon päälle yöllä. Vaikka nukun tosi sikeästi ne pätkät, jotka vauva suo, kyllä sitä luonto oikeasti pitää huolen, ettei sen päälle vierähdä.

Nyt toi jätkä kaipaa taas huomiota..
 
kardemumma eli itekki voisin luottavaisin mielin ihan hyvällä omallatunnolla antaa neitin nukkua vieressä silloin kun siltä tuntuu? On se kyllä niin IHANA kun tuhisee siinä niin lähellä ja nukkuu rauhassa. Kuitenkin lukenu niitä kauhujuttuja :'( Miksi ei oo mitään tarkkaa käsikirjaa vauvan hoitoon??? :LOL:
Lenkki liinassa sujui tosi hyvin, neiti nukkui koko lenkin ja nukkuu vieläkin. Taitaa herätä kun avaan paketin.. :whistle:
Menia meilläkin mies ollut hiukka vähäsanainen ja johtuu täysin väsymyksestä, ärsyttää silti. Aamulla tuumasi, että menee koirien kanssa nukkumaan ens yöksi kun herää vähän väliä. No tottakai herää kun pitää vaavia syöttää ja heräänhän se minäkin! Veikkaan, että tainnu herätä vaan niinhin hetkiin kun oon ite ängennyt syötön jälkeen kainaloon :heart:
 
kardemummma Ihanaa lukea että Sulolla on myös rauhallisempia hetkiä. :heart:
Musta tuntuu kans et meidän poitsu on jotenkin kauheen vaativa tapaus... Vaikka siis suht helpolla ollaankin päästy ku vertaa vaikka Sulon vanhempiin. Pahinta on noi aamuöiden mahakipuilu-kipristelyt. En tiiä mikä niihin auttais ?
Meillä poika nukku aluks äitiyspakkauksen laatikossa sängyssä, mut nyt nukkuu jo ihan tossa pinnasängyssä. Välilllä tietty yöllä käy näitä et simahdan kesken syötön jos syötän yöllä, enkä tykkää yhtään ! Vaik meil on kans 160 cm sänky niin siltikään en tykkää. Tuntuu et nukutaan ite niin sikeesti et ei välttämättä tajuta et vieres on vauva.
En tiiä mikä auttais noihin yösyöttöihin, et pysyisin siis ite paremmin hereillä ? Parina yönä oon nyt noussu olohuoneeseen syöttämään istualteen ja kattonu samalla digiboxia, mut tiukkaa tekee siinäkin se hereillä pysyminen.
Oiskos jollain vinkkejä tähän äidin hereillä pysymiseen ?

Meillä ei kyllä mies herää kunnolla jos en erikseen herätä vaipan vaihtoon. Saattaa olla että sekunnin käy hereillä kun nousen ottamaan poikaa, mut tuntuu samantien jatkavan uniaan.

Tosi kurjaa lukea että joillakin väsymys on alkanut vaikuttamaan perhesopuun :( Toivottavasti asiat selviävät pian, etteivät lähde paisumaan turhaan. :hug:
Meillä ainakin vielä on menty huonolla huumorilla, sitä muuten riitti siinä itse synnytyksenkin aikana. :LOL:
Saa nähdä miten tilanteet muuttuu kun mies palailee töihin vajaan 4 viikon päästä ja mun pitäis varmaan sitten alkaa pyörittämään öitä yksikseni...
 
ai kaikki ovat siirtyneet tänne,vei aikaa huomata.. Hei kaikille! täällä elellään ihanaa vauvan tuoksuista arkea ainakin tähän asti kiltin rimpsessan kanssa =)
Pakko oli tulla kysymään että ketkä ovat kasassa vielä???
Olen kirjoituksissä aikalailla jäljellä mutta täytyy ottaa kiinni piakoin..

onnea uusille mammoille :flower:

Sitä piti kysyä että kuinka usein noita neuvola käyntejä on näin alussa, neukkutäti tulee kotiin torstaina kun vaavi on 10 päivää, koskas sit olis seuraava kerta??

JaKa ja vauva 8 päivää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dalailama:
kardemumma eli itekki voisin luottavaisin mielin ihan hyvällä omallatunnolla antaa neitin nukkua vieressä silloin kun siltä tuntuu?
Siis tottakai! Perhepetihän on mitä suositeltavin nukkumismuoto. Tässä yksi artikkeli aiheesta: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml Meillä neuvolassa sanottiin, että kaikki ratkaisut ovat yhtä hyviä -- ihan mikä omalle perheelle sopii.

Musta ainakin kuulostaa rasittavalta, että yöllä imettäessä vaihtaisi vaikka huonetta ja kattelisi telkkaa tms. Siinähän keho ehtii herätä ihan täysin imetyksen aikana, ja uneen paluu on työläämpää. Ei se voi olla äidin terveydelle pidemmän päälle kovin toimiva ratkaisu. Ja vauvakin havahtuu ehkä liikaa? Väittäisin yhä, että vaikka niin saattais ennalta pelätä, ei oo mitään vaaraa että omaa vauvaansa nyt vahingossa nukkuessa tappaisi. (Siis tukehduttaisi.) Ne keissit, joita on uutisoitu, liittyy lähes poikkeuksetta päihteisiin. Kännissä siis ei voi vauvansa vieressä nukkua, mutta tuskin kukaan sellaista juuri suunnittelekaan. Tai jos käyttää vahvoja uni- tai nukahtamislääkkeitä.

Ei se oo mielestäni mitenkään vaarallista, jos simahtelee imettäessä yöllä makuullaan. Sehän vain kertoo, että saa lepoa ja on rentoutuneessa tilassa, mikä on vain hyväksi. Itelle se on ärsyttävää vain siksi, että käytän tota v*tun rintakumia, ja sit Sulo saattaa sohia sen jotenkin vinoon ja imee jotain aivan väärää kohtaa turhautuneena vartin.. No, kyllä se sitten älähtää ja herään siihen sitten.

Mutta kukin tyylillään ja tavallaan siis, toki. Nää vain mun mielipiteitä.

Joo, miksi kirjoitankin tänne aina vain silloin kun on ollut tosi huono päivä ton vavvelin kaa.. Annan ehkä vähän liian karun kuvan arjestamme. Paljon parempiakin päiviä on siis seassa ja vaunuissa, retkillä, yms toi viihtyy ihan hyvin. Ja yöt nukkuu hyvin. Ollaanpa siis siitä iloisia =)
 
Kardemumma, olen vähän samaa mieltä Raen, Martan ja Punaposkien kanssa siitä, että kyllä Sulo voi syödä korviketta ihan vaan lohdutukseenkin. Meidän poika syö rintaa kuin hevonen, ja maitoa tursuu samalla ohi suunkin, mutta silti voi syödä uudelleen vartin päästä jos harmittaa ja päätän kokeilla siihen rintaa taas. Välillä sitten syö kerralla esim. puol tuntia, kun normaalisti syö sen vartin, ja ton puol tuntisen jälkeen aina puklaa ihan mahtavat määrät. Ihan varma olen noissa tilanteissa ollut, että poika on vaan syönyt itsensä liian täyteen.

Nukkuminen perhepedissä. Meillä poika nukkui ekat pari viikkoa miehen ja mun välissä meidän 160 cm sängyssä enkä pelännyt tukehduttavani vauvaa. Nukuin kuitenkin aikamoista koiranunta kun vauva oli vieressä, ja heräsin ihan jokaiseen ääneen mitä vauva piti. Ja nukuin varmaan siksikin huonosti, koska en alitajuisesti kääntyillyt ollenkaan kun vauva oli vieressä. Nyt viikon verran poika on nukkunut omassa vauvan sängyssään meidän sängyn vieressä. Musta on kyllä ihanaa kun voi nukkua leveesti ja pääsee miehen kainaloon. Eikä vaikuta poikakaan tosta välittävän. Hyvin on ainakin nukkunut. Usein otan pojan kyllä viereen vielä aamuisin, kun päättää kuuden aikoihin alkaa valvoa. Siinä sitten köllötellään kunnes äiti jaksaa nousta tai poika nukahtaa.

D-vitamiineista. Meillä on noita Gefilus-d-tippoja, joita Kardemummmakin oli suunnitellut ostavansa. Meillä vaikuttais siltä, ettei mitään reaktiota noista ole tullut. Välillä poika on kiukkuinen, mutta ihan samalla lailla oli sitä ennenkin noita tippoja. Suosittelen kyllä kokeilemaan noitakin, jos joku muu merkki ei sovi. Ainakin Danalla ja Dalailamalla oli ongelmia Jekovitin kanssa. Mut toisaalta eiköhän noi voi aloittaa vähän myöhemminkin ihan hyvin, jos haluaa ensin odotella pienen suoliston toiminnan kehittymistä.

Millanen, mielenkiinnolla odottelen synnytyskertomusta :)

Onnea kestoilun aloittamisesta Dalailama! Ei se tosiaan mitään vaikeaa hommaa ole. Tosin meillä kuivuu näilläkin säillä vain Fuzzit noin nopeasti kuin mainitsit. Marta teilläkin pieni oli kova pissaileen? Kuinka paljon ja millasta lisäimua oot käyttänyt. Meillä on nyt viime päivinä tullut taas useamman kerran läpi vaipasta, ja mietin, et onks ne pissamäärät taas vaan sitten lisääntynyt. Onks sulla tai muilla, esim. Kepsukalla, mielipidettä tencelistä. Se on ainakin ohutta, että siinä mielessä mahtuis reilusti sitä lisäimuksi. En vaan ole jaksanut tehdä testejä, et tietäis käytännössä mikä on eri materiaalien imukyky verrattuna toisiinsa.

Heidik, ephs ja hipsu, tsempit vielä odotukseen. Viime metreillä olette jo tekin!

Pai, ennen meidän poika röyhtäisi melko heti syömisen jälkeen, mutta nykyään tulee paljon vaikeammin se röyhy. En silti yleensä jaksa yli 5 min sitä odotellakaan, vaan röyhtäytän sitten vaikka uudelleen jos alkaa vääntäminen. Ja meillä puklaillaan ihan koska vaan, se ei pahemmin liity syömiseen, ellei olla ylensyöty itseään liian täyteen. Eli meillä poika on monestikin nukkunut pukluissaan sekä yöllä että päivällä, mutta eihän se häntä haittaa ollenkaan, on vaan tuttu tuoksu :) Meillä voi mennä päivä niin, ettei poika puklaa oikeastaan ollenkaan ja sitten taas toisena päivänä puklaa ihan koko ajan. Synnytyksestä olen palautunut hyvin. Mitään synnytykseen liittyviä vaivoja ei enää ole. Raskauteen liittyen toki löytyy :) Vatsa on edelleen tollanen vähän pallo, ja aika korkeella se pallo, mitä mä ihmettelen. Suurempi vaiva on se, että loppuraskauden minimaalisesta liikkumisesta ilmeisesti johtuen mulla väsyy aika nopeasti selkä ihan kävelylenkeillä. Ja mä siis olen ollut seisomatyössä 5,5 vuotta eikä ole selkä väsynyt koskaan. Toivottavasti selkä palautus nopeasti.

Rae, kiva, että mies muisti edes suklaalevyllä. Tärkeintähän on kuitenkin, että muistaa jotenkin. Ja tosta lapsen valvomisesta. Meillä valvotaan ainakin ihan mielivaltaisesti, ja välillä usean tunnin pätkiäkin. Välillä nukutaan lähes koko päivä.

50-56 cm vaatteet. Meidän syntyessään 55 cm ja 4,6 kg poikamme mahtui ekalla viikolla kaikkiin 50 cm vaatteisiin, ja edelleen menee osa niistä, vaikka poika on hurjasti kasvanutkin. Eli nyt 3 viikkoisena meillä on käytössä koot 50-62 merkistä ja mallista riippuen. Sairaalasta kotiuduttiin 56 cm bodyssa, joka oli selvästi reilu, eli eiköhän ne sovi ainakin hetken teidänkin pienille, jotka mietitte vaatteiden mahtuvuutta.

Chili, mulla ei imettäessä satu toiseen rintaan, mutta tohon rinnanpäähän sattuu koska vaan kun sieltä heruu maitoa. Yleensä siis myös kun imettää toisesta. Tuntuu kuin neulalla tökittäisiin siihen. Ja jos vauvan ajattelemisen pitäisi aiheuttaa herumista, niin musta tuntuu, että mulla aiheuttaa kyllä vaikka kauppalistan ajatteleminen. No juu, ja nytkin tuli taas sama tunne ja heruminen molempiin rinnanpäihin, kun kirjoitan asiasta :) Tosi kiva.

Jaksamista Menialle miehen kanssa. Ei hänellä voi ihan painaa mieltä joku asia jos ei sullekaan oikein puhu?

Imetys ja hereillä pysyminen. Itse imetän yölläkin useimmiten istualtaan, ja pysyn kyllä hereillä, koska poika syö yleensä 10 minuutissa. Aamuyöllä, jos pelkään, että poika heräis omaan sänkyyn siirtämiseen tai olen vain superväsynyt, saatan imettää makuultaankin, enkä nää ongelmaa siihen nukahtamisessa.

Hormoninäppylät. Miten paljon teidän vauvoilla on hormoninäppylöitä? Meidän pojalla ne tuntuu lisääntyvän koko ajan, ja välillä kasvat ja olkapäät näyttää jo siltä kuin olis joku rokko. Ärtyvät punaisiksi aina siltä puolellta, joka on jotain (kuten sänkyä tai äitiä) vasten ja välillä eivät ole näkyvissä juuri ollenkaan.

Saga ja poika 3vko+4vrk
 
Kovasti jaksuja vielä yhdessä kasassa oleville! :hug: Kyllä tekin pian nyyttiänne pääsette noutamaan.

Jaksuja myös niille, joiden vauva on "haastava" :hug:

Ja paaaaaaljon onnea uusille vauvautuneille :heart:

Enpäs ole hetkeen saanut aikaiseksi kirjoiteltua, lukemassa olen kyllä käynyt useamman kerran päivässä.

Meillä arki sujuu ihan mukavasti. Tyttö on suht rauhallinen, ei kauheasti itkeskele. Silloin, kun on hereillä ei kyllä tekisi muuta kuin roikkuisi tississä. Mutta saahan tuo roikkuakin. Ihme on, jos joskus nukkuu 4h putkeen, 3h korkeintaan. Joten väsymystä on täälläkin ilmassa, edelleen painaa synnytyksenkin univelat selvästi päälle. Silloin tällöin saan nukuttua päivällä, kun nuo pienet nukkuvat yhtä aikaa.

Tuo meidän 2-vuotias tykkää kovasti vauvasta (niin kuin tietysti nuo isommatkin), koko ajan pitäisi ottaa vauvaa syliin ja antaa pusuja. Ei kuitenkaan onneksi itse yritä vauvaa nostaa. Mustasukkaisuutta ei olla havaittu, mutta nyt on kakannut kaksi kertaa lattialle viimeisen viikon sisään, mitä ei ole tehnyt ikinä :eek: . Johtuneeko vauvasta, en tiedä. Onkos muilla sisarukset olleet mustasukkaisia?

Meilläkin pinnasänky on vaan koristeena, tyttö ei ole nukkunut siinä kertaakaan. Yöllä nukkuu meidän välissä ja päivällä sitterissä. Jos yritän päivällä laittaa tytön sänkyyn nukkumaan, herää hän muutamassa minuutissa. Mutta jos saa nukkua sitterissä täällä muiden keskellä hälinässä, niin vetelee unta palloon tyytyväisenä. Kai se on tottunut tähän hälinään jo mahassa :)

En taas muista, mitä muuta piti kommentoida... mutta palataan astialle :xmas:

Toivotaan, että loputkin saisivat pian nyytit kainaloon ja tulkaahan tänne valittamaan oloa, se helpottaa kummasti!

Sherine + muru reilu 2vk
 
Tervehdys tasapuolisesti kaikille teille!
Täällä yksi uusi kirjoittelija ja samalla 11vrk:n ikäisen poikalapsen (esikoinen) tuore äiti, joka on odotusaikansa lukenut kyllä ketjuanne, mutta vasta nyt saa aikaiseksi pistää omaakin kommenttia joukkoonne. Poikamme piti meitä lopulta hieman jännityksessä syntyen 23.7; rv 41+5 käynnistettynä josta kaikin puolin hyvät ja positiiviset kokemukset. Mitoiltaan prinssimme oli syntyessään 3400g ja 53,5cm.
 
Heippa!

Onnittelut vauvan saaneille!

Meille syntyi ihmeen kaunis prinsessa perjantaina 30.7. klo 21.33, rv 41+4. Kokoa tytöllä 3055g ja 50cm. :heart:

Eli niin vain kävi, että kahden keskosen jälkeen saimme "yliaikaisen" vauvan, ja synnytys jouduttiin käynnistämään kun ensin 3kk oli varottu, vuodelevätty ja pelätty ennenaikaista synnytystä :D

Synnytystä alettiin käynnistää 1/4 sytotec-tabletilla suun kautta perjantaina klo 12. Olin yksinäni synnärin tarkkailuhuoneessa ja odottelin supistusten alkamista, ennen kuin järkkäämme lastenhoitoa. En ollenkaan uskonut, että synnytys lähtisi käyntiin. Onneksi kuitenkin soittelin siinä vanhemmilleni aikani kuluksi ja sovimme, että he hakevat lapset hoitoon. Katselin telkkaria ja oli tylsää.. Pikkuhiljaa supistuksia alkoi kuitenkin tulla, mutta ne olivat tosi lyhyitä. Neljän aikaa kätilö tuli kokeilemaan kohdunsuun tilannetta ennen kuin saisin seuraavan lääkkeen. Mitään ei ollut tapahtunut, mutta tutkimuksen aikana meni lapsivedet.

Soitin miehelle, että vedet meni, voi alkaa tulemaan paikalle. Vesien menosta supistukset sitten alkoivatkin 5min välein. Ikävää oli vain se, että perätilan vuoksi en saanut nyt nousta makuulta ollenkaan, kun vesi oli mennyt. Piti odottaa, että vauvan peppu laskeutuisi ensin kunnolla. Mielessäni mietin, että saa nähdä nousenko tästä makuulta enää, ennen kuin vauva on maailmassa. Siinä sitten makailin ja jatkoimme miehen kanssa telkkarin katselua :D Hengittelin syvään ja hitaasti ja hytkyttelin sängyllä supistusten ajan ja mies hieroi alaselkää - hieronta auttoi tosi paljon. Supistukset muuttuivat kipeämmiksi mutta olivat edelleen niin lyhyitä, etten ajatellut vielä kivunlievitystä tarvivani.

Kahdeksan aikaan illalla lääkäri tuli paikalle ja päätettiin siirtää meidät synnytyssaliin ja aloittaa oksitosiini-tippa. Lääkäri sanoi, että perätilan vuoksi ei aleta seuraamaan mitään hitaasti etenevää synnytystä, vaan pitää alkaa tapahtumaan jotakin. Leikkauksestakin mainitsi, että helposti mennään sectioon, jos ei ala homma etenemään. Salissa supistukset kovenivat nopeasti. Mies hieroi edelleen selkää - ja siellä taitaa olla mustelmat edelleen....

Klo 20.50 Kätilö tuli ja sanoin, että nyt voisi joku kivunlievitys olla paikallaan. Hän kysyi kestänkö siihen asti kun yövuoron kätilö tulee raportin jälkeen. Kun sanoin, että vähän kakkahädän tunnettakin supistukset tekevät, niin hän tutki vielä kohdunsuun ennen vuoronvaihtoa. Se oli 4cm auki. Jes, tapahtuuhan tässä sittenkin jotain. Iltavuoron kätilö tuli n. 21.15 juuri kun supisti tosi kipeästi ja puhisin, että onkohan sitä puudutusta tulossa vai ei. Hän totesi, että ei ole vielä tulossa vielä, mutta hän soittaa lääkärille. Kohdunsuu oli 7cm auki, vielä voisi kohdunkaulan puudutteen laittaa, mutta muuta ei enää ehdi. Kätilö neuvoi kokeilemaan ilokaasua ja siitä sain hiukan apua parin supistuksen ajan.

Lääkärin tultua laitettiin pinni vauvan peppuun ja sydänäänet alkoivat laskea. Minua käänneltiin sängyllä kyljelleen ja toiselle kyljelle ja kontilleen ja hengittelin happea ja olin niin kipeä ja paniikissa vauvan sydänäänien vuoksi, että en oikein enää ymmärtänyt mistään mitään. Näin vain kun kaikki tuijottavat sydänkäyrä monitoria ja käskevät hengittää ja rauhoittua. Itse ajattelin vain, että leikataan nyt äkkiä ulos se sieltä, ei tästä tule mitään, me kuollaan kaikki... Sitten piti alkaa ponnistaa. Minua aseteltiin outojen jalkatukien päälle ja itse vain valitin kivusta, enkä edelleenkään tajunnut enkä uskonut, että vauva tosiaan syntyy nyt. En tuntenut selvää ponnistamisen tarvetta, mutta onneksi kätilöt käskyttivät hyvin. Lääkäri sanoi, että ääntäkään et saa päästää vaan nyt vaan ponnistat niin kauan että vauva on maailmassa. En tiedä miten olisin selvinnyt, jos ei mies olisi kannustanut ja sanonut, että hän näki jo vauvan pepun, että kyllä se sieltä tulee. Ja että ei sillä ole hätää, ihan hyvät on sydänäänet - en tiedä valehteliko... Olin ihan hämmästynyt, että tuleeko se oikeasti :LOL:

Lopulta tyttö syntyi kolmessa minuutissa, kolmella tuskaisella ponnistuksella. Kun jalat plumpsahtivat ulos pepun jälkeen niin aloin itsekin tajuta, että tämä onnistui sittenkin, vauva saadaan kuin saadaankin ulos. Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen tunsin vain helpotusta siitä, että kipu loppui ja lapsi on elossa. Sitten sain tytön rinnan päälle ja ihmettelimme häntä siinä pitkään. Tyttö oli virkeä ja tuntui katselevan meitä yhtä ihmeissään kuin mekin häntä.

Pikkuhiljaa väki salista harveni - syntymähetkellä kun väkeä tuntui olevan yhtäkkiä kuhisemalla. Lastenlääkäri, synnytyslääkäri ja montä kätilöä. Oma kätilömme jäi ompelemaan minua ja juttelimme synnytyksestä kaikessa rauhassa. Tikkauksen jälkeen sain tytön rinnalle ja innokkaasti hän siinä jo koitti imeä vaikka otteen saaminen ei ihan heti onnistunut. Sitten mies lähti kätilön kanssa mittaamaan ja punnitsemaaan vauvaa ja minä aloin syömään iltapalaa - olikin jo nälkä, kun viimeksi olin syönyt kotona aamupalan.

Tyttö saapui takaisin ihanana toukkana peittokäärössä ja käytyäni itse suihkussa, matkasimme osastolle viettämään ensimmäistä yhteistä yötä. Minua jännitti yö ja tietysti vähän vielä kävin kierroksilla synnytyksen jäljiltä, joten uni ei meinannut tulla. Onneksi sain mukavan huonekaverin, jonka poika syntyi vain 20min meidän tytön jälkeen, ja synnytyksetkin olivat meillä aika samankaltaiset, joten niistä sitten höpötimme kilpaa pitkän aikaa. Tyttö nukkua tuhisi kopassaan rauhallisena koko ensimmäisen yönsä, paitsi tietysti heräteltiin välillä syömään.

Yöllä episiotomia-haavaa tai ylipäänsä alapäätä särki sen verran, etten uskonut voivani istua seuraavana päivänä. Lisäksi jälkivuotoa tuli ihan lorisemalla ja pelkäsin jo, että joudun johonkin paikattavaksi vielä jälkikäteen. Mutta ihan ihmeellisen nopeasti toipuminen sujui. Särkyyn en tarvinnut lääkettä kuin kaksi kertaa ja istuminen tosiaan onnistui jo seuraavana päivänä synnytyksestä - vaikkei se nyt kovin mukavaa vielä ollut.

Imetys lähti käyntiin ihan mukavasti. Aluksi tyttö ei meinannut saada otetta rinnasta kunnolla, mutta jaksoi kärsivällisesti yrittää. Pian otin käyttöön rintakumin vasempaan rintaan ja oikeasta tyttö alkoi jo saada otteen ilman. Toisena yönä tyttö vähän hermostui imetysharjoituksiin - alkoi varmaan jo olla kunnon nälkä, eikä ote rinnasta löytynyt. Onneksi vuorossa oli taitava hoitaja, joka ei suoraa antanut lisämaitoa, mutta sai tuttipullon avulla tytön rauhoittumaan ja parin imaisun jälkeen työnsi tytön rinnalle, jolloin imeminen alkoi sujua ja neiti oli tyytyväinen. Toisena päivänä synnytyksestä tarvitsin vielä kerran-pari apua, jotta tyttö sai hyvän imuotteen, mutta sen jälkeen homma alkoi jo sujua ja iltaa kohti aloin jo tuntea, että tyttö tosiaan saa rinnoista jotain.

Kolmantena päivänä olikin sitten jo kotiinlähdön aika. Jännitin vähän kotiinlähtötarkastusta, koska jostakin ihmeen syystä olin kokoajan kauhean pessimistinen, että ei kaikki voi olla näin hyvin, kyllä joku vika tai sairaus voi vielä löytyä. Lisäksi ihmettelimme miehen kanssa, miten tytön aukile on niin pieni, voiko sekään olla normaali... Tarkastuksessa tyttö todettiin kuitenkin kaikinpuolin terveeksi ja painokin oli jo kääntynyt nousuun, joten lähtölupa heltisi.

Eilen siis kotiuduimme. Kotona lisäjännitystä elämään toi se, että samantien kun kotiin pääsimme, nousi esikoiselle kuume ja hän valitti kovaa päänsärkyä... Aloimme heti pelätä enterovirusta joka nyt on aiheuttanut aivokalvontulehdusepidemian ja vähän hermostuneissa tunnelmissa ja käsidesiä lotraten kului ensimmäinen päivä kotona. Onneksi pojan tauti osoittautui ihan säyseäksi ja panadolilla vointi koheni nopeasti.

Ensimmäinen yö kotona sujui varsin mallikelpoisesti. Tyttö heräsi itse syömään - minä jännitin sitä, että jos hän on ihan väsynyt ja joudun herättelemään ja mitä jos en saakaan häntä syömään tarpeeksi - söi yöllä kolme kertaa ja nukahti samantien uudelleen. Viimeisen syötön jälkeen aamulla puoli seitsemältä, otin hänet viereen vielä "unitissille" että sain vielä nukuttua vauikka tyttö olisi jo voinut hetken valvoakin.

Maito nousi kohinalla eilen illalla. Rinnat tulivat tosi aroiksi ja koviksi. Sama vaiva jatkuu edelleen, mutta toivottavasti maitomäärä tästä tasaantuu, ilman että tarvitsee alkaa pumppailemaan tai että saan rintatulehduksen. Nyt maitoa on kyllä moninkertaisesti enemmän kuin tämä pikkuinen tarvitsisi, mutta mukava tietysti näin päin.

Eiköhän tässä jo ollut romaania täksi kerraksi. Nyt on tyttö ensimmäistä kertaa kantoliinassa ja tyytyväisenä hän siinä ensin hetken killitteli ja nyt nukkuu. Tänään neljän vuorokauden korkeassa iässä tyttö oli jo aika pitkiä aikoja hereilläkin ja ihastutti isovanhempia ja isoisovanhempia, jotka olivat kyläilemässä.
 
Voihan veee.. Kirjoittelin varmaan puolen tunnin jorinat ja kaikki hävis taivaan tuuleen tämän tyhmän touch padin takia! Argh. :headwall:

ephs, hipsu, heidik ja muut vielä yhtenä kappaleena olevat Teille piti sanoa, että tottahan toki kirjoittelette jo tänne vauvapuolelle! Samaa porukkaa ollaan ja mä ainakin haluan jännäillä kaikkien heinäkuisten syntymät. :) Ihan sama missä pino "fyysisesti" sijaitsee.

mileena Tervetuloa mukaan ja onnittelut vauvasta! :flower:

Samoin Fanni-Marialle suuren suuret onnittelut!
 
Juu siis toivottavasti loput odottelijat jatkavat tällä meidän kans kirjottelua, kohtahan kaikilla on jo vauvat sylissä. :heart:

Täällä meni päivä taas ihan ok, poika oli suht hyvän tuulinen mitä nyt nälkäänsä huuteli ja sitten välillä varmaan mahaakin kipristeli. Ja nukkumaan kävi kun vaan nostin sänkyyn tossa ysin jälkeen, vaikka siis olikin tossa sylissä muka ihan pirteenä.

Itellä on tänään ollu jotenkin alavireinen päivä. Jotenkin ahistaa nää seinät, eikä tästä oikein osaa lähteekkään mihinkään. Mökille pitäis mennä päiväseltään, mut jotenkin sekin ahdistaa ku molemmilla mökeillä on vauvan isovanhemmat paikalla...
Enkä oikein tiiä mitä aattelisin anopista ku se suhtautuu muhun jotenkin oudosti. Hokee vaan et pitää mun levätä jne, mut sitten kun tulevat kylään viihtyvät helposti sen 5 tuntiakin, vaikka siis asuvat melkein vieressä... :kieh: Kyl mä ymmärrän et on ihanaa et on pieni vauva jne, mutta miks sitten antaa ohjeita jos itse sitten ei edistä niiden ohjeiden toteutumista omalla toiminnallaan.

Ja jotenkin tuntuu muutenkin et miehen elämän rytmi ei oo juurikaan muuttunu mikskään vauvan myötä. Ku taas tuntuu et ite oon kotona vankina, varsinkin kun loppuodotuskin meni neljän seinän sisällä...
 

Yhteistyössä